PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Piispa Maunu II ja Lepaan Kaunis Anna?


Timo W
29.01.09, 20:31
LEPAAN ANNA - TARUA VAI TOTTA?
Kolkkoja nuoren naisen kohtalontarinoita on kerrottu kaikkialla. Ne olivat jo keskiaikaisten balladien yleisiä aiheita ja tunnetuin suomalainen versio lienee keskiajalle, 1400- tai 1500-luvulle ajoittuva Elinan surmavirsi, jonka tapahtumapaikka on Laukon kartano Vesilahdessa.
Myös Lepaalla on oma tarinansa, Lepaan Anna. Taru on hieman erilaisina versioina kulkenut ihmisten kertomana vuosisatojen ajan ja se on talletettu Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistoon Saimi Niemisen (s.1895) kertomana. Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan tutkimusryhmän Tyrvännössä vuonna 1971 keräämistä perinnenauhoituksista tarina löytyy useankin henkilön kertomana, mutta sisällöltään samansuuntaisena: Kaunis Lepaan Anna-neiti, piispa Maunu Tavastin rakastettu, muurattiin (tai teljettiin) kotikartanonsa kellariin, jonne hän nääntyi. Vielä nytkin kuuluu Lepaan kellariholveissa Annan askeleita ja huokauksia.
Anna-nimisestä Lepaan neidosta ei keskiajan asiakirjoissa ole tietoja, mutta asiakirjatiedot ovat muutoinkin niin tavattoman vähäisiä, että niiden puuttuminen ei sinänsä todista mitään. Ylipäänsä emme tiedä mitään edes Lepaan omistajista ennen 1400-luvun puoliväliä, vaikka Lepaa kiistatta on ollut merkittävä kartano.
Sukutarinan mukaan eräs Särkilahden mahtavan aatelissuvun haara olisi asettunut Lepaalle ja perustanut siellä 1400-luvun loppupuolelta lähtien tunnetun Lejon-suvun. Ei ole mahdotonta, että Anna olisi kuulunut tähän Särkilahti-Lejon-sukuun, vaikka Maunu Tavastin ja Annan mahdollisen kohtaamisen pitäisikin ajoittua jonnekin 1300-luvun loppupuolelle tai 1400-luvun alkuun.
Maunu Tavastista sentään tiedämme yhtä ja toista. Tämä Turun piispana 1412-50 toiminut Suomen koko keskiajan mahtavin mies oli syntynyt ilmeisesti 1357 aatelismies Olavi Tavastin poikana Varsinais-Suomessa. Isä-Olavi omisti kuitenkin maata myös Hämeessä, Hattulan Mierolassa. Nämä maat jäivät sitten piispan veljelle Niilolle. Niilon poika Olavi mainitaan myöhemmin myös Lepaan tai ainakin sen osan omistajana.
Tavast-suvun maaomistusten ja piispan sukulaisuussiteiden valossa on siis hyvinkin mahdollista, jopa todennäköistä, että hän olisi liikkunut näissä maisemissa esim. 1300-luvun lopulla tai 1400-luvun alussa. Suontaan tuolloinen herra, Suomen ensimmäinen ritari Niilo Olavinpoika oli Maunun kavereita hänkin, ehkä myös sukua Tavasteille.
Ehkä Maunu onkin siis tuntenut Lepaan kauniin Annan, ihastunutkin häneen?
II
Eräät kirjailijat ovat Annan tarusta ainakin jotain kuulleet ja sitä käyttäneetkin. Eino Leinon näytelmässä Maunu Tavast (1908) Anna Lepaasta on tehty ruotsalaisen Vadstenan luostarin nunna, joka vuonna 1437 tulee Kuusiston linnaan (Kaarinassa Turun lähellä) tapaamaan nuoruutensa rakastettua piispa Maunu Tavastia. Eino Leino lähtee siitä, että heillä on poika, Olavi Maununpoika nimeltään, Pariisissa ja muuallakin Euroopassa opiskellut lahjakas nuorukainen, josta myöhemmin tulee Maunu Tavastin seuraaja Turun piispan-istuimella.
Myös F.E. Sillanpää on kirjassaan Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1945) käyttänyt keskeisenä henkilönä Anna Lepaa -nimistä kartanonomistajaa, mutta aihe ei liity Lepaaseen, eikä tähän kansan suussa kulkeneeseen tarinaan.
