Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Kainuu vaipui tuhkaan ja sauhuun vuonna 1578
Matti Lund
04.04.08, 15:08
Hei
Osin Pohjolan asuttamisen kovia aikoja pohtiessa Pohjanmaan erääseen ketjuun liittyen tarkastelin myös Kainuun asuttamisen vaikeuksia 1500 -luvulla.
Tällöin eteen osui heti vuoden 1578 Kainuun hävitys. Ohessa on ote kolmelta kylältä, jonka tilasto puhuu omaa kieltään.
Hajapoimintoina samasta lähteestä: kaikki Paltamon kylän 17 taloa hävitettiin ja Koutaniemen 32 talosta 31, vain Mauno Nousiaisen talo säästyi? Vaikuttaa, että mitä lähempänä oltiin tienoon kirkollista keskusta, sitä korkeampina roihut paloivat.
Vain kolme kylää säästyi palotuhoilta, eli Vuolijoki, Säräisniemi ja Jalanka.
Kutakuinkin puolet Kainuun taloista tuhottiin.
Tässä nämä kolme kylää, jotka otin lähempään tarkasteluun:
ES831:4752 (vuotuisvero)
Melalahti 1578
s 79
1
Mauno Mähönen ("Möhoinen")
*2
Olli Mustonen
*3
Jaakko Haverinen
*4
Matti Leskinen
*5
Niiles Nojonen
*6
Lasse Parviainen
*7
Tapani Heiskanen
*8
Pietari Parviainen
*9
Erkki Loikkanen
*10
Pietari Lantiainen
*11
Heikki Hasanen
*12
Paavo Rusanen
*13
Antti Rusanen
14
Erkki Härkönen ("Herhoinen")
15
Olli Tuppurainen
*16
Lasse Matinpoika
*17
Antti Siippainen ("Siphainen")
*18
Paavo Saksa
*19
Pietari Loikkanen
*20
Esko Lesonen ("E´sehill Lesehinen")
*21
Heikki Haverinen
22
Jussi ('Jöns') Pasanen
*23
Sven Parviainen
*24
Lasse Heikinpoika
*25
Antti Pohjonen ("Pohoinen")
*26
Jopi Itkonen ("Jepp Ittkoinen")
*27
Yrjänä Loikkanen
*28
Kosmus Turakainen ("Cosmus Torakainen")
*
* nämä 'ryssän' polttamia
25/28
Kienonsuu 1578 (Kiehimänsuu)
s 79
1
Paavo Mustonen
*2
Antti Kovanen ("Cofwainen")
*3
Jussi ('Jöns') Asikainen
*4
Hannu Pöllö
5
Jussi ('Jöns') Yrjänänpoika
*6
Vilppu Anttinen ("Philpus antinen")
*7
Lassi Leinonen
*8
Pietari Hyryläinen
*9
Taneli Pynnönen
*10
Lasse Tarkiainen
*
* nämä 'ryssän' polttamia
9/10
Mieslahti 1578
s 80
1
Paavo Rusanen
*2
Pietari Härkönen
*3
Pietari Pekkanen
*4
Jussi ('Jöns') Hassinen
5
Lasse Kokkonen
*6
Antti Tikkanen
7
Hannu Pauhainen
8
Pietari Lesonen ("Ped Lesehinen")
9
Heikki Kekkonen
10
Martti Väätäinen ("Morthen wäteinen")
11
Mauno Miettunen
*12
Antti Hiltunen ("And Hilunen")
*13
Tuomas Ollinpoika
*
* nämä 'ryssän' polttamia
7/13
Kolmelta kylältä yht. poltettuja taloja/taloja
41/51
Lisäksi vuonna 1578 ei ilmennyt tässä asiakirjassa yhtään poltettua taloa Iin, Kemin eikä Limingan suurpitäjien alueella, joten vienalaisten hävitysretki näyttäisi tällä kertaa suuntautuneen vain Kainuuseen.
Varoitus
Lisäniemien normalisoiduissa muodoissa voi olla toivominen varaa. Eräitä Kainuun lisänimiä on erittäin vaikea erottaa toisistaan jos lähteessä on vähänkään sotkuja eikä aina tarvitse olla sotkujakaan, vaan esimerkiksi Tervonen ja Torvinen saatetaan kirjoittaa aivan samannäköisesti. Jos lähteessä on tahra, saattaa olla vaikea erottaa Heinosta Leinosesta jne... Luulenkin, että lähes kaikissa Kainuun veroluetteloista tehdyissä vähänkään pitemmissä puhtaaksikirjoituksissa on muutama nimen virhetulkinta ja tuskin tämä oma listanikaan tekee siinä poikkeusta.
terveisin Matti Lund
Onpas mukavaa, Matti, kun olet siirtynyt tänne kainuulaisten joukkoon:), niin päästään historiamme alkujuurille. Myös tästä, niin kuin aiemmin kirjoittamastasi Karjalaisesta on tällaiselle harrastelijalle suurenmoinen apu. Jahka keksin kysyttävää taidankin kääntyä puoleesi.
Tervehtien
Arla :confused::confused:
tellervoranta
04.04.08, 18:28
......yksi Timonen eksyi tiedostossaan Kovalaiseen ja yksi Kovalainen näyttää etsivän Timosta.....:)
.....onkohan jotain sukuyhteyttä :confused:
Kainuun historiaakin juuri lueskelin.
Terveiset pohjoisesta. ( brown-eyes).
No joo, Telle!
Onkohan sellaista Kovalaista koskaan ollutkaan, kun juuri kuulin, että ensin olikin Kolehmainen ja sitten sieltä Matin mainitsemasta tuhkasta ja sauhusta nousikin Kovalainen niin kuin feeniks-lintu ikään.:oo:
Eipä tiennyt yhteinen Timoskammekaan onko edes Pölläset sukua :confused:....
Täällä ei muuten ole sitten melkein yhtään lunta. Toisin oli viikko sitten Kajaanissa, kun yritin umpihangessa kahlata molemmilla hautausmailla kameran kanssa... hohhoijjaa
Matti Lund
05.04.08, 01:00
Hei
Kyllä minullakin on oma kovalaisjuureni, eli menee mm 1700 -luvun alkupuoliskolla Kivesjärvellä eläneeseen Aappo (Aaprami) Kovalaiseen, josta Samueliin, jos rippikirjoista haluat jotain helppoa kiintopistettä etsiä.
Samuelin isä Olavi Kovalainen ei ilmene enää kirkonkirjoista, mutta loistaa maakirjoissa 1700 -luvun alkuvuosina aina Kivesjärven ensimmäisenä (esim 1712, Ka 9260: 7, mf ES2478) . Mutta 1690 -luvulla isäntänä oli Olavin vanhempi veli Sakris Kovalainen eli Kolemainen, kolmaskin veli eli Heikki mainitaan henkikirjoissa ja hänen vaimonsa Lispetta..
Kun seurataan talon vaiheita taaksepäin, päästään esipolviketjussa ainakin Pietari Kolemaiseen, joka maksaa veroja 1600 -luvun ensi vuosikymmenen ja on siis syntynyt joskus hieman ennen vuotta 1580. Hän antaa kuitenkin vuoden 1610 jälkeen tilaa Yrjänä Kurikalle ja sotilasrullista selviää vaihdoksen syykin. Yrjänä Kurikan rinnalla on hänen poikapuolensa Juho Kolemainen, Yrjänä on niiden mukaan syntynyt ~1587 ja Juho ~1600. Pietari Kolemainen siis kuoli aika nuorena, noin 35 -vuotiaana, ja jätti jälkeensä yhden pojan, Juhon.
Voisi luulla, että Juhon tultua täysi-ikäiseksi, isännyys olisi siirtynyt hänelle, mutta ilmenee, että Juhon työkyky ei ole hyvä, maininnat raihnaisuudesta alkavat jo vuodesta 1637 alkaen. Niinpä isäpuoli jatkoi isännöintiään vanhukseksi saakka ja hän lienee elänyt vielä poikapuolen Juhon kuoltua kymmenkunta vuotta. Ilmeisesti Juhon kaksi poikaa tarjosivat isoisäpuolelle syytingin. Hänet mainitaan vielä 1655 henkiveroluettelossa isäntänä, vaikka välillä jo poikapuolen Juhon poika Pietarikin on isäntänä. Toinen veljeksistä on nimeltään Sihveri. Talo on tähän asti 1/2 manttaalia ja veljekset elävät ensialkuun yhteistaloudessa, mutta esiintyvät sitten erillään 1/4 manttaalin osissa.
Olen vasta katselmoinut Kivesjärven Kovalaista aika pintapuolisesti ja sukulinjan yksityiskohdissa voi olla tarkennettavaa. (Varmaan löytyy muutama, jotka ovat paremmin perehtyneet sukuun. En ole juurikaan tutkinut Kainuun juuriani enää 20 vuoteen, mutta olen hankkinut vastikään lisälähteitä eräitä projektejani varten, joten aion syventää niiden vanavedessä samalla hieman myös omien juurteni tutkimuksia Kainuussa.)
Se että patronyymejä kirjataan aika harvoin, tekee edellä mainitun Pietarin esi-isien selvityksen mutkikkaaksi, sillä edellisessä viestissäni viittaamassani lähteessä vuonna 1578 on Kivesjärvellä useampi ehdokas, eli 3/4: Jussi Kovainen (Jöns kouainen), Mikko Kovainen (Kouainen) ja Paavo Kovainen (Påuall Kouainen). Lisäksi esiintyy Håkon Paavonpoika, joka lienee Paavo Kovaisen poika. Lisäksihän Kiehimänsuulla oli vielä Antti Kovainen. Mutta todennäköisen ehdokkaan näistä ehkä pystyy kaivamaan esiin tarkalla taloanalyysillä.
Lopuksi:
Huomiota kiinnittää kehitys kolmessa lisänimimuodossa Kovainen - Kolemainen - Kovalainen. Aika jännittävä tapaus, joka on sattunut omiin juuriin.
terv Matti Lund
Ps.
Aina se Kainuun kansa nousi tuhkasta kuin feeniks lintu ikään ja ryhtyi hoilaamaan reippain mielin aikansa nälkämaan lauluja ja pystyttämään torppiansa uudestaan savuaville raunioille.
:) Mukavata, mukavata, että Sinä, Matti, osoittaudut myös sekkuseksi, niin paljon olen vuosien varrella sinulta oppia saanut.
Mielestäni Kovalaisten syvällisiä tutkijoita ei ole kovin monta, ei ainakaan ole ilmoittautunut, kun olen sellaisia kuulutellut. Johtuneekohan juuri tuosta sekavasta alusta tai siitä, että Tapani Kovalaine, joka on tavoitettavissa tällä foorumilla, on tehnyt aikoinaan sen tutkielmansa Kovalaisista. Tämä tutkielmahan on luettavissa joissakin kirjastoissa.
Olen joskus kymmenen vuotta sitten viimeksi ollut Tapaniin yhteydessä ja nyt uudelleen, kun hän ilmestyi tänne foorumille.
Minusta olisi hauskaa ja hyvä juttu, jos saisimme tänne kunnon tutkimusaineistoa ihan tavallisesta kainuulaissuvusta noitten ainaisten säätyläissukujen lomaan :D:
Meillä on siis yhteinen esi-isä Olli Kolehmainen l. Kovalainen s. 1655 , jolla oli mm. pojat Samuli s. 1685 ja Olli s. 1691. Tiemme erkanevat tässä, sinä olet Samulin jälkeläisiä ja minä Ollin. Eiks vaan?
T.
Hei
Huomasin tuossa nimilistassa Lesosen sukua. Lesosen sukuhan on ollut voimakkaana Vienassa, miksiköhän ovat tuon Eskill Lesosen talon polttaneet??? Sitten Pietari on säästynyt.
