Kainuuko MURHAMAAKUNTA?

[blue-eyed]

http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite/Kainuu/1194633242387/artikkeli/kainuu+on+tilastollisesti+suomen+murhamaakunta.htm l

Rakkaat kainuulaiset, allekirjoitatteko poliisipäällikkö Rönkön ajatukset? Minä en.

Laitoin naamakirjaani seuraavanlaisen viestin:

nyt otti Rönkkö ohraleivän, kun mainitsee tappamisen olevan Kainuussa kulttuuriperintö. Katsoin Hiskistä, enkä löytänyt yhtään ainutta Kainuussa syntynyttä Rönkköä, joten nyt poliisipäällikkö puhuu suuta ruuremmalla. Eiköhän ne murhamiehet ole aina löytynyt Pohjanmaalta, jossa Rönkköjä näytti olevan.

Ei pidä leimata koko kansaa, jos yksi tai kaksi on joukossa mätä ja varsinkaan jos ei tiedä kulttuuriperimästä mitään :(:confused::mad:

[Matti Lund]

http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite/Kainuu/1194633242387/artikkeli/kainuu+on+tilastollisesti+suomen+murhamaakunta.htm l

Rakkaat kainuulaiset, allekirjoitatteko poliisipäällikkö Rönkön ajatukset? Minä en.

Laitoin naamakirjaani seuraavanlaisen viestin:

nyt otti Rönkkö ohraleivän, kun mainitsee tappamisen olevan Kainuussa kulttuuriperintö. Katsoin Hiskistä, enkä löytänyt yhtään ainutta Kainuussa syntynyttä Rönkköä, joten nyt poliisipäällikkö puhuu suuta ruuremmalla. Eiköhän ne murhamiehet ole aina löytynyt Pohjanmaalta, jossa Rönkköjä näytti olevan.

Ei pidä leimata koko kansaa, jos yksi tai kaksi on joukossa mätä ja varsinkaan jos ei tiedä kulttuuriperimästä mitään :(:confused::mad:





Valitettavasti joudun historian faktojen ahdistamana jossain määrin myötäilemään Rönkköä.

Toki Kainuu oli 1800 -luvun väkivalta-aallon aikaan takarivissä, kun taas Etelä-Pohjanmaa ja Varsinais-Suomi olivat silloin miestappotilastojen kärjessä. Tähän eroavuuteen olivat omat taloushistorialliset syynsä, joita on valotettu aihetta käsittelevissä Heikki Ylikankaan tutkimuksissa ja näiden taustatekijöiden suhteen Kainuu eroaa selkeästi väkivalta-aallon pahimmista pesäpaikoista.

Mutta se onkin ainoa valopilkku tässä synkässä historiassa, jos niin voi sanoa (suhteellisten tilastojen valossa).

Kainuulla olivat omat ikivanhat rasitteensa, jotka ovat olleet omiaan lisäämään siellä väkivaltarikollisuutta ja näitä yllykkeitä olen yrittänyt viime aikoina selvitellä 1600 -luvun tuomiokirjojen tappo-oikeudenkäynneistä.

Joka tapauksessa miestappoja oli Kainuussa ennen 1800 -luvun väkivalta-aaltoa jonkin verran muuta Pohjanmaata enemmän ja Kainuun "luonnollinen asema" oli siten ongelmallinen, että se oli omiaan ruokkimaan väkivaltarikollisuutta, joten pohjaa löytyy vanhemmalta ajalta ja nykytilastot ovat koruntonta kertomaa, jolle emme mahda enää mitään.

terv Matti Lund

[Matti Lund]

Valitettavasti joudun historian faktojen ahdistamana jossain määrin myötäilemään Rönkköä.

Toki Kainuu oli 1800 -luvun väkivalta-aallon aikaan takarivissä, kun taas Etelä-Pohjanmaa ja Varsinais-Suomi olivat silloin miestappotilastojen kärjessä. Tähän eroavuuteen olivat omat taloushistorialliset syynsä, joita on valotettu aihetta käsittelevissä Heikki Ylikankaan tutkimuksissa ja näiden taustatekijöiden suhteen Kainuu eroaa selkeästi väkivalta-aallon pahimmista pesäpaikoista.

Mutta se onkin ainoa valopilkku tässä synkässä historiassa, jos niin voi sanoa (suhteellisten tilastojen valossa).

Kainuulla olivat omat ikivanhat rasitteensa, jotka ovat olleet omiaan lisäämään siellä väkivaltarikollisuutta ja näitä yllykkeitä olen yrittänyt viime aikoina selvitellä 1600 -luvun tuomiokirjojen tappo-oikeudenkäynneistä.

Joka tapauksessa miestappoja oli Kainuussa ennen 1800 -luvun väkivalta-aaltoa jonkin verran muuta Pohjanmaata enemmän ja Kainuun "luonnollinen asema" oli siten ongelmallinen, että se oli omiaan ruokkimaan väkivaltarikollisuutta, joten pohjaa löytyy vanhemmalta ajalta ja nykytilastot ovat koruntonta kertomaa, jolle emme mahda enää mitään.

terv Matti Lund


Kun tämä sangen mielenkiintoinen aihe ei ole herättänyt keskustelua, ehkä tiedon puutteesta johtuen, "heitän hieman vettä myllyyn".