Olavi Maununpoika oli todellinen historiallinen henkilö, jota muuallakin on joskus arveltu piispan aviottomaksi pojaksi (katolinen pappi ei saanut olla naimisissa), mutta historiantutkimus on tämän aina kiistänyt. Olavi on ollut ilmeisesti piispan sisarenpoika, ja piispan suhde häneen on todellakin ollut hyvin läheinen.
On kuitenkin olemassa tietoja, jotka viittaisivat Maunu Tavastin mieltyneen Anna-nimeen. Aivan varmaa on, että hän suosi juuri Pyhän Annan palvontaa. Anna taisi muutoinkin olla eräänlainen "muotipyhimys" noihin aikoihin.
Kun Suomeen 1400-luvun alussa puuhattiin ensimmäistä naisluostaria, Maunu Tavast ajoi voimakkaasti sen perustamista Pyhän Annan nimiin. Ja kun Naantalin birgittalaisluostarina sittemmin tunnetuksi tullut laitos erinäisten mutkien jälkeen 1438 perustettiin, aluksi Raisioon, se vihittiin myös Pyhän Annan nimikoksi, vaikka Pyhä Birgitta käytännössä olikin tärkein suojelushahmo. Myös Turun tuomiokirkossa Maunu korosti Pyhän Annan roolia.
Hattulan vanha kirkko muuten on Pyhän ristin lisäksi ainakin jo 1398 omistettu Pyhälle Annalle. Voi myös olla, että tiilikirkko on rakennettu juuri noihin aikoihin eikä ole ainakaan teoriassa mahdotonta, että jo tuolloin nousussa olleella Maunu Tavastilla olisi ollut näppinsä pelissä hänelle muutoinkin läheisen Hattulan kirkon asioissa.
Tarina Lepaan Annasta on saanut myös muita, aivan eri aikaan liittyviä piirteitä, tai sitten se on täysin vailla ajoitusta kuten Kotiseutu-lehden vuonna 1916 julkaisemassa kirjoituksessa Lepaan virran länsirannalla sijaitsevasta Hinnonmäestä:
"Keskellä Hinnonmäkeä on kokonaan puitten peittämä syvennys, kellari tai rakennuksen pohja, joka on n. 14 x 6 1/2 askelta ja yli 2 m syvä. Siinä on jokseenkin jyrkät, vahvoista hakatuista kivistä lasketut seinät.
Kansantarina kertoo, että joku Lepaan herra aikanaan olisi tässä pitänyt vaimoaan vangittuna mustasukkaisuuden vuoksi."
Tarina sopisi paremmin, ja onkin myös kerrottu kuuluvaksi vanhaan kartanon aikaiseen tiiliholvattuun kellariin, joka vieläkin seisoo Marjomäen päällä Mamsellin vieressä Lepaan puutarhaoppilaitosten alueella. Kellarin ikää ei tunneta, mutta Lepaan kartanoilla on ollut oma tiilitehdas, tiilisali, ainakin 1700-luvun alussa. Tuulimyllyn katolla aiemmin ollut viiri kertoo osan kartanon talouskeskuksesta sijainneen tällä mäellä ainakin 1736.
Luultavasti kellari kuten tiilentekokin on kuitenkin paljon vanhempaa. Se voi aivan hyvin palautua 1300-luvulle, Hämeen linnan vanhimpien tiilirakenteiden aikoihin. Ympäristöministeriö on juuri tehnyt päätöksen tuon kellarin suojelemisesta.
III
Tarinat ovat tarinoita, ne elävät ja muuttuvat kaiken aikaa, niihin lainautuu uusia piirteitä muualta.
Mitään varmoja historiallisia todisteita Annan tarinan tueksi ei ole, mutta ei myöskään sitä vastaan. Eivätkä tämäntyyppiset tarinat yleensä synny aivan tyhjästä, vaan niissä on ainakin jokin totuuden siemen mukana. Suomestakin tiedetään tapauksia, joissa hyvinkin erikoisiin, keskiaikaan asti sijoittuviin kansantarinoihin on sattumoisin löytynyt historiallista tukea.
Entä jos Maunu todella on tuntenut kauniin Annan, ihastunutkin häneen? Mutta olkoon sen asian kanssa kuinka tahansa, niin vielä tänäkin aikana voit tuulisena, syyspimeänä iltana Lepaan Mamsellinmäellä seistessäsi kuulla kellarin suunnalta Annan askeleita ja huokauksia. Jos olet oikein rohkea, lähde Lepaan virran rantaa vievälle tielle ja katsele laiturin suuntaa, ehkäpä Anna näyttäytyy sinulle valkoisissa vaatteissa rantakoivikossa.



