Ispoisten suku

[Kivipää]

Tuolla Abrahamin kronikka-keskustelussa sivuttiin toissa syksynä Kaarinan pitäjän Ispoisten kartanon omistussuhteita 1500-1600-luvuilla. SAY:n perusteella kartanon omistajana oli 1570-luvun alkuun kirjuri Sigfrid Mattson ja hänen jälkeensä poikansa Henrik Sigfridsson vuoteen 1586, jolloin hän panttasi tilan Erik Bertilsson till Melkkilälle (Slang). 25 vuoden jälkeen Ispoisten omistajiksi tulivat sitten Henrikin veljen Månsin lapset.

Mihin Henrik katosi vuoden 1586 jälkeen ja miksi hänen jälkeläisensä eivät olleet mukana Ispoisten omistusjärjestelyissä 1610-luvulla? Ja oliko tällä Henrikillä ylipäätään lapsia Ramsayn sukutaulutiedoista poiketen? Ainakaan Nils Henriksson till Linnunpää (Fogelhufvud) ei nähdäkseni sovi em. Ispoisten Henrikin pojaksi, koska hän SAY:n mukaan oli Piikkiön Linnunpään isäntänä samoihin aikoihin kun Henrikin isä Sigfrid hallitsi Ispoisten kartanoa. Tämä isoisä-pojanpoika-asetelma ei tunnu uskottavalta. Olisikohan tämän Nilsin kohdalla pikemminkin uskominen Anrepia, vaikka siinä muuten esitetään Fogelhufvud-suvun alkusukupolvet mahdottomasti oikaisten?

Liitän oheen Sigfrid Mattsonin sinettikuvat, jotka löytyivät Ossian Mestertonin lainlukijat-tiedostosta ja Juha Sinivaaran sinettisivuilta.
____________
Matti Pesola

[Pekka Hiltunen]

Tuolla Abrahamin kronikka-keskustelussa sivuttiin toissa syksynä Kaarinan pitäjän Ispoisten kartanon omistussuhteita 1500-1600-luvuilla. SAY:n perusteella kartanon omistajana oli 1570-luvun alkuun kirjuri Sigfrid Mattson ja hänen jälkeensä poikansa Henrik Sigfridsson vuoteen 1586, jolloin hän panttasi tilan Erik Bertilsson till Melkkilälle (Slang). 25 vuoden jälkeen Ispoisten omistajiksi tulivat sitten Henrikin veljen Månsin lapset.

Mihin Henrik katosi vuoden 1586 jälkeen ja miksi hänen jälkeläisensä eivät olleet mukana Ispoisten omistusjärjestelyissä 1610-luvulla? Ja oliko tällä Henrikillä ylipäätään lapsia Ramsayn sukutaulutiedoista poiketen? Ainakaan Nils Henriksson till Linnunpää (Fogelhufvud) ei nähdäkseni sovi em. Ispoisten Henrikin pojaksi, koska hän SAY:n mukaan oli Piikkiön Linnunpään isäntänä samoihin aikoihin kun Henrikin isä Sigfrid hallitsi Ispoisten kartanoa. Tämä isoisä-pojanpoika-asetelma ei tunnu uskottavalta. Olisikohan tämän Nilsin kohdalla pikemminkin uskominen Anrepia, vaikka siinä muuten esitetään Fogelhufvud-suvun alkusukupolvet mahdottomasti oikaisten?

Liitän oheen Sigfrid Mattsonin sinettikuvat, jotka löytyivät Ossian Mestertonin lainlukijat-tiedostosta ja Juha Sinivaaran sinettisivuilta.
____________
Matti Pesola

Kirjuri Sigfrid Mattsson suoritti Ramsayn mukaan ratsupalvelua Ispoisissa 1556. Leski Valborg lukeutui Kaarina Maununtyttären Liuksialan-seurueeseen 1577. Ispoisten kymmenykset on maksettu Sigfridin nimissä 1560-luvulla ja tilaa viljelee lampuoti. Eskell Knutsson mainitaan 1671 porvari Sigfrid Mattssonin lampuotina, joten tästä voitaisiin päätellä Sigfridin kuolleen vuosien 1571 ja 1577 välillä. Vielä 1671 on kymmenysluetteloon kirjattu Sigfridin nimi, mutta se ei todista hänen välttämättä enää olleen elossa. Henrik mainitaan 1576. Hänen vaimonsa Anna on testamentannut Piikkiön Linnunpään ainoalle pojalleen Nilsille 1572. On mahdollista, että tämä on tapahtunut Sigfrid Mattssonin kuoleman jälkeen. Kuitenkin mainitsee Ramsay Henrik Sigfridssonin luovuttaneen Ispoisen panttia vastaan Erik Bertilsson Slangille 1586.Henrikin olinpaikka taitaa jäädä epäselväksi, mutta hänen veljenpoikansa Erik Månssonin tiedetään eläneen erossa puolisostaan Anna Speitzistä vuodesta 1654. Erikillä oli avioton poika; avioliitto oli lapseton.

Erik Bertilinpoika Slangin puolisoa on kutsuttu Stjernkors-nimellä. Hänen Melkkilässä säilytetyssä, kiveen hakatussa vaakunassaan on kuvattuna risti ja tähti. Myös Fogehufvudien vaakunan yläosaan on kuvattu risti, jonka yläpuolella on 6-sakarainen tähti. Måns Sigfridssonin poika Erik mainitaan jälkimmäisen avionsa (Anna Speitzin kanssa) huomenlahjakirjelmässä (jossa allekirjoittajina mainitaan siis Pietari Brahe ja prof. Martin Stodius) nimellä Erik Månsson Stjernkors till Ispois. Henrik Sigfridinpoika Fogelhufvud näyttäisi siis pantanneen Ispoisen sukulaisensa puolisolle.

Nils Henrikssson Fogelhufvud mainitaan Piikkiön Linnunpään säterissä 1557. Hänen isänsä Henrik Sigfridsson on silloin voinut olla noin 45-vuotias. Pantatessaan Ispoisen 1586 Erik Slangille on hän voinut olla 70-75 -vuotias. Isoisä Sigfrid Mattsson oli täysi-ikäinen 1530 saatuaan suvullle muinoin kuuluneet Piikkiön Årlaksin tilat Naantalin luostarilta. 1570-luvulla kuollut Sigfrid Mattsson on voinut syntyä noin 1490, poika Henrik noin 1520 ja pojanpoika Nils Henriksson noin 1540. Nils on hyvinkin voinut olla noin 17-vuotias 1557 kymmenysluettelossa, jolloin nimi on suluissa, kun se esiintyy ilman sulkuja 1560.
(Ramsay, SAY)

Ispoinen lunastettiin Fogelhufvud-suvulle takaisin 1611. Kartano on tunnettu Linnunpää-nimellä, sillä vielä tänäänkin voidaan sinne kulkea Vähäheikkilänkadun ja Kaarlenkadun risteyksen vaiheilta Linnunpääntietä, joka väistää korkean Ropovahan, jonka etelärinteeseen nojaa Ispoisten kartanon kivijalka. Kyseisen kallion korkeimman kohdan vartiopaikalta nähtiin Kaarle Herttuan maihinnousu Rauvolanlahdelle 1500-luvun lopulla.
PH

[Juha]

http://www.pelastusarmeija.fi/index.php?id=677

tuossa linkkiä kartanon nykyasuun. Siellä nimittäin toimii Pelastusarmeijan Palvelukoti Onnela

[Kivipää]

Kiitos Pekka seikkaperäisestä vastauksesta. Silti minua arveluttaa hieman nuo kohdehenkilöiden ikävuodet. Ilmeisesti seitsemänkymppisellä Sigfridillä oli joku ratsumies v. 1557 vaikka S. sitä tilanomistajana suorittikin. Onkohan tämä Sigfrid Matsson sama kuin Turun hopeaveroluettelossa v. 1571 mainittu Luostarikortteliin sijoittunut porvari Sigfrid Mattson, jolla oli verotettavaa hopeaa ilmeisesti eniten koko kaupungissa jos tuota luetteloa oikein tulkitsen. Sigfrid-kirjurihan oli Turussa porvarina ja raatimiehenä.

Sigfridin vaimo Valborg oli ilmeisesti miestään selvästi nuorempi, koska muistaakseni hänet mainitaan Piikkiön Berttalassa vielä 1600-luvun puolella. Ja se taas "vaikeuttaa" hänen sopivuuttaan Henrik Sigfridssonin äidiksi, koska Henrikin on täytynyt syntyä 1510-luvulla jos Nilsin arvioidaan syntyneen viimeistään 1540. Ja milloin Henrikin veli Måns Sigfirdsson on mahtanut syntyä? Tämän poika Erik Månsson eli havaitsemieni lähteiden mukaan vuoteen 1658 eli lähes 150 vuotta setänsä Henrikin oletetun syntymäajan jälkeen. Tässä näyttää toteutuvan sukutauluista tuttu ääri-ilmiö, jossa lapset on saatu joko hyvin nuorina ja/tai hyvin vanhoina. Ja sellainen saa minut aina pohtimaan missä mennään tai on menty.

Kiitos Juhalle kuvasta. Talo on minulle sikäli tuttu, että kun pikkupoikana pyöräilin Vasaramäestä Ilpoisten kautta Ispoisten uimarannalle, niin tie kulki aivan kartanorakennuksen pihapiirissä. Jopa uimarannalle ajanut linja-auto meni tuon kapean pihan läpi.
___________________________
Matti Pesola

[Kivipää]

Jatkan vielä pohdiskeluani tuon Ispoisten Sigfrid Mattsonin lesken Valborgin kohdalta. Jos oikein tulkitsen SAY:n Piikkiön Berttala-tietoja, niin v. 1600 siellä lukee "Een frelsis Enkia besitter" ja v. 1602 "hustru Walb. besitter self". Jos tässä on kyse em. Sigfridin Valborg-leskestä, niin hänen on täytynyt olla miestään huomattavasti nuorempi eikä hän nähdäkseni sovi 1510-luvulla (?) syntyneen Henrik Sigfridssonin äidiksi. Toki sata vuotta täyttäneitä henkilöitä ("urgammal") on aiemminkin ollut, mutta tuohon aikaan se taisi olla erittäin harvinaista. Ja tuskinpa Kaarina Maununtyttären seurueessa v. 1577 mitään varsin iäkästä Valborgia sentään oli.

Henrikin Måns-veljen syntymäaika ei taida olla tiedossa. Valborg saattoi olla hänen äitinsä, mutta silloin Månsin on pitänyt olla huomattavasti Henrikiä nuorempi. Valborg on todennäköisesti ollut Turussa v. 1556 haudatun Sigfridin lapsen äiti, sillä koska lapsen etunimeä ei ole mainittu, niin kovin vanha hän ei kuollessaan liene ollut.

Eli mitä luultavimmin Sigfrid Mattson oli ollut aiemminkin avioliitossa, vaikka tunnetut lähteet eivät sellaista mainitse. Sillä voisi selittyä jotkin myöhemmät omistusjärjestelyt Kaarinan Ispoisissa sekä Piikkiön Linnunpäässä, Oorlahdessa ja Perttalassa, jotka kaikki kolme sijaitsevat noin kilometrin säteellä toisistaan.
________________
Matti Pesola

[Pekka Hiltunen]

Kyllä näin täytyy olla. Myös Jully R. on tiennyt sijoittaa Henrikin Månsin edelle.PH

[Kivipää]

Mika Kallioisen väitöskirjasta Kauppias, kaupunki, kruunu (SKS 2000) löytyy muutama maininta Sigfrid Mattsonista. Esim. liitteessä n:o 5 (Turun porvariston johtava kerrostuma 1500-luvun puolivälissä) Sigfridistä on seuraavat tiedot: 1) varusti yhden sotamiehen Venäjän sotaan v. 1556, 2) omisti talon tai maatilan, 3) tullausasema oli tullivapaa, 4) 26 laivalastia aikavälillä 1548-59, 5) raatimies ja 6) rälssimies. Muita rälssimiehiä tuon samaisen luettelon mukaan olivat Knut Kappe, Laurens Andersson, Nils Pettersson, Simon Henriksson ja Jakob Svart.
Sigfridin mainitaan olleen Turun raatimiehenä v. 1554 ja pormestarina v. 1570. Tästä pormestariudesta en muista nähneeni mainintoja missään muualla.

Piikkiön Linnunpään omistuksesta Kallioisen kirjassa (s. 121) mainitaan mm. se, että porvari Volker Bulckin rälssikirjeestä vuodelta 1442 käy ilmi, että valtaneuvosto oli aiemmin antanut rälssivapauden myös Henrik Kölnarelle, jonka omistama Linnunpään tila kuului nyt Volker Bulckille. Ovatkohan nämä henkilöt olleet sukua Sigfrid Mattsonille?
________________
Matti Pesola

[Kivipää]

Kun katsoo SAY:n Kaarinan Ispoisten tietoja, niin 1550-luvun lopulla siellä näkyy joku Olof Mattson, mutta Sigrid Mattson vasta 1560 lähtien. Olikohan tämä Olof tilanomistaja vai lampuoti? Patronyymi voisi viitata jopa Sigfridin veljeen, mutta tällaista mahdollista veljeä ei lähteissä tietääkseni ole mainittu. Mika Kallioisen väitöskirjassa mainitaan, että Turun porvarit hankkivat innokkaasti maatiloja varsinkin 1550-luvulla. Erityisesti Turun naapuripitäjien Kaarinan, Maarian ja Raision tilat olivat haluttuja. Sigfrid oli porvarina ja kaupunginkirjurina sekä raatimiehenä juuri 1550-luvun Turussa.
______________
Matti Pesola

[Kivipää]

Kaarinan pitäjän historia I:ssä mainitaan, että ainakin jo uuden ajan alussa Ispoinen oli rälssiluontoinen. Kirjan mukaan sitä omistivat joku vaimo Birgitta 1556, turkulainen porvari ja kaupunginkirjuri Sipi Matinpoika 1556-71 ja tämän poika Piikkiön Linnunpään herra Henrik Sipinpoika 1571-86. Kukahan tuo Birgitta on mahtanut olla? Jos/kun vaimo mainitaan (rälssi)talon omistajana v. 1556, niin hänen on täytynyt olla leski. Jos Sipi (Sigfrid) oli syntynyt selkeästi 1400-luvun puolella, niin tämä Birgitta sopii aika huonosti hänen äidikseen. Toki sekin on mahdollista ja sopisi tähän omistuskuvioon.

Toisaalta Birgitta voisi olla Sipin veljen leski tai Sipin anoppi. Sipi on mitä ilmeisimmin ollut enemmän kuin kerran naimisissa. SAY:n mukaan Ispoisissa vaikutti 1550-luvun lopulla joku Olof Mattson, mutta hän voi olla lampuoti tai ratsumies.

Kaarinan pitäjän historia II:n mukaan Ispoinen meni amiraali Erik Slangin jälkeen perintönä Raaseporin ja Savon kihlakunnantuomari Anders Boijelle ja sitten Fogelhufvud-sukuiselle Erik Maununpojalle. Tuo siirtyminen Erikille tapahtui v. 1611 jälkeen, mutta ilmeisesti tuo mainittu Anders Boije oli Slangin vävy ja sitä kautta hän tuli Ispoisten omistajaksi. Hänen Göran-veljensä oli Etelä-Suomen laamanni 1602-17.

Koko tuo Ispoisten omistuskuvio oli ilmeisesti osa jonkinlaista sukusikermän sisäistä säätöä, sillä Erik Slangin leski Karin Eriksdotter till Melkkilä omisti v. 1599 Perniön Laukan, josta tämä Ispoisten Sipi Matinpoika tiettävästi aikanaan tuli. Toisaalta Olav Rundt taisi jossain artikkelissaan esittää sellaista, että em. Karin olisi Sipin pojantytär eli olisi ollut myös joku Erik Sigfridsson Henrikin ja Månsin veljenä. Tämä sukujohto selittäisi aika lailla Ispoisten ja Laukan omistussuhteita 1500-luvun lopulla.
_____________
Matti Pesola

[Kivipää]

Tästä keskusteluketjusta katosi aika lailla viestejä bittiavaruuteen, mutta mennyt mikä mennyt. Tällä kertaa lähestyn otsikon aihetta kautta rantain. Nimittäin Michel Mattsonilta (till Storgården), Lasse Anderssonilta (i Åbo), Margareta-rouvalta (till Broddeböle) ja Nils Henrikssonilta (till Linnunpää) kerättiin vuosina 1569-73 yhteisvastuullista lisäveroa heidän lampuotitaloistaan Piikkiön Oorlahdessa, Tuomalassa ja Tuorilassa. Henrik Impola ei kirjassaan löytänyt todisteita esim. yhteisomistuksesta, vaan hän piti kyseistä toimenpidettä lähinnä veroteknisenä.

Huomasin kuitenkin, että kaikilla em. henkilöillä oli joitain kytkentöjä Ispoisten isäntään Sigfrid Mattsoniin. Linnunpään Nils oli todennäköisesti Sigfridin lähisukulainen, Michel Mattsonin leskestä tuli Sigfridin miniä, Lasse Andersson oli Turun porvari ja pormestari Sigfridin tapaan. Hänen lankonsa Simon Thomasson (till Kapellstrand) oli Juhana-herttuan linnaoikeuden jäsen v. 1556, kuten myös Broddebölen Margaretan puoliso Nils Månsson ja tietysti myös itse Ispoisten Sigfrid Mattson.

Sattumaa tai ei, mutta jonkinlaista pientä piiriä olen tuossa näkevinäni. Minulle on edelleen epäselvää millä perusteilla Juhana-herttua valitsi Turun linnaoikeuden jäsenet.
________________
Matti Pesola

[Kivipää]

Piikkiön historia I:ssä (s. 197) mainitaan, että Makarlan Alaskartanon verotila (5 tankoa) oli 1500-luvun puolivälin maakirjoissa merkitty ulkokylänmiehen omistamaksi. SAY:n mukaan näin oli asia jo v. 1540. Vuonna 1567 siellä mainitaan Henrik Sigfridsson, mikä voisi tarkoittaa omistajaa eli tuota ulkokylänmiestä. Hänet mainitaan Makarlassa viimeisen kerran v. 1584. Samoihin aikoihin Ispoisten Henrik katoaa pikku hiljaa asiakirjoista.

Olen pohtinut sitä, josko Piikkiön Alaskartano olisi tuolloin ollut Ispoisten suvun hallussa eli tämä Henrik olisi Ispoisten Henrik, jolla oli vahvoja sukusiteitä Piikkiöön. Alaskartanoa viljeli Henrikin aikana muuan Knut Nilsson Smed, joka sopisi rälssimies Nils Smedin pojaksi. Eräs Nils Smed vaikutti vuoteen 1560 Piikkiön Perttalassa, jolloin se siirtyi Marttilan Rekoisten suvulle. Samoihin aikoihin Nils Smed ilmestyi Sauvon Haverkallion omistajaksi. Henrik Impolan arvion mukaan tällä oli mahdollisia sukuyhteyksiä Lax-sukuun.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=696918
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=697004
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=702689

__________________
Matti Pesola

[Kivipää]

Jatkan tässä Ispoisten sukukuvioiden pohdintaa erityisesti Piikkiön Oorlahden omistussuhteita katsoen. SAY:n tiedoissa 1550-luvun lopussa siellä näkyy Henrik (till Linnunpää?), 1563 se mainitaan Sigfrid Mattsonin (till Ispois?) lampuotitilaksi ja 1565 Linnunpään Nilsin lampuotitilaksi. Nils jatkaa tilalla aina vuoteen 1606 (kuolinvuosi?), mutta 1589 Nilsin kanssa mainitaan Storgårdin Måns Sigfridsson (Ispoisten Sigfridin poika). Mitään kytkentöjä Ispoisten sukuun SAY:n 1600-luvun alun tiedoissa ei enää näy, vaikka Oorlahti oli ko. suvulta (em. Månsin lapsilta) pantattuna vuosina 1604-16.

Abrahamin kronikka-viestiketjussa Matti Lund kirjoitti 27.9.2010 klo 12.59 seuraavaa:

"Tästä Isposen keisistä tuskin mitään kostutaan nimenomaan Henrik Hansinpojan taustan selvittämiseksi. Uskon, että Henrik Hansinpojalla on ennemminkin ollut tässä tilaisuus operoida ja saada voittoa.

Nythän näiden veljesten Eerik ja Johan Månsinpoikien taloudenhoito on tainnut olla sitä sun tätä tai heidän talonpitoaan on muuten kohdannut ennaltaarvaamattomia katastrofeja, joiden takia heidän on täytynyt turvautua useaan kertaan kokonaisten kartanoitten panttaamisiin eivätkä he ole toipuneet näistä vaikeuksistansa vielä vuoden 1624 käräjiä käydessäkään, vaan yksi kartanoista näyttäisi jääneen aika tiukasti Klaus Antinpojan omistukseen, jossa on ollut huomattava osa veljesten ja heidän siskojensa oikeuksia toistaiseksi saavuttamattomissa.

Näyttää siis siltä käräjäjutun valossa, että melko lailla vippauksen varassa veljekset ovat elelleet ja Johan Monsinpoika on jopa joutunut vippaamaan, jotta saisi järkättyä syytinkijauhot vanhalle vaarilleen Kalmusnäsissä. Ispoisen lisäksi myös isien talo Årlax on ollut pantattuna 168 taalarin summaa vastaan vuodesta 1604 vuoteen 1616.

Siis rahapula on ollut ainaisena vieraana näissä kartanoissa ja siihen on oman apunsa tuonut myös linnankirjuri Henrik Hansinpoika 60 taalarilla.

Ispoisen takaisinlunastamisesta ei löytyne muuta kuin tämä samaisilta käräjiltä:

"Åhr 1611 bleff Ispois godz igen löste aff E. Karin till Mälkilä och kom under Slechten igen och hafur Ränttat dett åhredt inthz mehra ähnn till S.
Spanmoll ---- 9 T nor.
Huilket Spanll be:tte Johan Monsson sielf behollit hafur. Men nu för rätta tilsade han Erich Monsson att vela underleggia och bettala deraff - 3 T nor Sammaledes och her Arfuidt på huar syster delen.
Spanll ---- 3 T nor."

Eli vuonna 1611 tuli Ispoinen lunastetuksi takaisin suvulle Mälikkälän leski Kaarinalta eikä Johan Månsinpoika ollut tuottanut siltä vuodelta veroviljaa enempää kuin 9 tynnyriä, minkä viljan Johan oli itse pidättänyt, mutta haluaa nyt oikeuden edessä maksaa siitä Eerikille 3 tynnyriä ja herra Arvidille kummankin siskon osan yhteensä 3 tynnyriä.

Ispoisen panttaamisesta taas muualta ilmeni, että tässä esiintulevan Mälikkälän Kaarina -lesken mies oli sen ottanut panttina jo 1586.

Tuo tarkoittanee, että lunastaessaan Ispoisen pantin leski Kaarinalta 1611, Eerik Monsinpoika joutuessaan selvittämään tilit "pantinhallinnon" ja kruunun kanssa, on samalla kohdannut tämän Henrik Hansinpojankin 60 taalarin velan ja on joutunut kartanon lunastamiseksi kuittaamaan senkin pois ja vielä omasta pussistaan, jotta saa pesän tilit kohdalleen. Paitsi että suvulle takaisinsaavuttamiseksi periaatteessa, se on jouduttu ilmeisesti juuri tähän hetkeen lunastamaan, jotta sen kautta on voitu tyydyttää perillisiä perinnönjaossa."

