PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Westrin-suvun juuri


Giösling
06.06.08, 13:01
Westrin-suvun juurta on pohdittu aiemminkin sukuaiheisilla keskustelupalstoilla,
mutta mitään sitovaa todistetta suvun kantakodista ei ole esitetty.

Meillä on vain HY:n ylioppilasmatrikkelissakin näkyvä tieto, jonka mukaan
n.v. 1752 syntyneen Virolahden kappalaisen Johan Westrinin isä oli
“patre ruricola in Pyttis”.

Kari Kukkasen taannoisessa Jong-sukua koskevassa viestissä huomioni kiintyi
Karin mainitsemaan “loviisalaiseen lumppukauppiaaseen” Carl Westriniin , joka
oli aviossa Katarina Jongin kanssa. Paitsi sitä, että lumppukauppias Westrin, avionsa
kautta, liittyi sukuverkostossani näkyvästi esillä oleviin Hasseleihin, tuo sukunimi
Westrin suorastaan usutti vetämään sukulinjaa Carlista Johaniin.

Hiljattaisen Brandeberg-jutustelun ansiosta kaivoin esille Eeva Liisa Oksasen
mainion Anjalan historian, jonka sivulla 426 sanotaan mm. seuraavaa:

Quote:

Carl Westerin, joka oli monien elimäkeläisten majamiesporvari, katsoi asiakseen saapua syyskuun lopulla Elimäen välikäräjille, jotka kuningas oli määrännyt pidettäviksi. Käräjille saapuneet saivat esittää valituksia kartanoitten herrasväkeä vastaan, mutta mitään päätöksiä ei niiden suhteen tehty, koska oli tarkoitus tutkia lähinnä talonpoikien
niskoittelua.

Unquote:

Vuosien 1772-1773 levottomuudet Anjalassa saivat sysäyksen Kustaa III “vallankumouksellisesta” valtaistuinpuheesta, jossa hän totesi säätyvallan aikana vapauden muttuneen aristokratian ikeeksi.

Anjalassa ja muuallakin valtakunnassa tämä tulkitiin kuninkaan suoraksi kehotukseksi pyrkiä suoraan kruunun alle ja suojelukseen, pois kartanonherrojen komennuksesta.

Wärälässä talonpojat lopettivat päivätyönsä kartanolle ja joutuivat niskurointinsa takia irtisanotuksi tiloiltaan.

Tukholmaan, kuninkaan puheille, lähetettiin lähetystö, mukanaan puuhun kaiverrettu
taulu, joka sisälsi 207 talonpojan puumerkit.

Lähetystön puhemiehenä lienee toiminut ruotsinkielentaitonsa takia Muhniemen
Salvurin Mårten Jonasson Qvist (1740-1826), joka Tuhkholmasta saavuttuaan sai
kutsun maaherra Anders Henrik Ramsayn puheille.

Kun Mårten ei taipunut Ramsayn suostutteluihin, tämä antoi märäyksen hänen
vangitsemisekseen. Tähän Martti huudahti:

“Nyt näette miehet, kuinka minulle käy, älkää jättäkö minua yksin pulaan”.

(Eeva-Liisa Oksanen, Anjalan Historia, sivu 425).

Martti ja 13 muuta talonpoikaa kuljetettiin Loviisaan odottamaan välikäräjiä ja
niiden jälkeen, vahvistettuna 81 taipumattomalla, Svartholman merilinnoitukseen
pakkotyöhön.

Kun talonpoikien “yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”-periaate ei johtanut
kartanonherroille mieleiseen tulokseen, päätti Rabbe Gottlieb Wrede henkilökohtaisesti puuttua peliin. Hän matkusti vallankumouksellisten pesäpaikkaan, Muhniemen kylään.

Kukaan ei perillä kuitenkaan vastannut hänen kysymyksiinsä ja ukaaseihinsa, kunnes Nurkkalan isäntä vihdoin puuskahti:

“Piru menköön päivätöihin, meidän toverimme istuvat Svartholmassa ja ovat jo viisi viikkoa tehneet päivätöitä”. (Eeva-Liisa Oksanen, Anjalan Historia, sivu 46).