Sari
Matti Lund
09.04.08, 11:57
Hei
Huomasin tuossa nimilistassa Lesosen sukua. Lesosen sukuhan on ollut voimakkaana Vienassa, miksiköhän ovat tuon Eskill Lesosen talon polttaneet??? Sitten Pietari on säästynyt.
Sari
Hei
Hävityshän oli "silmitöntä" ja ikävä kyllä julmimmillaan hävitys tahtoo olla silloin, mitä läheisempää rajan takaista naapurustoa on kostojoukoissa mukana. Sen sijaan mukana olevilla kaukaa tulleilla sotilailla työ on taipuvaisempaa olemaan sellaista ammattitappamista, jossa koston elementti ei ole ensimmäisenä ja noudatetaan päällystön käskyjä eikä ryhdytä omavaltaisuuksiin ilman esimiesten lupaa. Myöskään kaukaa tulleet varsinaisesti venäläiset sotilaat (husaarit, kasakat) eivät osanneet tunnistaa paikallista väestöä, kun sen sijaan kostamassa olevat vienankarjalaiset ynnä muut heimoveljet liikkuvina kauppamiehinä tunsivat vanhastaan jotenkuten kylät ja talot, vaikkakaan näinä suuren vihan vuosina kaupanteko lienee ollut täysin tyrehdyksissä, koska tappaminen oli päällimmäisenä mielessä.
Historiankirjoissa on jonkinverran ristiriitaisuuksia siitä kysymyksestä, millainen Kainuuseen ja Pohjanmaalle hyökänneitten hävittäjien koostumus kulloinkin oli.
Laajemmat sotajoukot kävivät keskinäistä sotaa enimmäkseen Inkerinmaalla, kannaksella ja Virossa (ja ulottivat hävityksensä Etelä-Savoon), mutta nämäkin taistelut saivat vuoden 1573 jälkeen pikemminkin irrallisten hävitysretkien luonteen.
Nyrkkisääntönä joten kuten pätenee se, että vuoteen 1583 asti varsinaisilla sotajoukoilla oli näkyvämpi rooli ja niin varsinkin etelässä, mutta sen jälkeen ryöstäytyivät molemminpuoliset samanheimoisten pitkälti omavaltaiset kostoretket irti ja "ammattisotilaitten" rooli oli sitä vähäisempi, mitä pohjoisempana oltiin poikkeuksena vuoden 1591-92 taistelut Kantalahden ympäristössä ja venäläisten hävitysretki Liminkaan siinä yhteydessä.
Vuoden 1578 Kainuun hävitys näyttää kohdistuneen enemmän omaisuuteen kuin väestöön. Mutta sitten seuraava suurempi hävitysretki 1583-4 kohdistui mitä julmimmalla tavalla väestöön ja lienee silloin hävittäjinä olleet lähes kokonaan vienankarjalaiset kostajat, joilla oli mielessään vain kansanmurha.
Nimittäin sen jälkeinen Oulun erämaan asukkaitten veroluettelo on karua luettavaa, eli se on lähinnä hengissäselvinneitten luettelo, jonka mukaan jäljellejääneitten oli maksettava normaali veronsa.
Oheistan Sinulle tähän siitä pikakoosteeni (siinä voi olla pari kolme pientä nimivirhettä, koska en ole ehtinyt sitä tähän hätään täydellä huolella tarkastaa):
ES833: 4770: 74
"Oulun erämaan manttaali niiltä, jotka eivät olleet joutuneet
kesäkäräjiin mennessä ryssien ryöväämiksi ja hengiltä lyömiksi"
ja suorittivat oikean veronsa vuodelle 1584"
Vuolijoki 1584
s 74
Jussi (Jöns) Tyrväinen/Tyränen (Tyreinen)
Tuomas Rouvinen? ("Rouinen")
k3301
Sarissniemi (Säräisniemi) 1584
s 74
Antti Olkkonen
Matti Toivonen (Toiuoinen)
Tapani Okkonen
Olli Vainikainen
Paavo Sorsanen
Sixten Sixteninpoika
Suni Heikkinen (Hi ickanen)
Mauno Koponen
Olli Heicke (Heikkinen?)
Olli Sallinen
Pietari Loikkanen (Ped Loikinen)
Kongasjärvi ("Kongasierff") 1584
s 74
Jussi (Jöns) Lappalainen
Antti Heinonen
Pietari Ruuskainen (Rouskainen)
Jalanka 1584
s 74
Erkki Karjalainen (Karlainen)
Paavo Siekkinen (påuall Sickinen)
Olli Rytkönen (Oluff Rittkoinen)
ES833: 4770: 74
k3302
Kivesjärvi ("Kiffuisierff") 1584
s 74
Jussi (Jöns) Kovainen (Kouainen)
Mikko Niskanen
Mikko Leinonen
Mauno Manninen
Lassi Pirilainen
Manamansalo ("Mannamesalo") 1584
s 74
Olli Sopanen (Oluff Sopoinen)
Antti Huttunen
Tapani Sopanen (Staffa Sopainen)
Heikki Karppinen
Koutaniemi 1584
s 74
Tapani Hakkarainen
Mauno Nousiainen
Melalahti 1584
s 74
Jaakko Haverinen ("Haurreinen")
Paavo Rossinen
Antti Rusanen
Olli Tuppurainen
Lassi Matinpoika
Pietari Siippainen ("Siphainen")
Heikki Haverinen ("Haurreinen")
Kiehimänsuu ("Kenonsu")
Vilppu Anttonen
Mieslahti 1584
s 74
Pietari Pikkarainen ("Peder pikastinen")
Heikki Miettunen ("Mittuinen")
Kiehimänjoki ("Kienaioki")
Paavo Sikanen
Paavo Kilpeläinen
Niiles Nykänen
Olli Keinonen/Kenonen
Paavo Kilpeläinen
Paavo Pettinen
Mauno Kauppinen
Lasse Paunonen
Jussi (Jöns) Pekkonen
Heikki Pussinen
Antti Lipponen
Oajerff 1584
s 75
Pietari Halonen
Heikki Manninen
Rost Kuikkanen
Lassi Tolvanen
Heikki Halonen
Niiles Kirjalainen
Hannu Immonen
Ristijärvi ("Ristuesi") 1584
s 75
Heikki Nituinen (Niutanen?)
Pietari Härkönen (Herckinen)
Yrjänä Hiltunen (Jören Hilluinen)
Martti Karppinen
Matti Rankinen? (Ranhinen)
Esko Laurikainen (Esehill Larikainen)
Lassi Haurunen/Häyrinen
Pekka Piira (Peck Pijra)
Pietari Rakkolainen (Peder Rakolaine)
Paltamo (Palthama) 1584
s 75
Pietari Ollikainen
-----------------------------------------------
terveisin Matti Lund
tellervoranta
10.04.08, 10:28
Hei :), minua on jo vuosikausia vaivannut tuo Kolehmainen, jopa siinä määrin, että soitin eräälle Kiimingin Kolehmainen tutkijalle, joka asuu kyllä muualla. Onkohan Utajärven ja Kiimingin Kolehmaisella mitään yhteyttä ennen isovihaa ?
Meillä on siis yhteinen esi-isä Olli Kolehmainen l. Kovalainen s. 1655 , jolla oli mm. pojat Samuli s. 1685 ja Olli s. 1691. Tiemme erkanevat tässä, sinä olet Samulin jälkeläisiä ja minä Ollin. Eiks vaan?
T.
Tiedonhaluni johtuu siitä, ettei esiäitini Anna Larsintr s. x.9.1704 sukunimeä, syntymäpaikkaa eikä vihkimistä löydy. Hän kuolee Kiimingissä 18.1.1755 Hångaisena talon nimen mukaan.
Miehensä Matti Martinpka kai alkuaan Kokko Pudasjärveltä.
Viidestä lapsesta Walborg on Kolehmaisessa v.1754-1759 ja Elisabeth v. 1754-1762. Toinen käy rippikoulunkin sieltä käsin. Kolehmaisista kaksi toimii kyllä Kiimingin lukkareina. Mutta sukuyhteyttä en ole saanut millään syntymään.
Olen mietiskellyt myös sitä, että Anna olisi alkuaan Turpeinen, koska Honkasessa eli Timosessa asuu vähän aikaa Simon Turpeisen perhe.
Sitä olen myös ihmetellyt, kun sanotaan, että Ylikiimingissä toimi lukkarina "joku Turpeinen". Eikös sitä voi saada selville.
Siis tiivistetysti: löytyyköhän Kiimingin Kolehmaisilla yhteyttä Kajaaniin päin :confused:
Muukaan tieto ei olisi pahitteeksi.
Matti Lund
10.04.08, 15:33
Hei :), minua on jo vuosikausia vaivannut tuo Kolehmainen, jopa siinä määrin, että soitin eräälle Kiimingin Kolehmainen tutkijalle, joka asuu kyllä muualla. Onkohan Utajärven ja Kiimingin Kolehmaisella mitään yhteyttä ennen isovihaa ?
Siis tiivistetysti: löytyyköhän Kiimingin Kolehmaisilla yhteyttä Kajaaniin päin :confused:
Muukaan tieto ei olisi pahitteeksi.
Hei
Tätä pulmaasi oletettavasti sivuava selvitykseni on meneillään.
Tänään otin (kuvasin) mm. vuotuisveroluettelon vuodelta 1594 ylös ko seutu mukaanlukien. Se oli karua kerrottavaa juuri tuon Oulun pitäjän Kolehmais -vyöhykkeen osalta, eli vienalaiset olivat se jälleen kerran tuhonneet, koko vyöhykkeen Temmeksen ja Kiimingin väliltä niin, että nämä viime mainitut eivät olleet mukana hävityksessä.
Mutta mutta, nämähän Kolehmaiset ovat niitä feenixin kaltaisia, eli 1600 -luvulla alue oli melkoinen Kolehmais -hautomo, veljestä ja siskoa oli Niskankylässä ja Sanginkylässä asuneilla roimasti, joten mahdollisuuksia tähän suuntaan kyllä tarjoutui levitä laajalti ympäristöön.
terv Matti Lund
tellervoranta
10.04.08, 18:41
Jatkanpa tätä saman asian vatvomista :)
Siis siinä Kiimingin henkikirjat jutussa oli Honkasen jälkeen Clemet Kolehmainen.( vanhempaa aikaa)
Nyt tässä käsittelemässäni tapauksessa Kolehmaisessa ( Kiimingissä, Yli-Ii tien lähellä) asuu:
- Simo Pekanpka Golhemainen 21.9-14.5.1777, alkuaan kai Kanniainen
- vaimo Garin Simontr Jaara 13.11.1687-18.11.1763
lapsista esim.
- Pekka Simonpka Kolehmainen 22.8.-27.6.1788
-vaimo Margeta Pekantr Manninen, 16.12.1721 Kello-27.10.1793, jonka vanhemmat Pekka Pekanpka Manninen-Kiuttu ja Garin Hansintr Grekilä
Tässäpä sitä mietiskellään :rolleyes:
tellervoranta
11.04.08, 08:07
Hei, tässä vielä pariskunta, mikä siirtyi Iistä Kiimingin Honkaseen vähäksi aikaa. Näiden poika jäi asumaan viereiseen Kamulan taloon.
Honkasen pariskunta oli myös kummina lapsille; siitä käsitys, että Anna Larsintr Hångainen voisi olla alkuaan Turpeinen :)
Kuul. Vihitty Kylä Talo Mies Vaimo Kylä Talo
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/-28ze1i?fi+0110+vihityt+280) 10.2.1723 Paldamo uk Simon Larss Turpeinen (tj hos Anders Kämärä i Tannila) p Carin Påhlsdr Hotacka (tjänar hos Anders Kämärä) Sotkamo
<Mutta mutta, nämähän Kolehmaiset ovat niitä feenixin kaltaisia, eli 1600 -luvulla alue oli melkoinen Kolehmais -hautomo, veljestä ja siskoa oli Niskankylässä ja Sanginkylässä asuneilla roimasti, joten mahdollisuuksia tähän suuntaan kyllä tarjoutui levitä laajalti ympäristöön.>
Toinen Kolehmais-hautomo taisi olla Karttulan Punnonmäellä, jonne he ovat todennäköisesti tulleet Kuhmoisen, Juvan, Sääksmäen suunnalta.