Lähde:
http://www.tyrvanto.net/tyrvantoseura/joululehti/tj96b.htm

http://www.genealogia.fi/genos/46/46_29.htm

http://www.arkkihiippakunta.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010767

Markku T. Mäkinen
29.01.09, 20:48
JOULUPUKKI - TARUA VAI TOTTA ?

Tarinat ovat tarinoita, ne elävät ja muuttuvat kaiken aikaa, niihin lainautuu uusia piirteitä muualta. Mitään varmoja historiallisia todisteita Joulupukin tarinan tueksi ei ole, mutta ei myöskään sitä vastaan. Eivätkä tämäntyyppiset tarinat yleensä synny aivan tyhjästä, vaan niissä on ainakin jokin totuuden siemen mukana. Suomestakin tiedetään tapauksia, joissa hyvinkin erikoisiin, keskiaikaan asti sijoittuviin kansantarinoihin on sattumoisin löytynyt historiallista tukea.

t.Markku ;-)

Timo W
29.01.09, 21:10
Y. S. Yrjö-Koskinen aikanaan esitti paljon keskustelua aiheuttaneen teorian, että piispa Olavi Maununpojan isä olisi piispa Maunu Tavast. Tämä kieltämättä selväpiirteinen hypoteesi antaa vastauksen moniin selittämättömiin kysymyksiin. Olavi-piispa olisi tällöin saanut isoisänsä nimen, kuten yleinen käytäntö edellyttikin, ja Tavast-suvun muunnetun vaakuna-aiheen. Silloin tulisi myös ymmärrettäväksi, miksi hänen nimeään saa turhaan etsiä Tavast-suvun perillisten joukosta - aviottomilla lapsillahan ei ollut perintöoikeutta - ja myös se, miksi Maunu niin voimakkaasti tuki Olavin karriääriä eroamalla lopuksi piispan virasta tehdäkseen tilaa pojalleen. Tämän mahdollisuuden 1. Kronqvist on kuitenkin kumonnut Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran kokouksessa 4.4.1941 pitämässään esitelmässä

Sami Lehtonen
29.01.09, 23:12
JOULUPUKKI - TARUA VAI TOTTA ?

Tarinat ovat tarinoita, ne elävät ja muuttuvat kaiken aikaa, niihin lainautuu uusia piirteitä muualta. Mitään varmoja historiallisia todisteita Joulupukin tarinan tueksi ei ole, mutta ei myöskään sitä vastaan. Eivätkä tämäntyyppiset tarinat yleensä synny aivan tyhjästä, vaan niissä on ainakin jokin totuuden siemen mukana. Suomestakin tiedetään tapauksia, joissa hyvinkin erikoisiin, keskiaikaan asti sijoittuviin kansantarinoihin on sattumoisin löytynyt historiallista tukea.

t.Markku ;-)

Olen joskus kuullut puhuttavan muuan piispasta, olisiko ollut pyhä Nikolaus. Anglo-amerikkalaisessa maailmassa tietysti Santa Claus - tai tuttavallisemmin pelkkä Santa. Siinä se kaivattu pieni totuuden siemen.

