Heikki Koskela
14.01.08, 13:40
Muutama vuosi sitten sain Kanadasta kunniakonsuli Mauno Kaihlan kautta englanninkielisen sukututkimuksen, jossa käsiteltiin alajärveläisiä sukuja. Koko työ oli tehty ansiokkaalla tavalla, erityisesti Amerikassa olevia sukuja oli käsitelty laajasti.
Koska sieltä päin harvemmin saadaan tietoja tännepäin, ajattelin kirjoittaa erään pienen tarinan, joka kertoo todellisista siirtolaisuuden ajoista ja niistä ongelmista, jotka kohtaavat siirtolaisia Amerikan mantereella.
Matti Kyrönlahti, Amerikassa Lahti, syntyi Alajärvellä 1872 Kustaa ja Anna Kyrönlahden perheeseen. Hän meni ensimmäisiin naimisiin Amerikassa Maria Saukon kanssa. Avioliitosta syntyi neljä lasta, joista eloon jäi kaksi poikaa Eeli ja Matti.
Maria kuoli kuitenkin 1900-luvun alussa Etelä-Dakotassa tuberkuloosiin, jota kutsutaan lentäväksi keuhkotaudiksi.
Matti meni toisiin naimisiin Anna Maria Turpelan kanssa vuonna 1904. Myös Anna Maria oli syntyisin Alajärveltä. Tästä avioliitosta syntyi kolme lasta Eino Jalmari (1905), Anna (1906) ja Julia (1907). Matin jälkeläisiä kummastakin avioliitosta on Amerikassa runsaasti.
Matti lähti siis Amerikkaan vuonna 1892 ja saapui aluksi Michiganiin kuten niin monet muutkin siirtolaiset tuohon aikaan. Aluksi hän työskenteli pohjois-Michiganin kaivoksilla.
Tuohon aikaan siirtolaisille annettiin halvalla maata asuttavaksi (homestead). Asumisen ehdot eivät olleet kovin vaativat. Tilallisen tuli asua paikalla tietty aika ennen kuin sai halutessaan muuttaa toiselle paikkakunnalle. Tilan koko vaihteli 40 ja 60 hehtaarin välillä. Matti päätti kokeilla farmarin elämää Pohjois-Dakotassa.
Hän lähti toteuttamaan unelmaansa Etelä-Dakotasta. Ensimmäinen vaimo oli jo kuollut ja hän oli mennyt toisiin naimisiin. Tästäkin avioliitosta oli jo kaksi lasta syntynyt, nimittäin Eino ja Anna. Matkaan lähdettiin vuonna 1907.
Anna-vaimo lähti matkaan nuorempien lasten kanssa vankkureilla, jotka Matti oli vuokrannut ajurin kanssa viemään heidät Pohjois-Dakotaan. Matti seurasi vanhempien poikien Eelin ja Matin kanssa perässä ajaen karjaa ja heinävankkureita. Pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen he saapuivat perille. Siellä he lunastivat maapaikan. Ensimmäinen rakennus oli vaatimaton, oljilla tilkitty hökkeli karjaa varten. Matti alkoi heti rakentaa asuntoa ja perhe asui sen ajan Larsen-nimisen perheen luona.
Perhe asui Dakotassa vuosikymmeniä ja Matti sairastui tuona aikana ja sai halvauksen, mutta parantui siitä hyvin. Sitten perhe kärsi 1930-luvulla useita kuivia kausia ja Matti päätti muuttaa perheineen Minnesotaan 1936. Elämä ei kohdellut perhettä hyvin sillä Matti sairastui outoon kuumeeseen juotuaan sairastuneen lehmän maitoa. Hänet vietiin Minnesota yliopistolliseen sairaalaan hoitoon. Hoito ei enää auttanut ja hän kuoli vuonna 1938.
Anna-vaimo eli leskenä Julia-tyttärensä luona useita vuosia ennen muuttoaan eläkeläisten hoitokotiin. Siellä hän kuoli 85 vuoden vanhana.