Henrik Impolan 1500-luvun rälssikirjassa mainitaan (s. 166) Henrik Nilssonin (till Linnunpää) pojan Michelin perineen isoisältään kaksi rälssitaloa Oorlahdessa (Årlax). Myöhemmin 1600-luvulla Oorlahti oli muutaman vuoden jaettuna Ispoisten ja Linnunpään kesken, joten herää kysymys josko Ispoisten suvulla olisi kautta vuosikymmenten ollut omistuksessaan osa (vv. 1604-16 pantattu "isien talo") Oorlahdesta. Huomiotani kiinnitti myös sanamuoto "kom under slechten igen" kun Ispoinen v. 1611 lunastettiin takaisin Mälkkilän Karinilta. Tämä voisi vahvasti viitata siihen, ettei Ispoisten sisarusten isoisä Sigfrid Mattson ollut Karinin isoisä (Perniön) Laukan Sigfrid.
______________
Matti Pesola

[Hela]

Tuo sanamuoto tarkoittaa että perintöoikeus Ispoisiin oli vain Sigfridin toisen avioliiton lapsilla ja näiden jälkeläisillä mutta ei Mälkilän Karinilla jonka isä oli Sigfridin ensimmäisestä avioliitosta. Karinin mies Erik Bertilsson oli saanut Ispoisen haltuunsa väärin perustein, vetoamalla vaimonsa olemattomiin perintöoikeuksiin. Juuri se että tämä temppu onnistui, on vakuuttava todiste - muiden joukossa - siitä että Ispoisten Sigfrid Mattsson oli myös Karin Eriksdotterin isoisä.

Henrik Impola

[Kivipää]

Kun kyse oli Ispoisten panttauksesta v. 1586, niin edellyttikö sellainen toimenpide Erik Bertilssonin vaimon perintöoikeutta (oikeaa tai olematonta), vai miten panttauskuviot tuolloin yleensä menivät? Kun Ramsayn mukaan Sigfrid i Laukko hankki v. 1530 Piikkiön Oorlahden Naantalin luostarilta, niin siitä heräsi kysymys tapahtuiko tuo S:n ensimmäisen avioliiton aikana, jolloin Oorlahden perintöoikeus olisi kuulunut myös Karinin isälle ja sitä myöten Karinille.
_______________
Matti Pesola

[Kivipää]

Henrik Impola mainitsee kirjassaan (s. 350), että Sigfrid omisti ensimmäisen avioliiton myötä Perniön Laukan ja Osalan, mikä v. 1525 tuomittiin Henrik Henrikssonille (till Laukko), joka oli äitinsä puolelta Laukan perijöitä. Kuin vastauksena edellisessä viestissä olleeseen kysymykseeni Impola kirjoittaa em. teoksessa Sigfridin tulleen v. 1530 Oorlahden omistajaksi toisen vaimonsa kautta. Näin ollen Melkkilän Karin ja hänen isänsä eivät olleet Oorlahden (ja Linnunpään) perintökuvioissa.

Noiden vuosilukujen valossa Sigfrid (till Laukko) lienee syntynyt jo 1400-luvun puolella. Hänet mainitaan katselmusmiehenä Perniössä v. 1537, minkä jälkeen tulee noin 15 vuoden katko Sigfridin esiintymisestä asiakirjoissa. 1550-luvulla Sigfrid Mattson (Skrivare) ilmestyy Turun porvariksi ja raatimieheksi sekä Ispoisten omistajaksi. 1560-luvulla hän näkyy Kemiön Norrsundvikin omistajana veljensä (?) Olof Mattsonin ohella sekä vielä v. 1570 Turun pormestarina. Olivatko tuolloiset pormestarit yleensä yli 70-vuotiaita, mitä Sigfrid Mattsonin olisi pitänyt olla jos hän oli Sigfrid (till Laukko)?

Sigfridin Perniön Laukan omistus siirtyi hänen Erik-pojalleen ja sitten aikanaan Karinille (tämän aviomiehelle). Ispoisen peri Henrik-poika ja Norrsundvikin sekä Oorlahden peri Måns-poika. Edellisen Måns antoi huomenlahjana vaimolleen ja jälkimmäisen hänen lapsensa panttasivat vuosiksi 1604-16.
_______________
Matti Pesola

[Hela]

Panttaus on tietenkin eri asia kuin omistus. Ratkaisevia ovat kuitenkin sanat: "till släkten igen", jotka osoittavat että Karin Eriksdotter ei kuulunut Ispoisten perillisiin.

Ramsayn käsitystä, jonka mukaan Laukon Sigfrid oli sama henkilö kuin Ispoisten Sigfrid Mattsson, on mielestäni vaikea kumota, kun otetaan huomioon Laukon, Osalan, Oorlahden ja Ispoisten omistussuhteet. Omasta puolestani olen koettanut saada selvyyttä näihin omistussuhteisiin otaksumalla Sigfridin olleen kolmesti naimisissa. Kaikki tämä on kuitenkin vain todennäköisyyspohjaista teoriaa, joten Ispoisten sukua kannattaa edelleen tutkia.

Sigfrid-kirjurin on todellakin täytynyt olla varsin nuori 1530, mutta hän näyttää kuitenkin jo solmineen toisen avioliittonsa. Lähteissä oleva aukko 1537-1551 herättää kyllä huomiota mutta tuskin riittää kumoamaan Ramsayn teoriaa. Almquistin teoksesta (Den civila lokalförvaltningen IV) saa hyvän kuvan siitä miten vähän tiedetään voudeista ennen 1550-lukua. Kirjureista tiedetään tietenkin vielä paljon vähemmän.

[Kivipää]

Jospa Sigfrid Mattsonista tuli kirjuri vasta Turussa, jossa hän vaikutti ainakin 1550-luvulta alkaen. Jonkinlaista hallintomiehen vikaa hänessä näyttää olleen, koska hän oli Turun raatimies ja pormestari, Juhana-herttuan linnaoikeuden jäsen v. 1556 ja Piikkiön sekä Halikon tuomiokunnan tuomarinsijainen 1560-luvulla.

Jonkinlaista kauppamiehen vikaa hänessä näyttää myös olleen, sillä Mika Kallioisen väitöskirjan liitetietojen mukaan hän kuljetutti 26 laivalastia 1550-luvulla. Jos aatelismieheksi Kemiön Norrsundvikissa mainittu (SAY) Olof Mattson oli hänen veljensä, niin voipi hyvin olla, että Sigfridillä oli aateliset sukujuuret. Olof Mattson mainitaan Sigfrid Mattsonin lailla sekä Ispoisissa että Norrsundvikissa.

Perniön Osalan omistuskiistassa mainittiin Hauhon Porsoo, jota Perniön Ekekullan Karinin perilliset yrittivät käräjillä saada itselleen vielä v. 1555. Keitä nämä perilliset mahtoivat olla?
______________

Matti Pesola

[Benedictus]

Ennen mustaa aukkoa toin esille Sigfrid Kantajan, joka oli merkittävä porvari Turussa, avoimeksi jäi mahdollisuus, josko hän oli sama kuin tämä pormestari ym. Sigfrid.
Tiedot Lars-Olof Erikssonin viestistä:

the letter by Jacob Kandaja to the court, which contained a lot. See my added comments below:
1. Sigfrid Kantaja, who bougth the House of King Gustaf.
The royal letter:
”1553 odateradt (i maj ?) Vij Gustaff etc. göre vitterligitt, att vij haffve uplatijdt och såldt och nu med thetta vårtt öpne breff uplate och sälie thenne breffvisere Seffredt Kantaia, borgare udi Åbo, en vår och cronones tompt liggiendes udi för:ne Åbo emellem Jöns Beltares och Matz Brenneres gårder, som holler udi lengden emellem Seffredz Kandias och Matz Brenneres gårder trettije siu alner, item emellem Seffredz Kandias och Jöns Beltares gårder trettije en alen, item udi bredden fyretie halffnijende [48,5] alen, och emellem Jöns Beltares och Matz Brenneres gårder holler bredden emott kyrcke gatun trettije halffempte [34,5] alen, hvilcken tompt under sielegårdz prebenden udi för:ne Åbo tilförende legett haffver. . Och haffve vij upburidt udi betalning för för:ne tompt fyretie fem mark ortuger etc. Gustavus”

2. Sigfrid Kantajas stepdotter N. Hansdotter Kucola(Kucola is a old Gård in Hirvensalo

3.Sigfrid Kantajas wife was vidow of Hans Kucola.

1571 there was a Walborg Kandaja paying Älvsborgs lösen. Was she Hans Kucola’s widow ?

4. Jacob Kantaja, whose wife was. N.Hansdotter Kucola.

5. Jacob Kantaja used name Kantaja, means that he supposly lived in kantaja House with his wife.

6. There were 3 dotters as inherit the House.
-Morten Olofssons mother(vouti Mårten Olofssonin lapset tunnetaan nimellä Gråå)
-Morten Sigfridsson mother
-Henrik Olofsson mother


There may be a possibility to find out more about Henrik, who allegedly died in Germany around 1630.

These mothers have to born 1560-70 about, becouse Mårten Olofsson is known to be in Rimito 1613. have to born 1580-talet.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=867914 (https://mail.utu.fi/owa/redir.aspx?C=0IBrVwM0LEOKiNNUIWdy84yDzhEJR9AILvf0R vlgpSIjRv1_vOvJWOPXvA-D3bGfQIthtnrqZdk.&URL=http%3a%2f%2fdigi.narc.fi%2fdigi%2fview.ka%3fk uid%3d867914)

The letter says, that Sigfred is already dead 1583. It also says that Sigfred had been seriously ill and let the command of the ship over to Olof. It is not clear whether Sigfred was with the ship, I believe not. It also says that Olof Andersson (Knäbond) had to go to Swden to acquire a letter from ”the king”, i e Johan III presumably, to the king of France in order to get the ship back. That letter could be found, with some effort, in the registry of Johan III. After having returned to France, Olof got another, smaller, ship as a replacement in addition to gold coins. He di not pay any of these money or goods to the heirs of Sigfred Kandaja. When Sigfred still was alive he approached the Swedish king, [U]then present in Finland (1581 ?), and got a letter from him to the mayor in Stockholm (another letter, that could be found). Then Sigfred went to Stockholm with the letter and there got a promise from Olof to settle the debt, which was not done before Sigfred died soon after (in Stockholm ?). After that there were only non adult heirs to speak for the dead Sigfred (does that mean that Sigfred’s wife was already dead ?). ”Jacob and several heirs” then approached the king again ”in St Johanni time 1582” and got a citation (yet another royal letter, this one with precise dating), with which he persecued Olof to Strängnes, Arboga, Stockholm and Gävle. Olof always cheated them and just before this letter was written in February 1583, he goes to Germany. Jacob finally invited Olof to Åbo to proceed there (but there are no court records left from that time in Åbo). This case may have ended in Svea Hovrätt, which is yet another possibility to find information. Sigfred must have been a Big Shot, who owned ships and had easy access to king Johan III.

I didn`t get idea when Jacob Kantaja and Hans Kucola had built the ship, but I do understand that it was not so much earlie before 1583.

Sigfrid Kantaja married Hans Kucolas widow after his own wife had died, other way can Mårten Olofsson not born so early.

BUT, there is risk, that Sigfrid had not childeren and all those sister are Hans Kukolas dotters, Jacobsdotter.

However it sound that this Clemeth who lived in the house belongs to family of Jacob and Cousins belongs to old Sigfrids family.

Clemet was a tenant of Henrik’s, while Henrik was in Germany (Henrik had died around 1630: ”[1638]… een wittneschrifft, … aff een gammall ryttare Simon Pittkellen be:dh, hwilken lydde att be:te Henrich Ollson schulle allredo 1630 wara dödh bleffwen och begraffwen i Pryssen…”), mentioned 1643, when ”his” Kandaja is being sold. 1638 ”…een willfremmand Clemett Candaja hade deruthi upburitt husshyran i många åhr, dertill medh förderffwadt husen der uthi gården…”, so Clemet seems not to be related to the family. Clemet seems to have died by 1645. Tammela’s owner Simon Persson’s son hade 1632 been hired by ”his brother” Klemet in Candaja (i.e. Clemet is Clemet Persson ?).

Maybe neither Mårten Olofsson nor Mårten Sigfridsson got hold of Kandaja ? Mårten Olofsson died 1641, maybe Mårten Sigfridsson also had died by early 1640’s. It had been gold worth for us if Johan Mårtensson Gråå had claimed Kandaja, but I have not seen that (does not mean that it did not happen - he was an eager beaver long into the 1650’s).

In the 1650’s there was another Sigfrid on Kandaja.

1621-1625 there is one Påvel there.

Mårten Sigfredsson lived in Halliko 1638. In Halikko there was a Mårten Sigfridsson with a wife Anna Mårtensdotter at the Mattila settlement.

1639 Mårten Sigfridsson had a fight with Johan Sigfridsson about the Kandaja lot. A brother ?

1633 there was one Baltzer Kandaja.

1618 is being buried
One Kandaja Michil’s wife

1619 is being buried (or is buying a grave)
One Kandaja Knuth

1620 are being buried:
One Grels Kandaja

1621 are being buried:
One Kandaja Mickel’s child
One Kandaja Oluf’s wife




On the 6th of February 1583 there was a case before the Stockholm Rådsturätt, which you can read about in enclosed copies of the proceedings. In addition to that I found the original citation document (3 pages) written to the court by Jacob Kandaja, whose wife was a step daughter of then decesed Sigfrid Kandaja. If you think there is important information in this case, that might be more exactly expressed in the letter, I can examine that further. Sigfrid in Kandaja has been observed already 1553, when he bought Kandaja from Gustaf I.

[Kivipää]

Mielenkiintoinen tapaus tuo Sigfrid Kantaja. Harmi, ettei hänestä käytetä patronyymiä missään asiakirjoissa. Ispoisten Sigfrid katoaa asiakirjoista 1570-luvun alkupuolella, mikä viittaisi vahvasti hänen kuolemaansa. Hopeaveroluettelossa hän vielä oli ja muistini mukaan (minulla ei ole käsillä Toropaisen Genos-luetteloa) Sigfrid Mattsonilla oli eniten hopeaa turkulaisten "verovelvollisten" joukossa.

Kyselin eilen kuka Ekekullan Karinin perillisistä vaati Hauhon Porsoota itselleen. Löysin omista muistiinpanoistani merkinnän (lähteenä Anthoni), jonka mukaan Karinin ja Mattsin (rälssimies M. Henriksson Hauhon Sotjalasta?) poika Peder Matsson peräsi Porsoota itselleen vielä v. 1569.

Erik Anthoni piti Laukon Sigfridiä sangen vähäpätöisenä rälssimiehenä, jolla saattoi olla sukuyhteyksiä Kemiön Holma-sukuun. Ja Kemiössä Sigfrid Skrivarella ja (veljellään?) Olof Mattsonilla oli omistuksia.
_______________
Matti Pesola

[Benedictus]

Siirrän tänne Latva-Raskun tekemän sukukoosteen, jossa käsitellään myös Ekekulla omistajia.
Huomioitavaa on, että Astrenius ketjun Isak Erikssonin vaimo Julia Månsdr.Palm oli Anna Eriksdr. Alftanan tytär, Linnankirjuri Henrik Hanssonin veljenpojan tyttären tytär.

Olisiko kuitenkin niin, että Henrik Hansson ja veljensä olivat sukua Ispoisiin?
Huomioiden tähti-risti vaakuna ja sinetti, joka lienee vanha muurla-suvun sympoli?
Lainaus:

Poimin kesäpäivän ratoksi Jully Ramsayn sukutauluista oheisen koosteen. Kaikki koosteessa oleva on pelkkää oletusta. Ei silti ole mitenkään mahdotonta, etteikö Isak Erikssonin äiti voisi olla Johan Hammarstjernan sisko, tai muu lähisukulainen.

Turkulaisten porvareiden pojat kävivät jo hyvin varhaisina aikoina koulua Turussa. Edes uskelalaisen rälssivoudin pojille koulunkäynti Turussa ei ollut niin tavallista vielä 1600-luvun puolivälin jälkeisenä aikana. Isak Eriksson oli etuoikeutettu.

Isak Erikssonin todennäköinen isä Erik Jakobsson mainittiin aateliseksi "Välboren". Titteleiden käyttö oli ennen erittäin säädeltyä. Äijälä ei kuitenkaan ollut aatelistila, eikä myöskään rälssin alaisuudessa, muuta kuin hetken Muurlan yhteydessä 1600-luvun alussa. Erik Jakobsson ei ollut varallisuudeltaan köyhä eikä rikas. Elämänvaiheistaan päätellen hän oli ainakin henkisesti rikas.

Uskelan Muurlan Äijälä kuului aikoinaan Bitz-suvun edustajalle. Voisi olla todennäköisempää, että Äijälä säilyi mutkan kautta suvun talonpoikaisilla edustajilla sen sijaan, että Äijälä olisi ajautunut ulkopuolisten talonpoikien omistukseen. Vaikuttaisi, että Äijälä olisi ollut Isak Erikssonin isoisän isoisän omistuksessa jo ennen 1500-luvun puoltaväliä. Voisi olettaa, että Äijälän suvulla oli monia yhteyksiä Uskelan seudun puoliaateliseen vallasväkeen. Skalle ja Melartopaeus lienevät vain yksiä monista tähän asti selittämättömistä yhteyksistä.
Attached Files http://suku.genealogia.fi/images/attach/pdf.gif Isak Erikssonin oletettua sukukehikkoa.pdf (http://suku.genealogia.fi/attachment.php?attachmentid=2647&d=1372436077) (409.8 KB, 5 views)

[Kivipää]

Benedictuksen Sigfrid Kantaja-aihetta on syytä pohtia vielä hieman. Veli Pekka Toropaisen artikkelissa "Turun porvariston keskinäiset verkostot vuosina 1549-1660" (SSS:n Vuosikirja 47) Sigfrid Kantaja mainitaan muutaman kerran. Olennaista on huomata se, että Toropaisen artikkelin liitteessä n:o 6 Sigfrid Kantaja mainitaan vuosina 1556 ja 1559 laivuriksi. Tämä nähdäkseni vahvistaa sen, ettei S. Kantaja ole Ispoisten Sigfrid Mattson. Missään asiayhteydessä Sigfrid Kirjuria ei tietääkseni ole mainittu laivuriksi.

Saman artikkelin liitteessä n:o 5 mainitaan vuoden 1549 tuonti laivakunnittain ja laivoissa rahtina Turkuun tavaroita tuoneiden kaupunkilaisten nimet. Kyseisenä vuonna Sigfrid Kantaja mainitaan pari kertaa tavaroita tuoneena. Hänen yhteydessään on maininta tullivapaudesta, mikä tarkoitti sitä, että hänellä oli omistuksessaan talo ja tontti Turussa. Samana vuonna tavaroita tuotti myös eräs Sigfrid Mattson, joka joutui maksamaan koko tullin eli taloa ja tonttia Turussa hänellä ei tuolloin ollut. Oliko tämä henkilö Ispoisten Sigfrid jäänee arvoitukseksi.

Tuossa artikkelin liitteessä n:o 6 huomiotani kiinnitti se, että vuosina 1556 ja 1559 laivarahteja kuljetuttaneiden turkulaisporvarien joukossa oli Sigfrid Mattson Karvatasku. Muita Sigfrid Mattsoneita ei siinä taulukossa näkynyt. Liitteessä 10 oli aiheena Turun ulkomaanvienti laivakunnittain v. 1559. Siinä Sigfrid Kantajan nimi oli muodossa Kanta. Listassa olivat myös sekä Sigfrid Karvatasku että Sigfrid Mattson, mutta eivät samassa lastiluettelossa. Sigfrid Mattsonin nimi näkyi samassa lastiluettelossa Sigfrid Kanta(ja)n kanssa.

Kukahan tuo porvari Sigfrid (Mattson) Karvatasku mahtoi olla? Mika Kallioisen väitöskirjan Turun porvariluettelossa mainitaan Sigfrid Karvatasku vuosina 1557-58. Vastaavasti Ispoisten Sigfrid Mattson mainitaan porvarina vuosina 1551-70. Toropaisen artikkelin liitteestä n:o 18 ilmenee, että v. 1556 rahteja tuottivat sekä Sigfrid Mattson Karvatasku että Sigfrid Mattson. Kumpikaan ei käyttänyt Sigfrid Kantajan laivaa.
____________
Matti Pesola

[Benedictus]

Erittäin kinnostavia havaintoja.
Voidaan melkovarmasti todeta, että tuolloin vaikutti 3 eri Sigfridiä.
Vai vaikuttiko?

Tuli mieleen Kamreeri Sigfrid Sigfridssonia koskeva Olaf Rundtin tutkimus.
Siinä mainitaan Kamreerin poikien vaatineen huoltajiltaan jotain talon myynnistä Tukholmassa.