Kainuun osa itärajaa vasten on aiheuttanut sen, että niin sanottu yhteiskunnan pohjasakka on aina muinoin helposti löytänyt tiensä sinne. Tietysti itärajaa on riittänyt muuallekin, mutta muinoin muodostui kaksi sumppua, jonne rikollinen aines pyrki kerääntymään edesvastuuta pakoillessaan: Pielisen pogostaan ja Kainuuseen, joiden kautta paettiin Venäjälle kuolemantuomion täytäntöönpanoa pakoon.

Ennen tätä vaihetta oli edeltänyt se, että muiden maakuntien ja pitäjien nimismiehet olivat ajaneet rikollisia takaa siihen pisteeseen asti, kunnes näiden oli paettava Venäjälle, mutta sitä ennen heidän oli tultava Pielisen pogostaan tai Kainuuseen, joissa he ryöstelivät ja silloin tällöin myös tappoivat.

Tämä ei kuitenkaan yksin selitä Kainuun vanhaa painolastia, vaan tavallista enemmän esiintyi myös perheväkivaltaa ja silloin tällöin näissä tapahtui surmia.

Jos on pahanilkinen luonne muutenkin ja ryhtyy viinan kanssa läträämään, voi tulos olla paha.

Otetaan vaikka Simuna Ohtosen tapaus: Yrjänä Yrjänänpoika Ohtonen löi kirveellä kuoliaaksi isänsä veljen Simuna Ohtosen vuonna 1685.

Asiaa käsiteltiin useaan kertaan, monen vuoden välein, hovioikeudessa vasta vuonna 1696 ja lopuksi Sotkamon talvikäräjillä 1698.

Kaikki todistajat antoivat kuvan, että Simuna Ohtosesta oli tullut häijy ja väkivaltainen juopporetku, jota hänen vaimonsakaan eikä hänen lankonsakaan sitä pyydettäessä halunnut puolustella, mutta hän oli pysynyt vakaasti talonsa isäntänä ja näyttäisi pitäneen pelotavassa otteessaan edesmenneen veljensä Yrjänän lesken perhettä pienine lapsineen (Simunan veli Yrjänä Ohtonen, joka oli kuollut joulukuussa 1683. Yrjänä Ohtosen leski oli Anna Pekantytär Korhotar, joka kuoli heinäkuussa 1687. Anna kyllä sai miehekseen ja turvakseen Matti Pulkkisen, joka sai myös Simuna Ohtosen talon omistukseensa myydäkseen sen 1692 veljelleen Yrjänälle, muttei vielä siinä vaiheessa, kun tämä tapahtui).

Simuna oli riidoissa veljiensä (Erkki, Pekka, Yrjänä) kanssa eikä häneltä saaneet olla rauhassa rajantakaisetkaan, sillä Sotkamon talvikäräjillä 1682 kaksi ryssää Simana Romana ja Jonne Jareisma tulivat valittamaan, että Simuna Ohtonen oli käynyt heidän kimppuunsa yleisellä maantiellä ja vaativat tätä siitä edesvastuuseen.


Tuon tuostakin humalassa hän tuli uhkailemaan lesken perhettä ja tämä joutui usein pakenemaan lapsineen suojaan naapuriensa tykö parin kilometrin päähän.


Liekö tästä tullut mitta täyteen vai mikä olisi ollut syynä? - Erään kerran kävi kuitenkin niin, että taas Simuna raivosi ja tuli uhkaavasti huitomaan humalassa kohden lesken pirttiä, joka oli Simunan isännöimän talon tontilla parinsadan metrin päässä Simunan omasta asumuksesta. Tämä tapahtui myöhään illalla, kun leski jo makasi pienten lasten kanssa sängyssä. Taas leski pakeni talon alakautta pienempien lastensa kanssa naapuriin, mutta pirttiin jäivät vanhin lapsi, tytär Kaarina, ja toiseksi vanhin, poika Yrjänä.

Simuna oli ryhtynyt rynkyttämään pirtin ovea, jolloin Kaarina oli sitä yrittänyt pitää kiinni. Viimein oli Simuna rysäyttänyt oven auki, syöksynyt pirttiin pakoon juoksevan Kaarinan perään ja yrittänyt ryhtyä tätä pieksämään, osin saadenkin tästä otteen. Tällöin oli kuitenkin poika Yrjänä ottanut halkolaatikon takaa kirveen ja iskenyt sillä Simunan kuoliaaksi.

Tämän jälkeen oli poika Yrjänä lähtenyt karkumatkalle Venäjänmaalle ja asian oikeuskäsittely oli jäänyt alustavan tutkinnan jälkeen roikkumaan. Yrjänä palasi kuitenkin jonkin ajan kuluttua, kun sai läheisiltään kuulla, ettei hänellä olisi hätää, koska kukaan omaisistakaan ei halunnut puolustusta Simunalle. Yrjänä avioitui ja sai talon hallintaansa.

Se tässäkin jutussa mietityttää, että oliko tämä tappo pelkästään aivan hädissään hutaistu, vai oliko Yrjänä päättänyt mielessään, että kun Simuna tulee seuraavan kerran rähinöimään, niin olkoon se viimeinen?

terv Matti Lund