Jos muistan Karttulan historiasta oikein taitaa koko Karttulan seutu muodostua seitsemän Kolehmaisen pojan ja vävyn jälkeläisistä.
Kylmälä Jussi: KARTTULAN kirja, Gummerus, Karttulan kunta, 1987
Karttulan seudulla oli vuonna 1561 kolmetoista taloa, mutta näistä numerot 3, 11 ja13 ovat jääneet paikallistamatta. Puuttuvista taloista tiedetään vain, että ne sijaitsivat jossain Punnonmäen, Talluksen ja Iisveden tienoilla. Liitteessä 1 (s. 52-54) Karttulan seudun talojen asukkaat 1561 on esitetty talojen haltijat. Talot löytyvät kartan numeron perusteella.
Sukuhautomisiin edelleen
Matti Lund
12.04.08, 01:00
Sukuhautomisiin edelleen[/b]
Jäljittäessä Kolehmaisia Kainuusta ja sen liepeiltä ja jäljittäessä monia muitakin, tulee eteen koko ajan mielenkiintoisia seikkoja. Yritän panna tuon Karttulankin vihjeen visusti mieleen, sillä Karttula kaiketi saattoi hyvinkin toimia antavana tahona elvytettävälle Kainuun asuttamiselle, joka (siis Karttula) oli säästynyt siltä hävitykseltä ja mieskadolta, joihin tässä on viitattu.
Kun selasin tuon hävityksen ajan jälkeisiä veroluetteloita 1600 -luvun alkuvuosilta Kainuusta, saatoin panna merkille, että väkimäärä oli vähäsen jo elpynyt ja uudet nimet olivat enimmäkseen patronyymisiä, joillakin kylillä muutamana vuonna pelkästään niin. Vielä oli jonkin verran aivan autioita taloja ja aika suuri osa oli ei-autioita ei-verollaolevia.
Edellisistä havainnoista vedin sensuuntaisia johtopäätöksiä, että ensiksikin ei-autioita ei-verollaolevia taloja asuvat olivat ottaneet ne autiosta ja olivat enemmistöltään täysin uusia tulokkaita entisten surmattujen tilalle. Osa verotetuista taloistakin oli autiosta otettuja, mutta jo lähes elinkelpoisiksi saatettuja ja näidenkin asujista silmiinpistävä osa oli kirjattu patronyymisesti.
Savolaiset ovat lisänimellisiä. Voimakkaasti lisääntynyt patronyymillisyys nimiasuissa taas viittaa siihen, että ehkäpä enemmistö tulokkaista ei tällä kertaa tullut Savosta, vaan muilta alueilta niin, että Kainuun väestön lähtösijojen koostumus muuttui jonkin verran voimakkaasti savolaislähtöisestä väestöstä hieman vähemmän voimakkaasti savolaislähtöisen väestökoostumuksen suuntaan. Demografisesti muutos oli merkitsevä, muttei ehkä kovin radikaalina pidettävä.
Sukututkimusasetelman kannalta muutos oli kuitenkin jopa radikaalina pidettävä ja Kainuun sukujen tutkijoiden kannattaisi noteerata sen seuraukset kunnollisemmin kuin on perinteisesti tapahtunut, jos haluavat saavuttaa tulosta jäljitysyrityksissään.
Seuraavaksi yritänkin selvittää Kainuuseen Täyssinän rauhan jälkeen muuttaneitten lähtösijoja Savon ulkopuolelta. Tuo Täyssinän rauhan rajanveto oli juuri Kainuun asutuksen elvyttämisen kannalta tärkeä liike ja suuri käännekohta Kainuulle, koska paine idästä siitä olennaisesti rauhoittui. Samalla se mahdollisti eräiden Kainuun pohjoispuolisten asuttamattomien alueitten asuttamisen, kuten esimerkiksi Kemijärven.
Mitä tulee Kolehmaisiin, niin seurasin erästä Pekka Kolehmaista Limingan ja sittemmin Oulun pitäjän alueella. Johtuen aluehallinnollisista muutoksista ja luetteloiden uudelleenjärjestelyistä tämän seurannan aikana, tuli vaikutelma, että tämä Pekka olisi vaihtanut useasti taloa, mutta se on edellisestä johtuen ilmeisesti silmänlumetta ja todennäköisesti hän ehti asua 2-3 paikkaa. Lisäksi ei voi kovin varmasti päätellä, oliko kysymyksessä kaksi Pekka Kolehmaista vai yksi.
Tukeudun kuitenkin tässä päätelmässä ruodutusluettelon ikätietoihin. Vuoden 1627 ruodutuksessa (mf WA773: 754) Pekka Kolehmaisen löytyy heti ensimmäisenä Niskankylästä 60 -vuotiaana. Hänellä on alla poika Paavo, jonka ikää ei vielä ilmoiteta. Pekka on siis s. ~1566-1567. Tämä Pekka lienee sama Pekka Kolehmainen, jonka näen ensi kerran vuoden 1586 manttaalissa. Vuoden 1629 ruodutuksessa vanha Pekka ei enää ole mukana. Talo, ¼ mtl., on nyt merkitty Paavo Pekanpojan isännyyteen ja hän on saanut rinnalleen veljen Pekka Pekanpojan, joka lienee samanniminen nihti Niskankylän ruodussa. Nämä miehet näyttävät sitten väistyvän tästä talosta. Vuonna 1640 isäntänä on Heikki Pekanpoika iältään 27 vuotta. Vuosina 1653 ja 1655 sama mies on edelleen, nyt myös lisänimellä "Cålemajnen". Vuonna 1676 tavataan Ahmaksessa 7/12 manttaalin talossa Heikki Kolehmainen ja tämän veli Yrjänä.
Enempää en tässä seuraa näitä Kolehmaisia. Jäljitys joka tapauksessa antaa kuvan, että Kainuun Kivesjärvellä 1600 -luvun alussa tavatulla Kovalaisten toistaisella kantaisällä Pekka Kolehmaisella ei voi olla kovin läheistä sukuyhteyttä hieman vanhempaa ikäluokkaa olevaan Pekka Kolehmaiseen Niskankylässä.
Liioin en ehtinyt selvittää itselleni, liittyikö Kiimingissä 1610 -luvulla asunut Lasse Kolehmainen jotenkin edellämainittuihin.
terv Matti Lund
Raimo Ranta
12.04.08, 09:08
"Tukeudun kuitenkin tässä päätelmässä ruodutusluettelon ikätietoihin. Vuoden 1627 ruodutuksessa (mf WA773: 754) Pekka Kolehmaisen löytyy heti ensimmäisenä Niskankylästä 60 -vuotiaana. Hänellä on alla poika Paavo, jonka ikää ei vielä ilmoiteta. Pekka on siis s. ~1566-1567. Tämä Pekka lienee sama Pekka Kolehmainen, jonka näen ensi kerran vuoden 1586 manttaalissa".
Esittäisin tuohon edelliseen seuraavia faktoja ja osin olettamuksia
Pekka Kolehmainen s.n 1535-40. Pakeni venäläisten tieltä Oulujärven pitäjästä Koutaniemen kylästä Hänen talonsa poltettiin kesällä 1578 ja hän ilmaantuu Sanginjärvelle 1580 luvun alussa
ottaa haltuunsa Claes Kärpän autioksi jättämän tilan. Kesän 1581 Oulun sataman rovastinkärtäjien lautamiesluettelo mainitsee Pehr Kolehmaisen Oulujärven pitäjästä tulleena. Samoilla käräjillä lautamiehenä istuvaa Pehr Kolehmaista syytetään huoruudesta, koska oli "langennut huoruuden syntiin" sillä aikaa kun hänen vaimonsa olivat venäläist ryöstäneet ja vieneet vankeuteen venäjälle.
(lähde, Sanginjärven kylähistoria Esko Vesala, Matti Savolainen)
Vuonna 1586 näkyvä Pekka Antinp Kolehmainen s.n 1535-40
poika Pekka Pekanp Kolehmainen s.n 1567
Kärppä Liminka Utajärvi Sanginkylä
(1581-1587) talollinen. lautamies
Kolehmainen Laitasaari Muhos (Muhoskylä)
(1598-) talollinen, jättää talon autioksi tai kuolee ennen vuotta 1629
Muhoksen Kolehmaisen saa haltuunsa v. 1630 Hans Tysk niminen mies perimätiedon mukaan vouti joka kuitenkin jättää talon 1635 jälkeen. Voudiksi
häntä ei kuitenkaan henki ja maakirjat mainitse
Kolehmainen 1/4 manttaalia Muhos
Hans Tysk
(mk 1633 ES853 vol 4969 s.49) talollinen
(karjaluettelo 1935 ES2467 vol.9101 s.227) talollinen, Karjan määrästä en saanut selvää, näyttäisi että tilalla oli vain 2 hevosta. Vaimosta ei mainintaa
(mk 1935 ES2467 vol. 9098 s.72) talo merkitty autioksi,
(henki-ja karjaluettelo 1941 ES2468 vol.9110 s.41) Hans Tysk`iä ei enää mainita.
Terv Raimo Ranta
Matti Lund
13.04.08, 18:03
Hei, kiitos Raimo täydentävistä kommenteista.
Minulla on koneellani "täyssuora" Oulun erämaan veroluetteloita.
Niiden mukaan ilmaantuu Koutaniemen alle kaksi Kolehmaista, Paavo ja Pekka, vuonna 1577. Paavo pystyy maksamaan veronsa, Pekka ei. Talo on merkitty veroautioksi, josta ei voi päätellä oliko Pekka jättänyt talonsa jo faktisesti. Aikaisemmin eivät siis Kolehmaiset Koutaniemellä näy.
Vuoden 1578 luettelohan oli sitten se, jossa Koutaniemen kaikkien talojen rakennukset Mauno Nousiaisen taloa lukuunottamatta oli tuhottu ja siinä ovat vielä niidenkin nimet, jotka oli merkitty autioiksi vuonna 1577, siis Pekka Kolehmaisenkin.
Vuonna 1578 oli siis tuo Kainuun "täystuho", johon viitaten aloitin tämän viestiketjun.
Vuonna 1576 oli sitä edeltävä hävitysvuosi, vuoden 1577 hengähdystaukoa ennen.
Vuonna 1576 näyttää vaino kuitenkin kummasti tyrehtyneen niin, että suurin osa Kainuun kylistä säästyi tuhopoltoilta.
Kaksi kylää kuitenkin tuhottiin vuonna 1576 totaalisesti ja ne olivat Saaresmäki ja Mieslahti. Näiden naapurikylissä oli sitten poltettu talo tai pari? Vainolaisella tuli sitten lähtökiireitä syystä tai toisesta.
Myöhemmin esiintyy Paavo Kolehmainen Nuasjärvellä.
terveisin Matti Lund
Matti Lund
14.04.08, 00:02
Muhoksen Kolehmaisen saa haltuunsa v. 1630 Hans Tysk niminen mies perimätiedon mukaan vouti joka kuitenkin jättää talon 1635 jälkeen. Voudiksi
häntä ei kuitenkaan henki ja maakirjat mainitse
Kolehmainen 1/4 manttaalia Muhos
Hans Tysk
(mk 1633 ES853 vol 4969 s.49) talollinen
(karjaluettelo 1935 ES2467 vol.9101 s.227) talollinen, Karjan määrästä en saanut selvää, näyttäisi että tilalla oli vain 2 hevosta. Vaimosta ei mainintaa
(mk 1935 ES2467 vol. 9098 s.72) talo merkitty autioksi,
(henki-ja karjaluettelo 1941 ES2468 vol.9110 s.41) Hans Tysk`iä ei enää mainita.
