Aikuisten suusta

[Heikki Koskela]

Aikuiset kertovat usein hyvin formuloituja vitsejä, jotka asettavat lukijan huumorintajun ajoittain ymmärryksen puntariin.

Kerron tässä henkilökohtaisesti kuulemani ja minulle osoitetun lohkaisun:

Meidän asuinalueen sivistyneistöllä, puhelinyhtiön työnjohtajalla, lääkärillä ja minulla on tapana jokianen aamu käydä erään huoltoaseman kuppilassa aamukahvilla. Kahvila avataan arksin kello 7 jolloin me kolme olemma aina paikalla. Kaikki juomme kupin kahvia tai teetä ja voielivän, luemme lehdet ja heitämme huulta. Ihan kaikki heitot eivät ole julkaisukelpoisia.

Olin kerran matkoilla parisen viikkoa ja saavuin jälleen seuraavan aamuna kuppilaan kahville kello 7 aamulla. Paikalle oli jo ehtinyt tuttava-lääkäri. Hän katsahti minua ja totesi: "Katohan, Perkele! Olet tullut jo takaisin". Eipä tuohon muuta sanomista, totesin vain: "Tunsit vielä minut".

Sitten klassisempi tarina: Muuan tuntemani mies meni mainitsemani lääkärin vastaanotolle ja halusi mahdollisimman kattavan kuvan terveydestään. Pitkän tutkimuksen jälkeen mies kysyi: "Kuinka paljon minulla on elinaikaan jäljellä?" Lääkäri vastasi: "Maksa ensin, sitten minä kerron."

Kyseinen lääkäri on varsin pidetty henkilö paikkakunnalla.

[Anitta I-E]

Kun pitkään aikaan ei ole tavattu, niin olen joskus sanonut "eläk sääki viäl". Se on muutaman kerran saanut aikaan hetken hiljaisuuden.

[Heikki Koskela]

Tämä ei ole varsinainen vitsi mutta on kylläkin totta (tai ainakin uskottelen itselleni): 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kuljetettiin Alajärveltä Lapualle sahatavaraa hevospelillä. Matkan teko vaati koko päivän ajan tullakseen tehdyksi, joten eväät oli mukana sitä myöten.

Sattuipa sitten erään kerran, että alajärveläinen rahtari oli viemässä lautakuormaa Lapuan asemalle. Häntä vastaan ajeli lapualainen hevosellaan ja kuinka sattuikaan. Hevoset kohtasivat kapealla sillalla ja pysähtyivät turvat vastakkain.

Alajärven rahtari odotteli hetken tilanteen selkitymistä, mutta mitään ei tapahtunut. Niinpä hän ruepsi organisoimaan tilanteen purkua ja kysäisi lapualaiselta: "Sattuuko sinulla olemaan eväitä mukana?" Lapualainen: "Ei ole eväitä." Alajärveläinen: "Sitten on viisainta, että rupeat peruuttelemaan hevostasi" ja otti eväänsä ja viilteli leivästä viipaleita suuhunsa ja joi harikkaa päälle.

[Seppo Niinioja]

Naapurikylän bensiksellä on myös Heikin kertoman tapaan kokoontuva vakioporukka, johon en kyllä kuulu. Kuulin kerran naapuripöydästä tosi hyvän jutun. Haluatteko kuulla sen? Ei se mitään, ei sitä voi täällä kertoa. Enkä sitä ihan muistakaan, mutta kupariseppään ja ehkäisykierukoihin se liittyi, ei kuitenkaan Iloisiin kupariseppiin.

Paremman puutteessa ensi hätään mietelmä ruotsalaisesta kirjasesta Humor - det handlar om kärlek:
Toivon että Aatami olisi kuollut kaikki kylkiluut tallella.
- Dion Boucicault, irlantilais-amerikkalainen näytelmäkirjailija

Seppo Niinioja