Miksi Virossa on tehty niin vähän DNA-testejä

[Fishersson]

Olen jo pitkää ihmetellyt, että miksi tulee niin vähän DNA-testien pohjalta osumia sukukansan Viroon kun jopa Latviaan ja Liettuaan tulee enemmän. Tämä johtunee siitä, että virolaiset ovat tehneet testejä erittäin vähän suomalaisiin verrattuna. FamilyTreeDNA:n mukaan esim. YDNA 12 markkerin testejä suomalaiset ovat tehneet 2660 mutta virolaiset vain 88. Jos virolaiset olisivat tehneet yhtä innokkaasti kuin suomalaiset heillä testattuja pitäisi olla jo noin 600-700. Tälle lienee joku syy, esim. että Virossa ei harrasteta sukututkimusta eikä varsinkaan DNA-tutkimusta?

[antero65]

Olen jo pitkää ihmetellyt, että miksi tulee niin vähän DNA-testien pohjalta osumia sukukansan Viroon kun jopa Latviaan ja Liettuaan tulee enemmän. Tämä johtunee siitä, että virolaiset ovat tehneet testejä erittäin vähän suomalaisiin verrattuna. FamilyTreeDNA:n mukaan esim. YDNA 12 markkerin testejä suomalaiset ovat tehneet 2660 mutta virolaiset vain 88. Jos virolaiset olisivat tehneet yhtä innokkaasti kuin suomalaiset heillä testattuja pitäisi olla jo noin 600-700. Tälle lienee joku syy, esim. että Virossa ei harrasteta sukututkimusta eikä varsinkaan DNA-tutkimusta?
Oliskos tuohon aika luonnollinen selitys ... virolaiseen tulotasoon nähden nuo testit ovat tähtitieteellisen tai ainakin ylimaalllisen kalliita. Ja kun niiden sisältämä tietomäärä ja täsmällisyys on vielä koko lailla lastenkengissä, on vaikea ymmärtää niiden suosiota Suomessakaan, miljonääripiirien ulkopuolella siis.

[Fishersson]

Ymmärrän Anteron vastauksen provokatiivisen luonteen, mutta se ei päde esimerkiksi Liettuaan, joka Viroa paljon köyhempi maa, mutta siellä on tehty testauksia 14 kertaa Viron määrä vaikka väkiluku onkin vain reilut kaksi kertaa suurempi.

Mielestäni ja kokemuksen perusteella ainakin YDNA67-testi on kohtuuhintainen suhteessa hyötyihin. Se ainakin omassa suvussa tuonut lisäselvyyttä muinaismenneisyyteen ja eri sukuhaarojen keskinäiseen sukulaisuuteen.

[antero65]

Olisi hauska kuulla laajemmin millaista selvyyttä olette ajatelleet testin tuoneen. Tuo kai on niitä y-kromosomitestejä? Isäthän ovat aina epävarmoja, mutta paljon kai ei tutkimusta auta, jos saan tiedon että A:n isä ei olekaan B vaan joku pikkuserkkujen parvesta, jossa on 50 miestä?

[Amateur]

Olen jo pitkää ihmetellyt, että miksi tulee niin vähän DNA-testien pohjalta osumia sukukansan Viroon kun jopa Latviaan ja Liettuaan tulee enemmän. Tämä johtunee siitä, että virolaiset ovat tehneet testejä erittäin vähän suomalaisiin verrattuna. FamilyTreeDNA:n mukaan esim. YDNA 12 markkerin testejä suomalaiset ovat tehneet 2660 mutta virolaiset vain 88. Jos virolaiset olisivat tehneet yhtä innokkaasti kuin suomalaiset heillä testattuja pitäisi olla jo noin 600-700. Tälle lienee joku syy, esim. että Virossa ei harrasteta sukututkimusta eikä varsinkaan DNA-tutkimusta?