Paroni tarttui röyhkeää Nurkkalaa hartioista ja tämä tarrasi paroniin, joka kutsutti rengit apuun. Nurkkala paiskattiin maahan ja piiskattiin. Sydämistyneet muhniemeläiset tarttuivat silloin seipäisiin ja halkoihin. Naisväki repi renkejä tukasta ja Salvurin Eliaaksi myöhemmin väitetty nuori poika yritti saada paronia hengiltä seipäällä, mutta onnistui iskemään anoastaan syvän haavan tämän oikeaan jalkaan.

Maaherra määräsi Anjalaan lisävahvistuksia ja yritti pakolla saada väkeä töihin, mutta kylien työkykyiset pakenivat Venäjän puolelle ja kartanoitten kylät lähes autioituivat..

Myös talonpoikia polustanut elimäkeläisten majamiesporvari Loviisassa, Carl Wester, oli virkavallan silmätikkuna ja onnistui vain vaivoin välttämään pysyvän vangitsemisen.

Toivottomalta näyttävän umpikujan avaajaksi osoittautui Loviisan linnoitustöiden komentajaksi lähetetty Jacob Magnus Sprengtporten ja saman kaupungin pormestari Alexander Kepplerus, joihin sekä talonpojat, että kartanoitten isännät tuntuivat luottavan.

Vähitellen palautui rauha Muhniemen seudulle. Vangitut saivat palata kotikonnuilleen ja päivätöihin, lievennetyin ehdoin, ryhdyttiin jälleen.

Niskuroitsijoita ei irtisanottu tiloiltaan, paitsi Salvurin-väki, joista Martti oli ollut puhemiehenä Tukholmassa ja jonka nuori veli Elias oli aiheuttanut paroni Wredelle lähes hengenmenon.

Niinpä talon vanhaisäntä Jonas Jacobsson Qvist (kopraali Jacob Qvistin poika) lähti evakkoon paronivallan tuolle puolen Ruotsinpyhtään Ruotsinkylään, josta v. 1777 kankki haltuunsa puolikkaan Flinckaksen kruununtilasta, joka tänäpäivänä kantaa Qvist-nimeä.. Se mitä Tukholmasta haettiin, toteutui siis privaatisti: suoraan kruunun alle, pois paronien käskyvallasta. (Vrt. Vehkalahden Qvist-keskusteluketju)

Salvuri, jota Qvistit Muhniemellä olivat viljelleet, annettiin Rabbe Gottlieb Wreden
toimesta auditööri Lars Brandebergille tämän elinajaksi (vrt. Brandeberg-keskusteluketju).

Kun Brandeberg v. 1781 alussa kuoli, oli aikaa kulunut riittävästi lopullisen rauhan
solmintaan. 14.3.1781 Mårten Jonasson Qvist sai palata takaisin Salvuriin ja
sinetiksi sovulle sai ostaa tilansa perinnöksi 26.1.1799 ensimmäisenä Muhniemellä.

Salvurista lohkottu Tapiola toimi yli 100 vuoden ajan Anjalan Qvist-Blomqvist-Kukkasniemi-lukkareiden kotitilana ja Anjalan lukkarilana.

Pysyväksi muistomerkiksi vuoden 1772-1773 kapinasta jäi niinikään Ruotsinkylän Qvist, jota Jonas Jonasson Qvist ja sukunsa jäivät viljelemään.

Elias Jonasson Qvist, paroninpitelijä, avioitui Ruotsinkylästä vävyksi Raussilan
Matikan –taloon, joka sekin aikaan siirtyi perinnöksi.

Carl Westrin, lumppukauppias, Loviisan porvari ja elimäkeläisten majamiesporvari, joka niin näyttävästi oli ollut ajamassa Elimäen ja Anjalan talonpoikien asiaa & sopuratkaisua kapinaksi paisuuneeseen asiantilaan, kuoli kotikaupungissaan 1.2.1805.