Terv Raimo Ranta
Tuossa 1633 luettelossa Kolehmaisen ("Peer Colomas hemman") talo on ⅔ manttaalia ja reunassa lukee: "Hafuer Hans Tysk påtagit och under frijht eller wälb.ne Ståthållars bref på 632 och 633". Se on tuon mukaan ollut jalosyntyisen käskynhaltijan kirje(i)llä verovapaaksi otettu Hans Tyskin toimesta.
Vuoden 1635 karjaluettelossa, viitteessäsi, "Hans Tyskä" omasi yhden tamman ja yhden hiehon. Saman vuoden maakirjassa tosiaan manttaali on enää ¼, "Hans Tyskän" nimissä ja autio (peltoa oli viljelykseen merkitty, ehkä joku muu (naapuri) oli Tyskän luvalla vähän kylvänyt, mutta vapaavuodet olivat nähtävästi loppuneet, ja Hans ei maksanut veroja, ehkei faktisesti asunut siellä, enää tai alkuunkaan ... koska hänen läsnäoloaan ei ole ruodutuksissa).
terv Matti Lund
Tämän Forumin jäsen, Kaisat, lähetti minulle mielenkiintoisen linkin Kajaanin kirjaston mikrofilmattuun aineistoon. Kaisat lähetti tämän linkin minulle aivan toisesta syystä,mutta minusta tämä sopii hyvin tähän viestiketjuunkin, jossa nyt alunperin aiheena on Kainuun asuttaminen, vaikka keskustelu lipsahtikin varsin merkittävään kainuulaiseen sukuun Kolehmainen-Kovalainen :D:
Asiasta kiinnostuneet voivat lukea täältä Kainuun kehityshistoriasta.
http://213.143.184.82/kirjasto/kotiseutuaineistoa/mustonen/oskar19.pdf
Hei,
jatkan vielä Kolehmaisilla, minua kun nyt vain jostain sattuneesta syystä ne ovat ruvenneet erityisesti kiinnostamaan:p:.
Matti Lund olet "taivaan lahja", niin kuin eräs Kovalaisten tutkija sinua tituleerasi. Ilman sinua en olisi ikinä saanut selvyyttä syntyperästäni, vaikka tuota Kolehmaista olen mukanani pyöritellytkin. Tosin samaan aikaan, kun sinä tämän ketjun aloitit sain seitsemänneltä serkultani, Tapani Kovalaineelta myös selvityksen näistä Kovalaisia edeltäneistä Kolehmaisista. Nyt uskalsin ne varmuudella liittää esi-isiksini.
Kirjassa Faravid 1/77 s. 125-141 on O. Korkiakankaan sotaväenottojen perusteella kokoama luettelo Pohjois-Pohjanmaan miesten sukunimistä. Sen mukaan Oulun pitäjässä ovat olleet 16.3.1618 Olavi ja Pietari Kolehmainen (Kålemain) Muhoksella. Mauno Jokipiin 1953 s. 242-247 (Suomen hopeaveroluettelot 1571, IV. Satakunta) toimittamassa julkaisussa Satakunnan alueelta löytyy myös nimi Kolomainen (Kolehmainen), joka todetaan pohjoispohjalaiseksi nimeksi.
Miksiköhän tätä Kolehmaista sitten pidetään savolaisena nimenä, utelen minä?
Korkiakankaan mukaan tällä sotaväenottoluettelolla on paljon suurempi ajankohtaisuusarvo kuin esim. veroluetteloiden maininnoilla henkilöistä, jotka ovat saattaneet kuolla kymmeniäkin vuosia aikaisemmin. Nämä Olavi ja Pietari Kolehmainen ovat todella olleet elossa 16.3.1618, koska heistä piti ennen kesää 1618 nimittää sotamiehiä. He olivat siis 15 ikävuottaan täyttäneitä, joten olivat syntyneet ennen vuotta 1604.
Raimo Ranta
14.04.08, 17:13
Kolehmaisten savolaisuudesta
1) Kolehmaisista esiintyy Leppävirralla 1500- luvun alkupuolelta. Pekka Kolehmainen omistaa suuren Warkauden tilan. Kolehmaisen maat sijaitsivat Puurtilassa, Kuronlahdessa, Kopolanniemessä, Varkaudessa (nykyinen Päiviönsaari), Lehtoniemessä, Sahkarlahdessa ja Sarkamäessä. Kolehmainen sai maat haltuunsa kaupalla Erik Tuurenpoika Biekiltä ja sai niihin kiinnekirjan vuonna 1511. Hän myi 1526 tilan Etelä-Suomen laamanni, Savonlinnan linnanherra Erik Flemmingille 20:llä Riian markalla. Pekka Kolehmaisen vero oli 12 oravannahkaa. Tilan siirryttyä Erik Flemmingille Varkauden tila vapautettiin verosta ja siitä muodostettiin Savon ensimmäinen rälssitila. Fleming riitautui Pekka Kolehmaisen kanssa ja karkoitti perheen v.1526 Oulun erämaahan.
2) 1560- luvulla Matti Möttönen omisti tilan, jonka maat olivat osaksi Leppävirran kirkonkylässä entisen Vokkolan kartanon tienoilla ja osaksi Osmajärvellä. Hän jakoi tilansa vävyjensä kesken siten, että Niko Karjalainen sai Kirkonkylän maat ja Paavo Matinpoika Kolehmainen Osmajärven maat.
lähteet:
1) L. Raatikainen, Warkauden tilan historia
2) Leppävirran historia I
terv Raimo Ranta
Hei,
jatkan vielä Kolehmaisilla, minua kun nyt vain jostain sattuneesta syystä ne ovat ruvenneet erityisesti kiinnostamaan:p:.
Matti Lund olet "taivaan lahja", niin kuin eräs Kovalaisten tutkija sinua tituleerasi. Ilman sinua en olisi ikinä saanut selvyyttä syntyperästäni, vaikka tuota Kolehmaista olen mukanani pyöritellytkin. Tosin samaan aikaan, kun sinä tämän ketjun aloitit sain seitsemänneltä serkultani, Tapani Kovalaineelta myös selvityksen näistä Kovalaisia edeltäneistä Kolehmaisista. Nyt uskalsin ne varmuudella liittää esi-isiksini.
Kirjassa Faravid 1/77 s. 125-141 on O. Korkiakankaan sotaväenottojen perusteella kokoama luettelo Pohjois-Pohjanmaan miesten sukunimistä. Sen mukaan Oulun pitäjässä ovat olleet 16.3.1618 Olavi ja Pietari Kolehmainen (Kålemain) Muhoksella. Mauno Jokipiin 1953 s. 242-247 (Suomen hopeaveroluettelot 1571, IV. Satakunta) toimittamassa julkaisussa Satakunnan alueelta löytyy myös nimi Kolomainen (Kolehmainen), joka todetaan pohjoispohjalaiseksi nimeksi.
Miksiköhän tätä Kolehmaista sitten pidetään savolaisena nimenä, utelen minä?
Korkiakankaan mukaan tällä sotaväenottoluettelolla on paljon suurempi ajankohtaisuusarvo kuin esim. veroluetteloiden maininnoilla henkilöistä, jotka ovat saattaneet kuolla kymmeniäkin vuosia aikaisemmin. Nämä Olavi ja Pietari Kolehmainen ovat todella olleet elossa 16.3.1618, koska heistä piti ennen kesää 1618 nimittää sotamiehiä. He olivat siis 15 ikävuottaan täyttäneitä, joten olivat syntyneet ennen vuotta 1604.
Kolehmaisten savolaisuudesta
1) Kolehmaisista esiintyy Leppävirralla 1500- luvun alkupuolelta. Pekka Kolehmainen omistaa suuren Warkauden tilan. Kolehmaisen maat sijaitsivat Puurtilassa, Kuronlahdessa, Kopolanniemessä, Varkaudessa (nykyinen Päiviönsaari), Lehtoniemessä, Sahkarlahdessa ja Sarkamäessä. Kolehmainen sai maat haltuunsa kaupalla Erik Tuurenpoika Biekiltä ja sai niihin kiinnekirjan vuonna 1511. Hän myi 1526 tilan Etelä-Suomen laamanni, Savonlinnan linnanherra Erik Flemmingille 20:llä Riian markalla. Pekka Kolehmaisen vero oli 12 oravannahkaa. Tilan siirryttyä Erik Flemmingille Varkauden tila vapautettiin verosta ja siitä muodostettiin Savon ensimmäinen rälssitila. Fleming riitautui Pekka Kolehmaisen kanssa ja karkoitti perheen v.1526 Oulun erämaahan.
terv Raimo Ranta
Tämä Pekka Oilingin tutkimuksesa mainittu Liisa Kolemainen on sitten varmaan sen Savosta karkotetun Pekan jälkeläinen, niin kuin Oilinki mainitseekin.
VIII:2 iiiiiiiä
Liisa Kolehmainen (1:5). Talonemäntä. Syntyi noin 1700 Muhoksen
Ahmaksen Kolehmaisella (ol). Kuoli 09.09.1786 Utajärven Niskankylän
Poutiaisella.
Kolehmaisen suku on tullut Utajärvelle Varkauden seudulta. Varakas
suku omisti siellä 1400-1500 luvulla suuren säterin eli ratsutilan,
jonka isäntä riitautui Savonlinnan käskynhaltijan Erik Flemingin kanssa
ja v.1526 suku karkoitettiin Oulujärven ympäristöön. Suvun vanhin
varmasti tunnettu niskankyläläinen on 1620-luvulla kylässä asunut Pekka
Kolehmainen. (Lapsi VII:1, Isä IX:3, Äiti IX:4).
<Kolehmaisen suku on tullut Utajärvelle Varkauden seudulta. Varakas
suku omisti siellä 1400-1500 luvulla suuren säterin eli ratsutilan,
jonka isäntä riitautui Savonlinnan käskynhaltijan Erik Flemingin kanssa
ja v.1526 suku karkoitettiin Oulujärven ympäristöön. Suvun vanhin
varmasti tunnettu niskankyläläinen on 1620-luvulla kylässä asunut Pekka
Kolehmainen. >
Heitänpä minäkin savolaiskauhani Kolehmais-soppaan ja mielenkiintoisen tarinan.
Tarua vai totta?
Kirjalliset lähteet eivät pysty ratkaisemaan Karttulan seudun vanhimman asukkaan kunnianarvoista asemaa, eikä siihen pystyne muukaan lähde. Kansaperinne suo kunnian ukko Kolomaiselle (Kolehmaiselle), joka seitsemän poikansa kanssa saapui Juvalta Punnonmäelle. Kuttakohon vuorella ukko istuskeli luusen latvassa. Sieltä hän jakoi maita pojilleen ja vävylleen Karttuselle. Kuusessa kyyhötellessään taata oli hämmästellyt korven laajuutta ja huudahdellut: "Kyll on maata kyntävälle, vettä viljan soutavalle." Samaan kyytiin sai moni paikka nimensä. Kuulleessaan kuikan huutavan innostui ukko: "Siell on kutta kosk on kuikka." Punnosesta ukko tuumaili: "Jos Kutta kuivaa niin kyll on vettä Punnosessa." Kerrotaan vielä samaisen Kolomaisen antaneen rengilleen nykyisen Koskenpäivärannan kylän paikan.