Markku T. Mäkinen
29.01.09, 23:23
Juolupukki - Lepaan Anna: 1-0

t.Markku

Sami Lehtonen
29.01.09, 23:53
Y. S. Yrjö-Koskinen aikanaan esitti paljon keskustelua aiheuttaneen teorian, että piispa Olavi Maununpojan isä olisi piispa Maunu Tavast. Tämä kieltämättä selväpiirteinen hypoteesi antaa vastauksen moniin selittämättömiin kysymyksiin. Olavi-piispa olisi tällöin saanut isoisänsä nimen, kuten yleinen käytäntö edellyttikin, ja Tavast-suvun muunnetun vaakuna-aiheen. Silloin tulisi myös ymmärrettäväksi, miksi hänen nimeään saa turhaan etsiä Tavast-suvun perillisten joukosta - aviottomilla lapsillahan ei ollut perintöoikeutta - ja myös se, miksi Maunu niin voimakkaasti tuki Olavin karriääriä eroamalla lopuksi piispan virasta tehdäkseen tilaa pojalleen. Tämän mahdollisuuden 1. Kronqvist on kuitenkin kumonnut Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran kokouksessa 4.4.1941 pitämässään esitelmässä

Olisi kohteliasta laittaa lähdeviite, jos sanasta sanaan lainaa.

Tapio Vähäkangas, "Piispa Olavi Maununpojan syntyperä ja sukulaissuhteet", Genos 46(1975), s. 29-38
http://www.genealogia.fi/genos/46/46_29.htm

Jouni Kaleva
20.10.15, 16:44
Kun Suomeen 1400-luvun alussa puuhattiin ensimmäistä naisluostaria, Maunu Tavast ajoi voimakkaasti sen perustamista Pyhän Annan nimiin. Ja kun Naantalin birgittalaisluostarina sittemmin tunnetuksi tullut laitos erinäisten mutkien jälkeen 1438 perustettiin, aluksi Raisioon, se vihittiin myös Pyhän Annan nimikoksi, vaikka Pyhä Birgitta käytännössä olikin tärkein suojelushahmo. Myös Turun tuomiokirkossa Maunu korosti Pyhän Annan roolia.


Tuoreessa Eteläpohjalaiset Juuret -lehdessä 3/2015 Matti Lundilta oli ansiokas teksti keskiajan olosuhteista. Siinä Lund mainitsee (s.20) piispa Maunu Tavastista, että tämä ei tiettävästi koskaan käynyt Pohjanmaalla. Lähteenä Ari-Pekka Palolan väitöstyö.

Olen kuitenkin törmännyt päinvastaiseen aikalaislähteeseen: FMU 2627.
http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=2627

Siitä heikosti ja vapaasti suomentaen näin:

"Kaikille, jotka tämän kirjeen kuulevat tai näkevät, ilmoitan minä Olavi Svärd, Norrbottenin (Norrbotn) tuomiokunnan vouti, että kun pidin tuomiokunnan käräjiä Iijoella vuonna 1445 Jumalan syntymän jälkeen, neitsyt ja marttyyri Margareten päivänä, kunnioitettavan isän Turun piispa Magnuksen ja Korsholmin Ingvar Nielssonin ja useiden hyvien miesten (=lautamiesten) läsnäollessa, ajoi kunniallinen mies, mestari Jöns Magnusson, Turun Armonlaakson luostarin kaniikki, vaatimusta Paavali Ollikanpoikaa vastaan Iijoen viidenneksen puolikkaasta sekä maata että vettä, minkä viidenneksen puolikkaan Magnus Kuninkaanpoika oli ostanut Cecilialta Rennen äidiltä Kemin pitäjästä, ja antanut pyhän Annan luostarille, joka nyt on muuttanut Armonlaaksoon, kuten 12 hyvää miestä (lautamiestä) Kemissä on yllämainitussa asiassa todistanut ja vannonut ja kirjeen ylösantanut."