Tämänkaltaisia tarinoita Amerikan siirtolaisuuden historia on täynnä. Harvoin niistä vain tiedetään, koska muistiinmerkitsijöitä on vähän. Tämän kertomuksen on kirjoittanut Evie Luttinen, Matti Kyrönlahden pojantytär ja vapaasti suomentanut Heikki Koskela.
Koska sieltä päin harvemmin saadaan tietoja tännepäin, ajattelin kirjoittaa erään pienen tarinan, joka kertoo todellisista siirtolaisuuden ajoista ja niistä ongelmista, jotka kohtaavat siirtolaisia Amerikan mantereella.
Matti Kyrönlahti, Amerikassa Lahti, syntyi Alajärvellä 1872 Kustaa ja Anna Kyrönlahden perheeseen. Hän meni ensimmäisiin naimisiin Amerikassa Maria Saukon kanssa. Avioliitosta syntyi neljä lasta, joista eloon jäi kaksi poikaa Eeli ja Matti.
Maria kuoli kuitenkin 1900-luvun alussa Etelä-Dakotassa tuberkuloosiin, jota kutsutaan lentäväksi keuhkotaudiksi.
Matti meni toisiin naimisiin Anna Maria Turpelan kanssa vuonna 1904. Myös Anna Maria oli syntyisin Alajärveltä. Tästä avioliitosta syntyi kolme lasta Eino Jalmari (1905), Anna (1906) ja Julia (1907). Matin jälkeläisiä kummastakin avioliitosta on Amerikassa runsaasti.
Matti lähti siis Amerikkaan vuonna 1892 ja saapui aluksi Michiganiin kuten niin monet muutkin siirtolaiset tuohon aikaan. Aluksi hän työskenteli pohjois-Michiganin kaivoksilla.
Tuohon aikaan siirtolaisille annettiin halvalla maata asuttavaksi (homestead). Asumisen ehdot eivät olleet kovin vaativat. Tilallisen tuli asua paikalla tietty aika ennen kuin sai halutessaan muuttaa toiselle paikkakunnalle. Tilan koko vaihteli 40 ja 60 hehtaarin välillä. Matti päätti kokeilla farmarin elämää Pohjois-Dakotassa.
Hän lähti toteuttamaan unelmaansa Etelä-Dakotasta. Ensimmäinen vaimo oli jo kuollut ja hän oli mennyt toisiin naimisiin. Tästäkin avioliitosta oli jo kaksi lasta syntynyt, nimittäin Eino ja Anna. Matkaan lähdettiin vuonna 1907.
Anna-vaimo lähti matkaan nuorempien lasten kanssa vankkureilla, jotka Matti oli vuokrannut ajurin kanssa viemään heidät Pohjois-Dakotaan. Matti seurasi vanhempien poikien Eelin ja Matin kanssa perässä ajaen karjaa ja heinävankkureita. Pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen he saapuivat perille. Siellä he lunastivat maapaikan. Ensimmäinen rakennus oli vaatimaton, oljilla tilkitty hökkeli karjaa varten. Matti alkoi heti rakentaa asuntoa ja perhe asui sen ajan Larsen-nimisen perheen luona.
Perhe asui Dakotassa vuosikymmeniä ja Matti sairastui tuona aikana ja sai halvauksen, mutta parantui siitä hyvin. Sitten perhe kärsi 1930-luvulla useita kuivia kausia ja Matti päätti muuttaa perheineen Minnesotaan 1936. Elämä ei kohdellut perhettä hyvin sillä Matti sairastui outoon kuumeeseen juotuaan sairastuneen lehmän maitoa. Hänet vietiin Minnesota yliopistolliseen sairaalaan hoitoon. Hoito ei enää auttanut ja hän kuoli vuonna 1938.
Anna-vaimo eli leskenä Julia-tyttärensä luona useita vuosia ennen muuttoaan eläkeläisten hoitokotiin. Siellä hän kuoli 85 vuoden vanhana.
Tämänkaltaisia tarinoita Amerikan siirtolaisuuden historia on täynnä. Harvoin niistä vain tiedetään, koska muistiinmerkitsijöitä on vähän. Tämän kertomuksen on kirjoittanut Evie Luttinen, Matti Kyrönlahden pojantytär ja vapaasti suomentanut Heikki Koskela.