Kansantietouden väite koko pitäjän jakamisesta on hieman liioiteltua, toki seudulla oli muitakin asukkaita. Ilmeisesti käsitys on syntynyt Kolehmaisen sukukunnan elinvoiman myötä: jo vuonna 1664 36 talonisäännästä seitsemän oli Kolehmaisia ja kolme Karttusia. Kolehmaisuus ei ollut harvinaista muuallakaan Savossa, sillä vuonna 1562 Kolehmaiset olivat maakunnan seitsemänneksi suurin ja vuonna 1614 suurin suku. Myöhemmin Karttusten määrä ylitti Karttulassa Kolehmaisten luvun. Vävyn sukua oli 141 henkeä ja Kolehmaisia vain 99 vuonna 1782. Tällöin suurimpina komeili Karhusen suku 170 jäsenen voimalla. Muita suuria sukuja olivat Nuutiset (127), Koskiset (62), Kukkoset (61) ja Huuskoset (61).
Karttulan kirja, s. 30
Uudisasutuksen saavutettua lakipisteensä 1560-luvun alussa Karttulan seudulla oli 13 taloa. Niistä neljä oli Punnonmäen tienoilla. Kaksi taloa kuului Kolehmaisen suvulle: toista verotettiin jo ennen Klemettiä ja toista vuodesta 1546 lähtien. Molempien talojen asukkaat livat ilmeisesti samaa, Joroisista lähtöisin ollutta sukua, vaikka vanhempaa taloa verotettiin Ranrasalmen Keriharjulla ennen Tavinsalmen perustamisesta. s.29
Tuo Klemettihän on se Savonlinnan vouti (1542-1547), joka toteutti kuningas Kustaa Vaasan ohjelmaa, jonka mukaan viljelemätön maa kuului Jumalalle, meille ja Ruotsin kruunulle, ei kenellekään muulle. Julistushan tähtäsi erämaiden asuttamiseen ja kruunun tulojen lisäämiseen. Karkotettiin vai siirtyivätkö asukkaat itse ei liene ollut väliä, kun heimokahakoitakin lienee ollut idän ja lännen välillä?
Matti Lund
19.04.08, 10:30
Tämä Pekka Oilingin tutkimuksesa mainittu Liisa Varakas
suku omisti siellä 1400-1500 luvulla suuren säterin eli ratsutilan,
jonka isäntä riitautui Savonlinnan käskynhaltijan Erik Flemingin kanssa
ja v.1526 suku karkoitettiin Oulujärven ympäristöön. Suvun vanhin
varmasti tunnettu niskankyläläinen on 1620-luvulla kylässä asunut Pekka
Kolehmainen. (Lapsi VII:1, Isä IX:3, Äiti IX:4).
Hei
Tästä tarinasta löytyy mukaelmia monissa historiikeissa ja selvityksissä ja tiedossa näyttäisi olevan paikkansapitävää se, että Erik Fleming osti kyseiset maat ja varasi ne metsästysmaikseen, joihin ei liene sitten miesmuistiin muilla kuin Fleminkien metsästys- ja kalastusseuruiella ollut menemistä muuten kuin mitä marjastamaan. Tämä vuoden 1526 akti selittäisi myös paljolti sen, minkä takia myöhemmän Varkauden alue eli Leppävirran pitäjän alaosa jäi niin myöhään asutettavaksi, eli vasta kun orastava industrialismin aika johti alueen luonnonvarojen hyödyntämiseen.
Yritin etsiä lähdettä, josta vuoden 1526 tempaus ilmenee, mutta en saanut sitä vielä silmiini. Ei näyttäisi löytyvän FMUsta eikä esim Kauko Pirisen toimittamasta niteestä "Savon tuomiokirjat 1559, 1561-1565" (hki 1954); ehkäpä siihen viitataan jossain myöhäisemässä tuomiokirjassa? - Onko V. Raatikaisen historiikissa tarkkaa lähdeviitettä ja mistä siihen pääsisi käsiksi?
Tiedon runko siis vaikuttaa luotettavalta (Flemingin omistuksen kiinnitys 1526), mutta noissa muissa tiedoissa ei ole oikein päätä eikä häntää, eli täytyy olla "täysin kirkkaan selvää mustaa valkoisella", jotta niitä voisi mitenkään noteerata, koska mielekkyyden ja tarpeellisuuden (ennen muuta Flemingin tarve) vaatimukset eivät niiden osalta täyty.
Ensiksikin Pekka Kolehmaisen karkoittaminen asumattomaan Kainuuseen 1526 on aivan liian teatraalinen ja mahtipontinen ilmaus ehkä vain sille, että Kolehmainen olisi vielä kaupan jälkeen yrittänyt nauttia myymiään vesiä ja maita ja Fleming ei olisi sitä hyvällä katsonut. Ehkä jokin pikku näpäytys on paisutettu tällaiseksi elämää suuremmaksi lennokkaaksi tarinaksi???
Em Pirisen toimittamasta opuksesta ilmenee Pekka Kolehmaisia/Kolehmainen 1550- ja 1560 -luvuilta samaisesta tuomiokunnasta. Onko sama Pekka? Siellä näyttää olevan tuolloin lautamiehenä Esko Kolehmainen.
Nuo Pekka Kolehmaisen entiset nautinnat, niiden alueiden läpikäynti kartasta, niiden laajuus ja sijoittuminen, antavat sangen mielenkiintoisen kuvan Pekka Kolehmaisen asemasta silloin.
terv Matti Lund
Täällä on ansiokkaasti selvitetty Kainuun nousua tuhkasta ja erityisesti Kolehmaisten muuttumista Kovalaisiksi.
Laitanpa tähän vielä Kolehmaisista sen, mitä Kainuun Historiasta I (Huurre-Keränen) on löydettävissä.
s. 388 Kesällä 1581 sissit koettivat tuhota Oulujärven erämaan viimeisetkin pystyssä olleet talot. Vielä Pitäjään jäi kuitenkin 18 taloa vuotuisveroaan maksamaan. Nämä olivat Heikki Manninen Uvalta, Heikki Haverinen Melalahdesta, Juho, Mikko ja Paavo Kovanen, Mikko Nisunen, Rossi ja Niilo Virpinen, Mikko Leinonen ja Maunu Manninen Kivesjärveltä, Paavo Lemettinen, Olli ja Matti Kämäräinen Vuottolahdesta, Antti Koponen Manamansalosta, Matti Toivonen, Sikstus Sikstuksenpoika (Parma), Suni Heikkinen ja Olli Sallinen Säräisniemeltä. Kivesjärvi säästyi siten kauimmin täydelliseltä tuholta. Säräisniemen ja Vuottolahden vuonna 1581 veroa maksaneet talot oli jo aikaisemminkin ainakin kertaalleen poltettu.
sivun 394 luvun Raunioille rakentajat yhteydessä on luettelo suvuista, jotka esiintyivät jo v. 1605 Kainuussa. Luettelossa on suku Kolehmaisen kohdalle vedetty viiva, joka tarkoittanee, että Kolehmaisia ei ko. vuonna esiintynyt Kuluntalahdessa (Nuasjärvellä).
sivulla 492 luvussa Maanomistusolot kuinka vuonna 1695 valitti tipasojalainen Tuomas Klemetti, että kuuden peninkulman päässä asuva ylisotkamolainen Simo Määttä yhtiökumppaneineen oli tunkeutunut kaskenpolttoon Klemetin omanaan pitämään laidun- ja halkometsään vain puolen peninkulman päähän hänen talostaan. Määttää kumppaneineen kiellettiin jatkamasta tunkeutumista. Toisen 'reviirille' tunkeutujalle saattoi käydä kuten Pekka Leinoselle ja Juho Kolehmaiselle (ilmeisesti melalahtelaisia), kun he olivat hakanneet kasken kiehimänsuulaisen Pekka Hyyryläisen omanaan pitämälle, hänen talonsa lähellä olleelle maalle. Tunkeutujat nimittäin tuomittiin menettämään kaskensa Hyyryläiselle. Heinämaiden, olivatpa ne luonnonniittyjä tai polttamalla raivattuja, katsottiin kuuluvan lähimetsän tapaan yksityisomistukseen.
sivulla 484 on luettelo, johon on koottu henkikirjan mukaisessa järjestyksessä kaikki Kainuun talot, joista on vuoden 1695 henkikirjaan merkitty vähintään kuusi henkirahaa maksavaa henkilöä. Sotkamon Nuasjärveltä löytyy Matti Kolehmainen 6 henk.
Luvussa Pakanuuden jäänteitä ss. 586-588 ei Kolehmaisista anneta kovin mairittelevaa kuvaa:
Antero Heikkinen on tutkinut Sotkamossa 1690-luvun alussa sattunutta tapausta, jossa mentiin noitasyytteisiin asti lähinnä kosinnasta saatujen 'rukkasten' vuoksi. Antti Savolainen-niminen mies oli leikitellyt Heikki Matilaisen tyttären kanssa ja ilmeisesti kosinutkin tätä, mutta tytär oli kieltäytynyt. Tästä suuttuneena Savolainen väitti, että tytön äiti Anna oli manannut paholaisen kiusaamaan häntä. Paholainen oli vainonnut Savolaista tämän puheiden mukaan joka yö Annan hahmossa. Kun Savolainen oli siveysrikoksen johdosta tuomittu Kajaanin linnaan, oli paholainen sielläkin häntä kiusannut. Tästä juttu tuon ajan noitaoikeudenkäynneille tyypilliseen tapaan alkoi paisua. Paavo Kolehmaisen isä kertoi poikansa tulleen 20-vuotiaan heikkopäiseksi, jolloin paholainen oli kiusannut häntä öisin. Myös Paavo oli leikitellyt Anna Matilaisen kanssa. Muuan 16-vuotias poika oli joutunut riitaan Matilaisen pojan kanssa ja seuraavana yönä hän oli ryhtynyt tärisemään ja kirkumaan. Koko käräjäväki esiintyi vilkkaasti Matilaisia vastaan, mikä johtui osaksi Savolaisen tapauksesta. Mies selitti nimittäin päässeensä eroon paholaisesta vain kansan jatkuvan rukoilemisen ja erään miehen lukemisen ansiosta. Kerrottiin myös, että Matilaiset oli aikaisemmin karkotettu Paltamosta taikuuden harjoittamisen vuoksi, ja käräjäväki vaati heidän karkottamistaan nytkin. Karkoitukseen heitä ei lain mukaan voitu tuomita, mutta Anna määrättiin puhdistautumaan valanvahvistajien avulla.
Asia meni totuttuun tapaan hovioikeuteen, joka vahvisti kihlakunnanoikeuden päätöksen vasta vuonna 1694. Tuolloin käräjillä tiedusteltiin, miten Anna Matilaisen oletettujen uhrien oli tällä välin käynyt. Paavo Kolehmainen oli viety Kajaanin linnaan, koska hänen kotona pitämisensä oli käynyt vaikeaksi. Sinne hän oli myös kuollut. Linnan vahdit eivät olleet koskaan kuulleet hänen syyttäneen Annaa tilansa vuoksi. Kirkkoherra Eerik Cajanus selitti, että Kolehmaisten suvussa oli yleisesti heikkopäisyyttä, jonka Paavon isäkin myönsi, sillä hänen sisarensa ja tämän kaksi poikaa olivat heikkopäisiä. Toista poikaa hoidettiin Kruununpyyn hospitaalissa. Myös syytettyä itseään ja tämän sukulaisia pidettiin jonkin verran heikkopäisinä, sillä naisella oli ollut tapana uhata yhtä jos toistakin tosin ilman mitään seurauksia. Asenne oli neljässä vuodessa Sotkamossa muuttunut kokoaan. Hetken kiihkeydessä oli Anna Matilaisesta tehty noita, mutta ajan viilennettyä tunteet oli asiassa nähty sen oikeat puolet, muta koska Anna ei ollut saanut vaadittuja valanvahvistajia, hän ei kokonaan vapautunut syytteistä ja hänet tuomittiin 40 markan sakkoihin ja kirkkorangaistukseen.
