Kuvakirja/henkilötietolaki

[joukon66]

Keräilen vanhoja kuvia isäni kotiseudulta ja ajattelin tehdä niistä kuvakirjan rajoitettuun myyntiin. Tarkoitus on esittää kuvia henkilöineen ja taustoineen, kuvateksteineen ja pohjustuksena pieni perheluettelo syntymä- ja kuolinaikoineen. Kuvien esittely on tarkoitus rajoittaa 1980-lukua vanhempiin kuviin, joten nykyaikaa ei käsitellä. Tarinoita tai muuta arkaa asiaa ei ole mukana. Kysyisinkin, mitä pitää huomioida, jotta henkilötietolakia tulee noudatettua. Tässä muutamia kohtia:

-Onko syntymä- ja kuolinvuosien suhteen huomioitavaa? Saako niitä kertoa?
-Riittääkö kuvan omistajan suostumus kuvien julkaisuun?
-Voiko joku tykätä huonoa, jos itsestä on "niin huono kuva"?
-Onko pihapiirin suhteen jotain huomioitavaa?

Käsittääkseni em. kohdat eivät ole ongelmia henkilötietolain suhteen, mutta tulisiko mieleen jotain huomioitavaa tai onko asiasta kenelläkään minkäänlaista kokemusta?

Jouko

[Antti Järvenpää]

Laki määrittelee että; "henkilötiedolla tarkoitetaan kaikenlaisia luonnollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi"

Kun se on määritelty näin, niin silloin henkilötiedoksi ja -rekisteriksi voidaan tulkita miltei mikä hyvänsä.

Toistaiseksi käsittääkseni kyläkirjan tai sen tapaisiin kirjoihin ei ole mitenkään puututtu, mutta jos haluaa olla varmalla puolella, niin eläviltä ihmisiltä pitäisi kysyä aina henkilökohtainen lupa tietojen julkaisemiseen (siis kuvaan ja kuvaan liittyvään tekstiin).

Kuvat ja niiden tekijänoikeus on toinen kysymys. Kuvan omistaminen ei tuo kuvaan tekijänoikeutta eikä kuvan omistaminen ratkaise henkilötiedon julkaisemiseen (kuvan muodossa) liittyvää oikeuttaa.

Käytännössähän valtaosa kuvista on ihmisten itse ottamia, mutta osa voi olla jonkun valokuvaamon ottamia. Se että minulla on kopio jostakin otoksesta, ei tuo minulle oikeastaan mitään oikeuksia siihen kuvaan poikkeuksena lienee selfie nykypäivänä, jossa ottajana ja kohteena on kuvaaja itse.

Nykyinen henkilötietolaki on sen sorttinen, että sen suhteen ei voi olla liian varovainen. Se mikä eilen oli kulttuuriteko on tänään tai huomenna asia josta voi joutua käräjille, jollei ole varmistanut jokaista yksityiskohtaa elävien henkilöiden osalta ja tekijänoikeuksien suhteen pitkään vielä oikeuden haltijan kuoleman jälkeen.

Ehkäpä olen hiukan pessimistinen, mutta käsittääkseni nykyisen henkilötietolain voimassa ollessa ei voi olla liian varovainen. Se mikä yhden mielestä ei ole arkaluontoista voi olla sitä toisen mielestä jne. Varminta on, että kaikkeen on ihmisten henkilökohtainen lupa ja mielellään vielä kirjallisesti.

[joukon66]

Tietääkseni sukukirjoja kohtaan on jatkuvasti riitoja meneillään, oikeudessa ja sen ulkopuolella, joten ...

Nyt ei kuitenkaan ole tarkoitus käsitellä arkoja aiheita. Mutta koska "kuva sisältää enemmän kuin tuhat sanaa" tilanne hieman muuttuu. Kaikilta kuvan ihmisiltä ei ole mahdollisuus kysyä lupaa, joten mielestäni asiassa täytyy käyttää hyvää makua ja harkintaa. Jos useampi henkilö tarkistaa asian eikä havaitse mitään arkaluontoista, niin asia lienee melko selvä. Täytyy olla sen verran käytännöllinen. Olisi kuitenkin hyvä kuulla, onko muilla asiasta huonoja kokemuksia.

Tämän kuvaprojektin myötä voin suositella muillekkin tämäntapaista "sukukirjaa". Jo nyt olen löytänyt ison tukun kuvia maailmalta, joita aikaisemmin vain haaveilin, mutta ne ovat kuitenkin täyttä totta. Monet ovatkin suhtautuneet asiaan suurella aktiivisuudella ja mielenkiinnolla.

Jouko