Sigfrid Sigfridssons söner Mårten och Matts begärde i Åbo rådstugurätt den 15 november 1623 redovisning av sina f.d. förmyndare, borgmästaren Bertel Mårtensson och lektorn i katedralskolan Gabriel Melartopaeus, beträffande försäljningen av en gård på Norrmalm i Stockholm. Thomas Hansson, räntmästare på Åbo slott efter 1608 och avliden 1620, hade haft hand om försäljningen. Det framgår att bröderna hade haft en farbror, Simon Hansson, som deras far inte hade velat ha som förmyndare för sina söner. Bröderna hade redan fått pengar av försäljningen, så det var tydligen ett arv.16 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#16) Tillsättningen av förmyndare 1612 tyder på att bröderna var födda efter 1592. Mårten Sigfridsson nämns första gången i mantalslängden för Älvsborgs lösen 1617 och var alltså född senast 1596.17 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#17)
Sigfrid Sigfridssons söner:
Matts Sigfridsson, f. på 1590-talet, d. ca. 1634. Kallas kommissarie ifrån Tavastland, då han 1633 och 1634 besöker Åbo med sina skrivare och tjänare.18 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#18) Ärvde och bebrukade Riddarla ryttarhemman i Tyrvis.19 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#19) Detta hemman var ett av de största i Satakunta, på åttonde plats 1630-1631.20 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#20) Matts var tydligen barnlös eftersom brodern Mårten ärvde Riddarla efter honom.21 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#21)
Mårten Sigfridsson, f. senast 1596, d. 1650, begravd i släktgraven i Brinkkala-koret i Åbo domkyrka. Köpman i Åbo, idkade utrikeshandel. Rådman 1628-1635, borgmästare 1635-1650, ledde drätsel- och byggnadskollegiet. Anhöll om avsked 23.2.1650 på grund av ålderdom och beviljades 100 daler kopparmynt i pension. Han var kämnär 1631 och riksdagsman 1635.22 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#22) Ärvde och bebrukade Ruohonpää och Suikkila ryttarhemman i S:t Marie23 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#23) vilka han 1637 sålde åt Ericus Matthiae Abogius, kyrkoherde i Tammela.24 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#24) Ärvde Riddarla ryttarhemman i Tyrvis av sin bror Matts och sålde detta 1644 åt lagläsaren Anders Pacchalenius.25 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#25) Erhöll Petäsmäki i Reso 1649 som livstidsförläning av Per Brahe.2 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#26)6 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#26) Ägde gård på Klostermellangatan27 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#27) och köpte 1647 Kastu-gården på Klosterövergatan.28 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#28) Gift med Brita Eriksdotter, begravd 21.9.1670.29 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#29)
Vår Mårten Sigfridsson var vid sin död inte rådman utan borgmästare och han blev utan tvivel begravd i familjegraven i Brinkkala-koret. Detta bekräftas av Åbo domkyrkas räkenskaper för år 1652, enligt vilka hans dotter, Johannis Frisii hustru, begravdes hos sin salig fader Mårten Sigfridsson i Brinkkala-koret.31 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#31) Rådmannen som begravdes i Kankas-koret kan ha varit den Mårten Salko, som valdes till rådman den 11 maj 1625, men dog kort därefter och bisattes den 2 juli samma år.32 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#32) Graven i Brinkkala-koret var släktgrav till 1678, då Mårten Sigfridssons svärsons svärson, kyrkoherden i Storkyro Israel Alftan, sålde den till kyrkan.30 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#30),33 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#33)
Mårten Sigfridsson hade en släkting Mårten Stodius, som var professor vid Åbo akademi. I konsistoriets protokoll av den 8 maj 1646 talas om "futuri rectoris frende Mårth. Sigfredsson, Bårgm." Blivande rektor var då Mårten Stodius.34 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#34) Om dennes liv och verksamhet finns en hel del publicerat,35 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#35) men däremot är hans släktförhållanden rätt litet kända. Mitt sökande efter upplysningar om grunden till släktskapen mellan rektorn och borgmästaren har inte gett resultat, men däremot lämnat en del andra uppgifter om Mårten Stodius och hans far, vilka kan ha intresse från personhistorisk och genealogisk synpunkt. För dessa redogörs i ett skilt kapitel i slutet av denna artikel.


Yllä mainitaan Kamreeri Sigfridssonin poikien MATTSIN JA MÅRTENIN 1623 valittaneen huoltajistaan pormestari Bertill Mårtensonista, joka Toropaisen Pytty suku-jutun mukaan oli heidän tätinsä mies ja

Gabriel Melartopaeuksesta,
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1705
Kiinnostava seikka on , että Gabriel Melartopaeuksen vaimo Gunbor Paulsdotter kuolee myös 1623, mikä voisi olla syy poikien vaatimuksiin.


lisäksi jutussa mainitaan Turun linnan veromestari Thomas Hansson sekä poikien setä Simon Hansson, jota kamreeri ei halunnut poikien huoltajaksi.


Thomas ja Simo saattoivat olla veljeksiä, koska Thomas Hanssonia ei mainita sedäksi lienee eri äitiä.
Nimien kautta tuleekin mieleen, voisiko tuo Sigfrid Sigfridssonin äidin puoliso Hans olla sama kuin Hans Kucola ja siis Sigfrid Kantaja Kamreerin isä?
Sigfrid Kantajan talossa maksoi veroja vaimo Valborg.


Tässä tuo Rundtin pohdinta:
Mårten Stodius -
"Mårten Sigfridssons frände"
Mårten Henriksson Stodius, f. 9.11.1590, d. 16.1.1676, professor vid Åbo akademi 1640-1660, rektor i tre skilda perioder och från 1654 kyrkoherde i Nådendal. I akademins konsistorieprotokoll av den 8.5.1646 kallas borgmästaren Mårten Sigfridsson (se ovan) hans frände. Försöken att utreda släktskap har inte gett resultat, men däremot en del andra uppgifter om Mårten Stodius, som kompletterar bilden av honom och hans personkontakter utanför de akademiska och teologiska kretsarna.
Mårten Stodius var son till Henrik Hansson, skrivare på Åbo slott från 1579 till ca. 1598.1 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#1),42 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#42),44 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#44) Henrik Hanssons far Hans Eriksson hade, enligt släkten Alftans släktkrönika, bl.a. varit skrivare på Stockholm slott.42 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#42) Henrik Hansson hade en stjärna och ett kors i sitt sigill.45 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#45) Dessa heraldiska tecken fanns också på hans familjegrav i Kankas-koret i Åbo domkyrka46 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#46) och där hade också Mårten Stodius och hans familj sin gravplats.47 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#47),59 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#59) Mårten hade stjärnan och korset i sigillet, jämte två andra figurer.48 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#48)
Stjärnan och korset har varit gemensamt emblem för flera släkter i Finland utan känt samband. Däremot har denna vapenbild inte förekommit i Sverige under medeltiden. Den finns åtminstone inte i Ranekes digra matrikel Svenska medeltidsvapen.49 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#49) Att sonen till en skrivare på Stockholms slott använde Stjernkors-insignierna kan ha många förklaringar, av vilka härstamning från Finland är en. För en som inte känner alla bevis, för att Henrik Hanssons far verkligen var skrivare på Stockholms slott, kan tvivel uppstå också på den punkten. En härstamning från Finland får i alla fall stöd av att Henrik Hansson och hans son Mårten hade intima kontakter med personer som hade Stjernkorsanor. Den ena är Särkilaks-släktens gren i Sääksmäki och Sagu och den andra Ispoissläkten i S:t Karins, av Jully Ramsay kallad Fogelhufvud.
Henrik Hansson hade varit förmyndare för en Simon Henriksson, som i Åbo kämnärsrätt den 26.7.1639 kräver Mårten Stodius på en guldring, som Mårtens far hade haft till förvaring. Mårten tillbakavisar kravet och hänvisar till Simons egen släkt, salig hustru Brita Nilsdotter till Kangarois och hennes son Erik Jöransson, lagläsare.50 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#50) Brita Nilsdotter hade i sitt andra äktenskap varit gift med Nils Ivarsson, oäkta Stjernkors, från Vartsala i Sagu.7 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#7) Hennes tredje man var Jöran Jönsson till Kangarois i Sääksmäki, bl.a. fogde på Åbo slott och vicelagman i Österbotten. Han hade tidigare varit gift med en dotter till fogden Israel Påvelsson i Sääksmäki, av släkten Stjernkors från Särkilaks i Töfsala. Ovannämnda lagläsare Erik Jöransson var Jöran Jönssons son i första giftet.51 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#51) Mårten Stodius var tydligen god vän med Erik, eftersom han på 1630-talet gick i borgen för honom, då han hade svårigheter att fullgöra sina förpliktelser till häradshövdingen Per Banér i fråga om uppbörden.52 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#52) En annan god vän till Mårten Stodius var lagläsaren Hartvig Henriksson Speitz på Liuttula i Sääksmäki, som var gift med Anna Ivarsdotter Stjernkors, kusin till Erik Jöransson. Tillsammans med några andra personer gick Stodius i borgen för att Speitz, skulle inställa sig i rätten den 10.7.1645.53 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#53) En annan av borgesmännen var Erik Månsson till Ispois i S:t Karins. Denna Erik Månsson gifte sig på gamla dagar med Hartvig Speitz’ dotter Anna. Morgongåvobrevet underskrevs av Per Brahe och Mårten Stodius.7 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#7) Enligt Jully Ramsay har Erik Månsson i detta och i andra sammanhang kallat sig Stjernkors, vilket hon finner oförklarligt.
Det är emellertid möjligt att finna en förklaring. Erik Månssons farfar enligt Ramsay,7 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#7) Sigfrid i Laukko, som bördade Årlax i Pikis från Nådendals kloster, borde väl vara densamma som Sigfrid i Laukko i Bjärnå, vilken förekommer i Eric Anthonis uppsats En godsträta på 1500-talet.54 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#54) Anthoni nämner också att han bördat Årlax med händvisning till Teitts klagomålsregister. Han skriver också: "Möjligen har Sigfrid i Laukko liksom sondottern Karin Eriksdotter i sitt vapen fört en stjärna och ett kors på hjälmen, men om släktskap förelegat med andra Stiernkorsätter, så har den varit avlägsen. Närmast kunde man tänka sig släktskap med Holmasläkten från Kimito" Att Karin Eriksdotter förde Stjernkorsvapnet är ett faktum 7 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#7),55 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#55) och det var inte annekterat från hennes man Erik Bertilsson Slang. Frändskapen mellan henne och Ispoissläkten stöds av att Erik Månssons farbror Henrik Sigfridsson hade pantsatt Ispois till henne och hennes man och att gården återlöstes av Erik Månsson och hans syskon 1611.56 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#56)
Mellan syskonen förrättades 1612 ett arvskifte och 1624 en arvjämkning på tinget i S:t Karins.56 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#56) Protokollet från den senare förrättningen finns bevarat i form av ett referat, men är ändå mycket upplysande. Delägare i boet var Erik Månsson till Ispois i S:t Karins, hans bror Johan Månsson till Kalmusnäs i Kimito och hans systrar Anna och Brita, representerade av den förstnämndas man kyrkoherden Arvid Tomae i Ekenäs. De egendomar som hade ärvts av föräldrarna, Måns Sigfridsson och Karin Knutsdotter, var på faderns sida Ispois i S:t Karins och Årlax i Pikis samt på moderns sida Kalmusnäs och Engelsby i Kimito och Storgården i Pikis. Dessutom nämns att fadern givit Sundvik till morgongåva åt sin hustru och att detta hemman nu ägdes av Clas Andersson. Härmed avses tydligen Sundvik i Kimito. I generalregistret för bosättningen står att Clas Andersson hade Norrsundvik i Kimito som Frälse 1604.57 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#57) Uppgiften i Ramsays Frälsesläkter att morgongåvan gällde Sunis hemman på Harvarön i Pikis måste bero på ett misstag. Clas Andersson torde ha varit identisk med den som ägde Storgården i Pargas vid samma tid och hörde till en släkt Skalm från Attu i samma socken.
Den kanske intressantaste uppgiften för vårt aktuella ämne, Mårten Stodius härkomst, är att Erik Månsson hade betalat 60 daler åt salig Henrik Hansson i Åbo, och att detta var samtliga syskons gäld i vilken de ålades delta utan avkortning. Med beaktande av Mårten Stodius vänskap med Erik Månsson, yppar sig osökt tanken att denna Henrik Hansson var densamma som slottsskrivaren, Mårten Stodius far. Han hade dött 1619 och alltså levat vid det tidigare arvskiftet. Att summan togs upp i detta sammanhang tyder på att det kan ha varit fråga om en arvslott. En eventuell släktskap stöds ju därtill av att Henrik Hansson använde Stjernkors-emblemet, att Erik Månsson använde namnet Stjernkors, att hans kusin Karin Eriksdotter till Mälkilä förde ett Stjernkorsvapen och någon gång kallades fru Karin Stjernkors. Därtill kommer att släkten Fogelhufvud, som härstammade från Erik Månssons farbror Henrik Sigfridsson, i sitt vapen hade en stjärna och ett kors på hjälmen.58 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#58) Vi har här alltså accepterat Anthonis hypotes att Karin Eriksdotters far var en i bevarade handlingar inte nämnd Erik Sigfridsson, en bror till Måns Sigfridsson och Henrik Sigfridsson och son till Sigfrid i Laukko och Årlax.54 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#54) Den av Lund framförda tanken att Karin Eriksdotters vapenbild kan ha kommit från Muurla-släkten förlorar då sitt stöd.55 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#55)
Om denna hypotes för Mårten Stodius’ härstamning kunde bekräftas, uppstår frågan om vad det betyder för släkten Alftans äldsta led. Denna släkts stamfar i Finland, kyrkoherden Ericus Alftanus i Töfsala, var enligt utredningen i SL Släktbok 42 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#42) brorson till Henrik Hansson och alltså kusin till Mårten Stodius.


Mitähän tuo 1623 oikeusjuttu tarkalleen on mahtanut sisältää? Löytyyköhän jostain digitoituna?

[Kivipää]

Tuo Ispoisten sisarusten perinnönjakojuttu löytynee oheisesta linkistä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3784814

[Benedictus]

tarkoitin tätä Sigfridin poikain juttua, jos siitä selviäisi,jotain enemmän kuin Rundt on havainnut.

Sigfrid Sigfridssons söner Mårten och Matts begärde i Åbo rådstugurätt den 15 november 1623 redovisning av sina f.d. förmyndare, borgmästaren Bertel Mårtensson och lektorn i katedralskolan Gabriel Melartopaeus, beträffande försäljningen av en gård på Norrmalm i Stockholm.

Pormestari Bertill oli poikien äidin sukua, voisiko Gabriel Melartopaeus edustaa isän sukua?

Alftanus suvun kantaisä Hans Eriksson on elänyt ajallisesti siinä ajassa kuin Sigfrid Kantajan vaimon 1. Puoliso Hans Kukola.

Heitänkin ajatuksen, voisiko tuo Hans ollakin Alftanus pappa, jonka poikia olisivat Erik Hansson, Henrik Hansson, Roland Hansson ja Simon Hansson ja ehkä Thomas Hansson 1. aviosta.
Valborg mamma voisi olla se yhteinen nimittäjä Mårten Stodiuksen ja Mårten Sigfridssonin välillä nimikkeellä frände.

Jomman kumman Hanssin tai Valborgin pitäisi kuulua tähti-risti sukuun, mikä selittäisi sinetit ja suhteet Ispoisiin.

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1053600
Yllä 1555 Biritta, voisiko olla sama kuin Ispoisten Birgitta?
Kukolan tila on siis toisella puolen Pitkääsalmea Hirvensalossa välimatka Ispoisiin ehkä 3 km meren yli.
Lainaus:
Kaarinan pitäjän historia I:ssä mainitaan, että ainakin jo uuden ajan alussa Ispoinen oli rälssiluontoinen. Kirjan mukaan sitä omistivat joku vaimo Birgitta 1556, turkulainen porvari ja kaupunginkirjuri Sipi Matinpoika 1556-71 ja tämän poika Piikkiön Linnunpään herra Henrik Sipinpoika 1571-86. Kukahan tuo Birgitta on mahtanut olla? Jos/kun vaimo mainitaan (rälssi)talon omistajana v. 1556, niin hänen on täytynyt olla leski. Jos Sipi (Sigfrid) oli syntynyt selkeästi 1400-luvun puolella, niin tämä Birgitta sopii aika huonosti hänen äidikseen. Toki sekin on mahdollista ja sopisi tähän omistuskuvioon.

Toisaalta Birgitta voisi olla Sipin veljen leski tai Sipin anoppi. Sipi on mitä ilmeisimmin ollut enemmän kuin kerran naimisissa.

[Kivipää]

Onko tuossa Kukolan Britan kohdalla merkintä S. eli hän olisi edesmennyt v. 1555? Olen nähnyt mainittavan, että Ispoisten Brita vaikutti vielä v. 1556. Toisaalta ulkokylänmiehen omistus Kukolassa voisi hyvinkin tarkoittaa Ispoisten omistusta. Tuo tähti ja risti-kuvio sukulaisuuden ilmentäjänä lienee jossain määrin epävarma. Toisaalta mahdetaanko Kemiön Holma-suvun ja Ragvald Ragvaldssonin (stjärnkors) suvun kaikkia naislinjoja täysin tuntea. Henrik Impolan käsitys on se, että Ispoisten Brita olisi ollut Sigfridin anoppi ja hänen kauttaan sukuun olisi tullut linnunpää-aihe. Tähti ja risti-kuvio liittyisi hänen mukaansa (Laukon) Sigfridin ensimmäisen vaimon sukuun.

[Kivipää]

Suomen asutuksen yleisluettelossa (SAY) Kaarinan Ispoisiin on punakynällä (kymmenysluettelot?) merkitty vuosina 1556-61 Olof Mattson, jota voitaneen pitää Sigfrid Mattsonin veljenä. Sigfrid ilmestyy SAY:n luetteloon vuodesta 1560 lähtien. Sigfridin mainitaan vuonna 1556 varustaneen ratsun Ispoisten puolesta (Reg. 1556 grupp I och grupp II). Helmikuussa 1556 mainitaan vielä myös "hustru Beritte i Ispois".

Vastaavasti Sigfrid Skrivare näkyy punaisella tekstillä Kemiön Norrsundvikissä vv. 1559-60, minkä jälkeen vuodesta 1561 alkaen luetteloon ilmestyy Olof Mattson. Vaikka Sigfrid Mattsonin nimi katoaa samaan aikaan Norrsundvikistä, niin hänen poikansa Måns antoi sen sittemmin huomenlahjaksi vaimolleen (Olav Rundt, Genos 2/1989). SAY:n mukaan Månsia, hänen vaimoaan tai lapsiaan ei Norrsundvikin tiedoissa kuitenkaan koskaan näkynyt.

Tuota Ispoisten Brita-rouvaa Henrik Impola on kirjassaan arvellut Sigfrid Mattsonin anopiksi. Mutta jospa hän olikin Sigfridin ja Olofin äiti, jonka kuoltua v. 1556 pojat perivät Ispoisen, minkä jälkeen he tekivät omistusjärjestelyjä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166077

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166146

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1305002

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307545
__________________
Matti Pesola

[Kivipää]

Rälssimies Olof Mattson ei ilmeisesti huolehtinut ratsupalveluvelvoitteesta, joten suvun omistukset Kemiön Norrsundvikissa hiipuivat vähitellen muihin käsiin. Olofin pojaksi sopiva Erik Olofsson näkyy SAY:ssa vuosina 1590-96. Tuolloin hänet mainitaan aateliseksi. Sitten tila näyttää siirtyneen Henrik Abel van Mindenin suvulle ja 1600-luvun alussa Claes Anderssonille.

Eräs Erik Olofsson näkyy v. 1601 tilalla R-merkinnällä, mikä tarkoittanee ratsumiestä. Kyse voi olla samasta miehestä, joka oli menossa alenevaa säätykiertoa. Erikin pojaksi sopiva Erik Eriksson esiintyy luettelossa vuosina 1609 ja 1612. Jälkimmäisenä vuonna nihti-maininnalla. 1600-luvun alussa ei varmaan ollut lainkaan tavatonta, että yhden-kahden sukupolven aikana aatelissuvun vesasta tuli jalkaväkisotilas.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1315307

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1318939

[Hela]

Tämä oli tyypillistä kehitystä siihen aikaan. Rälssimiehet, jotka eivät voineet todistaa aatelisuuttaan, menettivät tilansa toisille, usein sukulaisille, joiden aatelisarvo oli varmemmalla pohjalla. Clas Andersson (Skalm i Finland 244), joka omisti Norrsundvikin tilan Erik Olofssonin jälkeen, on ehkä saanut sen vedoten omiin tai vaimonsa perintöoikeuksiin. Mutta hänenkin täytyi kauan puolustaa aatelisuuttaan, ja tila siirtyi siinä vaiheessa, jo ennen vuoden 1618 rälssintarkastusta, Perniön Mälkilän Clas Eriksson Slangille, jonka aatelisarvo oli kiistaton.

Henrik Impola

[Hela]

Lisään: Clas Eriksson Slangin äiti Karin Eriksdotter oli Ispoisten Sigfrid Mattssonin pojantytär, joten Slangin omistus Norrsundvikissä vahvistaa olettamusta, että Sigfrid Mattsson ja Olof Mattsson olivat veljekset. Myös Slang on saattanut vedota perintöoikeuksiin.

[Pekka Hiltunen]

Rälssimies Olof Mattson ei ilmeisesti huolehtinut ratsupalveluvelvoitteesta, joten suvun omistukset Kemiön Norrsundvikissa hiipuivat vähitellen muihin käsiin. Olofin pojaksi sopiva Erik Olofsson näkyy SAY:ssa vuosina 1590-96. Tuolloin hänet mainitaan aateliseksi. Sitten tila näyttää siirtyneen Henrik Abel van Mindenin suvulle ja 1600-luvun alussa Claes Anderssonille.

Eräs Erik Olofsson näkyy v. 1601 tilalla R-merkinnällä, mikä tarkoittanee ratsumiestä. Kyse voi olla samasta miehestä, joka oli menossa alenevaa säätykiertoa. Erikin pojaksi sopiva Erik Eriksson esiintyy luettelossa vuosina 1609 ja 1612. Jälkimmäisenä vuonna nihti-maininnalla. 1600-luvun alussa ei varmaan ollut lainkaan tavatonta, että yhden-kahden sukupolven aikana aatelissuvun vesasta tuli jalkaväkisotilas.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1315307

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1318939

"R" on kyllä voinut merkitä ratsumiestä, mutta useimmissa tapauksissa R kai tarkoitti tilan "ratsastamista" eli siitä, että asianomainen vastasi ratsumiehen varustamisesta. Rauhan aikana hän on voinut kirjauttaa itsensä ratsumieheksi, mutta "tosipaikan tullen" on sitten kustannettu satulassa pysyvä talonpoika tai ehkä melkein kuka tahansa renkipoika, joka vain on jaksanut kantaa haarniskaa ja pidellä miekkaa käsissään. Tavataan merkintöjä mm. kirkkoherrasta Lounais-Suomessa, että ratsastaa itse tilaansa verovapautta vastaan. Joissain tapauksissa on säätykierto tämmöisessäkin tapauksessa saattanut johtaa ylös eikä alas päin. Alemmassa aatelistossa tietenkin oli nihdilläkin ainakin teoreettinen mahdollisuus yhä kohota isiensä asemaan, kun muut veljet kenties ovat saaneet tyytyä lampuodin osaan.

PH

[Kivipää]

Kun katsoo tuota SAY:n sivua (Kemiö, Norrsundvik, 1600-19), niin Erik Olofsson ja R mainitaan vain v. 1601. Tuolloin hän ei enää omistanut ko. tilaa, vaan se oli mennyt muille aateluutensa ilmeisesti paremmin osoittaneille. Se oliko nihti Erik Eriksson (1612) hänen poikansa on pelkkää arvausta, mutta se voisi olla esimerkki alenevan säätykierron vaikutuksesta aikana, jolloin käytiin ankaraa "pudotuspeliä" aatelistoon kuulumisesta.

Ispois-sukuisen Henrik Sigfridssonin elämästä ja perheestä on säilynyt kovin vähän tietoa. Hänen sinetti- tai vaakunakuviotakaan ei tunneta. Hänellä oli kuitenkin sukuyhteyksiä Piikkiöön, koska hän vastasi yhdessä Linnunpään Nilsin kanssa ratsupalvelusta. Siksi pidän enemmän kuin todennäköisenä, että Piikkiön Makarlan Alaskartanosta viisi tankoa veromaata omistanut ulkokylänmies oli juuri Ispoisten Henrik Sigfridsson. Hänet (ulkokylänmies) mainitaan nimellä maakirjassa vuosina 1567, 1575 ja 1584.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=697004

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=702689

[Kivipää]

Tässä lomapäivien ratoksi olen uudelleen pohdiskellut Ispoisten Sigfrid Mattsonin mahdollisia sukuyhteyksiä esim. Lydekenpoikien Djäkn-sukuun. Henrik Impolan kirjan mukaan (s. 69) Ispoisten Brita-rouva varusti vuosina 1554 ja 1556 nihdin. Impola olettaa Britan olleen Sigfridin anoppi eli 2. puolison äiti. Hän olettaa linnunpää-aiheen tulleen sukuun nimenomaan tuon toisen puolison kautta. Sigfridin vaakunassa oli linnunpää ja kolme tähteä ja hänen Måns-poikansa vaakunassa oli Lydekenpoikien kotkapäinen hahmo lisättynä tähdellä ja ristillä.