Sivulla 563 Erkki Saarelan kaupparengit Heikki Prakkula ja Tuomas Kolehmainen paloivat 1674 kauppareissullaan, joka suuntautui Veneheiton, Vuolijoen ja Vuottolahden kautta Kajaaniin. Koska heiltä löytyi kauppatavaroita laukuistaan, he eivät selvinneet rangaistuksetta, vaan saivat 40 markan sakot maakaupasta.
Tässä on monta Kolehmaista. Mitenkähän saisin ne ripustettua Kovalaisten sukupuuhun:confused::confused:
Hei Matti
Onko sinulla vielä lisää noita luetteloita myöhemmältä ajalta, eli mitä tapahtui tuolle Pietari Lesoselle? Oletko huomannut muilla paikkakunnilla mainittavan Lesosia?
Terv.
Matti Lund
03.12.09, 21:13
Hei Matti
Onko sinulla vielä lisää noita luetteloita myöhemmältä ajalta, eli mitä tapahtui tuolle Pietari Lesoselle? Oletko huomannut muilla paikkakunnilla mainittavan Lesosia?
Terv.
Nimen kirjausasun "Lesehinen" tulkinnasta en ole täysin pomminvarma. Siinä listassa oli Esko ja Pietari näin kirjattuina.
Toisaalta juuri Esko on sillä kirjurilla kirjattuna "Esehill".
Olen jonkinlainen kielen harrastaja ja minun pitäisi kai olla puoliammattilainen romaanisissa kielissä, koskapa olen niitä opiskellut aikoinaan yliopistossa, tosin vain sivuaineena. Mutta se ei tässä nyt riitä, vaan pitäisi olla ammattiasiantuntija vanhan saksankielen foneettisen asun ohjaamisessa kirjoitetulla kielellä. Ja tässä minulla ei ole riittävää kielentuntemusta, kun en ole opiskellut germaanista filologiaa lainkaan.
Mutta mennään nyt näihin vanhoihin kirjausmuotoihin.
1500 -luvun lopulla on aika, jolloin ensiksikin e, i, ja o -kirjaimet saattavat olla aivan samannäköisiä. Joissakin käsialoissa e ja i ovat sama runkokirjain ja e:n päällä oikealle puoltaen on pieni piste. Joissain käsialoissa voi e:n pisteen sijoittelun erottaa i:n pisteestä (toinen sivulla, toinen päällä), mutta ne pisteet ovat pieniä ja monissa asiakirjoissa kuluneet pois.
Sitten on tämä e:n ja o:n identtisyys: o -kirjain ei olekaan ympyrä, vaan muistuttaa täysin e -kirjainta.
Nämä eivät ole varsinainen ongelma juuri muissa kuin toisiansa hyvin lähellä olevissa savolaisissa (ja ehkä joissakin hämäläisissä) lisänimissä.
Ongelman taustalla on omasta mielestäni kirjurien uskollinen yritys noudattaa saksalaista virastokielen mallia siten kuin se on heille Uppsalassa ja Wittembergissä päähän päntätty ja virastossa ohjeistettu 1500 -luvulla. Tämä germanismi näyttää olevan väliin kankea saksan sukulaiskieleen ruotsiinkin sovellettuna, mutta aivan mahdoton perin vieraaseen kieliryhmään kuuluvaan suomeen sovellettuna: risteytetään kahta aivan eri lajia ilman päätä ja häntää.
Tämä on johtanut siihen, että kirjoitetussa tekstissä on germaanisen fonetiikan ohjaamiseen tarkoitettuja tilkekirjaimia, joita ei varsinaisesti lausuta tai lausutaan vähän eri tavalla, kuin silloin, kun ne eivät ole tilketehtävässä.
Juuri Esko -nimen kirjauksessa, "Eskil" -muodossa käytetään tilkekirjaimia : Eschil, k- äänteen ohjaamiseksi. Tämä on vähäsen vastaavaa kuin romaanisten kielten h - kirjain. H kirjoitetaan, mutta se lausutaan vain muutamassa harvassa poikkeuksessa ranskankielessä ja eräässä murteessa italiankielessä. Esimerkiksi italialaiset kirjoittavat Englannin = Inghilterra ja lausuvat = Inkilterra (puolikovana), tai voimistelun olympialaisten kultamitalisti Juri Checchi lausutaan aivan samalla tavalla kuin suomalainen sukunimi Kekki, mutta Ciccio lausutaan Tsitso.
Myös c - ja e -kirjain on joissakin käsialoissa aivan samanlaisia tai asiakirja on sen verran kulunut, että erotinta ei siitä erotu.
Täten kirjausmuoto Lesehinen on ambivalentti, eli siitä voi yrittää tulkita Lesohinen eli Lesonen, tai, Leschinen eli Leskinen. Pitää etsiä samoista henkilöistä tukku muita erilaisia kirjauksia ja sitten päättää, kumman puolelle päätyä.
Voi yrittää asiaa ratkaista myös hokematestillä eli ääntää mielessään ja kuvitella mikä äännehahmo osuu lähimmäksi. Kun itse asut Oulun ympäristössä, uskon, kun itsekin olen Oulussa syntynyt, että kun oululainen hokee ja toistaa "lesehistä", hän kääntyy kannattamaan vähän emminnän jälkeen Leskinen -vaihtoehtoa. Maarianhaminalaisen vastaava testi johtanee johonkin toiseen tulokseen, niin uskon.
Katson aikaisemmasta, eli minulla on myös aikaväli 1558-1577 koneellani ja olen kirjoittanut muutaman vuoden kokonaan puhtaaksi ja jonkinlaisen listantyngän jokaisesta vuodesta.
terv Matti
Hei Matti
Kiitokset tästä, kyllähän tuon muhoslaisena kääntäisi kyllä enemmän Leskiseksi, mutta katsotaanpa miten nimet aiemmin ja muissa on kirjoitettu. Odotan innolla mitä löytyy.
Terv. Sari
Hannu Numminen
15.12.09, 23:23
Kyllä minullakin on oma kovalaisjuureni, eli menee mm 1700 -luvun alkupuoliskolla Kivesjärvellä eläneeseen Aappo (Aaprami) Kovalaiseen, josta Samueliin, jos rippikirjoista haluat jotain helppoa kiintopistettä etsiä.
Olisiko tämä Abram Kovalainen, 1725-12.11.1764, talollinen Kovalasta (Nro 6)? Hänen vanhempansa olivat Samuel Kovalainen ja Margetha Rimbilätär. Tällainen mies löytyy minun pohjoisesta sukuhaarastani. En vain ole viime aikoina ehtinyt tutkia noita pohjoisia sukulaisiani eli paljon tietoa puuttuu...
Matti Lund
16.12.09, 00:13
Olisiko tämä Abram Kovalainen, 1725-12.11.1764, talollinen Kovalasta (Nro 6)? Hänen vanhempansa olivat Samuel Kovalainen ja Margetha Rimbilätär. Tällainen mies löytyy minun pohjoisesta sukuhaarastani. En vain ole viime aikoina ehtinyt tutkia noita pohjoisia sukulaisiani eli paljon tietoa puuttuu...
Samat Samuli Ollinpoika Kovalainen ja Marketta Juhontyär Rimpilätär ja heidän poikansa Aappo ne ovat minunkin esivanhempiani.
Olen kerännyt aineistoni kokoon Kovalaisista aikaväliltä noin 1500-1750 ja olen laatimassa sen materiaalin perusteella selvitystä Kovalaisten vaiheista, alkuperästä, esivanhemmista ja sukuyhteyksistä noin vuoteen 1750 saakka. Jos tämän "loppuraportin" jakoon ei millään julkaisukanavalla ole kiinnostusta, niin katsotaan sitten, miten menettelen, ettei siinä esitettävä tieto jää aiheesta kiinnostuneilta aivan piiloon.
Kysymys on 1540 -luvulla Kainuun aivan ensimmäisten asuttajien joukossa tulleesta esi-isästä johdetuista jälkeläisistä.
Vastaavanlainen selvitys on valmisteilla myös Rimpiläisistä. Aineiston kokoaminen siinä on hyvällä mallilla, muttei niin valmis kuin Kovalaisissa, sillä heihin kohdistuvat jäljitysprosessit ovat hitaampia aivan visseistä seikoista johtuen.
Siis olen kaivanut veroasiakirjoista ja tuomiokirjoista kaiken (minulle) mahdollisen tiedon näistä esipolvista, ja minulla on ollut, ei aivan kaikki mahdolliset lähteet käytössä, mutta varmaankin veroasiakirjoista 80 % ja tuomiokirjoista 90 % kaikista saatavilla olevista ja joitakin asiakirjaniteitä saatan löytää vielä lisää, ennen kuin saan selvittelyni päätökseen.
terv Matti Lund
Olen kerännyt aineistoni kokoon Kovalaisista aikaväliltä noin 1500-1750 ja olen laatimassa sen materiaalin perusteella selvitystä Kovalaisten vaiheista, alkuperästä, esivanhemmista ja sukuyhteyksistä noin vuoteen 1750 saakka. Jos tämän "loppuraportin" jakoon ei millään julkaisukanavalla ole kiinnostusta, niin katsotaan sitten, miten menettelen, ettei siinä esitettävä tieto jää aiheesta kiinnostuneilta aivan piiloon.
Kysymys on 1540 -luvulla Kainuun aivan ensimmäisten asuttajien joukossa tulleesta esi-isästä johdetuista jälkeläisistä.
terv Matti Lund
Mielenkiintoista kuulla, että olet tehnyt perusteellista työtä Kovalaisten selvittämiseksi. Toivottavasti saan itselleni selvityksesi, kun se on valmis.
Laitoin juuri hiljakkoin Myheritage:een Pietari Kovalaisen jälkeläiset, jotka perustuvat kaikista vanhimmalta tiedoiltaan sinun täällä antamiisi selvityksiin ja muuten olen käyttänyt pohjana julkaisua: Kovalaisia, Kovalaisten suku Kainuusta, Paltamo-Suomussalmi, keskeneräinen käsikirjoitus 20.4.1987. Tekijä on Tapani Kovalaine. Tietysti nyt, kun rippikirjat ovat tuolla SSHY:n sivuilla, olen tarkistanut ja lisäillyt omia tutkimuksiani Tapanin tutkimukseen.
Minusta on yllättävää kuulla, että on Tapanin lisäksi joku toinenkin, joka on Kovalaisista niin paljon kiinnostunut, että on tehnyt selvitystyötä julkaisua varten. Vuosien varrella näillä sukututkijoitten foorumeilla liikkuessani, olen luullut, että Kovalaiset ovat Kainuun unohdetuin suku. Kukaan ei tunnu olevan heistä kiinnostunut tosissaan.
Taitaa kaikilla kainuulaisilla suvuilla olla jo omat sukukirjat ja sukuseuransa, mutta Kovalaisia ei ole saatu yhteen niin paljon, että olisi seuraa saatu pystyyn.
Minä puolestani olen Samuli Ollinpoika Kovalaisen veljen Olli Ollinpoika Kovalaisen ja Kaarina Asikattaren jälkeläinen. Olen myös 1682 syntyneen Marketta Kovalaisen laittanut Olli Sipinpojan tyttäreksi, vaikka noissa vanhimmissa rippikirjoissa hänellä ei patronyymia olekaan merkitty. Jos tämä Marketta Kovalainen s. 1682 Kivesjärvellä ja k. 15.3.1760 Törmänmäessä on ihan oikeasti Ollin tytär, niin myös hän on esiäitini. Marketan aviomieshän oli Olli Heikkinen s. 1679 k. 21.1.1750.