Paljonko FTDNA:n mukaan Latviassa ja Liettuassa on tehty testejä? Se ei selviä kommenttista. Sitä ei ainakaan voi päätellä omien mätsien määrästä. Niiden paikallisuushan riippuu siitä, missä testatut ovat ja heidän tiedetyt vanhimmat isälinjaiset esi-isät ja etenkin juuri siitä haplotyypistä. Oma vanhin tiedetty esi-isä ei välttämättä kerro, mistä isälinja tulee, vaan se voi poiketa muista enemmän tai vähemmän.

Oliskos tuohon aika luonnollinen selitys ... virolaiseen tulotasoon nähden nuo testit ovat tähtitieteellisen tai ainakin ylimaalllisen kalliita. Ja kun niiden sisältämä tietomäärä ja täsmällisyys on vielä koko lailla lastenkengissä, on vaikea ymmärtää niiden suosiota Suomessakaan, miljonääripiirien ulkopuolella siis.

Miten niin tähtitieteellisiä? 67-markerin testin saa kahdella sadalla eurolla ja suuntaa-antavan 12-markkeria saa alle neljällä kympillä. 37-markerin saa jo 125 eurolla, josta saa jo paljon tietoa. Kyllä niistä saatava tieto on lisääntynyt silmissä ja vaikka suomalaisista osataan sanoa jo aika tarkkaan, mistä joku haplo on. Kymmenen vuotta sitten olleista lasten kengistä on jo kasvettu ulos. Tietoa kerääntyy koko ajan lisää ja sekä ammatti- että amatööritutkijat ovat hyvin aktiivisia. Alahaploja syntyy kuin sieniä sateella. Juurikin olen todistamassa yhden uuden alamt-haplon syntymisen määrittelyä, kiitos tarkkasilmäisen tutkijan (ISOGG:ista).

Autosomaalitestinkin saa jo kolmessa firmassa alle sadan dollarin eli 73 euroa. Sekin on tosi kiva ja sieltäkin sitten voi jo todeta ne mahdolliset esim. Eestin ja Liettuan sekalinjaisetmätsit, jos oma yhteys on isälinjaisesti historiallisella ajalta ja hyvä tuuri. Allekirjoittaneella ainakin niitä on muutamia jostain sekalinjasta (ei siis isä/äitilinjaisia). Isäni isälinjakin on jo tarkentunut parin vuoden aikana tosi paljon kiitos aktiivisten tutkijoiden ja uusien testien. Testejä otetaan koko ajan enemmän ja niidenkin avulla tietoa kertyy.

Ymmärrän Anteron vastauksen provokatiivisen luonteen, mutta se ei päde esimerkiksi Liettuaan, joka Viroa paljon köyhempi maa, mutta siellä on tehty testauksia 14 kertaa Viron määrä vaikka väkiluku onkin vain reilut kaksi kertaa suurempi.

FTDNA:n lukuja ei vielä tosiaan nähty, mutta voihan se noin olla ellei tuo päätelmä tule omista mätseistä. Ranskan lainsäädäntö rajoittaa geenitestaamista, mutta en tiedä Virosta.

Mielestäni ja kokemuksen perusteella ainakin YDNA67-testi on kohtuuhintainen suhteessa hyötyihin. Se ainakin omassa suvussa tuonut lisäselvyyttä muinaismenneisyyteen ja eri sukuhaarojen keskinäiseen sukulaisuuteen.

Yleensä juuri näin. Helposti tulee tietoa, mistä päin (ala)haplo on suomeen tullut tai missäpäin suomea on historialliset mätsit. Koitanpa muistaa heittää tänne vielä sivun, josta voi asian todeta. Nyt pitää jo hypätä autoon.

[Fishersson]

Kiitos hyvästä kommentista Amateur.
FTDNA:n mukaan testien määrät eri maissa (YDNA12) ovat tällä hetkellä seuraavia:
- Viro 88
- Latvia 326
- Liettua 1316
- Suomi 2666

[antero65]

Paljonko FTDNA:n mukaan Latviassa ja Liettuassa on tehty testejä? Se ei selviä kommenttista. Sitä ei ainakaan voi päätellä omien mätsien määrästä. Niiden paikallisuushan riippuu siitä, missä testatut ovat ja heidän tiedetyt vanhimmat isälinjaiset esi-isät ja etenkin juuri siitä haplotyypistä. Oma vanhin tiedetty esi-isä ei välttämättä kerro, mistä isälinja tulee, vaan se voi poiketa muista enemmän tai vähemmän.