Tuo nimi Brita tuo mieleen pari mahdollista sukujohtoa. Nimittäin Klas Lydekenpojan Anna-tytär avioitui Henrik Bidzin kanssa. Heidän tyttärensä Birgitan puoliso oli Olof Japsson Drake. Birgitta kuoli ennen v. 1470, jolloin Olof meni naimisiin Karin Pedersdotterin (Svärd) kanssa. Olof Drakella oli ainakin kaksi poikaa, Peder ja Matts, jotka perivät kaksi tilaa Kemiöstä (Dalby ja Koustar). Erik Anthoni mainitsee (ÄSF I:2, s. 210), että Karin eli lapsiaan kauemmin. Tarkoittaneeko tuo noita poikia? Mutta oliko Olofilla ja Birgitalla lapsi(a)? Esim. äitinsä kaima, joka olisi elänyt vielä v. 1556.

http://www.nad.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=17639

Klas Lydekenpojan Birgitta-tytär avioitui Henrik Pedersson Svärdin kanssa. Em. Karin oli tämän Henrikin veljenpojan tytär. Birgitalla ja Henrikillä oli tytär Birgitta, jonka puoliso oli Olof Djäkn Kemiön Brännbodasta. Oliko tällä Olofilla ja Birgitalla Brita-tytär, joka voisi olla tuo myöhempi Ispoisten rouva?

Tai jospa tuo Brita olikin Sigfridin ja Olofin äiti, mikä voisi hyvinkin selittää veljesten omistuksia Kaarinassa ja Kemiössä. Kysymyksiä kysymysten perään, mutta sellaista se tuon ajan tutkiminen on.
_________________
Matti Pesola

[Kivipää]

Lisään: Clas Eriksson Slangin äiti Karin Eriksdotter oli Ispoisten Sigfrid Mattssonin pojantytär, joten Slangin omistus Norrsundvikissä vahvistaa olettamusta, että Sigfrid Mattsson ja Olof Mattsson olivat veljekset. Myös Slang on saattanut vedota perintöoikeuksiin.

Claes Eriksson Slang hallitsi appensa Johan Boosen jälkeen Kemiön Rekua. Kimitobygdens historia I-teoksessa mainitaan, että vanhaa rälssiä ollut Norrsundvikin Västergård (eli em. Olof Mattsonin talo) oli vuosina 1618-39 Rekun hallinnassa (under Reku). Slangin jälkeen Rekun ja Norrsundvikin Västergårdin omistajana (SAY) mainitaan hänen leskensä, rouva Elin Boose.
_______________
Matti Pesola

[Hela]

Tuo Norrsundsvikin tila oli siis periytynyt Slangin äidille Karin Eriksdotterille (k. 1622), joka kuului Ispoisten sukuun. Mutta että se olisi ollut aitoa vanhaa rälssiä 1400-luvulta, sitä on lähteiden puuttuessa vaikea todistaa. Sen rälssiluonne tunnetaan vasta vuodesta 1566. Anthoni ei mainitse sitä rälssitilojen luettelossaan (Finlands medeltida frälse och 1500-talsadel, 1971).

H.I.

[Kivipää]

Voi olla että Erik Anthoni on sekoittanut nuo Kemiön Brännbodat keskenään. Hän mainitsee kirjassaan (s. 315) Brännbodassa mm. Jöran Barskerin, joka SAY:n mukaan vaikutti nimenomaan Norrsundvikissa, mitä myös Brännbodaksi kutsuttiin. Melkkilän väkeä näyttäisi löytyvän (Anthoni ja SAY) "oikeasta" Brännbodasta. Barskerin omistus Norrsundvikissä näyttää siirtyneen vävylle Olaus Jacobille. Kimitobygdens historia I:n mukaan Barskärin omistuksessa oli Mellangårdin rälssitalo (8 tankoa), jota viljeli lampuoti. Norrgård oli nimismies Matts Anderssonin verotalo (12 tankoa) ja Västergård Ispois-sukuisen (?) Olof Mattsonin rälssitalo (4 tankoa).

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307545

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1315307

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307608

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1315365

[Kivipää]

Jatkan vielä Kemiön Brännboda-teeman ympärillä. Kun katsotaan (SAY) tilojen omistajia esim. v. 1571, niin tilanne näyttää seuraavalta: Brännboda I: Henrik Claesson (Horn), lampuotitila; Brännboda II: Erik Bertilsson (Slang), lampuotitila; Brännboda III: Jacob Persson (till Köönikkälä), "besitter själv".

Ja toisessa Brännbodassa eli Norrsundvikissä tilanne v. 1571 oli seuraava: Norrsundvik I: Anders Larsson; Norrsundvik II: Jöran Barskär, lampuotitila; Norrsundvik III: Olof Mattson, "besitter själv".

Jöran Barskerista Erik Anthoni kirjoitti mm. seuraavaa (s. 166): "J.B. har, tydl. genom sin hustru kommit i besittning av Olof Djäkns gods Brännboda i Kimito liksom av Rastila i Vånå. Hustrun var dotter till Erik Knape o. Valborg Ragvaldsdotter."

Tapio Vähäkangas on Genoksen artikkelissa "Peder Dansken jälkeläiset" kirjoittanut myös Brännbodasta ja Jöran Barskäristä:

http://www.genealogia.fi/genos/69/69_125.htm (kts. viite 49)

Siinä hän toteaa Barskärin vaimon polveutuvan mahdollisesti Ragvald Ragvaldssonista (Stjernkors). Ja hän mainitsee myös Laukon Sigfridin, jonka pojantytär käytti Särkilahtien vaakunaa ja jonka jälkeläiset omistivat maata Brännbodassa. Ilmeisesti Anthonin tietoihin viitaten Vähäkangas mainitsee Brännbodassa olleen kolme taloa. Tuo ja em. omistajaluettelo viittaavat vahvasti siihen, että nämä kaksi Brännbodaa (yht. kuusi taloa) ovat saattaneet sekoittua Anthonin tutkimuksissa.

Netistä löysin Veli Pekka Toropaisen tekstin Spåra-suvusta (Aninkainen 2001:1). Siinä mainitaan Barskärin anopin Valborg Ragvaldintyttären perineen Svärd- ja Lydekenpoikain Djäkn-suvuilta mm. Kemiön Brännbodan. Barskärin vaimon Birgitan perintömaista Toropainen mainitsee mm. Norrsundvikin Mellangårdin.

Kun näitä tietoja yhdistelee, niin entistä mielenkiintoisemmaksi tulee Sigfrid ja Olof Mattsonin omistukset tuossa toisessa Brännbodassa eli Norrsundvikin Västergårdissa. Barskärin vaimon perintömaa Mellangård ja Ispoisten veljesten Västergård ovat lähinaapureita. Kun tiedämme, että Sigfrid Mattsonin jälkeläiset käyttivät vaakunassaan tähti ja risti-kuviota ja/tai Lydekenpoikain lintuhahmoa, niin ainakin minulle tulee mieleen hypoteesi siitä, että Kemiön Norrsundvikin maanomistuksista voisi löytyä jonkinlainen sukuyhteys ja ratkaisu myös Ispoisten suvun juuriin. Taustalla saattavat hyvinkin olla sekä Ragvald Ragvaldssonin (Stjernkors) että Lydekenpoikain suvut.
____________
Matti Pesola

[Kivipää]

Ohessa on linkki sadan vuoden takaiseen Norrsundvikin karttaan. Siitä näkyy kuinka Jöran Barskärin vaimon perintömaa Mellangård ja Ispoisten veljesten Vestergård sijaitsivat naapureina ja päärakennukset olivat lähes vieri vieressä samalla mäellä sijaiten. Joku asutushistorian asiantuntija voisi varmaan tuosta kartasta päätellä jotakin näistä kahdesta rälssitilasta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12406550
______________
Matti Pesola

[Benedictus]

En ole asiantuntija, mutta olen kaivellut vuosia Satakunnan tilojen menneisyyksiä ja tuon saamani tuntuman perusteella kartan kuvasta arvelisin, että Mellangårdin mäki on ehkä koko kylän 1. tila ajalta muinaisuus. Siitä on ehkä jaettu Nordgård ja Östergård, jossain aiemmassa yhteydessä. Tilat usein nimettiin suhteessa päätilaan.

Mellangård ja Vestergård ovat olleet yksi tila, joka juuri siksi, että rakennukset ovat samalla mäellä vaikuttaisi jaetun sisarusten kesken, jolloin osa rakennuskannasta on siirtynyt toiselle sisarukselle ja tälle on tehty uusi päärakennus samaan mäkeen.

Esimerkkinä samanlaisesta jakamisesta tosin uudempaa aikaa, on Turun Hirvensalon Iso-Haarlan ratsutilan jako. Siitä erotettiin sisarukselle kauempana oleva Meritalo, joka jaettiin sierusten kesken kahtia, jolloin toinen puoli nimettiin Pohjataloksi.
Itse Isohaarla jaettiin kahtia, tyttär sai toisen puolen. Tuolloin kartanomäelle syntyi kaksi taloa: Itätalo=Isohaarla ja Länsitalo.
Hyvin saman näköinen kokonaisuus kuin puheena oleva kylä.

Kiinnostavaa on, missä vaiheessa ja kelle olisi Mellangård ja Vestergård jaettu. Oliko jo ennen Olof Matssonia tai heidän vanhempiaan?

[Kivipää]

Hyviä huomioita Benedictuksella. 1500-luvun loppupuoliskolla Norrsundvikissa oli kolme taloa, Norrgård (12 tangon verotalo), Mellangård (8 tangon rälssitalo) ja Vestergård (4 tangon rälssitalo), joiden yhteenlaskettu tankoluku (24) viittaa nähdäkseni varsin vanhaan asutukseen ko. kylässä. Östergård on muodostettu myöhemmin ja kuten tuosta sadan vuoden takaisesta kartasta näkyy, niin kaikki neljä olivat silloin puolen manttaalin taloja.

Minäkin tulkitsen niin, että Mellangårdilla ja Vestergårdilla on 400-500 vuotta sitten ollut läheinen (yhteinen) menneisyys. Veli Pekka Toropainen on todennut Mellangårdin olleen Jöran Barskärin vaimon Brita/Birgitta Eriksdotter Knapen perintömaita (äitinsä kautta) Svärd- ja Lydekenpoikain Djäkn-suvuilta. Kyse lienee samoista mannuista, mitkä mainitaan Olof Djäknin (i Brännboda) yhteydessä. Olofhan oli avioliiton kautta em. sukuihin kytkeytynyt.

En tiedä onko (suku)tutkimukselle ollut haittaa siitä, että arvostettu tutkija Erik Anthoni on ilmeisesti sekoittanut keskenään Brännbodan ja Brännbodan (Norrsundvik). Siihen se ainakin on johtanut, että kun häntä on siteerattu, niin tutkimuksellisia "kiviä" on voinut jäädä kääntämättä Norrsundvikin Mellangårdin ja varsinkin Vestergårdin tapauksessa.

Toki Ispoisten Sigfrid Mattson (mainitaan Vestergårdissa v. 1560 tienoilla) ja todennäköinen veljensä Olof Mattson ovat voineet tuolloin tehdä talokauppoja Kemiön Norrsundvikissa, rälssimiehiä kun olivat. Toisaalta Sigfridin suvussa esiintyneet risti ja tähti- sekä lintuhahmo-vaakunakuviot voisivat viitata vahvasti Ragvald Ragvaldssonin ja Lydekenpoikain Djäkn-sukuihin, mitkä molemmat löytynevät Mellangårdin rälssimaan omistusketjussa.
_________________
Matti Pesola

[Benedictus]

Birgitta Eriksdotter Knape siis peri äitinsä Valborg Ragvaldsdotterin kautta 8 äyrin rälssimaan Norrsundvikin Mellangårdin.

Sigfrid ja Olof Mattsonin hallussa oli 4 äyrin rälssimaa Norrsundvikin Vestergård.

Tuo suhde 8:4 viitaisi veljen ja sisaren perintöosiin, koska tytär sai puolet pojan osasta.
Huomioiden, että Ragvald Ragvaldssonin ja Ispoisten suvun jäsenet käyttivät tähti-risti vaakunaa, niin uskaltaisi heittää ajatuksen, että Norrsundvikin tilamäki on jaettu kahteen osaan Ragvald Ragvaldssonin ja tämän sisaren kesken.
Sisaren jälkeläisiä olisivat Sigfrid ja Olof Mattson.
Ajallisesti heidän isänsä Mats olisi voinut olla Valborg Ragvaldsdotterin serkku, sillä tuntuisi epäuskottavalta, että vaakuna siirtyisi äidiltä tyttärelle montaa polvea.
en ole perehtynyt tuohon perheeseen, joten aikataulu saattaa pettää pahasti, idea on kuitenkin tuossa.

Yhtenä heittona vielä, että meillähän on myös Alftanus veljekset, joiden isä Hans Eriksson on tuntematon, mutta jonka 3 poikaa käyttivät tähti-risti sinettiä, ja olivat suhteissa Ispoisten sukuun.
lainaus Toropainen:
22. Erik Knape. Rälssimies ja Turun porvari. Peruutti 1520-luvulla Naantalin luostarilta Kemiön Vretan tilan, jonka hänen vaimonsa esi-isä Olof Djäkn oli sille lahjoittanut. Kuollut ennen vuotta 1526. Selvittämättä, kuuluiko Turussa 1500-luvulla vaikuttaneeseen Knape-sukuun.

23. Valborg Ragvaldintytär. ”Jalosyntyinen nainen”. Hänen sukulaisikseen mainitaan Ivar Fleming ja Lepaan Björn Klasinpoika. Peri Svärd- ja Lydekenpoikain Djäkn -suvuilta Kalannin Kodialan Ryttelän, Kemiön Brännbodan, Vanajan Rastilan, Janakkalan Maitoisenmaan ja Maskun Kiveisen. Kuoli ennen vuotta 1541.

[Kivipää]

Jonkinlainen sukuyhteys Norrsundvikin Mellangårdin ja Vestergårdin 1500-luvun haltijoiden välillä on luultavasti ollut. Tuo Benedictuksen mainitsema veljen ja sisaren jakosuhde selittäisi luontevasti noita silloisia tilakokoja. Tämän vaihtoehdon eräänä ongelmana on se, että nykytiedon mukaan suurempi tiloista eli Mellangård oli siirtynyt suvussa eteenpäin naislinjalla.

Se, että Ispoisten veljekset Sigfrid ja Olof näkyvät (SAY) molemmat Vestergårdissa viittaisi nähdäkseni siihen, että kyse oli heidän sukunsa perintötilasta. Sama tilanne näkyy samoihin aikoihin Kaarinan Ispoisissa, joten jospa veljekset olivat vuoden 1560 tienoilla tehneet omistusjärjestelyjä veljesosuuksillaan Sigfridin pitäytyessä Kaarinaan (porvarina myös Turkuun) ja Olofin Kemiöön.

Tässä Kemiön tapauksessa olennaista lienee Olof Djäknin (i Brännboda) ja vaimonsa Birgitta Henriksdotter Svärdin omistusten periytyminen. Tästä avioparista on mainintoja vielä 1480-luvulla. Koska Henrik Svärd kuoli oletettavasti n. 1439/40, niin Birgitan on täytynyt syntyä viimeistään 1430-luvulla. Näin ollen hänen ja Olof Djäknin lapsen/lasten on täytynyt syntyä vuosien 1455-1480 välillä. Birgitan sisar Ragnhild avioitui ns. Lepaan sukuun, mikä kytkentä on tässä tarkastelussa myös syytä huomioida.

Toropaisen mukaan Erik Knapen puoliso Valborg Ragvaldsdotter oli "jalosyntyinen nainen", jonka sukulaisiksi mainitaan mm. Ivar Fleming ja Lepaan Björn Clausson. Valborg peri mm. Kemiön Brännbodan (so. Norrsundvikin). Olen muistaakseni jossain nähnyt maininnan siitä, että Erik Knape olisi lunastanut vaimonsa sisarten osuudet mm. Kemiön omistuksista. Koska Erikin ja Valborgin tytär omisti Mellangårdin, niin olisiko tuossa yhteydessä tapahtunut jotain myös Vestergårdin omistuksen suhteen?

Valborgin sisar (välb.) Anna Ragvaldsdotter (i Katalois) myi v. 1544 Lepaan Björn Claussonille Pöytyän Pihlavan (Anthoni 1970, s. 338). Annan tytär Marit Mattsdotter myi samaiselle Björnille neljäsosan Lammin Gammelgårdista. Kyseistä osaa kutsuttiin Ragvaldin osaksi, mikä viitannee Ragvald Ragvaldssonin (stjärnkors) sukuun. Lepaan Björn Clausson oli em. Ragvaldin pojantyttären poika. Tapio Vähäkankaan (Genos 2001) mukaan Anna (ja Erik Knapen puoliso Valborg) oli em. Ragvaldin tyttärenpojan tytär.

Puuttuvia lenkkejä etsittäessä näyttäisi siltä, että Olof Djäknin ja Birgitta Henriksdotterin tytär oli aviossa em. Ragvald Ragvaldssonin tyttärenpojan Ragvaldin kanssa. Tämä polku voisi selittää Brännbodan (Norrsundvikin) omistusketjun. Sitten pitäisi paikallistaa jalosukuisen Anna Ragvaldsdotterin puoliso Matts. Eräs nettilähde pitää mahdollisena, että hän olisi ollut Liedon Nautelan rälssimies Matts. Henrik Impolan kirjassa (s. 207) esitellyn Jöns Mattson till Nautelan yhteydessä Matts-isän vaimoa ei nimetä.

Minulle tuli mieleen josko tämä Anna Ragvaldsdotterin puoliso Matts olisi ollut Ispoisten Sigfridin ja Olofin isä. Esim. niin, että Anna olisi ollut Mattsin toinen puoliso ja veljekset olisivat ensimmäisen avioliiiton lapsia. Paljon oletuksia ja kysymyksiä jää edelleen ilmaan, mutta minulla on sellainen intuitio, että tuo Kemiön Norrsundvik-omistuskuvio voisi auttaa myös Ispoisten suvun juurien löytämisessä.
________________
Matti Pesola

[Benedictus]

Lainaus aiemmasta viestistä:
Suomen asutuksen yleisluettelossa (SAY) Kaarinan Ispoisiin on punakynällä (kymmenysluettelot?) merkitty vuosina 1556-61 Olof Mattson, jota voitaneen pitää Sigfrid Mattsonin veljenä. Sigfrid ilmestyy SAY:n luetteloon vuodesta 1560 lähtien. Sigfridin mainitaan vuonna 1556 varustaneen ratsun Ispoisten puolesta (Reg. 1556 grupp I och grupp II). Helmikuussa 1556 mainitaan vielä myös "hustru Beritte i Ispois".

Vastaavasti Sigfrid Skrivare näkyy punaisella tekstillä Kemiön Norrsundvikissä vv. 1559-60, minkä jälkeen vuodesta 1561 alkaen luetteloon ilmestyy Olof Mattson. Vaikka Sigfrid Mattsonin nimi katoaa samaan aikaan Norrsundvikistä, niin hänen poikansa Måns antoi sen sittemmin huomenlahjaksi vaimolleen (Olav Rundt, Genos 2/1989). SAY:n mukaan Månsia, hänen vaimoaan tai lapsiaan ei Norrsundvikin tiedoissa kuitenkaan koskaan näkynyt.

Tuota Ispoisten Brita-rouvaa Henrik Impola on kirjassaan arvellut Sigfrid Mattsonin anopiksi. Mutta jospa hän olikin Sigfridin ja Olofin äiti, jonka kuoltua v. 1556 pojat perivät Ispoisen, minkä jälkeen he tekivät omistusjärjestelyjä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166077

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166146

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1305002

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307545
__________________
Matti Pesola

Voisiko tuo Birita olla Valborg Ragvalsdotterin täti eli Ragvald Ragvaldssonin nuorempi sisko, joak olisi perinyt Vestergårdin. Mahdollisesti nainut juuri Nautelan Matsin.
Eikös Piikkiön Berttalan omistuksesta tapelleet juuri Nautela ja Linnunpää`?

[Kivipää]

Voisiko tuo Birita olla Valborg Ragvalsdotterin täti eli Ragvald Ragvaldssonin nuorempi sisko, joak olisi perinyt Vestergårdin. Mahdollisesti nainut juuri Nautelan Matsin.
Eikös Piikkiön Berttalan omistuksesta tapelleet juuri Nautela ja Linnunpää`?

Tämä Valborg oli Ragvald Ragvaldssonin (stjärnkors) tyttärenpojan tytär ja Olof Djäknin (i Brännboda) tyttärentytär. Henrik Impolan tulkinnan mukaan tähti ja risti sekä linnunpää ovat tulleet Sigfrid Mattsonin sukuun vaimojen kautta. Voihan se niinkin olla, mutta koska veljekset näkyvät molemmat sekä Ispoisissa että Norrsundvikissa, niin oletan kysen olleen heidän perintömaistaan. Sitä myöten Sigfridin jälkeläisten vaakunakuviot myös selittyisivät.

Tuo Nautela-yhteys on tosiaan mielenkiintoinen, koska Mattsin pojan jälkeen Nautelan omistus meni Sjundby-sukuun eli myöhemmän Lund-suvun esi-isälle Bertil Henrikssonille, jolla oli omistuksia myös Kemiössä (Vreta). Ja kuinka ollakaan, niin em. Valborg Ragvaldssonin tytär omisti Vretan Södergårdin iso-isovanhempiensa Olof Djäknin ja tämän vaimon peruina. Samassa yhteydessä on hyvä muistaa se, että Bertil Henrikssonin veljentytär Karin Knutsdotter avioitui Ispoisten Måns Sigfridssonin kanssa. Månsilla oli Lydekenpoikain Djäkn-suvun vaakunakuvio käytössään.

Sattumaa tai ei, niin tosiaan Berttalan omistuksesta kiistelivät 1600-luvulla Nautelan Lund-suku ja Ispois-kytkentäinen Linnunpään väki.
______________
Matti Pesola

[Kivipää]

Vaikka Ispois-sukuiset veljekset Johan Månsson (till Kalmusnäs) ja Erik Månsson (till Ispois) olivat rälssimiehen ja -naisen lapsia, niin he joutuivat (monen muun tapaan) aikamoiseen syyniin aateluutensa osoittaakseen. Vuoden 1618 Jesper Kruusin rälssitarkastuksessa Johan vetosi äidinisänsä (Knut Henriksson till Kalmusnäs) aatelointiin vuodelta 1559. Vain kymmenen vuotta myöhemmin veljesten aatelisuus oli taas tutkimuksen kohteena. Tällä kertaa tutkijana oli hovioikeus. Silloin he vetosivat isänsä (Måns Sigfridsson) käyttämään Lydekenpoikien Djäkn-suvun linnunpäähahmoiseen vaakunakuvioon. Syystä tai toisesta Johania (k. 1632) ja Erikiä (k. 1658) ei kuitenkaan kirjattu ritarihuoneeseen. (Impola, 287).