Jos joku on kiinnostunut tuosta minun Myheritage-sivustostani, niin pyydän lähettämään minulle sähköpostiosoitteen, jotta voin laittaa kutsun tulemaan. Sivustollahan on se periaate, että suku voi siellä korjata ja täydentää tietoja ihan oman halunsa mukaan. Näin on jokunen jo tehnytkin. Tämä joulun alus on vain siitä kurja, että minulle esitettyjä korjauspyyntöjä en ole vielä ehtinyt tarkastamaan ja toteuttamaan. Sivustohan on minullekin uusi ja outo, mutta uskon, että jatkossa pystyn siihen paneutumaan enemmän.
Hannu Numminen
16.12.09, 09:53
Samat Samuli Ollinpoika Kovalainen ja Marketta Juhontyär Rimpilätär ja heidän poikansa Aappo ne ovat minunkin esivanhempiani.
Olen kerännyt aineistoni kokoon Kovalaisista aikaväliltä noin 1500-1750 ja olen laatimassa sen materiaalin perusteella selvitystä Kovalaisten vaiheista, alkuperästä, esivanhemmista ja sukuyhteyksistä noin vuoteen 1750 saakka. Jos tämän "loppuraportin" jakoon ei millään julkaisukanavalla ole kiinnostusta, niin katsotaan sitten, miten menettelen, ettei siinä esitettävä tieto jää aiheesta kiinnostuneilta aivan piiloon.
Kysymys on 1540 -luvulla Kainuun aivan ensimmäisten asuttajien joukossa tulleesta esi-isästä johdetuista jälkeläisistä.
Vastaavanlainen selvitys on valmisteilla myös Rimpiläisistä. Aineiston kokoaminen siinä on hyvällä mallilla, muttei niin valmis kuin Kovalaisissa, sillä heihin kohdistuvat jäljitysprosessit ovat hitaampia aivan visseistä seikoista johtuen.
Tervehdys nyt sitten uudelle sukulaiselle! :D:
Olen tuon Aappo-pojan tyttären sukua:
Margareta Abramsdr Kovalatar, s. 1748, k. 18.11.1829, puoliso Jöran / Yrjö Andersson Oikarinen, s. 1746, k. 20.2.1789.
Jöran / Yrjö Jöransson Oikarinen, s. 11.4.1778, k. 4.1.1831, puoliso Gretha (Margeta) Mattsdr Karjalatar,s. 21.9.1785, k. 28.1.1849
Greta (Margaretha) Lovisa Jöransdr Pyykkö o.s. Oikaritar, s. 26.5.1806, k. 29.3.1845, puoliso Eric Johansson Pyykkö e. Leinonen, s. 7.11.1804, k. 13.4.1868.
Tämä viimeksi mainittu Greta sitten löytyykin alla mainitulta nettisivultani kohdasta Äidin äidin sukua osa 2, sellaisena sukupuukuvana - tässä kuussa noille sivuille alkaa vihdoin ja viimein tulla sukutaulujen muodossakin tietoa.
Kuten tästä käy hyvin ilmi, Kovalaiset eivät ole aivan lähintä sukuani. Mutta vaikka siis olenkin aika kaukaista sukua, olen silti kiinnostunut Kovalaisista ja tuosta materiaalistasi. Sen valmistumisesta varmaankin näkyy aikanaan tietoa näilläkin sivuilla. Ja tietysti ne Rimpiläisetkin kiinnostavat. Kun Rimpiläiset ovat käytännössä aivan pimennossa minulta, täytyy kysyä että mitähän ne vissit seikat ovat?
Matti Lund
16.12.09, 12:32
Tervehdys nyt sitten uudelle sukulaiselle! :D:
Olen tuon Aappo-pojan tyttären sukua:
Margareta Abramsdr Kovalatar, s. 1748, k. 18.11.1829, puoliso Jöran / Yrjö Andersson Oikarinen, s. 1746, k. 20.2.1789.
Jöran / Yrjö Jöransson Oikarinen, s. 11.4.1778, k. 4.1.1831, puoliso Gretha (Margeta) Mattsdr Karjalatar,s. 21.9.1785, k. 28.1.1849
Greta (Margaretha) Lovisa Jöransdr Pyykkö o.s. Oikaritar, s. 26.5.1806, k. 29.3.1845, puoliso Eric Johansson Pyykkö e. Leinonen, s. 7.11.1804, k. 13.4.1868.
Tämä viimeksi mainittu Greta sitten löytyykin alla mainitulta nettisivultani kohdasta Äidin äidin sukua osa 2, sellaisena sukupuukuvana - tässä kuussa noille sivuille alkaa vihdoin ja viimein tulla sukutaulujen muodossakin tietoa.
Kuten tästä käy hyvin ilmi, Kovalaiset eivät ole aivan lähintä sukuani. Mutta vaikka siis olenkin aika kaukaista sukua, olen silti kiinnostunut Kovalaisista ja tuosta materiaalistasi. Sen valmistumisesta varmaankin näkyy aikanaan tietoa näilläkin sivuilla. Ja tietysti ne Rimpiläisetkin kiinnostavat. Kun Rimpiläiset ovat käytännössä aivan pimennossa minulta, täytyy kysyä että mitähän ne vissit seikat ovat?
Sama tytär Marketta (Reetta paremminkin kainuulaisittain) Aapontytär Kovalatar se on minullakin ja siis Yrjänä Antinpoika Oikarinen.
Tämän jälkeen linja sitten erkaneekin, sillä esivanhempani heidän lapsistaan on poika Yrjänä Yrjänäpoika s. 11.04.1778 k. 4.01.1831.
Tarkoittanet, etteivät nykyisin Kovalainen -nimisinä elävät sukulaisesi ole Sinua kovin lähellä. Minullahan on niin mitaten täsmälleen sama matka nyky -Kovalaisiin tarkistettuna mahdollisella sukupolvikorjauksella.
--------------------------------------------------------
Mitä tulee Rimpiläisiin, yksi enemmän työtä teettävä ja aikaa vaativa vissi seikka on "joukko-opillinen". Kysymys on aika suuresta Mattien joukosta. Rimpiläisten kolme ensimmäistä esipolvea eivät esiinny asiakirjoissa lisänimellisinä, vaan patronyymisinä ja ne ovat Matti -voittoisia.
Suvun lähtötalokin on nimeltään Mattila visseistä syistä.
Kun Matinpoikia ja Matintyttäriä muutenkin Paltamossa on hyvä määrä, henkilöiden erotteluprosessissa on oltava erittäin huolellinen, ettei joukkoon kerry tai jää vääriä identifiointeja ja mukaan tule sitä kautta jopa aivan ulkopuolisia.
Kun "Rimpiläisiä" sitten on kertynyt aika hyvä liuta tultaessa 1700 -luvun porteille, alkaa joukossa olla myös täyskaimoja siinä vaiheessa, kun Rimpiläinen -lisänimeä aletaan käyttää ja patronyymi alkaa pudota pois.
Taas saa olla tarkkana, ettei eri Matti Tuomaanpojat ja Tuomas Matinpojat sekoitu naapuri -Rimpiläisiin.
Tämä taas vaatii kaikkien varmistavien tiedonrippeitten keruuta ja käyttöä, jotta torjuttaisiin lipsahdukset ja saavutettaisiin oikeelliset sukulinjat.
terv Matti
Hannu Numminen
16.12.09, 20:11
Tarkoittanet, etteivät nykyisin Kovalainen -nimisinä elävät sukulaisesi ole Sinua kovin lähellä. Minullahan on niin mitaten täsmälleen sama matka nyky -Kovalaisiin tarkistettuna mahdollisella sukupolvikorjauksella.
Jotakin tuollaista yritin muotoilla. Kauan on aikaa ja mukavasti maantieteellistä etäisyyttä siitä, kun suvussani on viimeksi ollut joku Kovalaisen nimeä kantava. Heh, olen joskus miettinyt näistä nyky-Kovalaisista kaiketi tunnetuinta eli ensi vuonna Lotus-autolla sompailevaa Heikki Kovalaista. Lieneekö "meidän" Kovalaisiamme vai onko vain sattumalta sama sukunimi? Eikös se Suomussalmi joskus ollutkin osa Paltamoa?
Tuo sukupolvikorjaus tietenkin täytyy ottaa huomioon mahdollisuutena, vaikka luulen meillä olevan ikäeroa vain kymmenisen vuotta. Sukututkimuksessa mitaten eromme on luultavasti huikea, minä kun olen tätä harrastanut vasta reilun vuoden "tosissani".
Kun Matilla on ongelmia Mattien kanssa, niitten Rimpiläisten, niin on minullakin jonkinlainen, tosin kovin kalpea, aavistus tästä asiasta: etsin tuolta pohjoisesta Lievosia ja löysin Abraham Lievosia neljässä polvessa. Näillä Aapoilla oli vielä vuoron perään sukupolvi sukupolvelta vaimoina kirkonkirjoihin merkittynä Margethaa ja Carinia... On vieläkin ikävä tunne takaraivossa: eihän mikään mennyt pieleen kirjaamishommissa? :oo:
Tapani Kovalaine
16.12.09, 21:49
Suku Forumilla ei käsitellä alle 100 vuotta nuorempia juttuja ja sen takia on
vain privaatisti mahdollista todeta sukulaisuusaste kaukaiseen Suomussalmelta
lähtöisin olevaan Kovalaiseen. Mutta näinkin voisi laskelmaa tehdä tai niinkun
täällä päin sanotaan, voisi arssinoida:
Heikin isoisän isoisä oli Jaakko ja tämän isoisä oli Lauri Kovalainen 1779-1855
ja hänen isoisänsä oli Suomussalmen sukuhaaran kantaisä Pekka Kovalainen,
joka syntyi Lentualla noin 1700, avioitui Vuokkiin Suomussalmelle ja kuoli
Vuokissa suunnilleen vuonna 1748. Pekan isä oli Lauri Kovalainen ja hänen
isänsä oli Pekka Pekanp Kolehmainen Paltamon Kivesjärven Kovalanniemestä.
Vuodelta 1671 löytyy ensimmäinen maininta sukunimestä Kovalainen Paltamossa,
jos oikein vuosiluvun muistan.
Pekka Pekanpojalla oli veli Sipi Kovalainen ja tällä poika Olli, joka syntyi noin 1655.
Ollilla oli poika Samuli Kovalainen s. noin 1685 Kovalassa, ja tämä Samuli oli
Suomussalmen sukuhaaran kantaisän Pekan pikkuserkku. Sukulaisuus on laadultaan
kaukaista, mutta onhan se silti mukava tietää, jos harrastaa sukututkimusta.
Kannattaa huomata, että edellä en viitannut yhteenkään arkistolähteeseen.
Hannu Numminen
16.12.09, 21:56
Kiitos Tapanille!
Eipä tarvitse tätäkään asiaa enää ihmetellä.
M.Sjostrom
10.07.10, 16:05
Tervehdys nyt sitten uudelle sukulaiselle! :D:
Olen tuon Aappo-pojan tyttären sukua:
Margareta Abramsdr Kovalatar, s. 1748, k. 18.11.1829, puoliso Jöran / Yrjö Andersson Oikarinen, s. 1746, k. 20.2.1789.
Jöran / Yrjö Jöransson Oikarinen, s. 11.4.1778, k. 4.1.1831, puoliso Gretha (Margeta) Mattsdr Karjalatar,s. 21.9.1785, k. 28.1.1849
Greta (Margaretha) Lovisa Jöransdr Pyykkö o.s. Oikaritar, s. 26.5.1806, k. 29.3.1845, puoliso Eric Johansson Pyykkö e. Leinonen, s. 7.11.1804, k. 13.4.1868.
Tämä viimeksi mainittu Greta sitten löytyykin alla mainitulta nettisivultani kohdasta Äidin äidin sukua osa 2, sellaisena sukupuukuvana - tässä kuussa noille sivuille alkaa vihdoin ja viimein tulla sukutaulujen muodossakin tietoa.