Mutta kuka oli juuriaan Carl Westrin?

Loviisan rippikirjojen mukaan hän oli syntynyt vuonna 1726 ja jos Johan Westrin voidaan osoittaa hänen pojakseen, oli pyhtääläinen talonpoika; “Patre ruricola in Pyttis”.

Mitä todennäköisimmin Carl Westrin oli maatalosta kotoisin ja ehkä vasta myöhäisimpinä miehuusvuosinaan siirtynyt Loviisaan. Jos hän itse ei osoittaudu
Johanin isäksi, veikkaan hyvin läheistä sukusuhdetta jokatapauksessa (esim. setä).

Hypoteesinomaisesti esitän, että Carl Westrin oli Pyhtään Wästerbyn Cupiksessa vaikuttaneen siltavouti Hans Christerssonin ja Maria Mattsdotterin 20.10.1726 syntynyt poika.

Westrin-sukunimi olisi siis otettu kotikylän mukaan

Maria Mattsdr oli vihittäessä kotoisin Näsbystä, sen Johan Mattson Norrilan sisar, jota ylihovimarsalkka Karl von Sievers muisti merkittävällä rahalahjalla v. 1760 tietämissä. Kts. Sievers-keskusteluketju osoitteessa:

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=4969#4969

Kaikki mahdolliset kommentit (kumoukset kuin vahvistuksetkin) Carlin syntyperästä ja isyydestä Johaniin nähden otetaan kiitollisena vastaan.

Terveisin

Juhani Pesu

Viitteet:

Eeva-Liisa Oksanen, Anjalan historia
Eeva Liisa Oksanen, Vanha Pyhtää
Loviisan & Ruotsinpyhtään rippikirjat

Helena V.
09.06.08, 12:15
Hei Juhani,

En ole tarkemmin tutkaillut Carl Westriniä, mutta naidessaan Porvoossa 1746 lesken Helena Permanin, häntä kutsutaan maahanmuuttajaksi:

2.5.1749 Degerby Invån: Carl Westrin E: Helena Perman V:i H:r Matss Nilkashus

Helena Pährman kuolee Loviisassa 1775 61 v. ja Carl nai Katarina Jongin vasta 1776.

Loviisassa kuolee 1.10.1785 myös 30 v. Johan Westrin, jota naimisiin mennessään piika Katarina Holmin kanssa 6.10.1782 kutsutaan Johan Johanssoniksi. Ilmeisesti sama pariskunta saa Porvoossa lapsen (isän juuri kuoltua):

2.1.1786 5.1.1786 Boosgård Joh. Vestrin Caisa Holm Johannes


t. Helena V.

Giösling
09.06.08, 13:01
Hei Helena,

Kiitos mielenkiinnosta. Tuo "invånare" tarkoittaisi mielestäni "asukasta",
joka oli Degerbystä (Loviisa) kotoisin.

Tosin, koska Turun rauha oli halkaissut Pyhtään pitäjän v. 1743, olisi
Carl myös "maahanmuuttaja", sillä Pyhtään Wästerbyn Cupis oli jäänyt
Venäjän puolelle, edellyttäen toki, että puhumme Hans Christerssonin
v. 1726 syntyneestä pojasta.

Tuota Perman-aviota en lainkaan ole noteerannut tiedostollani. Kiitos
siis siitäkin.

Muita Permaneja:

-Anna Catharina Perman, puolisoa Berndt Johan (von) Eschner
-Maria Perman , puoliso Cupiksessa v. 1711 Matts Malm
-Thomas Perman, talonpoika Pernajasta josta tuli Tukholman raatimies
-Hans Perman, edellisen poika, aateloituna Olivecrona
-Samuel Perman, edellisen veli, puoliso Christina Charlotta von Snoilsky
-Magnus Perman, edellisen poika, puoliso Anna Catharina Svinhufvud

Perman-nimi on pääsääntöisesti Pernajaan viittaava.

