PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : DNA-tutkimusta edeltäneet veriryhmätutkimukset, oliko joku muukin mukana niissä?


Maaret Eloranta
30.01.14, 23:05
Ennen nykyisiä geenitutkimuksia Harri Nevanlinna kartoitti suomalaisten perimää veriryhmä- ja veren seerumiproteiinien markkereilla. Minäkin sain alle kaksikymppisenä kutsun antamaan verinäytteen, koska tädilläni oli todettu joku Nevanlinnaa kiinnostava ryhmä ja kaikkia mummini jälkeläisiä pyydettiin osallistumaan tutkimukseen. Muut perheenjäsenet eivät olleet asiasta järin kiinnostuneita, mutta minä sonnustauduin veripalveluun näytettä antamaan.

Muuutin sitten pois kotoa ja sen koommin en asiasta kuullut.
Kun 1990-luvun loupulla veripalvelusta asiaa kyselin, siellä todettiin vain, että tutkimukset olivat Nevanlinnan omia projekteja, joista heillä ei ole tietoja.

Onko joku muu täällä osallistunut noihin Nevanlinnan tutkimuksiin?
Tietäisikö joku, saako niistä jostakin tarkempaa tietoa.
Olisihan se hauska tietää, mitä "pikkukylän piirteitä" omasta verestä näkyi.

Maare

Aiheesta kirjoitti 2002 Jani Kaaro

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/suomalaisten_alkupera_hahmottuu_pirullisen_hitaast

Kylissämme ällistyttäviä eroja
Suomalaisten geenit ilmaantuivat maailmankartalle laajassa mitassa 1970-luvulla, kun Harri Nevanlinna, sittemmin Helsingin yliopiston lääketieteellisen genetiikan professori, tutki geneettistä väestörakennettamme veriryhmä- ja verenseerumiproteiinien markkereilla. Veren valkuaisaineista esiintyy ihmisissä lukuisia vaihtoehtoisia muotoja, ns. polymorfismeja, joiden vertailu pysyi pitkään väestögenetiikan tärkeimpänä työkaluna.
Nevanlinna löysi vierekkäin sijaitsevista kylistä ja pitäjistä ällistyttävän suuria eroja. "Asukkaita olisi pelkästään geenitiheyksien perusteella vaikea tunnistaa suomalaisiksi", hän kirjoitti.
Syy tulokseen on ilmeinen. Sattuma oli jälleen sysäillyt ennustamattomaan tapaansa tiettyjä proteenimuotoja johonkin pitäjään liiaksi asti ja jostakin hävittänyt ne kokonaan.
Nevanlinnan löytö oli tärkeä, mutta väestögenetiikassa myös hyvin tavallinen. Tutkijan sammakkoperspektiivistä hahmottui evoluution luonne. Geneettistä evoluutiota tapahtuu pienissä yksiköissä. Sen kenttää ovat kylät ja pitäjät, eivät tasavallat ja valtiot. Niinpä Nevanlinnan havaitsema geneettinen monimuotoisuus näkyi selvästi heikommin kuntatason vertailussa eikä läänien tasolla enää erottunut lainkaan. Erot eivät tietenkään kadonneet - ne eivät vain näkyneet lintuperspektiivistä.