Miten niin tähtitieteellisiä? 67-markerin testin saa kahdella sadalla eurolla ja suuntaa-antavan 12-markkeria saa alle neljällä kympillä. 37-markerin saa jo 125 eurolla, josta saa jo paljon tietoa.

Tässä näitä netistä äkkiseltään poimittuja vertailuja, valitettavasti parin vuoden takaisia:
12.10.2011 - Keskipalkka: Suomi 2977€ / Viro 784€ Työttömyyskorvaus: 511€ / 64€ Keskimääräinen eläke: 1350€ / 272€

[antero65]

Tosiaankin valtaosa lukijoista kai elää suomalaisella tulotasolla, eli DNA-testin vaihtoehtona on päivän parin - parin viikon palkaton vapaa ja pitkät päivät arkistossa. Miksi valitsisin DNA-testin? Mitä tietoa niistä saa? Vääntäkää rautalangasta!

[antero65]

Kiitos hyvästä kommentista Amateur.
FTDNA:n mukaan testien määrät eri maissa (YDNA12) ovat tällä hetkellä seuraavia:
- Viro 88
- Latvia 326
- Liettua 1316
- Suomi 2666

Tuossa siis yhden kaupallistajan luvut. Voisiko olla, että virolaiset käyttävät enimmäkseen jotakin toista firmaa?

[ejl]

Tosiaankin valtaosa lukijoista kai elää suomalaisella tulotasolla, eli DNA-testin vaihtoehtona on päivän parin - parin viikon palkaton vapaa ja pitkät päivät arkistossa. Miksi valitsisin DNA-testin? Mitä tietoa niistä saa? Vääntäkää rautalangasta!

Aika moni meistä etsii tosissaan kadoksissa olevaa esi-isää. Isättömyyden trauman hoitoa se kai on. Haluaa varmuuden sille luulolleen, että ei se mikään "laukkuryssä" ollutkaan, vaikka niin puhuttiin. Pienetkin todisteet johonkin suuntaan ovat palkitsevia. Jos osumia ei tule Vienan Karjalaan, vaan Länsi-Suomeen, niin sekin on tulos, vaikka ei lopullinen totuus olisikaan.

Vaikka oma etsintäni ei vielä ole päättynyt, niin silmukka on koko ajan kiristynyt ja eräänä päivänä uskon onnistuvani. Se ajaa eteenpäin. Suvun ulkopuolisia testaamalla olen saanut paljon uusia ystäviä. Kaikki harrastukset maksavat.

[Fishersson]

Mielestäni tuohon pääkysymykseen vastausta ei voi löytää rahasta vaan muista syistä. Tulee mieleen, kun on tutustunut Viron neuvostoajan historiaan, että silloin oli parempi olla tietämätön sukujuuristaan, koska ns. väärät sukujuuret olivat rasite ja johtivat usein jopa vakaviin vaikeuksiin. Onko tämän varjo jäänyt elämään?

Sitten tähän sivujuonteeseen DNA-tutkimuksen hyödystä. Selvää on, ettei DNA-tutkimus ole perinteisen dokumentteihin perustuvan sukututkimuksen korvike. Perinteinen sukututkimus kannattaa tehdä mahdollisimman hyvin ennen DNA-tutkimusta, jonka tekemisen päämotiiveja on tutkia kaukaisempia aikoja, joista ei ole olemassa historiallisia asiakirjoja. Mistä geneettinen perimä on tullut ja miten se on sukua muille sukuhaaroille tai suvuille. Eikä johtopäätökset ole yksioikoisia ja helppoja, mutta kypsyvät vuosien mittaan. Yhdessä alan harrastajat ns. jatkojalostavat niitä pikkuhiljaa mutta koko ajan.