Parhain terveisin

Juhani

Giösling
10.06.08, 08:44
Olen saanut Arto Leinoselta hienon ja kattavan yhteenvedon Elimäen talonpoikaislevottomuuksista vuonna 1773.

Pääpiirteittäin se on yhdemukainen sen suppean esityksen kanssa , joka löytyy tämän ketjun aloitusviestistä, mutta Arto on ansiokkaasti ottanut, kerämiensä tuomiokirjatietojan perusteella, esille myös yksittäisten kapinallisten taustat ja tuomiot. Toivottavasti tämä artikkeli on joskus luettavissa yleisessä mediassa.

Erityisen mielenkiintoinen, viestiketjun otsikon kannalta, on Erik Jussilan tapaus. Hovioikeuden käsittelyssä hänet tuomittiin valtakunnarikoksesta teilattavaksi ja menettämään kaiken omaisuutensa valtiolle. Rangaistus oli sama jonka kuninkaanmurhaaja Jacob Johan Anckarström kärsi Tukholmassa 16.3.1792. Ankarström oli viettänyt osan lapsuuttaan Kuninkaankylän Yrjaksessa, jonka isäntänä hänen samanniminen isänsä oli toiminut yli kymmenen vuoden ajan (7.5.1757-18.11.1767).

Erik Jussilan kohdalla teilinpyörä ei kuitenkaan pyörähtänyt, vaan hänen ja kahden kumppaninsa tuomio lievennettiin raipparangaistuksiksi.

Erik oli juuriltaan Iitin Munakallion rusthollin jälkeläisiä ja sen Per Eriksson Koskmanin veljenpoika, joka muutti Elimäen Peippolasta Loviisan ja ryhtyi käyttämään anoppinsa Jong-sukunimeä. Per Eriksson oli siten Carl Westrinin appi ja Westrinin aktiivisuus talonpoikaiskapinan tapahtumissa näin, ainakin osin, selitettävissä sukusuhteilla.

Merkillepantavaa on sekin, ettei Salvurin Qvisteistä ketään tuomittu oikeudessa.

Heille Rabbe Gottlieb Wrede varasi sen kirvelevimmän; häädön Salvurista ja tilan annon sotatuomari Lars Brandebergille, joka oli toiminut oikeudenkäynneissä kartanonomistajien puhemiehenä.

Ja vielä sekin, että eräs äänekkäimmistä talonpoikien “tukistajista’ oli Jacob af Forselleksen leski Johanna Ulrica Schultz, Peippolan ja Mustilan omistajatar, muistamatta lainkaan, että hänen autuas miehensä, Loviisan pormestari Jacob af Forselles, oli talonpojan poika aivan naapurista, Lapinjärven Lindkoskelta.


Parhain terveisin

Juhani Pesu

Tillander
25.10.08, 19:12
Juhani Pesun hypoteesi Johan Westrinin alkuperästä kiinnosti minua suuresti, sillä JW on minun ääiääi. Sain vasta nyt aikaan tarkistaa asiaa rippikirjoista. Carl Westrin esiintyy Loviisan rippikirjoissa vuodesta 1757 (ensimmäinen RK Loviisassa) aina kuolemaansa saakka 1805. Vaimona on ensin Helena Pehrman, k. 1775, ja sitten Katarina Jong. Lapsista ei ole merkintöjä. (Rullat ES358-ES360). Jos CW olisi JW:n isä olisi Helenan pitänyt olla äiti, kun otetan huomioon heidän avioitumisaikansa ja JW:n oletettu syntymäaika..

Mutta rullalta ES388 löytyi myös Helena Pehrmanin perukirja, laadittu 13.11.1775. Siinä todetaan valitettavasti ettei hänellä ollut rintaperillisiä.

Eli pitänee tutkia muita mahdollisuuksia, kuten Juhani Pesu ehdottaa.

Parhain terveisin