Erikin myötä Ispoisten suku poistui Ispoisten kartanosta. Samalla päättyi myös suvun hallussa olleen Piikkiön Oorlahden osan omistus. Aika heikoilla kantimilla Ispoisten suvun talous ajoittain taisi olla, sillä Ispoinen oli pantattuna 1586-1611 ja Oorlahti ("isien talo") 1604-16. SAY:n mukaan (1589) Oorlahden omistajina olivat Linnunpään Nils ja näiden veljesten isä Måns.
________________
Matti Pesola

[Kivipää]

Henrik Sigfridsson (till Ispois) katoaa asiakirjoista Ispoisten panttaamisen (v. 1586) aikoihin. Hän lienee kuollut joka tapauksessa ennen kuin veljenpoikansa lunasti Ispoisen v. 1611. Henrikin perhesuhteista ei ole säilynyt mitään tietoa. Ilmeisesti perikuntaa ei ollut ainakaan enää 1610-luvun alussa tai sitten heillä ei ollut varaa lunastukseen. Jos hänellä oli tyttäriä, niin nämä ovat saattaneet avioitua rälssiin kuulumattomien miesten kanssa, jolloin Ispoisten omistus ei enää tullut kysymykseen.

Ispoisten naapurustossa sijaitsee Ilpoinen. SAY:n mukaan Ilpoisissa näkyy (linkki alla) vuosien 1605-10 välillä eräs Henrik Henriksson. Vuonna 1611 hän on edesmennyt, koska leski Biritta mainitaan. Vuosi on sama, jolloin sukulaiset lunastavat Ispoisen takaisin. Jospa tämä Henrik oli Henrik Sigfridssonin poika, jolla ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia lunastukseen (kts. esim. vuosi 1605), mutta jonka eläessä muu suku ei vielä halunnut/voinut toimia.

Tuohon aikaan ei ollut lainkaan tavatonta, että henkilö putosi pois aatelismiesten joukosta. Näin kävi ilmeisesti Ispois-sukuisen Olof Mattsonin jälkeläisille, joten miksipä ei myös Sigfrid Mattsonin jälkeläisille, joista esim. Johan ja Erik (Månsson) joutuivat aika lailla todistelemaan aateluutensa puolesta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166603
________________
Matti Pesola

[Kivipää]

Sigfrid Mattson (till Ispois) tunnettiin myös Sigfrid Kirjurina. Henrik Impolan kirjassa (s. 350) mainitaan, että Sigfridin kirjurin toimesta ei ole tarkempaa tietoa. Mika Kallioisen Kauppias, kaupunki, kruunu-kirjasta tähän löytyy kuitenkin ratkaisu. Sigfrid oli Turun kaupungin kirjurina vuosina 1552-53 ja kämnerinä v. 1554, minkä jälkeen hän jatkoi raatimiehenä (s. 69, 303).
______________
Matti Pesola

[Kivipää]

Ispoisten isäntänä oli vuosina 1571-86 Henrik Sigfridsson. Viimeksi mainittuna vuonna Ispoinen pantattiin ja panttaus venyi aina 25 vuodeksi. Olen nähnyt jossain mainittavan, että mm. vuonna 1586 Suomessa tehtiin rälssitarkastus. Sattumaa tai ei, mutta viimeistään silloin Henrik näyttää katoavan asiakirjoista. Voisikohan kyse olla siitä, että hänen aateluudessaan oli jotain epäselvää?
______________
Matti Pesola

[Matti Lund]

Ispoisten isäntänä oli vuosina 1571-86 Henrik Sigfridsson. Viimeksi mainittuna vuonna Ispoinen pantattiin ja panttaus venyi aina 25 vuodeksi. Olen nähnyt jossain mainittavan, että mm. vuonna 1586 Suomessa tehtiin rälssitarkastus. Sattumaa tai ei, mutta viimeistään silloin Henrik näyttää katoavan asiakirjoista. Voisikohan kyse olla siitä, että hänen aateluudessaan oli jotain epäselvää?
______________
Matti Pesola

Siltä ei vaikuttaisi ainakaan päällisinpuolin.

Säterikartanomatrikkelin osan II (siis Nicanderin mukaan s. 188) omistusoikeus näyttäisi säilyneen suvulla Henrik Sipinpojan jälkeenkin, vaikkakin on lyhyt välivaihe, jolloin se ei ole ollut Sipi Matinpojan suoran sukulinjan edustajan omistuksessa. Ispoisen omistajana on kuitenkin sittemmin ko. matrikkelin mukaan Henrik Sipinpojan veljenpoika Erkki Maununpoika 1611-58.

Luulisi Erkki Maununpojan ajalta löytyvän käräjälähteitä, joista saa takautuvastikin selvyyttä Isposten omistajanvaihdosten ehtoihin ja tarkempi syy sille, minkä johdosta panttaus tapahtui, jonka vallitessa Ispoisten haltijoina oli ensin amiraali Erik Bertilinpoika ja sitten hänen serkkunsa vävy Anders Boije. Ja luulisi, että valmiita painettuja selvityksiäkin tästä löytyy.


terv Matti Lund

[Kivipää]

Säterikartanomatrikkelin osan II (siis Nicanderin mukaan s. 188) omistusoikeus näyttäisi säilyneen suvulla Henrik Sipinpojan jälkeenkin, vaikkakin on lyhyt välivaihe, jolloin se ei ole ollut Sipi Matinpojan suoran sukulinjan edustajan omistuksessa. Ispoisen omistajana on kuitenkin sittemmin ko. matrikkelin mukaan Henrik Sipinpojan veljenpoika Erkki Maununpoika 1611-58.

Luulisi Erkki Maununpojan ajalta löytyvän käräjälähteitä, joista saa takautuvastikin selvyyttä Isposten omistajanvaihdosten ehtoihin ja tarkempi syy sille, minkä johdosta panttaus tapahtui, jonka vallitessa Ispoisten haltijoina oli ensin amiraali Erik Bertilinpoika ja sitten hänen serkkunsa vävy Anders Boije. Ja luulisi, että valmiita painettuja selvityksiäkin tästä löytyy.


terv Matti Lund

Ajattelin lähinnä rälssitarkastuksen aatelismieskriteerien soveltamista Henrikiin, kun hän ei enää vastannut aatelin ratsupalveluksesta ja oli myös pantannut Ispoisten säterikartanonsa. Nämä kaksi reunaehtoa olivat nähdäkseni merkittäviä aatelismiehen kriteerejä tuolloin. Ilman niitä aateluus voitiin luontevasti kyseenalaistaa 1500-luvun lopun ja 1600-luvun alun Ruotsin valtakunnassa.

Henrikin veljenpojat Johan ja Erik joutuivat useaan otteeseen todistamaan aatelisia juuriaan. He vetosivat ensivaiheessa äitinsä (ei Henrikin sukua) sukuperään ja sitten hovioikeudessa isänsä polveutumiseen Linnunpään Djäkn-suvusta. Siinä yhteydessä veljekset laittoivat "mutkat suoriksi", jolloin mm. isoisä Sigfridin patronyymi vaihtui ja sukupolvia jäi välistä pois.
________________
Matti Pesola

[Kivipää]

Henrik Impolan kirjassa (Frälset och dess rusttjänst i Finland på 1500-talet) pohditaan Perniön Pa(a)rskylän rälssimaan omistussuhteita (mm. s. 366). Esimerkiksi Thomas Michelssonin äidin hän olettaa mahdollisesti olleen rälssimies Matts Henrikssonin (Härkä Mattis) tytär. Matts omisti rälssimaata juuri Paarskylässä. Hänellä oli omistuksia myös muualla ja hän myi mm. Halikon Yttelästä tilan Erik Flemingille, jonka maakirjassa Matts mainitaan 1530-luvulla.

Thomas Michelsson myi v. 1574 Paarskylästä perintömaataan (äitinsä perua?) Melkkilän Erik Bertilssonille, joka piti sitä vaimonsa perintönä. Koska kyseinen vaimo oli Ispois-sukuisen Erik Sigfridssonin tytär, niin perustellusti voi kysyä josko Erik oli em. Härkä-Matin sukua. Ties vaikka Erikin isä eli Ispoisten Sigfrid olisi ollut kyseisen Matts Henrikssonin poika.

Perniöön (ja Ispois-sukuun) liittyy myös Ekekullan Karin, jonka puoliso oli rälssimies Matts (Henriksson?), joka omisti tilan Hauhon Sotjalasta. Tuli mieleen, josko kyse oli tästä samasta Härkä-Matista.
______________
Matti Pesola

[Benedictus]

Halikon Kyrkobyssä mainitaan Anders Härkä samoin Keravuoressa

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9192
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9053

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9435
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9529

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9576

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9681

Tutkeimme aikoinaan Astrenius ketjussa Keravuorta ja tuota Anders Härkää,siihen liittyi jotain kiemuroita.

Voisiko tuo Härkä-tila liittyä mainittuun Mats Henrikssoniin?
Ainakin Keravuoren asujat ovat Henrikssoneja.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4527167
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8574
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8672

[Kivipää]

Henrik Impolan kirjan mukaan 1500-luvun puolen välin jälkeen asiakirjoissa esiintynyt rälssimies Olof Härkä oli myös patronyymiltään Henriksson. Hän taisi vaikuttaa myös Kemiön ja Perniön suunnilla.
______________
Matti Pesola

[Benedictus]

Kiinnostava tuollainen Härkä-rälssisuku, onkohan heistä mitään enempää tietoa?
Maillähän on useampia Härkä ja Mulli nimisiä sukuja,joiden alkuperä on tuntematon.
Erityisesti kiinnostavaa on, että Kuusiston linnan prefektinä mainitaan 1519 Gregorius Stut, jonka sinetti taisi olla härän eli mullin kuva.
Ovatkohan Härät käyttäneet nimeään suomenkielellä vai onko siitä ruotsinkielinen nimi myös tiedossa?

Halikon Keravuoren SAY:ssä ei vaikuttaisi olevan Mats eikä Olof nimisiä Henrikssoneja, vaikka 1540 aika olisi sopiva.
Paitsi 1571-2 näkyy Matz
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8574

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4527170
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8576
Halikon Putoila ja Keravuori näkyvät olevan samaa koostetta.

[Kivipää]

Impolan kirjassa (s. 318) mainitaan, että 1550-luvulla Perniön Paarskylässä oli neljä rälssitilaa eli Gyllenhjerta-suvun, Michel Ivarssonin (Matts Henriksson Härän vävy?), Lars Clemetssonin ja Olof Larssonin omistamat. Kaksi viimeksi mainittua siirtyivät 1560-luvulla Melkkilän lampuotitiloiksi. Ja kuten aiemmassa viestissä kirjoitin, niin Michel Ivarssonin poika myi Paarskylästä rälssimaata (äidin perintöä?) juuri Melkkilän säterikartanolle, jolla oli sukuyhteyksiä Ispoisten sukuun.

Erik Anthonin artikkelissa Katinala- ja Juttila-suvuista (Genos 28, 1957, s. 61-66) mainitaan Juttilan Anders Jönssonin Kristina-tyttären puolison olleen nimeltään Lasse Oxe. Anthonin mielestä tämä Lasse oli sama henkilö kuin hovilipuston ratsumies Lasse Clemetsson Härkä. Onkohan tässä kyse Perniön Paarskylässä vaikuttaneesta Lars Clemetssonista? Paarskylässä Härkä-suku nimittäin vaikutti.

Toisaalta Impolan kirjassa (s. 36) sanotaan, että Anders Jönssonin vävy Lasse Oxe oli patronyymiltään Olofsson. Näin ollen ratsumies Lasse Oxe sopisi vaikkapa rälssimies Olof Härän pojaksi.
____________________
Matti Pesola

[Kivipää]

Rälssimies Olof (Henriksson) Härkä omisti rälssimaata Kemiön Makilassa ja Perniön Laitelassa. Juuri näiden samojen maiden ja mantujen aiempana omistajana oli mm. Olof Kirveen Elin-tytär. Elinin äiti oli Stiernkors-sukua. Suvun tunnusta käytti myös Perniön Melkkilän Karin Eriksdotter (Ispoisten Sigfridin pojantytär).

Ps. Härkä-nimisistä mainittakoon myös porvari ja raatimies Henrik Härkä, joka vaikutti Turussa ainakin vuosina 1532-62.
___________________
Matti Pesola

[Kivipää]

Ispoisten kartanon 1500-1600-luvun omistussuhteita katsoessa, olen silloin tällöin pohtinut miten kaikki oikein kävikään. Kartanon omisti vuosina 1571-86 Henrik Sigfridinpoika, joka vm. vuonna panttasi kartanon Perniön Melkkilän Erik Bertilinpojalle. Erikin Karin-vaimo oli Henrikin velipuolen tytär. Erik kuoli v. 1592, minkä jälkeen leski hoiti maaomaisuutta. Impolan rälssitutkimuksen mukaan (s. 35) Ispoinen oli 1600-luvun alkupuolella Melkkilän vävyn Anders Boijen hallussa, mutta kuitenkin v. 1611 Henrikin veljenpoika Erik Maununpoika lunasti ("till släkten igen") Ispoisen Melkkilän Karinilta (Impola, s. 287).

Tuo 25 vuoden (1586-1611) ajanjakso kiinnostaa sikäli, että voidaanko tuosta Ispoisten omistuskuvioista päätellä, ettei 1) Henrikillä ollut rintaperillisiä tai 2) heitä ei ollut ainakaan enää v. 1611 tai 3) he olivat esim. rälssin ulkopuolelle avioituneita tyttäriä tai 4) miespuoliset jälkeläiset eivät pystyneet osoittamaan aateluuttaan? Koska miksi muuten Henrikin veljenpoika saattoi lunastaa Ispoisen, joka mainittiin myöhemmin Erikin ja hänen sisarustensa vanhempien perinnönjakokuvioissa. Tästä keskusteltiin pitkään Abrahamin kronikka-otsikon alla muutama vuosi sitten, mutta siinä yhteydessä ei sivuttu tarkemmin tuota Ispoisen omistuksen siirtymää Henrikin sukuhaarasta hänen veljensä sukuun.
__________________
Matti Pesola

[Benedictus]

Tuo 25 vuoden (1586-1611) ajanjakso kiinnostaa sikäli, että voidaanko tuosta Ispoisten omistuskuvioista päätellä, 3) he olivat esim. rälssin ulkopuolelle avioituneita tyttäriä tai 4) miespuoliset jälkeläiset eivät pystyneet osoittamaan aateluuttaan?

Onko seuraava ajatus tullut aiemmin esille?

Raumannus, Sigfridus Henrici (K ennen 1631)

Sigfrid Henriksson
Piikkiön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5080) kirkkoherra, mainitaan 1628–1630.
K Piikkiö ennen 1631.
P1 N.N.; P2 Katarina Mattsdotter hänen 1. avioliitossaan
Katarina Mattsdotterin P2 ainakin jo 1635 Turun kaupungin porvari Tuomas Juhananpoika / Tomas Johansson.


Joachim Stutaeus:
P3 Brita Henriksdotter, eli leskenä miehensä jälkeen ainakin vielä 13.12.1637, jolloin vaati oikeudessa Hartwig Wölichiltä ulosmitattavaksi tämän maksamatta olevaa velkaa.


Lainaus:

Kimmo Kemppaisen tekemällä käsialatulkinnalla olemme saaneet lisävahvistuksen sille, että Joachim Stutaeuksen leski oli Brita Henriksdotter. Leinbergin Turun hiippakunnan paimenmuistossa (s. 239) mainitaan tämä Brita, mutta lähdeviitteenä on Maskun kihlakunnan tilikirja vuodelta 1633. Sieltä sitä on kuitenkin turha hakea, sillä Leinbergin viittaama tosite n:o 128 löytyy vasta vuosien 1635-36 tilikirjasta (linkki alla).

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13396159


Bülow- ja Somerus-sukujen pohdiskeluista sain innoituksen kirjata tämän otsikon alle joitain mietteitäni Piikkiön kirkkoherra Sigfridus Henricin (k. 1630) perhesuhteista. Sigfrid oli naimisissa (ainakin) kaksi kertaa ja hänen leskensä nimi oli Catharina Mattsdotter. Perinnönjakokiistan perusteella Sigfridin lapset olivat ensimmäisestä avioliitosta.

Sigfrid tunnetaan nimellä Raumannus, mutta asiakirjojen mukaan hän käyttää sitä vasta aivan elämänsä lopulla. Siksi pidän mahdollisena, että hän on ottanut tuon nimen 2. vaimonsa suvulta eli Sigfrid olisi ollut Rauman kirkkoherra Matthias Sigfridin vävy ja Jonas Raumannuksen lanko.

Sigfridin perinnönjakokirjan allekirjoitti v. 1631 kahden lainlukijan lisäksi Turun kirkkoherra Joachim Stutaeus, jonka kolmas vaimo oli nimeltään Brita Henriksdotter. Ramsayn mukaan Brita oli Isokyrön rovastin Jacobus Sigfridi Geetin tyttärentytär. Ennen Joachimia Brita oli aviossa Matts Andersson till Botilan kanssa. Britan Henrik-isää ei kai tiedetä, mutta ilmeisesti hän ei ollut rälssimies. Pohdin josko Sigfrid olisi ollut Britan veli. Tämä selittäisi maisteri Joachimin roolin Sigfridin perinnönjaossa kuin myös sen miksi Turun koulun konrehtori Sigfrid sai pitää virkansa Joachimin hoitaessa piispan tointa 1625-27 sekä myös miksi Sigfrid sai hyvän kirkkoherrapestin Turun liepeille Piikkiöön v. 1628.

Oletukseni mukaan Piikkiön lainlukija (1608-11) Sigfridus Henrici oli sama mies kuin myöhempi Turun konrehtori ja Piikkiön kirkkoherra. Piikkiön lainlukijaksi tuolloin valitulla oli todennäköisesti arvovaltaisia tukijoita. Valinnan teki Piikkiön kihlakunnantuomari Henrik Tönneson till Perno (Wildeman), jonka sisar Brita oli em. kappaleessa mainitun Britan tädin Anna Jakobsdotter (Geet) puolison Anders Larsson till Botilan ensimmäinen vaimo. Näin ollen jos Sigfrid olisi tuon Annan sisarenpoika, niin jonkinlainen lainlukijavalinnan selittävä sukukytkentä olisi löydettävissä.

Brita Henriksdotterin 1. puolison Mattsin Lars-veljen tytär Margareta avioitui Samson de la Motten kanssa. Margaretan tyttärentyttären tytär oli Sigfridus Henricin pojanpojan pojan vaimo. Vänrikki Erik Forsellin avio aatelisneidon eli Susanna Gyldenstolpen kanssa voisi selittyä molempien sukujen vanhoilla kytkennöillä. Ja kun tiedämme, että em. Lars Andersson till Botilan 1. vaimo ja em. Margaretan äiti oli Margareta Munck Somerolta, niin mahdollinen yhteys Somerus-sukuiseen Johannis Johannikseen alkaa "polttamaan", varsinkin jos JJ:n puoliso Anna on Kristoffer Mannersköldin ja Margareta Munckin tytär.

Tässä muutama iltapuhteena tuotettu ajatus Piikkiön kirkkoherran mahdollisista sukutaustoista ja muista yhteyksistä. Oletusta toki kaikki, mutta maisteri Joachim Stutaeuksen ja kappalainen Johannes Johanniksen näyttävät roolit Sigfridin perinnönjaon yhteydessä eivät ilman jonkinlaisia (suku)kytkentöjä oikein selity.
___________________
Matti Pesola

Miten kuvioon sopisi, että Brita Henriksdotter olisi Ispoisten Henrikin tytär?

Miten kuvioon sopisi, että Sigfrid Henriksson Raumannus olisi Ispoisten Henrik Sigfridssonin poika?

Joachim Stutaeus olisi siis ollut Sigfridin perinnönjaossa vainajan lanko.
Oliko Henrik Finnå myös lanko, vaimonsa Valborg Henriksdotterin kautta?

Ispoisen sai lunastaa veljenpoika: Brita ja mahdollinen sisar, Henrik Finnån vaimo Valborg, eivät pystyneet tai voineet lunastaa?
Sigfrid Henriksson pappina ei voinut lunastaa rälssimaata.

[Kivipää]

Brita Henrikintyttären aviomies ennen Joachim Stutaeusta oli aatelismies Maunu Andersinpoika (Botila). Ramsayn teoksessa mainitaan, että Brita sai Maunulta huomenlahjaksi Botilan tämän Anders-isän vielä eläessä. Ajankohta on siten ollut ennen syyskuuta 1613, jolloin Anders Larsinpoika kuoli.

Henrik Sigfridinpojan veljenpoika lunasti Ispoisen v. 1611, jolloin se syystä tai toisesta meni toiseen sukuhaaraan. Pappi ja lainlukija Sigfrid Henrikinpojan ja Britan lähisukulaisuus tuli minulle mieleen juuri sen takia, koska 1) Britan ensimmäisen aviomiehen äidin veli nimitti Piikkiön kihlakunnantuomarina Sigfridin lainlukijaksi ja 2) Britan toinen aviomies Joachim Stutaeus oli aktiivisesti mukana Sigfridin Turun koulun konrehtorikuvioissa ja Piikkiön kirkkoherrapestissä sekä vielä perunkirjoituksessakin.

Jotain erityistä Sigfridin ja/tai hänen ensimmäisen vaimonsa perinnössä saattoi olla, koska perinnönjakokiista meni hovioikeuteen saakka. Henrik Sigfridinpoika ja Sigfrid Henrikinpoika isänä ja poikana sopisi nimiasetelmassa kieltämättä hyvin yhteen, kuten myös heidän ikänsä. Molemmilla oli siteitä Piikkiöön, mutta siinäpä se.

[Kivipää]

Ispoisiin oli jotenkin kytköksissä myös linnankirjuri Henrik Hansinpoika (k. 1619), jolla oli 60 taalarin saatavat Erik Maununpojalta ja tämän sisaruksilta. Henrikin poika Mårten Stodius kaveerasi Erik Maununpojan kanssa allekirjoittaen (Pietari Brahen kanssa) mm. tämän huomenlahjakirjeen Anna Hartvigintytär Speitzille. Hartvig S. oli sekä Ispoisten Erikin että Stodiuksen pitkäaikainen ystävä.

Hartvig Speitzin sisar oli naimisissa Turun kirkkoherra Joachim Stutaeuksen kanssa. Tämä Margareta kuoli v. 1623, minkä jälkeen Stutaeus avioitui Puotilan Maunusta leskeksi jääneen Brita Henrikintyttären kanssa. Ehkäpä Turun konrehtori Sigfrid Henrikinpoika toimi tässä Britan (sisarensa?) ja maisteri Joachimin "välimiehenä". Tuota Piikkiön kirkkoherra Sigfridin perinnönjakokiistaa pohtiessani on tullut mieleen sellainenkin ajatus, että jospa Sigfridin ensimmäinen vaimo oli Piikkiön Isokartanon Brita Maununtytär eli Ispoisten Erikin sisar. Anrepin aatelismatrikkelin mukaan molemmat sisarukset avioituivat rälssin ulkopuolelle. Kaarinan käräjillä v. 1624 sisaruksia Annaa ja Britaa edusti Annan aviomies Tammisaaren kirkkoherra Arvid. Sigfrid oli samoihin aikoihin sotkenut omia asioitaan, mikä johti hänen erottamiseensa konrehtorin toimesta, joten Sigfrid tuskin oli paras mahdollinen vaihtoehto käräjäedustajaksi.