Matti Lund
20.10.15, 17:34
Tuoreessa Eteläpohjalaiset Juuret -lehdessä 3/2015 Matti Lundilta oli ... teksti keskiajan olosuhteista. Siinä Lund mainitsee (s.20) piispa Maunu Tavastista, että tämä ei tiettävästi koskaan käynyt Pohjanmaalla. Lähteenä Ari-Pekka Palolan väitöstyö.

Olen kuitenkin törmännyt päinvastaiseen aikalaislähteeseen: FMU 2627.
http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=2627

Siitä heikosti ja vapaasti suomentaen näin:

"Kaikille, jotka tämän kirjeen kuulevat tai näkevät, ilmoitan minä Olavi Svärd, Norrbottenin (Norrbotn) tuomiokunnan vouti, että kun pidin tuomiokunnan käräjiä Iijoella vuonna 1445 Jumalan syntymän jälkeen, neitsyt ja marttyyri Margareten päivänä, kunnioitettavan isän Turun piispa Magnuksen ja Korsholmin Ingvar Nielssonin ja useiden hyvien miesten (=lautamiesten) läsnäollessa, ajoi kunniallinen mies, mestari Jöns Magnusson, Turun Armonlaakson luostarin kaniikki, vaatimusta Paavali Ollikanpoikaa vastaan Iijoen viidenneksen puolikkaasta sekä maata että vettä, minkä viidenneksen puolikkaan Magnus Kuninkaanpoika oli ostanut Cecilialta Rennen äidiltä Kemin pitäjästä, ja antanut pyhän Annan luostarille, joka nyt on muuttanut Armonlaaksoon, kuten 12 hyvää miestä (lautamiestä) Kemissä on yllämainitussa asiassa todistanut ja vannonut ja kirjeen ylösantanut."


Hei, kiitos tästä huomiostasi.

Asiakirjan olen kyllä lukenut, muttei näköjään sivuroolissa ollut piispa Maunu ollut jäänyt siitä mieleen. Siinä tulee ilmi muitakin mielenkiintoisia henkilöitä, kuten esimerkiksi tuo Korsholman vouti Ingvar Nilsinpoika, siis kun eletään vuotta 1445.

Minulla on siitä ollut käsillä vuonna 1849 painatettu versio A.I Arvidssonin Finlands Häfder III:sta, nro 38, s. 56-58. Tämäkään ei ole ensimmäinen tieto ko. lähteestä, vaan Lagus oli kirjoittanut sen puhtaaksi jonkin verran aikaisemmin ja alkuperäinenkin saattaa nyt löytyä väridigitoituna(kin) KA:n digitaaliarkiston pergamettikokoelmista.

Katson, voinko hyödyntää sitä jatkossa muutoin, kun missasin sen tuossa viittaamassasi kirjoituksessa.

Näin niitä korsia kannetaan paremman tiedon kekoon, meinaan se tiedon keko paranee aina jokaisen uuden korren painoarvon verran ja kuva menneisyydestä on taas himpun verran monipuolisempi.

terv Matti Lund

Pekka Hiltunen
21.10.15, 13:51
Kun Suomeen 1400-luvun alussa puuhattiin ensimmäistä naisluostaria, Maunu Tavast ajoi voimakkaasti sen perustamista Pyhän Annan nimiin. Ja kun Naantalin birgittalaisluostarina sittemmin tunnetuksi tullut laitos erinäisten mutkien jälkeen 1438 perustettiin, aluksi Raisioon, se vihittiin myös Pyhän Annan nimikoksi, vaikka Pyhä Birgitta käytännössä olikin tärkein suojelushahmo. Myös Turun tuomiokirkossa Maunu korosti Pyhän Annan roolia.