Kuten tästä käy hyvin ilmi, Kovalaiset eivät ole aivan lähintä sukuani. Mutta vaikka siis olenkin aika kaukaista sukua, olen silti kiinnostunut Kovalaisista ja tuosta materiaalistasi. Sen valmistumisesta varmaankin näkyy aikanaan tietoa näilläkin sivuilla. Ja tietysti ne Rimpiläisetkin kiinnostavat. Kun Rimpiläiset ovat käytännössä aivan pimennossa minulta, täytyy kysyä että mitähän ne vissit seikat ovat?
Sama tytär Marketta (Reetta paremminkin kainuulaisittain) Aapontytär Kovalatar se on minullakin ja siis Yrjänä Antinpoika Oikarinen.
Tämän jälkeen linja sitten erkaneekin, sillä esivanhempani heidän lapsistaan on poika Yrjänä Yrjänäpoika s. 11.04.1778 k. 4.01.1831.
Tarkoittanet, etteivät nykyisin Kovalainen -nimisinä elävät sukulaisesi ole Sinua kovin lähellä. Minullahan on niin mitaten täsmälleen sama matka nyky -Kovalaisiin tarkistettuna mahdollisella sukupolvikorjauksella.
--------------------------------------------------------
Mitä tulee Rimpiläisiin, yksi enemmän työtä teettävä ja aikaa vaativa vissi seikka on "joukko-opillinen". Kysymys on aika suuresta Mattien joukosta. Rimpiläisten kolme ensimmäistä esipolvea eivät esiinny asiakirjoissa lisänimellisinä, vaan patronyymisinä ja ne ovat Matti -voittoisia.
Suvun lähtötalokin on nimeltään Mattila visseistä syistä.
Kun Matinpoikia ja Matintyttäriä muutenkin Paltamossa on hyvä määrä, henkilöiden erotteluprosessissa on oltava erittäin huolellinen, ettei joukkoon kerry tai jää vääriä identifiointeja ja mukaan tule sitä kautta jopa aivan ulkopuolisia.
Kun "Rimpiläisiä" sitten on kertynyt aika hyvä liuta tultaessa 1700 -luvun porteille, alkaa joukossa olla myös täyskaimoja siinä vaiheessa, kun Rimpiläinen -lisänimeä aletaan käyttää ja patronyymi alkaa pudota pois.
Taas saa olla tarkkana, ettei eri Matti Tuomaanpojat ja Tuomas Matinpojat sekoitu naapuri -Rimpiläisiin.
Tämä taas vaatii kaikkien varmistavien tiedonrippeitten keruuta ja käyttöä, jotta torjuttaisiin lipsahdukset ja saavutettaisiin oikeelliset sukulinjat.
terv Matti
Merketta l. Reetta Kovalattarella oli miehensä Yrjänä Antinpoika Oikarisen kanssa myös tytär Piriitta Yrjöntytär Oikaritar, joka meni naimisiin leskimiehen Pietari Pääkkösen kanssa. Näillä näyttäisi olleen tytär Anna Pääkötär, josta sitten päästäisiin tämän tyttäreen Sanna Leena Kaipaiseen.... jnpp, katkeamaton matrilinja
Ari Kolehmainen
02.04.14, 13:58
Täällä on ansiokkaasti selvitetty Kainuun nousua tuhkasta ja erityisesti Kolehmaisten muuttumista Kovalaisiksi.
Laitanpa tähän vielä Kolehmaisista sen, mitä Kainuun Historiasta I (Huurre-Keränen) on löydettävissä.
s. 388 Kesällä 1581 sissit koettivat tuhota Oulujärven erämaan viimeisetkin pystyssä olleet talot. Vielä Pitäjään jäi kuitenkin 18 taloa vuotuisveroaan maksamaan. Nämä olivat Heikki Manninen Uvalta, Heikki Haverinen Melalahdesta, Juho, Mikko ja Paavo Kovanen, Mikko Nisunen, Rossi ja Niilo Virpinen, Mikko Leinonen ja Maunu Manninen Kivesjärveltä, Paavo Lemettinen, Olli ja Matti Kämäräinen Vuottolahdesta, Antti Koponen Manamansalosta, Matti Toivonen, Sikstus Sikstuksenpoika (Parma), Suni Heikkinen ja Olli Sallinen Säräisniemeltä. Kivesjärvi säästyi siten kauimmin täydelliseltä tuholta. Säräisniemen ja Vuottolahden vuonna 1581 veroa maksaneet talot oli jo aikaisemminkin ainakin kertaalleen poltettu.
sivun 394 luvun Raunioille rakentajat yhteydessä on luettelo suvuista, jotka esiintyivät jo v. 1605 Kainuussa. Luettelossa on suku Kolehmaisen kohdalle vedetty viiva, joka tarkoittanee, että Kolehmaisia ei ko. vuonna esiintynyt Kuluntalahdessa (Nuasjärvellä).
sivulla 492 luvussa Maanomistusolot kuinka vuonna 1695 valitti tipasojalainen Tuomas Klemetti, että kuuden peninkulman päässä asuva ylisotkamolainen Simo Määttä yhtiökumppaneineen oli tunkeutunut kaskenpolttoon Klemetin omanaan pitämään laidun- ja halkometsään vain puolen peninkulman päähän hänen talostaan. Määttää kumppaneineen kiellettiin jatkamasta tunkeutumista. Toisen 'reviirille' tunkeutujalle saattoi käydä kuten Pekka Leinoselle ja Juho Kolehmaiselle (ilmeisesti melalahtelaisia), kun he olivat hakanneet kasken kiehimänsuulaisen Pekka Hyyryläisen omanaan pitämälle, hänen talonsa lähellä olleelle maalle. Tunkeutujat nimittäin tuomittiin menettämään kaskensa Hyyryläiselle. Heinämaiden, olivatpa ne luonnonniittyjä tai polttamalla raivattuja, katsottiin kuuluvan lähimetsän tapaan yksityisomistukseen.
sivulla 484 on luettelo, johon on koottu henkikirjan mukaisessa järjestyksessä kaikki Kainuun talot, joista on vuoden 1695 henkikirjaan merkitty vähintään kuusi henkirahaa maksavaa henkilöä. Sotkamon Nuasjärveltä löytyy Matti Kolehmainen 6 henk.
Luvussa Pakanuuden jäänteitä ss. 586-588 ei Kolehmaisista anneta kovin mairittelevaa kuvaa:
Antero Heikkinen on tutkinut Sotkamossa 1690-luvun alussa sattunutta tapausta, jossa mentiin noitasyytteisiin asti lähinnä kosinnasta saatujen 'rukkasten' vuoksi. Antti Savolainen-niminen mies oli leikitellyt Heikki Matilaisen tyttären kanssa ja ilmeisesti kosinutkin tätä, mutta tytär oli kieltäytynyt. Tästä suuttuneena Savolainen väitti, että tytön äiti Anna oli manannut paholaisen kiusaamaan häntä. Paholainen oli vainonnut Savolaista tämän puheiden mukaan joka yö Annan hahmossa. Kun Savolainen oli siveysrikoksen johdosta tuomittu Kajaanin linnaan, oli paholainen sielläkin häntä kiusannut. Tästä juttu tuon ajan noitaoikeudenkäynneille tyypilliseen tapaan alkoi paisua. Paavo Kolehmaisen isä kertoi poikansa tulleen 20-vuotiaan heikkopäiseksi, jolloin paholainen oli kiusannut häntä öisin. Myös Paavo oli leikitellyt Anna Matilaisen kanssa. Muuan 16-vuotias poika oli joutunut riitaan Matilaisen pojan kanssa ja seuraavana yönä hän oli ryhtynyt tärisemään ja kirkumaan. Koko käräjäväki esiintyi vilkkaasti Matilaisia vastaan, mikä johtui osaksi Savolaisen tapauksesta. Mies selitti nimittäin päässeensä eroon paholaisesta vain kansan jatkuvan rukoilemisen ja erään miehen lukemisen ansiosta. Kerrottiin myös, että Matilaiset oli aikaisemmin karkotettu Paltamosta taikuuden harjoittamisen vuoksi, ja käräjäväki vaati heidän karkottamistaan nytkin. Karkoitukseen heitä ei lain mukaan voitu tuomita, mutta Anna määrättiin puhdistautumaan valanvahvistajien avulla.
Asia meni totuttuun tapaan hovioikeuteen, joka vahvisti kihlakunnanoikeuden päätöksen vasta vuonna 1694. Tuolloin käräjillä tiedusteltiin, miten Anna Matilaisen oletettujen uhrien oli tällä välin käynyt. Paavo Kolehmainen oli viety Kajaanin linnaan, koska hänen kotona pitämisensä oli käynyt vaikeaksi. Sinne hän oli myös kuollut. Linnan vahdit eivät olleet koskaan kuulleet hänen syyttäneen Annaa tilansa vuoksi. Kirkkoherra Eerik Cajanus selitti, että Kolehmaisten suvussa oli yleisesti heikkopäisyyttä, jonka Paavon isäkin myönsi, sillä hänen sisarensa ja tämän kaksi poikaa olivat heikkopäisiä. Toista poikaa hoidettiin Kruununpyyn hospitaalissa. Myös syytettyä itseään ja tämän sukulaisia pidettiin jonkin verran heikkopäisinä, sillä naisella oli ollut tapana uhata yhtä jos toistakin tosin ilman mitään seurauksia. Asenne oli neljässä vuodessa Sotkamossa muuttunut kokoaan. Hetken kiihkeydessä oli Anna Matilaisesta tehty noita, mutta ajan viilennettyä tunteet oli asiassa nähty sen oikeat puolet, muta koska Anna ei ollut saanut vaadittuja valanvahvistajia, hän ei kokonaan vapautunut syytteistä ja hänet tuomittiin 40 markan sakkoihin ja kirkkorangaistukseen.
Sivulla 563 Erkki Saarelan kaupparengit Heikki Prakkula ja Tuomas Kolehmainen paloivat 1674 kauppareissullaan, joka suuntautui Veneheiton, Vuolijoen ja Vuottolahden kautta Kajaaniin. Koska heiltä löytyi kauppatavaroita laukuistaan, he eivät selvinneet rangaistuksetta, vaan saivat 40 markan sakot maakaupasta.
Tässä on monta Kolehmaista. Mitenkähän saisin ne ripustettua Kovalaisten sukupuuhun:confused::confused:
Nostanpa tämän ketjun jos nyt ei tuhkasta ja sauhusta, niin ainakin unholasta, koska tästä löytyy mielenkiintoista tietoa Kovalais-keskusteluun liittyen.
Kainuun historiassa mainittu melalahtelainen Juho Kolehmainen lienee kuitenkin Koljonen sillä Melalahdella oli nimenomaan Koljosia. Harmittavan usein noita nimiä on tulkittu väärin ja sekoitettu toisiinsa.
Nuasjärven Kolehmaisista: tuo heikkopäiseksi syytetty Paavo oli Pekka Maunonpoika Kolehmaisen poika. Heitä voi seurata Nuasjärvellä aina vuoteen 1606 taaksepäin, jolloin Paavo Kolehmainen oli palannut tuhkan ja sauhun keskeltä verokirjoihin: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2654472
Kovalais-ketjussa olen aiemmin tuonut esille että Kolehmaisia on Nuasjärvellä (aiemmin luettu Koutaniemeen) vuodesta 1575 lähtien, jolloin Paavo Kolehmainen sinne kirjataan. Luultavasti kyse on samasta perheestä joka välillä eleli piilopirteissä ja tämä 1606 mainittu Paavo on edellisen poika.
Kaupparenki Tuomas Kolehmainen oli myös Mauno Kolehmaisen poika ja edellä mainittu Pekka Maunonpoika hänen veljensä.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.