[Hela]

Totuus lienee tässäkin tapauksessa äärimmäisyyksien keskivälillä. On selvää että Pipin Pieneen ulottuvat sukujohdot ovat mielikuvitusrakennelmia, mutta yhtä varmaa on että Didrik Perssonilla oli sinetissään Stiernkors-suvun vaakuna, vieläpä erittäin tarkasti kuvattu.

Didrik Persson oli tyypillinen ammattiratsumies, hän aloitti palveluksensa Knut Jönssonin (Kurck) johtamassa hovilipustossa 1589 kahdella hevosella. Kun aikoinaan keräsin tietoja ensimmäisistä satakuntalaisista rälssittömistä ratsutalollisista, pidin mahdollisena, että hän oli yksi niistä monista ruotsinmaalaisista ratsumiehistä, joita tuli Suomen ratsuväkeen Venäjän-sodan aikana. Hänellä ei ollut mitään perittyä omaisuutta Suomessa. Hänen vaimonsa Brita osti 1601, miehensä ollessa sotaretkellä, Ikaalisten Kurkelan kylän kolme taloa, jotka oli 1596 läänitetty Didrik Perssonille ratsupalvelusta varten (Hämeenkyrön käräjät 14.10.1601, KA 222a:113v).

Hänen uransa oli samankaltainen kuin Karkun Rainion Hans Jönssonin, joka oli Ruotsista kotoisin päätellen siitä että hänen ensimmäinen ratsupalvelijansa oli nimeltään Måns Elofsson. Molemmat palvelivat hovilipustossa, hankkivat ratsupalveluksen kautta huomattavan maaomaisuuden Suomessa ja molemmat näyttävät avioituneen aatelistaustaisen suomalaisen naisen kanssa.

Didrik Persson oli ainakin kolmesti naimisissa. Ehkä Anders Thuroniuksen isän äiti ei ollut hänen aatelistaustainen vaimonsa tai sitten yhteys Stiernkors-sukuun oli niin kiemuraista laatua että Thuronius piti viisaimpana siitä vaieta.

Summa summarum: sinettikuvion selvää todistusta ei voida noin vain kieltää, mutta mitään johtopäätöksiä siitä ei voida tehdä, jollei uusia lähteitä tule esille.

Henrik Impola