Pyhän Annan luostari perustettiin kylläkin ensin Maskun Stenbergaan. Erinäisten syitten - kuten huonolaatuisen veden takia - luostarin paikkaa kuitenkin haluttiin vaihtaa. Luostaria varten saatiin lahjoitus Raision Ailoisten kylästä, nykyisen, luostarista nimensäkin saaneen Naantalin (= ruots. Nådendal, "Armonlaakso", lat. Vallis Gratiae) kaupungin kirkon paikalta. Luostari nimettiin ruotsalaisen pyhimyksen, Pyhän Birgitan mukaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Birgitta_%28pyhimys%29

Esim. Elinan Surma -tarinalla on nähty Suomen oloihin sovellettu tausta m.m. tanskalaisissa, keskiaikaisissa ja identtisissä tarinoissa. Myös tähän Anna-höpinään saattaa liittyä jokin keskiaikainen ritaririllutus, joka sitten on kansan suussa ryhtynyt elämään omaa, paikallista ja kotikutoista elämäänsä.

Ensimmäisiä, keskiaikaisia ja polttamalla valmistettuja, kotimaisia tiiliä ei varmaankaan minkä tahansa perunakellarin holvaukseen käytetty, sillä työvoimaa oli riittävästi sopivien kivien hakkaamiseksi graniitista. Esim. myllynkivien valmistuksessa syntyi kiven haljetessa suuri määrä puolivalmiita kiviä holveja varten.

PH

Jouni Kaleva
21.10.15, 17:12
Hei, kiitos tästä huomiostasi.

Asiakirjan olen kyllä lukenut, muttei näköjään sivuroolissa ollut piispa Maunu ollut jäänyt siitä mieleen. Siinä tulee ilmi muitakin mielenkiintoisia henkilöitä, kuten esimerkiksi tuo Korsholman vouti Ingvar Nilsinpoika, siis kun eletään vuotta 1445.


terv Matti Lund

Olisitpa melko peto, jos jokaisen asiakirjan jokaisen henkilön visiitit muistaisit tuosta vain ;)

Minua kiinnostaisi tässä, miten se väittelijä Palola päätyi tuohon johtopäätökseensä ei-tiettävästi-tapahtuneista vierailuista. Yleensähän on helpompi osoittaa asioiden tapahtuneen kuin ei-tiettävästi-tapahtuneen.

Matti Lund
21.10.15, 19:02
Olisitpa melko peto, jos jokaisen asiakirjan jokaisen henkilön visiitit muistaisit tuosta vain ;)

Minua kiinnostaisi tässä, miten se väittelijä Palola päätyi tuohon johtopäätökseensä ei-tiettävästi-tapahtuneista vierailuista. Yleensähän on helpompi osoittaa asioiden tapahtuneen kuin ei-tiettävästi-tapahtuneen.

Hei löytyi myös Palolan osastossa Liite 3, jossa on listattu piispa Maunun ns. itineraario:

Lähteenä on tuo viittaamasi FMU 2627 "14/7 Iijoki käräjillä tark.matkalla".

Palolan ko. sivu on 434.

Luulen että tuo maininta tarkastusmatkalla on Palolan tulkintaa, sillä kun ei ole nähtävästi muuta lähdettä (raporttia), niin Palolalle ei ole jäänyt mitään mainittavaa itse varsinaiseen leipätekstiin, joka käsittelee piispa Maunun matkoja eri puolilla omaa hiippakuntaa ja matkoja myös muualle (kuten Tukholmassa jne. Näistä on Palolalla hyvin tekstiä!).