Mårten Stodius tuli Turun konrehtoriksi heti Sigfridin jälkeen ja hän oli sittemmin mukana kaavailuissa Joachimin seuraajaa nimitettäessä.

[Benedictus]

Onkohan tuosta Ispoisten Henrik Sigfridssonista mitään tietoa Ispoisten panttauksen jälkeen 1586?

Olisiko hän voinut olla porvarina Turussa tai muualla, Rauma?

Jos Brita ja Sigfrid Henrikslapset olisivat hänen lapsiaan, pitäisi heidän olla saaneet hyvät perinnöt, koska Britan avio Botilan pojan kanssa edellytti hyviä myötäjäisiä, jos huomenlahjakin oli koko Botila.

Tuo Henrik Finnon vaimo Valborg Henriksdotter jos olisi samoja sisaria, niin tästä tiedetään, että omisti osuuden Dirickalan talosta, joka oli siis Tuomiokirkon puolella, ei se talo tol puolen jokee.

Tuosta Dirickalan talosta oli täällä kirjotusta aiemmin, mutta taisi kadota. Jos Valborg olisi Ispoisten Henrikin tytär niin silloin Dirickala olisi voinut olla Henrikin tai vaimonsa talo. Ispoisten Sigfrid Henriksson oli vaikuttaja turussa, joten hänellä on hyvinkin ollut myös talo siellä.

[Kivipää]

Onkohan tuosta Ispoisten Henrik Sigfridssonista mitään tietoa Ispoisten panttauksen jälkeen 1586?

Olisiko hän voinut olla porvarina Turussa tai muualla, Rauma?

Jos Brita ja Sigfrid Henrikslapset olisivat hänen lapsiaan, pitäisi heidän olla saaneet hyvät perinnöt, koska Britan avio Botilan pojan kanssa edellytti hyviä myötäjäisiä, jos huomenlahjakin oli koko Botila.

Ispoisten Sigfrid Henriksson oli vaikuttaja turussa, joten hänellä on hyvinkin ollut myös talo siellä.

Turussa oli 1580-1590-luvuilla porvarina eräs Henrik Sigfridinpoika, jonka joitain rahteja mm. Valpuri Innamaa kuljetti Lyypekkiin (Toropainen, SSV 47, s. 275). Mutta joka tapauksesssa jos Ispoisten Henrik kuoli ennen 1600-lukua, niin aika suurella todennäköisyydellä hänen köyhtyneellä perheellään ei olisi ollut varaa tyttären myötäjäisiin.

Ispoisten Sigfridillä oli kaupunkitalo Turussa. Hänhän oli porvari, raatimies ja pormestari. Muistan lukeneeni että, että Sigfridillä olisi hopeaveroluettelossa (1571) ollut kaupunkilaisista eniten verotettavaa hopeaa.

[Matti Lund]

...

Jotain erityistä Sigfridin ja/tai hänen ensimmäisen vaimonsa perinnössä saattoi olla, koska perinnönjakokiista meni hovioikeuteen saakka. Henrik Sigfridinpoika ja Sigfrid Henrikinpoika isänä ja poikana sopisi nimiasetelmassa kieltämättä hyvin yhteen, kuten myös heidän ikänsä. Molemmilla oli siteitä Piikkiöön, mutta siinäpä se.

Välttämättä ei tarvinnut liittyä mitään erityistä sisällöllisesti.

Jos perintöön liittyi rälssitiluksia tai peräti sellaisia sätereitä kuten Ispoinen ja Puotila olivat, sellaiset perintöjutut menivät ilman varsinaista riitelyäkin "läpihuutona" vahvistettavaksi hovioikeuteen. Siitä oli jokin kuninkaallinen asetuskin olemassa, jos asianosaisissa oli aatelisia ja vain heille oikeutettua omistusoikeutta. Tietysti tämä olisi havittelemaasi erityistä siinä tapauksessa, että olisi epävarmuus siitä, että oliko perillisellä osuutta johonkin vanhaan rälssiomaisuuteen.

Toinen ei-erityinen tai erityinen syy, joka nyt esiintulleilla henkilöillä saattoi johtaa hovioikeuteen ilman varsinaista omaisuudesta riitelyä, oli jääviyskysymykset. Kun yksi ja toinenkin oli paikallisissa oikeusviroissa, piti etsiä oikeusaste, jossa jääviyskysymykset oli ratkaistu tieltä pois ja vahvistuspyyntö voitiin ilman teknisiä ryppyjä viedä päätökseen.

terv Matti Lund

Ps. Tuo Stutaeusin puoliso Brita ja Puotilan väki oli kyllä uutta kiinnostusta herättäviä kysymyksiä.

[Benedictus]

Turussa oli 1580-1590-luvuilla porvarina eräs Henrik Sigfridinpoika, jonka joitain rahteja mm. Valpuri Innamaa kuljetti Lyypekkiin (Toropainen, SSV 47, s. 275). Mutta joka tapauksesssa jos Ispoisten Henrik kuoli ennen 1600-lukua, niin aika suurella todennäköisyydellä hänen köyhtyneellä perheellään ei olisi ollut varaa tyttären myötäjäisiin.

Ispoisten Sigfridillä oli kaupunkitalo Turussa. Hänhän oli porvari, raatimies ja pormestari. Muistan lukeneeni että, että Sigfridillä olisi hopeaveroluettelossa (1571) ollut kaupunkilaisista eniten verotettavaa hopeaa. http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/quote.gif (http://suku.genealogia.fi/newreply.php?do=newreply&p=247754)

Maatilan tuotto ei ollut tuohon aikaan kovinkaan suuri ja Ispoinen oli meren rannalla, maat hajallaaan eikä mitään kovin hyviä. Ainut arvo oli sijainti lähellä turkua.
Jos ajatellaan , että isä Sigfrid oli Turun pormestari ja omisti siis talon siellä, voidaan arvella, että poika Henrik saattoi todeta olevan tuottavampaa käydä kauppaa kuin viljellä "pikkutila" Ispoista.

Ehkä tilan panttaus sukulaisille oli kätevä keino saada pääomaa kaupankäyntiin. Isältä perhe oli varmaankin perinyt hyvän omaisuuden ja jos Henrik Sigfridssonin äidin isä oli pohjanmaan "kirkkoruhtinas" Geet, niin sieltäkin oli tullut sievoinen summa pääomaa.
Ei mielestäni voida Henrikin bisnesten perusteella sanoa, että olisi ollut varaton tai köyhtynyt, tyttären tai tyttärien myötäjäisiin olisi ollut varmaankin riittävästi ja vielä pojan kouluttamiseen.

Onkohan tuosta porvari Henrik Sigfridssonista mitään enempää tietoa?

Näkisin, että sosiaalisesti Brita Henriksdotterin isänä Ispoisten Henrik olisi sopiva ja äitinä Geetin tytär vielä sopivampi.
Sama pätee Henrik Finnon vaimoon Valborg Henriksdotteriin, jonka puoliso edusti silloisen Turun oppineinta ja varakkainta kermaa.

[Benedictus]

Dirikkalan talon sijainti selviää tästä.

Turun raastupa 30.9.1637
Johan Finhogen(?) Lyypekistä pyytää takavarikoimaan sen osan Dirickalan talosta, jonka Jochim Schult Porista omistaa. Talo sijaitsee Clostergatanilla Casper Eikmanin ja Stephan Åijalan talojen välissä.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11474670

[Kivipää]

Maatilan tuotto ei ollut tuohon aikaan kovinkaan suuri ja Ispoinen oli meren rannalla, maat hajallaaan eikä mitään kovin hyviä. Ainut arvo oli sijainti lähellä turkua.
Jos ajatellaan , että isä Sigfrid oli Turun pormestari ja omisti siis talon siellä, voidaan arvella, että poika Henrik saattoi todeta olevan tuottavampaa käydä kauppaa kuin viljellä "pikkutila" Ispoista.

Ehkä tilan panttaus sukulaisille oli kätevä keino saada pääomaa kaupankäyntiin. Isältä perhe oli varmaankin perinyt hyvän omaisuuden ja jos Henrik Sigfridssonin äidin isä oli pohjanmaan "kirkkoruhtinas" Geet, niin sieltäkin oli tullut sievoinen summa pääomaa.
Ei mielestäni voida Henrikin bisnesten perusteella sanoa, että olisi ollut varaton tai köyhtynyt, tyttären tai tyttärien myötäjäisiin olisi ollut varmaankin riittävästi ja vielä pojan kouluttamiseen.

Onkohan tuosta porvari Henrik Sigfridssonista mitään enempää tietoa?

Näkisin, että sosiaalisesti Brita Henriksdotterin isänä Ispoisten Henrik olisi sopiva ja äitinä Geetin tytär vielä sopivampi.
Sama pätee Henrik Finnon vaimoon Valborg Henriksdotteriin, jonka puoliso edusti silloisen Turun oppineinta ja varakkainta kermaa.

Brita Henrikintytär oli (Ramsayn mukaan) Jakob Geetin tyttärentytär. Britan isää Henrikiä Ramsay ei tunnistanut, joten hän on voinut olla vailla rälssimiesasemaa joko syntyperän takia tai sitten rälssitarkastusten tiukentuneen linjan myötä.

1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa monet "adelsman, besitter själv"-henkilöt joutuivat siirtymään aateliston ulkopuolelle ja myymään/luovuttamaan rälssimaansa muille. Ispoisten Henrik panttasi tilansa v. 1586, jolloin viimeistään päättyi myös hänen ratsuvarustamisensa. Jos hän on vielä samoihin aikoihin siirtynyt isänsä tapaan porvariksi, niin aateluuden säilyttäminen on voinut vaikeutua. Hänen veljenpoikansa Johan (Kalmusnäs) ja Erik (Ispois) joutuivat kumpikin pitkään todistamaan aateluuttaan, vaikka molemmilla oli esivanhempiensa aikanaan omistamat rälssisäterit hallussaan.

Itse kallistuisin siihen, ettei Henrikillä mennyt taloudellisesti kovinkaan hyvin ja Ispoisten panttaus oli ennemminkin rahapulasta kuin investointitarpeesta syntynyt. Totuutta panttauksen syistä emme tiedä, mutta sen toki, että tila jäi 25 vuodeksi muiden haltuun.

Voihan olla, ettei Ispoisten Henrikillä ollut lapsia lainkaan, jolloin Britan ja Sigfridin isää/isiä pitää etsiä muualta. Kirjoitin eilen sellaisesta hypoteesista, jossa Piikkiön kirkkoherra (ent. lainlukija ja konrehtori) Sigfrid Henrikinpojan 1. puoliso olisi ollut Piikkiön Isokartanon Brita Maununtytär, Ispoisten Henrikin veljen lapsi. Britan isä kuoli jo 1580-luvun lopulla, jolloin tytär oli vielä alaikäinen. Leskiäidin hoidettua kartanoa jonkin aikaa isännyyden otti Britan velipuoli Tuomas Mikonpoika (Anckarfjell). Vuonna 1612 myös äiti oli jo kuollut, koska silloin pidettiin perunkirjoitus.

Anrepin aatelismatrikkelin mukaan Isokartanon molemmat tyttäret avioituivat rälssin ulkopuolelle ja veli Johan Maununpoika (Kalmusnäs) otti haltuunsa sisartensa perimän rälssimaan. Tyttäristä Anna avioitui Tenholan kirkkoherran pojan Arvidin (myöh. Tammisaaren kirkkoherra) kanssa, joten miksipä ei myös toinen sisar olisi mennyt miehelään piikkiöläis-turkulaisen papin kanssa. Sigfridin perinnönjaon riitauttaminen hovioikeuteen voisi siinä tapauksessa johtua siitä, että 1. vaimon peruina pesässä saattoi olla kiistanalaista rälssimaata tai muuta maaomaisuutta Isokartanon sisarusten vuoden 1624 perinnönjaon jäljiltä.
_______________
Matti Pesola

[Benedictus]

Gunnaerus, Arvidus Thomae (K 1646)

Gunnerus, Arvid Tomasson
Uusmaalainen, kotoisin Tenholasta. V Tenholan kirkkoherra Thomas Laurentii Gunnaerus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=863) ja N.N.
Tenholan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5106) kappalainen, mainitaan 1618–1619; Tammisaaren (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5105) kirkkoherra ilmeisesti Turun piispan Ericus Erici Sorolaisen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=556) kanssa riitoihin joutuneen kenraalikuvernöörin, vapaaherra Nils Bielken nimittämänä jo 1624 vastoin piispan tahtoa. Gunnaerus lienee kuitenkin hoitanut Sigfridus Aronus Forsiuksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=704) kuoltua avoimeksi tullutta kirkkoherranvirkaa ensin virkaatekevänä ja astunut siihen aikaisintaan 1626, sillä hänet mainitaan vielä kyseisenä vuonna vt. kirkkoherrana.
Kirkkoherranviran ohessa myös Tammisaaren pedagogion koulumestari ainakin 1630-luvun puolivälissä, jolloin käyttää itsestään nimitystä ”pastor loci et institutor puerorum”.
Turun tuomiokapituli tuomitsi Gunnaeruksen 27.6.1642 sakkoihin sopimattoman käyttäytymisen ja ilmeisesti virkatehtävien laiminlyönnin takia. Saman vuoden syksyllä hän puolestaan nosti kanteen erästä kaupunkilaista vastaan. Tämä oli kirkkoherran toimittaessa iltajumalanpalvelusta kirkossa vihamielisesti tunkeutunut pappilaan ja alkanut siellä riidellä papin rengin kanssa.
K Tammisaari keväällä 1646 (mainitaan äskettäin kuolleena toukokuussa).
P Anna Månsdotter Fogelhufvud, mainitaan 1635, oli saanut perinnönjaossa isänsä jälkeen Engelbyn tilan Kemiöstä, PV rälssimies Piikkiössä, tallimestari Måns Sigfridsson Fogelhufvud ja Karin Knutsdotter hänen 2. avioliitossaan

Anna Fogelhuvudin appi oli Tenholan khr Henricus Jacobi Gråån, Porvari Valborg Innamaan tyttärenpojan edeltäjä. Kaima Thomas Laurentii 1571-81 oli Valborg Innamaan vävy

Thomas Laurentii (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2504) 1571–1581
Sigfridus Matthaei (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2284) mainitaan 1582–1585
Henricus Johannis (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=975) ainakin 1586–1596
Thomas Laurentii Gunnaerus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=863) 1600–1617
Henricus Jacobi Gråå (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=846) 1618 † 1643

[Kivipää]

Gunnaerus, Arvidus Thomae (K 1646)

Gunnerus, Arvid Tomasson
Uusmaalainen, kotoisin Tenholasta. V Tenholan kirkkoherra Thomas Laurentii Gunnaerus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=863) ja N.N.
Tenholan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5106) kappalainen, mainitaan 1618–1619; Tammisaaren (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5105) kirkkoherra ilmeisesti Turun piispan Ericus Erici Sorolaisen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=556) kanssa riitoihin joutuneen kenraalikuvernöörin, vapaaherra Nils Bielken nimittämänä jo 1624 vastoin piispan tahtoa.
K Tammisaari keväällä 1646 (mainitaan äskettäin kuolleena toukokuussa).
P Anna Månsdotter Fogelhufvud, mainitaan 1635, oli saanut perinnönjaossa isänsä jälkeen Engelbyn tilan Kemiöstä, PV rälssimies Piikkiössä, tallimestari Måns Sigfridsson Fogelhufvud ja Karin Knutsdotter hänen 2. avioliitossaan.

Anna oli ilmeisesti jotain sukua Fogelhufvudeille. Impolan arvion mukaan Mikko Niilonpoika (Fogelhufvud) oli Annan serkku. Ramsay on virheellisesti sijoittanut Ispoisten sukuhaaran Fogelhufvud-suvun kantaisäksi. Mikon isoisä eli Linnunpään Henrik ei ollut sama henkilö kuin Ispoisten Henrik.

Kemiön Engelsby oli Annan äidinperintöä (äidinisä oli Kalmusnäsin Knut Henrikinpoika, Sjundbyn sukua). Annan avioituminen rälssin ulkopuolelle johti vääjäämättä rälssimaan omistusjärjestelyihin ja Engelsbyn rälssimaa siirtyikin kreivi Oxenstiernan haltuun.

Mielenkiintoinen tuo Arvidin kirkkoherraksi nimittäminen vastoin piispa Sorolaisen tahtoa. Nimittäin samoihin aikoihin piispa Sorolainen oli erottamassa Sigfrid Henrikinpoikaa Turun konrehtorin toimesta. Kaavailuni mukaan Arvid ja Sigfrid saattoivat olla lankomiehiä eli naimisissa sisarusten kanssa.

[Kivipää]

Ispoisten suvun jäsenistä on viime aikoina kirjoiteltu muidenkin otsikoiden alla. Erityisesti tähti ja risti eräiden suvun jäsenten sinettikuviossa on pohdituttanut. Pekka Hiltunen toi esille mielenkiintoisen ajatuksen Måns Sigfridinpojan vaimon (Karin Knutintytär) äidin sukutaustasta. Hiltusen mielestä tämä saattoi olla Stiernkors-Holma-sukua. Tapio Vähäkankaan artikkelissa (Fröjdbölen suku, Genos 3/2005, s. 122) mainitaan N.N. Mårtenintytär. Hän on saattanut olla Kalmusnäsin Knutin (Sjundbyn suku) vaimo.

Sjundbyn suku nimittäin liittyy Fröjdbölen sukuun myös siten, että Knutin veljentytär Brita Bertilintytär oli (em. Vähäkankaan artikkeli) Erik Mårteninpojan 2. puoliso. Erik oli tuon yllä mainitun N.N.:n veli. Brita Bertilintytär oli ollut aviossa jo ennenkin. Hänen ja luutnantti Jöran Hansinpojan (till Vreta) tytär avioitui Fröjdböle-sukuisen Bengt Klemetinpojan kanssa. Bengt oli em. Erikin ja N.N.:n serkku.

Fröjdbölen sukuun kytkeytyi myös Kahiluodon Ille-suku kuin myös Villilän suku. Nimittäin em. Erik Mårtenssonin ja N.N.:n äiti oli Sune Andersinpojan tytär. Isä oli Villilän Matts Olofinpoika. Kuriositeettina mainittakoon sen, että Mattsin isän eno oli Turun pormestari Olof Jakobinpoika, jonka tunnuksena oli linnun pää. Köönikkälän Jakob Perinpoika (nuor. Svärd-suku) omisti yhdessä Mattsin kanssa rälssimaata Villilässä. Jakob kytkeytyi ilmeisesti avionsa myötä myös Ille-sukuun.

Eräänlaisena kehän umpeutumisen merkkinä voisi nähdä myös sen, että Köönikkälän Jakobin tytär avioitui Ispois-sukuisen Johan Månsinpojan kanssa. Johan oli Kemiön Kalmusnäsin isäntä.

[Benedictus]

Heitän tänne yhden spekulatiivisen ajatuksen.

Olen esittänyt, että Ispoisten Sigfrid Matssonin vaimolla oliis ollut 1. puoliso ennen Sigfridiä.
Että tämän 1. puolison lapsia olisi ollut Hans Eriksson Alftanus-sukua ja Karin till Melkkilän isä Erik.

Nyt näyttäisi, että tunnettu turkulainen porvari Valborg Eriksdotter Innamaa-leski, onkin huomattavasti vanhempi syntyjään, koska poikansa her Henrik Grråå mainitaan Valborgin tilalla Raision Kerttulassa jo 1589 herra nimikkeellä.
Tällöin Henrik Grå, Valborgin tyttären Britan poika olisi syntynyt jo noin 1564 tai aiemmin.
Brita Innamaa noin 1544 paikkeilla ja siis äiti Valborg Eriksdotter noin 1524, jos sukupolven väli oliis 20 vuotta.

Ajallisesti Valborg Eriksdotter Innamaa voisi olla Ispoisten emännän tytär.
Valborgin uraa ajatellen tämä hyvin sopisi kuvioon. Lisäksi läheiset suhteet kuningas Juhanaa tukevat ajatusta.

Valborg eli vanhaksi, poikansa Henrik Gråå eli vanhaksi, eli myös äitinsä saattoi elää vanhaksi, eli tuo Valborg Ispoisten Sigfrid Matssonin vaimo voisi olla koko ajan sama vaimo.

[Benedictus]

Turku oli 1500-luvun lopulla hyvin pieni yhteisö, jossa säädyltään ja varallisuueltaan sopivia henkilöitä oli erittäin pieni ryhmä.
Tuon ryhmän sisällä tapahtui avioitumista monikerroksisesti, siksi voidaan arvella, että Valborg Eriksdotter Innamaa voisi olla hyvinkin Ispoisten tytär, eli Sigfridin lasten sisarpuoli.

Viitettä tähän antaisi se, ettei Valborgin jälkeläisiä ole nainut Sigfridin jälkeläisten kanssa, vaikka sosiaalinen asema ja varallisuus siihen sopisi.

Canutus Johannis (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=363) 1540–1563
Henricus Jacobi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=970) 1562–1581
Thomas Laurentii (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2504) 1581 † 1595
-Valborg Innamaan vävy
Gregorius Martini Teet (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2453) 1595 † 1615
-Jaakko Finnon lesken puoliso
Joachimus Matthiae Stutaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398) 1615 † 1633
-Kuusiston linnan prefektin, Eurajoen khr ja Hämeenkyrön khr Gregorius Michaelis Stutin tyttärenpoika, Ilmajoen khr Mathias Laurentiin poika.
-Gregorius Teetin 2. vaimon tytär Margareta Speitz puoliso
-Brita Henriksdotterin puoliso, joka oli Isokyrön khr Geetin tyttärentytär


Ericus Matthaei Härkäpää (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1064), opettaja 1551–1555, rehtori 1555–1559, 1562–1568
Henricus Jacobi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=970), rehtori 1559–1562
Jacobus Petri Finno (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=649), rehtori 1568–1578, teologian lehtori 1578–1583, uudelleen rehtori 1584 † 1588
-Hämeenkyrön khr Henricus Jacobi Finnon isä
Christianus Michaelis Agricola (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=33), rehtori 1578–1583
Gregorius Martini Teet (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2453), rehtori 1588–1595
-Jacob Finnon lesken puoliso
-Hartvig Henriksson Speitzin isäpuoli, vaimon isä Ivar Stiernkors, tyttären mies Erik Ispoinen

Johannes Clementis Mentzius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1718) mainitaan kollegana 1593
Marcus Henrici Helsingius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=924), teologian lehtori 1594–1595, rehtori 1595 † 1609
Joachimus Matthiae Stutaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398), teologian lehtori 1605–1609, rehtori 1609–1615
Gabriel Petri Melartopaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1705), teologian lehtori 1610–1612, rehtori 1616–1630
-vaimo Helsingiuksen tytär?