Joka tapauksessa olemme tulleet etsinnöissämme siihen tulokseen, että todistettavasti piispa Maunu Tavast on käynyt virka-aikanaan ainakin yhden kerran Pohjanmaalla ja tarkemmin vähintäänkin Iin pitäjässä. Kun se on suuntautunut niinkin pitkälle, hän on todennäköisesti saattanut pistäytyä joillakin muillakin paikkakunnilla Pohjanmaalla. Kun matka on tapahtunut keskikesällä, on todennäköistä, että Maunu on purjehtinut meritse Kuusistosta Iihin asti. Sellaisella merimatkalla on ollut useampia pysähdyspaikkoja ja siis vähintään lyhytaikaisia maissa käymisiä. Palolan tulkinta viittaa siihen, että Maunu on saattanut tarkastaa jonkin muunkin seurakuntansa sektorilla Närpiö-Mustasaari-Vöyri-Pedersöre-Kaarlela-Kalajoki-Saloinen-Liminka. Juuri keskikesä ja mitä todennäköisimmin kätevä merimatkan käyttö viittaa siihen käytännölliseen mahdollisuuteen, että yhtä seurakuntaa laajempikin tarkastusmatka on voitu toteuttaa.

Ilmeisesti tässä ketjussa ei ole soveliasta repostella sen laajemmin ko. asiakirjaa, siis Maunu Tavastin Iissä läsnäoloa enempää, mutta jos Sinulla on siihen laajempaa mielenkiintoa, siitä voidaan keskustella jossakin muussa yhteydessä.

terv Matti Lund

TapioV
21.10.15, 19:31
Hei löytyi myös Palolan osastossa Liite 3, jossa on listattu piispa Maunun ns. itineraario:

Lähteenä on tuo viittaamasi FMU 2627 "14/7 Iijoki käräjillä tark.matkalla".

Palolan ko. sivu on 434.

Luulen että tuo maininta tarkastusmatkalla on Palolan tulkintaa, sillä kun ei ole nähtävästi muuta lähdettä (raporttia), niin Palolalle ei ole jäänyt mitään mainittavaa itse varsinaiseen leipätekstiin, joka käsittelee piispa Maunun matkoja eri puolilla omaa hiippakuntaa ja matkoja myös muualle (kuten Tukholmassa jne. Näistä on Palolalla hyvin tekstiä!).

Joka tapauksessa olemme tulleet etsinnöissämme siihen tulokseen, että todistettavasti piispa Maunu Tavast on käynyt virka-aikanaan ainakin yhden kerran Pohjanmaalla ja tarkemmin vähintäänkin Iin pitäjässä. Kun se on suuntautunut niinkin pitkälle, hän on todennäköisesti saattanut pistäytyä joillakin muillakin paikkakunnilla Pohjanmaalla. Kun matka on tapahtunut keskikesällä, on todennäköistä, että Maunu on purjehtinut meritse Kuusistosta Iihin asti. Sellaisella merimatkalla on ollut useampia pysähdyspaikkoja ja siis vähintään lyhytaikaisia maissa käymisiä. Palolan tulkinta viittaa siihen, että Maunu on saattanut tarkastaa jonkin muunkin seurakuntansa sektorilla Närpiö-Mustasaari-Vöyri-Pedersöre-Kaarlela-Kalajoki-Saloinen-Liminka. Juuri keskikesä ja mitä todennäköisimmin kätevä merimatkan käyttö viittaa siihen käytännölliseen mahdollisuuteen, että yhtä seurakuntaa laajempikin tarkastusmatka on voitu toteuttaa.

Ilmeisesti tässä ketjussa ei ole soveliasta repostella sen laajemmin ko. asiakirjaa, siis Maunu Tavastin Iissä läsnäoloa enempää, mutta jos Sinulla on siihen laajempaa mielenkiintoa, siitä voidaan keskustella jossakin muussa yhteydessä.

terv Matti Lund
FMU 2627 mainittu Kemin kirkkoherra oli täydelliseltä nimeltään Laurens Friis. FMU 2544. Hän lahjoitti 9.4.1443 Naantalin juuri perustetulle birgittalaisluostarille Friisilä nimisen tilan Kyrönjoensuusta (Kyrobominne). Hän lahjoitti myös Kemin kirkolle ehtoollisleipälautasen.
T.V.