Martinus Henrici Stodius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2394), konrehtori 1628–1630, rehtori 1630
-Linnakirjuri Henrik Hanssonin Alftanus-sukua poika


Ylläolevaan, jos lisättäisiin puolisoiden ja sisarusten puolisot, niin siihen tulisi Turun silloinen koko yläluokka.

[Kivipää]

Heitän tänne yhden spekulatiivisen ajatuksen.

Olen esittänyt, että Ispoisten Sigfrid Matssonin vaimolla oliis ollut 1. puoliso ennen Sigfridiä.
Että tämän 1. puolison lapsia olisi ollut Hans Eriksson Alftanus-sukua ja Karin till Melkkilän isä Erik.

Nyt näyttäisi, että tunnettu turkulainen porvari Valborg Eriksdotter Innamaa-leski, onkin huomattavasti vanhempi syntyjään, koska poikansa her Henrik Grråå mainitaan Valborgin tilalla Raision Kerttulassa jo 1589 herra nimikkeellä.
Tällöin Henrik Grå, Valborgin tyttären Britan poika olisi syntynyt jo noin 1564 tai aiemmin.
Brita Innamaa noin 1544 paikkeilla ja siis äiti Valborg Eriksdotter noin 1524, jos sukupolven väli oliis 20 vuotta.

Ajallisesti Valborg Eriksdotter Innamaa voisi olla Ispoisten emännän tytär.
Valborgin uraa ajatellen tämä hyvin sopisi kuvioon. Lisäksi läheiset suhteet kuningas Juhanaa tukevat ajatusta.

Valborg eli vanhaksi, poikansa Henrik Gråå eli vanhaksi, eli myös äitinsä saattoi elää vanhaksi, eli tuo Valborg Ispoisten Sigfrid Matssonin vaimo voisi olla koko ajan sama vaimo.

Ispoisten Sigfrid maksoi tuomiokirkolle v. 1556 aikuisen hautapaikasta. Kyse saattoi siis olla hänen vaimonsa (Månsin ja Henrikin äiti) tai anoppinsa (Ispoisten Brita katoaa asiakirjoista noihin aikoihin) hautaamisesta. Sigfridin leski Valborg, joka kuului Kaarina Maununtyttären seurueeseen, ei ollut sama henkilö kuin Piikkiön Perttalan emäntänä 1600-luvun alussa ollut henkilö, sillä tämä synnytti lapsen vielä noihin aikoihin.

Piikkiön Perttalan emäntä oli Rekoisten Per Mårteninpojan tytär. Hänen puolisoinaan olivat Lasse Prytz ja Simo Erikinpoika. Heidän jälkeensä Perttala siirtyi Nautelan Grelsille, joka oli Rekoisten Perin toisen tyttären poika. Grelsin poika Mårten menetti Perttalan sittemmin Fogelhufvudeille. Ispoisten sukupiirin liepeillä siinäkin liikuttiin.

Em. Nautelan Grels oli Piikkiön Isokartanon emännän Karin Knutintyttären (Kalmusnäs) serkku, sillä heidän isänsä olivat veljeksiä. Ispoisten sukupiiri tässäkin pyöri, sillä Karin oli Ispoisten Sigfridin miniä eli Måns-pojan vaimo.

[Benedictus]

Ispoisten Sigfrid maksoi tuomiokirkolle v. 1556 aikuisen hautapaikasta. Kyse saattoi siis olla hänen vaimonsa (Månsin ja Henrikin äiti) tai anoppinsa (Ispoisten Brita katoaa asiakirjoista noihin aikoihin) hautaamisesta.

Eikö olisi lookisempaa ajatella, että toi Ispoisten Brita oli Sigfridin äiti.
Ajatusta tukee myös se, että ennen Sigfridiä Ispoisissa oli veljensä Olof Matsson eli äiti olisi pysynyt tilalla, vaikka pojat vaihtuvat.

Kysymys, onko hautapaikan maksussa mainittu juuri Ispoinen Sigfridin paikkana.
Sinänsä kiinostava seikka, koska siellä tuolloin asui Olof Matsson.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166077

Jos ajatellaan, että Sigfrid mainitaan Ispoisena, niin oli siis omistaja ei välttämättä Olof Matsson.
Se tas viittaa, että Sigfrid Mattsson sai tilan vaimonsa kautta.

[Kivipää]

Ispoisten Sigfrid maksoi tuomiokirkolle v. 1556 aikuisen hautapaikasta. Kyse saattoi siis olla hänen vaimonsa (Månsin ja Henrikin äiti) tai anoppinsa (Ispoisten Brita katoaa asiakirjoista noihin aikoihin) hautaamisesta.

Eikö olisi lookisempaa ajatella, että toi Ispoisten Brita oli Sigfridin äiti.
Ajatusta tukee myös se, että ennen Sigfridiä Ispoisissa oli veljensä Olof Matsson eli äiti olisi pysynyt tilalla, vaikka pojat vaihtuvat.

Kysymys, onko hautapaikan maksussa mainittu juuri Ispoinen Sigfridin paikkana.
Sinänsä kiinostava seikka, koska siellä tuolloin asui Olof Matsson.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166077

Jos ajatellaan, että Sigfrid mainitaan Ispoisena, niin oli siis omistaja ei välttämättä Olof Matsson.
Se tas viittaa, että Sigfrid Mattsson sai tilan vaimonsa kautta.

Aikuisen hautapaikan lunasti nähdäkseni Turun raatimies Sigfrid Matinpoika. Hän oli toiminut myös kaupunginkirjurina ("Sigfrid Skrifvare"). Ispoisten Brita varusti nihdin ainakin vuosina 1554 ja 1556 (Impola, s. 69). Jälkimmäisenä vuonna yhdessä Sigfridin kanssa. Brita katoaa asiakirjoista samoihin aikoihin tuon hautausmaksun kanssa. Impola olettaa Britan olleen anoppi, mutta juuri Olof Matinpojan sekä Ispoisissa että Kemiön Norrsundvikissä näkymisen takia pidän mahdollisena, että Brita-leski oli Olofin ja Sigfridin iäkäs äiti.

Eräs Anna-rouva testamenttasi v. 1572 Piikkiön Linnunpään pojalleen Nils Henrikinpojalle. Olen pohtinut sitäkin josko Linnunpään Anna ja Ispoisten Brita olivat lähisukulaisia. Nimien periytymisistä ei välttämättä vahvoja johtopäätöksiä voi tehdä, mutta mielenkiintoista on, että Sigfridin Måns-pojan tyttäret olivat nimeltään Anna ja Brita.

[Benedictus]

Gunnerus, Arvid Tomasson
Uusmaalainen, kotoisin Tenholasta. V Tenholan kirkkoherra Thomas Laurentii Gunnaerus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=863) ja N.N.
Tenholan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5106) kappalainen, mainitaan 1618–1619; Tammisaaren (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5105) kirkkoherra ilmeisesti Turun piispan Ericus Erici Sorolaisen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=556) kanssa riitoihin joutuneen kenraalikuvernöörin, vapaaherra Nils Bielken nimittämänä jo 1624 vastoin piispan tahtoa.
K Tammisaari keväällä 1646 (mainitaan äskettäin kuolleena toukokuussa).
P Anna Månsdotter Fogelhufvud, mainitaan 1635, oli saanut perinnönjaossa isänsä jälkeen Engelbyn tilan Kemiöstä, PV rälssimies Piikkiössä, tallimestari Måns Sigfridsson Fogelhufvud ja Karin Knutsdotter hänen 2. avioliitossaan. Anna oli ilmeisesti jotain sukua Fogelhufvudeille. Impolan arvion mukaan Mikko Niilonpoika (Fogelhufvud) oli Annan serkku. Ramsay on virheellisesti sijoittanut Ispoisten sukuhaaran Fogelhufvud-suvun kantaisäksi. Mikon isoisä eli Linnunpään Henrik ei ollut sama henkilö kuin Ispoisten Henrik.

Kemiön Engelsby oli Annan äidinperintöä (äidinisä oli Kalmusnäsin Knut Henrikinpoika, Sjundbyn sukua). Annan avioituminen rälssin ulkopuolelle johti vääjäämättä rälssimaan omistusjärjestelyihin ja Engelsbyn rälssimaa siirtyikin kreivi Oxenstiernan haltuun.

Mielenkiintoinen tuo Arvidin kirkkoherraksi nimittäminen vastoin piispa Sorolaisen tahtoa. Nimittäin samoihin aikoihin piispa Sorolainen oli erottamassa Sigfrid Henrikinpoikaa Turun konrehtorin toimesta. Kaavailuni mukaan Arvid ja Sigfrid saattoivat olla lankomiehiä eli naimisissa sisarusten kanssa.

Eräs Anna-rouva testamenttasi v. 1572 Piikkiön Linnunpään pojalleen Nils Henrikinpojalle. Olen pohtinut sitäkin josko Linnunpään Anna ja Ispoisten Brita olivat lähisukulaisia. Nimien periytymisistä ei välttämättä vahvoja johtopäätöksiä voi tehdä, mutta mielenkiintoista on, että Sigfridin Måns-pojan tyttäret olivat nimeltään Anna ja Brita.

Eräs Anna-rouva testamenttasi v. 1572 Piikkiön Linnunpään pojalleen Nils Henrikinpojalle. Olen pohtinut sitäkin josko Linnunpään Anna ja Ispoisten Brita olivat lähisukulaisia. Nimien periytymisistä ei välttämättä vahvoja johtopäätöksiä voi tehdä, mutta mielenkiintoista on, että Sigfridin Måns-pojan tyttäret olivat nimeltään Anna ja Brita.

Yllä näkyy *Anna Månsdotter miehenään Tammisaaren khr Arvid Thomasson Gunnerus.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=632870
Tässä näkyy Sääksmäen Liettulan tila, jossa 1606-8 näkyy Claes Israelsson Stiernkors ja vaimonsa Brita enkia 1609.

Mtä kiinnostavinta, niin 1611 näkyy leski Brita Månsdotter.

Jos huomioidaan Ispoisten suvun ja Sääksmäen Israel Påhlsson Stiernkorsin sukujen väliset liitot niin voisi melkein vannoa, että tuossa on kyse Måns Sigfridssonin tyttärestä Brita Månsdotterista.

[Kivipää]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=632870
Tässä näkyy Sääksmäen Liettulan tila, jossa 1606-8 näkyy Claes Israelsson Stiernkors ja vaimonsa Brita enkia 1609.

Mtä kiinnostavinta, niin 1611 näkyy leski Brita Månsdotter.

Jos huomioidaan Ispoisten suvun ja Sääksmäen Israel Påhlsson Stiernkorsin sukujen väliset liitot niin voisi melkein vannoa, että tuossa on kyse Måns Sigfridssonin tyttärestä Brita Månsdotterista.

Olisiko veljeksillä ollut tarkalleen samanniminen vaimo? Nimittäin Henrik Impolan rälssimatrikkelissa (s. 77) mainitaan Christer (Kristoffer) Israelinpojan vaimona Brita Månsintytär (vanhemmat Spåra-sukuinen Måns Henrikinpoika ja Margareta Boije). Impolan lähteenä on tässä epäilemättä ollut Ramsay.

[Kivipää]

Aulis Ojan Kaarinan historia I:ssä (s. 207) on luettelo vuoden 1551 kesäkäräjillä sakotetuista henkilöistä. Siellä mainitaan mm. Ispoisten Olli, joka kaikesta päätellen oli Olof Matinpoika (näkyy SAY:ssa 1550-luvun lopulla), Ispoisten Sigfridin veli. Nähdäkseni tämä vahvistaa sitä oletusta, että Ispoisten Brita-rouva oli Sigfridin ja Olofin äiti, ei Sigfridin anoppi.

[Kivipää]

Kaarinan historia I:ssä (ss. 142-148) on mainintoja Kaarinan talojen varallisuusoloista 1500-luvun puolivälissä. Ispoisten arvo oli tuolloin 360 markkaa (kallein oli Kauselan Isotalo 540 mk). Hopeaveroluettelon (v. 1571) mukaan Ispoinen oli rälssilampuotitalo, jossa vuokraajan hallussa oli omistajan (Sigfrid Matinpoika) ns. inventaario-omaisuutta 107 markan 4 äyrin edestä.

Ispoisten Sigfrid oli Turun porvari, jonka ns. Älvsborgin veron määrä kaupungissa oli "vain" 12 mk 6 äyriä (Toropainen, Genos 4/2005, 177). Suurin veron määrä Turussa oli 190 mk 4 äyriä. Sigfridin kauppiasura näyttää olleen jo loppumaan päin, sillä hänellä oli kauppatavaraa enää 100 markan arvosta, mikä jäi kauas kärjestä (3000 mk). Hopeaa Sigfridillä oli vastaavasti eniten Turun verovelvollisista eli 125 luotia.
________________
Matti Pesola

[Benedictus]

Arvelin, että sääksmäen Liuttulassa näkyvä Brita Månsdotter olisi ollut Måns Sigfridssonin tytär ja Clas Israelsson Stiernkorsin vaimo.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=633191
Yllä näkyy selvästi,että Brita oli Crister Israelssonin vaimo ja leski.

Cristerin kuoltua Sillantaka siirtyi veljelle Ivarille ja tältä leskelle Kirstinille.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=632870
Leski Brita Månsdotter taasen siirtyi Liuttulaan, jossa ensin mainitaan Israelin vävy Jören Jönsson, sitten kirkkoherra, seuraavaksi Israelin leski Margareta ja seuraavaksi veli Claes Israelsson ja tämän jälkeen leski Brita Månsdotter ja tämän toinen mies Erik Axelsson.
Lopuksi näkyy Israel Cristersson Stiernkors, Brita Månsdotterin poika.

Ramsey ja kumppanit arvelevat, että Brita Månsdotter olisi ollut Måns Spåran tytär.

Eli Brita Månsdotter ei olisi Måns Sigfridssonin puuttuva tytär.

[Kivipää]

Jospa Ispoisten Brita (k. 1556) oli Kemiön Brännbodan (Norrsundvik) Olof Djäknin ja Birgitta Henrikintyttären (Svärd) 1470-luvulla syntynyt tytär. Birgitan äiti oli Birgitta Klausintytär (Lydekenpoikien Djäkn-sukua), jonka suvun sinetti-/vaakunakuviota Ispois-sukuinen Måns Sigfridinpoika käytti.

Jos Ispoisten Sigfrid oli sama mies kuin Perniön Osalan omistuskuvioissa jo v. 1525 vaikuttanut Laukon Sigfrid, niin hän oli todennäköisesti syntynyt viimeistään 1500-luvun taitteessa, mikä ajallisesti sopisi Olof Djäknin tyttärenpojalle. Erik Anthonin mukaan (Anthoni 1970, 166) Djäknin perilliset sijoittuivat rälssin ja ei-rälssin välimaastoon.

[Kivipää]

Rupesin tässä iltapuhteena pohtimaan erään Henrik Sigfridinpojan (Ispoinen?) mahdollisia kytkentöjä parin Kaarinan ja Piikkiön talon omistuksiin. Se oliko hän juuri Ispoisten Henrik, jäänee arvoitukseksi.

Piikkiön Makarlan Alaskartano (5 tankoa) oli maakirjojen mukaan ulkokylänmiehen omistama. Sinänsä mielenkiintoista on se, että maakirjassa mainitaan välillä ulkokylänmies (SAY Piikkiö, esim. vuosina 1566, 1568 ja 1570) ja välillä Henrik Sigfridsson (vuosina 1567 ja 1575). Viimeisen kerran Henrik mainitaan v. 1584. Viimeistään vuoteen 1586 mennessä päättyy myös ulkokylänmiehen omistus ja Alaskartano siirtyy Henrik Ollinpojalle, joka liittää siihen myös erään toisen Makarlan talon maat (4 tankoa).
Sattumalta (tai sitten ei) tämä ajoittuu samoille aikahaminoille kun Ispoisten Henrik panttaa säterikartanonsa Perniön Melkkilän isännälle.

Kymmenysluettelon mukaan Alaskartanoa asusti vuosina 1565-81 Knut Nilsinpoika Smed, joka mainitaan myös vuoden 1571 hopeaveroluettelossa. Patronyymin perusteella Knut saattoi olla rälssimies Nils Eskilinpoika Smedin poika. Henrik Impolan kirjan mukaan (s. 313) Nils Smedin suku oli ehkä jotenkin kytkeytynyt (myös Piikkiössä vaikuttaneeseen) Lax-sukuun. Knut Smedillä oli myös hallintotehtäviä hänen toimiessaan Piikkiössä verokuntamiehenä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=697004
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=702689

Kaarinan Ispoisten naapurissa Ilpoisissa mainitaan (SAY Kaarina) kymmenysluettelossa v. 1585 joku Henrik Sigfridsson. Samoihin aikoihin päättyy ulkokylänmiehen omistus eräässä Ilpoisten talossa (4 tankoa) ja Matts Sigfridinpojan talo kasvaa 8 tangon suuruiseksi. Saman talon yhteydessä mainitaan vuosina 1605-10 eräs Henrik Henrikinpoika, jonka puoliso Brita näkyy leskenä v. 1611. Samana vuonna Ispoisten kartano lunastettiin takaisin sukuun Henrik Sigfridinpojan veljen lapsien toimesta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166182
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166603

Näissä molemmissa (Alaskartano ja Ilpoinen) tapauksissa Henrik Sigfridsson-niminen henkilö katoaa asiakirjoista juuri samoihin aikoihin Ispoisten Henrikin kanssa. Ulkokylänmiehen rooli Kaarinassa ja/tai Piikkiössä voisi hyvin sopia Ispoisten Henrikille.
______________
Matti Pesola

[Kivipää]

Pohtiessani Henrik Sigfridinpojan tekemää Ispoisten panttausta v. 1586, niin jotenkin vahvistuu käsitys siitä, että taustalla oli kreivi Axel Leijonhufvudin rälssitarkastus. Kyseessä oli nähdäkseni laajempi tarkastus, jossa käytiin läpi kaikki tilat ja niiden maanluonnot.

Rälssimiehet joutuivat entistä tarkempaan syyniin ja ongelmia saattoi tulla niille, jotka eivät pystyneet todistamaan sukunsa "kilpeä ja kypärää". Henrik tuskin olisi tuolloin moista pystynyt esittämään, koska hänen Måns-veljensäkin kohdalla löytyy maininta ko. puuttumisesta (SAY Piikkiö Storgård 1580-99). Ja kuitenkin Månsin tiedetään käyttäneen Lydekenpoikien Djäkn-suvun sinettihahmoa.

Ratsupalveluksenkin suhteen Ispoisten tilanne oli ehkä heikentynyt vuoteen 1586 mennessä. Viimeiset "suoritusmerkinnät" näyttävät liittyneen v. 1584 Axel Kurckin lipustoon (Impola, s. 170).

Valistunut arvaukseni em. perusteella on, että Henrik Sigfridinpojan rälssimiesasema joutui Leijonhufvudin tarkastuksen myötä vaakalaudalle. Jos myöskin Henrikin taloudellinen tilanne oli välttävä tai peräti heikko, niin Ispoisten panttaus Melkkilän Erik Bertilinpojalle oli luonteva vaihtoehto.

Se, oliko Ispoisten Henrik sama henkilö kuin Piikkiön Makarlan Alaskartanon omistanut ulkokylänmies Henrik Sigfridinpoika, jäänee selvittämättä, vaikka Alaskartanon omistus vaihtuu juuri samoihin aikoihin Ispoisten panttauksen kanssa. Alaskartano oli tuolloin verotusarvoltaan Piikkiön kärkipäätä ollen noin kaksinkertainen pitäjän verotilojen keskiarvoon nähden. Alaskartanoa vuosina 1565-81 viljellyt Knut Nilsinpoika Smed oli paikallinen vaikuttaja, sillä hän toimi sekä verokuntamiehenä että lautamiehenä.

[Benedictus]

Henrik Sigfridsson panttasi siis Ispoisen 1586, minkä jälkeen hänestä ei enää löydy tietoa.

Tuli tässä eräs idea mieleen, ajatus on raakile, mutta pohdittavissa oleva.

Henrik Sigfridssonin vaimoa ei tunneta?

Kamreeri Sigfrid Sigfridssonin vaimona mainitaan Anna Henriksdotter, jonka Turun pormestari Mårten Sigfridsdotter mainitsee äidikseen käräjillä.

Tuota Anna Henriksdotteria on kaupattu monen isän tyttäreksi, mutta voisiko olla , että hän onkin Ispoisten Henrikin tytär.
Ajallisesti sopisi mielestäni erittäin hyvin, sillä Mårten Stodius väittää äitinsä ja isänsä ostaneen eräitä tiloja jo 1585.

Sigfrid Sigfridsson var på 1690-talet gift med Anna Henriksdotter, som blev mor till hans söner Mårten och Matts. Efter hennes död gifte han 1602 om sig med Elisabet Isaksdotter,6 (http://www.genealogia.fi/genos-old/60/60_63.htm#6) dotter till Isak Henriksson av en frälsesläkt från Finskilä i Sagu.7 (http://www.genealogia.fi/genos-old/60/60_63.htm#7) Detta framgår av Mårten Sigfridssons berättelse på vintertinget i Rimito 1638. Han försöker då återvinna Leiklax och Peräis hemman som hans styvmor hade fått i morgongåva. Då hon 1618 gifte om sig med ryttmästaren Hans Bagge gick dessa gårdar ur släkten och Mårten lyckades inte återbörda dem. Enligt hans redogörelse hade föräldrarna köpt Leiklax och Peräis tillsammans. Då Sigfrid står nämnd som ägare av Leiklax 1585 kan man anta att äktenskapet då redan var ingått.8 (http://www.genealogia.fi/genos-old/60/60_63.htm#8)

Olisko niin, että tuo Anna Henriksdotter oli Ispoisten Henrik Sigfridssonin tyrär.
Kiinnostavaksi tulee kysymys: oliko Henrikin vaimo Barbro Jönsdotter Pytty.

Barbro Pytyllä oli 3 tytärtä, joiden nimiä ei tiedetä. Hänellä oli Toropaisen mukaan puoliso porvari Eskill Mackusson Suikki, joka kuoli 1591

Olisko niin, että tämä Eskill Suikki oli Barbron 2. puoliso ja Henrik 1. puoliso ja lasten isä.
Barbron tyttärien miehet olivat:1. Suomen kamreeri Sigfrid Sigfridsson, pormestari Mårten Stodiuksen isä.
2. Turun pormestari Bertill Mårtensson
3. porvari Thomas Suikki

Pytyn tyttäret naivat Toropaisen mukaan päteviä miehiä, sillä Barbron sisaren Elinin poika oli Ruotsin Arbogan pormestari
Toisen sisaren Margaretan puoliso oli Turussa Säämiskämaakari Sigfrid
-voisiko olla Sigfrid Sigfridssonin isä?

Henrik Sigfridsson menetti Ispoisen panttauksessa, mutta sai rahaa, jolla olisi mahdollisesti naitettu tyttäret.
Tuo Sigfrid Sigfridssonin tilakauppa sopii ajallisesti Ispoispanttaukseen.

[Kivipää]

Ispoinen oli 1586-1611 eli 25 vuotta Melkkilän suvulla (Slang) ja sen jälkeen nelisenkymmentä vuotta Henrikin veljenpojalla. Tämä viittaisi siihen, ettei Henrikillä ollut v. 1611 rintaperillisiä tai sitten heillä ei ollut oikeutta omistaa rälssimaata Ispoisissa.

Jälkimmäinen vaihtoehto toteutuisi esim. silloin jos Henrik ja/tai poikansa olisivat rälssitarkastuksen tuloksena joutuneet pois rälssimiesten joukosta. Rälssimaan panttaaminen, sukuvaakunan puuttuminen ja ratsasvelvollisuudesta luopuminen olivat 1500-luvun lopulla riittäviä perusteluja rälssimiesten joukosta pudottamiselle. Sellaisen kohtalon näyttää kokeneen mm. Henrikin serkku (?) Erik Olofinpoika Kemiön Norrsundvikissä.

Toisaalta myös tyttärien avioliitot ei-rälssimiesten kanssa olisivat tehneet Ispoisten perimisen heille mahdottomaksi.

[Benedictus]

Ratsupalveluksenkin suhteen Ispoisten tilanne oli ehkä heikentynyt vuoteen 1586 mennessä. Viimeiset "suoritusmerkinnät" näyttävät liittyneen v. 1584 Axel Kurckin lipustoon (Impola, s. 170).

Valistunut arvaukseni em. perusteella on, että Henrik Sigfridinpojan rälssimiesasema joutui Leijonhufvudin tarkastuksen myötä vaakalaudalle. Jos myöskin Henrikin taloudellinen tilanne oli välttävä tai peräti heikko, niin Ispoisten panttaus Melkkilän Erik Bertilinpojalle oli luonteva vaihtoehto.

Ylläoleva ja mahdollinen ei rälssisukuinen vaimo olisivat varmaankin riittävä syy Ispoisten panttaukseen.

Jos Anna Henrikin tytär oli Ispoisten Henrikin tytär ja tämän äiti oli Barbro Pytty, olisivat tyttäret naitettu varakkaille Turkulaisille porvareille ja varakkaalle kirjurille.
Sigfrid Sigfridsson var första underskrivare i Masku och Vemo härad 1583-1587 och kammarskrivare på Åbo slott 1587-1601.

Följande lista över Sigfrid Sigfridssons jordegendomar gör inte anspråk på att vara fullständig, och tillträdesåren anges med reservation för osäkerhet i källorna:12 (http://www.genealogia.fi/genos-old/60/60_63.htm#12) Leiklax 1585, Ahteentaka 1585, Peräis 1594 och Ampuminmaa 1603 i Rimito socken, Väbbas 1589 och Haverö 1590 i Nagu, Ruohonpää 1589 och Suikkila 1600 i S:t Marie, Ketola 1603, Vangio 1606 och Ratusta 1606 i Lundo, Tyrvis 1603 och Riddarla 1605 i Tyrvis, Ylistaro i Sagu 1606. Oidentifierade är ett hemman nämnt i Kimito 159513 (http://www.genealogia.fi/genos-old/60/60_63.htm#13) och ett i S:t Karins

Sigfrid Sigfridssonilla oli ylläolevien tilojen joukossa yksi Kemiössä ja Kaarinassa, joita ei Rundt ole tunnistanut.
Voisivatko olla mahdollisesti Ispoislaisia tiloja, joita Henrik ei ole pantannut, joihin hänellä on ollut omistusta?
-Norsundvik ja Ilpoinen?

[Kivipää]

Sigfrid Sigfridssonilla oli ylläolevien tilojen joukossa yksi Kemiössä ja Kaarinassa, joita ei Rundt ole tunnistanut.
Voisivatko olla mahdollisesti Ispoislaisia tiloja, joita Henrik ei ole pantannut, joihin hänellä on ollut omistusta?
-Norsundvik ja Ilpoinen?

Kemiön Norrsundvikin (Vestergårdin) mainitaan (Rundt, Genos 1989) olleen Henrikin veljen Månsin huomenlahja kemiöläistaustaiselle vaimolleen. Näin ollen se ei olisi ollut Henrikin omistuksessa. Toisaalta SAY:n mukaan siellä vaikuttivat 1560-luvulta 1590-luvulle ensin Henrikin setä Olof Matinpoika (= Ispoisten Olli) ja sitten hänen pojakseen sopiva Erik Olofinpoika. Vuosisadan vaihteessa tilan omisti Henrik van Minden ja sitten Paraisten Storgårdenin isäntä Clas Andersinpoika (Skalm).

[Kivipää]

Henrik Impolan rälssikirjassa mainitaan (s. 77-78), että Christer Markusson panttasi vaimonsa perintömaat tämän serkulle Melkkilän Erik Bertilinpojalle. Samassa yhteydessä Impola mainitsee, että Erik ja vaimonsa Karin hankkivat runsaasti rälssimaita sukulaisiltaan, joiden rälssiasema oli epäilyksen-/kyseenalainen.

Melkkilän Karin oli sukua Ispoisten Henrik Sigfridinpojalle, joka panttasi Ispoisen Erikille v. 1586. Tämä saattaisi viitata rahallisen tarpeen lisäksi siihen, että Henrikin rälssimiesasema oli syystä tai toisesta muuttunut epävarmaksi entistä tiukempien rälssitarkastusten takia.

Henrikin veljenpoika Erik Månsinpoika hankki Ispoisen takaisin v. 1611, mutta hänkin joutui 1620-luvun lopulla todistamaan Turun hovioikeudessa aateluuttaan. Siinä yhteydessä hän osoitti isänsä käyttäneen Lydekenpoikien Djäkn-suvun vaakunaa.
___________
Matti Pesola

[Hela]

Kiinnitin kirjassani huomiota siihen että Erik Månssonin ilmoitetaan lunastaneen tilan ”takaisin suvulle” (till släkten igen). Tämä tarkoittaa, että vaikka Erik Månsson ja Mälkilän Karin-rouva olivat molemmat Ispoisten Sigfrid Mattssonin lapsenlapsia, niin heillä oli erilaiset perintöoikeudet. Niiden on täytynyt tulla heidän isoäitiensä, Sigfrid Mattssonin vaimojen puolelta.. Karin-rouvalla oli perintöoikeus Laukkoon ja Osalaan isänsä Erik Sigfridssonin jälkeen, jonka on sis täytynyt olla Sigfrid Mattssonin 1. aviosta, kun taaa Ispoinen periytyi Henrik ja Måns Sigfridssonille Sigfrid Mattssonin 2. vaimon kautta eikä Karin Eriksdotterilla ollut siihen perintöoikeutta. Kaksi eri vaakunaa (Stiernkorsien ja Djäknien) on peräisin näistä kahdesta avioliitosta. Jotain sekaannusta sukutraditioihin on kuitenkin liittynyt, koska Erik Månsson eräässä asiakirjassa esiintyy nimellä Stjernkors.

H. I.

[Kivipää]

Mietin tässä Ispoisten panttauksessa sitä, että Melkkilän Karinin sukulaisuus Henrik Sigfridinpoikaan saattoi vaikuttaa pantinhaltijan valikoitumiseen, vaikka perintöoikeudesta ei ollutkaan kysymys. Koska rälssimieskriteerit tiukkenivat rälssitarkastuksissa 1500-loppua kohden, niin Henrikin rälssimiesasema on tuolloin voinut joutua kriittiseen syyniin.

Svärd- ja Lydekenpoikien Djäkn-sukujen perintömaita sijaitsi mm. Kemiön Norrsundvikissa. Siellä Vestergårdin 4 tangon rälssitilaa asusti Henrikin sedäksi sopiva Olof Matinpoika ("adelsman besitter själv"), joka lienee sama kuin Kaarinan käräjillä 1550-luvun alussa mainittu Ispoisten Olli. Toisaalta Henrikin veljen Måns Sigfridinpojan mainitaan antaneen tuon Norrsundvikin huomenlahjaksi vaimolleen. Ja Månshan käytti juuri Lydekenpoikien Djäkn-suvun tunnusta.

Sigfrid ja Olof Matinpojilla oli kytkentöjä sekä Ispoisiin että Norrsundvikiin, joten joitain sukusikermiä niiden kautta voisi löytyä.
_____________
Matti Pesola

[Kivipää]

Kiinnitin kirjassani huomiota siihen että Erik Månssonin ilmoitetaan lunastaneen tilan ”takaisin suvulle” (till släkten igen). Tämä tarkoittaa, että vaikka Erik Månsson ja Mälkilän Karin-rouva olivat molemmat Ispoisten Sigfrid Mattssonin lapsenlapsia, niin heillä oli erilaiset perintöoikeudet. Niiden on täytynyt tulla heidän isoäitiensä, Sigfrid Mattssonin vaimojen puolelta.. Karin-rouvalla oli perintöoikeus Laukkoon ja Osalaan isänsä Erik Sigfridssonin jälkeen, jonka on sis täytynyt olla Sigfrid Mattssonin 1. aviosta, kun taaa Ispoinen periytyi Henrik ja Måns Sigfridssonille Sigfrid Mattssonin 2. vaimon kautta eikä Karin Eriksdotterilla ollut siihen perintöoikeutta. Kaksi eri vaakunaa (Stiernkorsien ja Djäknien) on peräisin näistä kahdesta avioliitosta. Jotain sekaannusta sukutraditioihin on kuitenkin liittynyt, koska Erik Månsson eräässä asiakirjassa esiintyy nimellä Stjernkors.

H. I.

Kun katsoin Ramsayn Fogelhufvud-sukutauluja ja niiden lähdeviitteitä, niin tuli vahvasti sellainen ajatus mieleen, ettei Ispoisten Sigfrid ollutkaan (Perniön) Laukan Sigfrid. Nimittäin taulun I "Sigfrid i Laukko"-maininnassa oli lähteenä Riksdagsprotokoll 1634. Ja se liittyi Nils Michelssonin (taulu VI) esittämään ja viiden aatelismiehen vahvistamaan sukuselvitykseen ("släktlinea"). Siinä Nils kertoi polveutuvansa v. 1407 aateloidusta Magnus Torstenssonista.

Anrepista (s. 850) voimme lukea tuon Nils Lindenbergin suoranaisen Fogelhufvud-satuilun. Nimet ja sukujohdot ovat mitä sattuu. Sukupolvia myös puuttuu ja Sigfrid on Birgelinpoika. Jos ja kun Fogelhufvudien (n:o 227) kirjautuminen ritarihuoneeseen perustui noin leväperäiseen ja virheelliseen sukuselvitykseen, niin ainakin minulle nousi vahva epäily siitä ettei Ispoisten Sigfrid ja Laukan Sigfrid ollut sama henkilö.

Ispoisten ja Linnunpään suvuilla on epäilemättä ollut sukuyhteyksiä. Henrik Impola on arvioinut, että Ispoisten Sigfridin tytär avioitui Linnunpään Nils Henrikinpojan kanssa.
________________
Matti Pesola

[Hela]

Olen ilokseni todennut että nimim. Kivipää viittaa usein kirjaani ”Frälset och dess rusttjänst i Finland på 1500-talet”, joka muutoin näyttää jääneen suomenkieliselle yleisölle varsin tuntemattomaksi.

Kirja on kokoomateos, joka sisältää tiedot noin 850 rälssimiehestä ja –naisesta, siis Suomen lähes koko rälssistä. Kun oli kyse näin suuresta henkilömäärästä ja lähdetilanteen kannalta vaikeasta aikakaudesta, oli tietenkin valtaosalta tyydyttävä kartoittamaan aikaisempaa tutkimusta. Kirjassa on kuitenkin uutta tietoa kahdessa merkityksessä. Ensinnäkin ratsupalvelusaineistosta löytyi verrattain suuri määrä aikaisemmin tuntemattomia rälssimiehiä ja suhteellisesti vielä enemmän rälssinaisia. Toiseksi oli tapauksia, joissa tutkimustilanne oli niin epätyydyttävä, että oli pakko ryhtyä selvittämään asioita uudelta pohjalta.

Laukon Sigfridin ja Ispoisten Sigfridin identtisyys oli Ramsayn suurimpia löytöjä ja minun ei tarvinnut muuta kuin vaakunakuvioiden ja maanperimyksen nojalla tarkemmin selittää suvun ”kaksijakoisuutta”. Ramsay erehtyi kuitenkin, kun hän yhdisti myös Linnunpään ja Fogelhufvud-suvun Ispoisten sukuun, vaikka kyse oli vain avioliittositeestä. Erehdys oli ymmärrettävä, sillä Linnunpään Henrik oli pysynyt tuntemattomana ja löytyi vasta, kun tutkin ratsupalvelusluetteloita.

Olen edelleen Ispoisten Sigfridin suhteen samalla kannalla. Tämänkin suvun kohdalla pätee kuitenkin se mitä on sanottava 1500-luvun alemman rälssin sukujohdoista yleensäkin: suurin osa jää enemmän tai vähemmän epävarmaksi ja kaipaa lopullista vahvistusta. Valoa on jo kuitenkin enemmän. Eerik Pommerilaisen aateliskirjeiden ja 1500-luvun ratsupalvelusluetteloiden välillä on vain siellä ja täällä pieniä välähdyksiä.

Henrik Impola

[Kivipää]

Ispoisten suvun taustoja selvitettäessä on hyvä huomioida myös aatelismies Olof Matinpoika (SAY Kaarina 1540-59, Ispoinen ja Ispoisten Olli v. 1551 Kaarinan historia I:ssä), joka löytyy myös Kemiöstä (SAY Kemiö 1560-79, Norrsundvik). Koska myös Ispoisten Sigfrid (Sigfrid Kirjuri) näkyy samaisessa Norrsundvikissa (Vestergård), niin nähdäkseni sekä Ispoinen että Norrsundvik olivat veljesten perintömaita.

Tämän Norrsundvikin Måns Sigfridinpoika antoi huomenlahjaksi vaimolleen. Tämä Ramsaysta poikkeava tieto löytyi Rundtin tutkimuksista. Kemiön Norrsundvik ja Brännboda ovat aiheuttaneet sekaannuksia ja jopa väärinkäsityksiä, joihin nähdäkseni mm. Erik Anthoni on langennut. Näissä kahdessa kylässä oli 1500-luvun puolivälissä yhteensä ainakin kuusi taloa.

Brännbodan rälssimaanomistajista löytyy myös Perniön Melkkilän Erik Bertilinpoika, joka Ramsayn ja Impolan arvion mukaan oli naimisissa Ispoisten Sigfridin pojantyttären kanssa. Melkkilän isäntä oli aktiivinen hankkiessaan itselleen vaimonsa sukulaisten maita, mutta Norrsundvikissa häntä ei näkynyt.

Näin ollen mielestäni näyttää vahvasti siltä, että Sigfrid ja Olof olivat veljeksiä, joiden yhteys Ispoisiin tuli muuta kautta kuin Sigfridin avioliitosta.
______________
Matti Pesola

[Hela]

Käsitykseni on, että Olof Mattsson oli Sigfrid Mattssonin lampuoti sekä Ispoisissa että Norrsundsvikissa. Alemman rälssin kohdalla on 1500-luvulla ongelmana juuri se että rälssimiehiä ja lampuoteja ei aina ole helppo erottaa toisistaan kymmenysluetteloissa. Tässä tapauksessa on vielä sama patronyymi johtamassa harhaan. Norrsundsvikissa nimet Olof ja Sigfrid vuorottelevat 1560-luvulla ja merkintä ”adelsman, besitter själv” on voinut tulla Olofin kohdalle erehdyksessä, joko alkuperäisessä kymmenysluettelossa tai SAY:n kokoonpanossa.

Ratkaisevaa on että Olof Mattssonia ei mainita ratsupalvelusluetteloissa. Ispoisissa on hustru Birgitta 1556 ja Sigfrid Mattsson skrivare 1556 alkaen (1550-luvulla Ispoisissa oli kaksi rälssitilaa, jotka sitten sulautuivat yhteen.) Norrsundsvikissa oli kolme rälssitilaa, jotka eivät näy ratsupalvelusluetteloissa, koska ne olivat lampuotitiloja, joista omistaja suoritti ratsupalvelusta asumakartanonsa yhteydessä. Yhden kerran on selvästi mainittu, että Sigfrid Mattssonin tila kuului hänen säterikartanoonsa (”seddisgordh”), joka oli Ispoinen.

H. I.

[Kivipää]

Voihan se toki noinkin olla. Toisaalta kun katsoo SAY:n sivuja, niin Norrsundvikin Vestergårdin kohdalla ei vuosina 1560-79 näy lainkaan mainintaa rälssilampuotitilasta. Vuonna 1582 tuo maininta näkyy, mutta kautta vuosikymmenien aika ajoin näkyy tuo "adelsman besitter själv"-teksti. Vielä vuoden 1592 kohdalla näkyvät maininnat "frelsisman besitter själv" ja "nobilis". Tässä alla ovat linkit jaksoihin 1560-79 ja 1580-99.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307545
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1315307

Toki virheitä on voinut sattua kirjureille tai kopioijille, mutta kun katsoo muiden Kemiön tilojen merkintöjä, niin aika linjassa nuo Norrsundvikin merkinnät siinä suhteessa olisivat. Varsinkin 1580-luvun puolivälin verotusuudistuksen jälkeen merkinnät ajantasaistuivat varsin hyvin. Noista kolmesta talosta tuo 12 tangon Norrgård ei nähdäkseni ollut rälssi- vaan verotalo.
________________
Matti Pesola

[Kivipää]

Lueskelin tässä hiljakkoin Aulis Ojan Kaarinan pitäjän historia I-teosta. Kokosin yhteen kirjassa olevia Ispoista koskevia tietoja. Ispoisten mainitaan oletettavasti olleen aina yksinäistalon eli yhden talon kylän. Ispoisten tankoluku oli 24 eli varsin vanhasta kylästä oli kyse. Tätä yksinäistalotaustaa vasten ainakin minulle oli uusi ja yllättävä tuo Henrik Impolan kertoma tieto siitä, että Ispoisissa olisi ollut 1550-luvulle saakka kaksi rälssitilaa. Ispoinen kuului Uittamon jakokuntaan, mikä Ojan mukaan tarkoitti todennäköisesti sitä, että Uittamo oli vanha kantakylä ja Ispoinen tytärkylä.

Ispoisten vuotuinen kylvö oli 1550-luvulla 36 pannia (panni = ~90 litraa), mikä oli huomattavasti yli Kaarinan pitäjän talojen keskiarvon, joka oli vähän yli 11 pannia. Turun liepeillä Maariassa, Maskussa ja Piikkiössä keskiarvo jäi alle 10 pannin. Ojan arvion mukaan 1 pannin kylvöä vastasi 1,13 tynnyrinalaa eli 0,56 hehtaaria peltoa. Näin ollen Ispoisissa olisi ollut hieman yli 20 hehtaaria peltoa. Vuosien 1553-57 lampuotimaakirjojen mukaan Ispoisten niittyjen tuotto oli 20 kesäkuormaa eli n. 4000 kg. Vuoden 1557 lampuotimaakirja ilmoitti, että Ispoisten kalavedet olivat kohtalaiset.

Ispoisten talon arvoksi 1500-luvun puolivälissä arvioitiin 360 mk pitäjän kalleimman kiinteistön (Kauselan Isotalo) arvon ollessa 540 mk. Koko pitäjän keskiarvo oli 141 mk. Vertailuna mainittakoon, että Kaarinan Pappilan arvo oli 378 mk ja Paaskunnan piispantalon 360 mk.

Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Ispoisten lampuodilla (Eskel Knutinpoika) oli hallussaan 107 mk:n 4 äyrin verran omistajan eli Sigfrid Matinpojan ns. inventaario-omaisuutta.

Tästä tuli mieleen, että jos Kemiön Norrsundvikissa oli Ispoisten Sigfridin omistama lampuotitila, niin v. 1571 Kemiön hopeaveroluettelosta löytyy mitä luultavimmin lampuodin nimi.
___________
Matti Pesola

[Pekka Hiltunen]

Olen ilokseni todennut että nimim. Kivipää viittaa usein kirjaani ”Frälset och dess rusttjänst i Finland på 1500-talet”, joka muutoin näyttää jääneen suomenkieliselle yleisölle varsin tuntemattomaksi.

Kirja on kokoomateos, joka sisältää tiedot noin 850 rälssimiehestä ja –naisesta, siis Suomen lähes koko rälssistä. Kun oli kyse näin suuresta henkilömäärästä ja lähdetilanteen kannalta vaikeasta aikakaudesta, oli tietenkin valtaosalta tyydyttävä kartoittamaan aikaisempaa tutkimusta. Kirjassa on kuitenkin uutta tietoa kahdessa merkityksessä. Ensinnäkin ratsupalvelusaineistosta löytyi verrattain suuri määrä aikaisemmin tuntemattomia rälssimiehiä ja suhteellisesti vielä enemmän rälssinaisia. Toiseksi oli tapauksia, joissa tutkimustilanne oli niin epätyydyttävä, että oli pakko ryhtyä selvittämään asioita uudelta pohjalta.

Laukon Sigfridin ja Ispoisten Sigfridin identtisyys oli Ramsayn suurimpia löytöjä ja minun ei tarvinnut muuta kuin vaakunakuvioiden ja maanperimyksen nojalla tarkemmin selittää suvun ”kaksijakoisuutta”. Ramsay erehtyi kuitenkin, kun hän yhdisti myös Linnunpään ja Fogelhufvud-suvun Ispoisten sukuun, vaikka kyse oli vain avioliittositeestä. Erehdys oli ymmärrettävä, sillä Linnunpään Henrik oli pysynyt tuntemattomana ja löytyi vasta, kun tutkin ratsupalvelusluetteloita.

Olen edelleen Ispoisten Sigfridin suhteen samalla kannalla. Tämänkin suvun kohdalla pätee kuitenkin se mitä on sanottava 1500-luvun alemman rälssin sukujohdoista yleensäkin: suurin osa jää enemmän tai vähemmän epävarmaksi ja kaipaa lopullista vahvistusta. Valoa on jo kuitenkin enemmän. Eerik Pommerilaisen aateliskirjeiden ja 1500-luvun ratsupalvelusluetteloiden välillä on vain siellä ja täällä pieniä välähdyksiä.

Henrik Impola
Turun ja entisen Kaarinan Uittamon itäpuolella sijainnutta, muutamia vuosisatoja sitten aivan meren ääreen ja Hirvensaloa vastapäätä rakennettua kartanoa on varmaankin kutsuttu Linnunpääksi (Fogelhuvud), ja edelleen johtaa Ispoisten ostoskeskuksen kulmalta Rätiälänkadulta alkava, noin kilometrin pituinen Linnunpääntie kartanoon, joka on varmaankin rakennettu entisen kivijaloille (ja palvelee nyt vanhusten asuntolana tms.) Turun Katariinan luonnonsuojelualueen reunalla. Turun Historia tai sekä Kaarinan että Turun asutushistoriasta laaditut teokset saattaisivat tuoda valaistusta nimen syntyyn: sehän voisi tulla vaikkapa Lydekenpoikien vaakunakuviosta. Maan kohoaminen huomioiden on meritie ollut Piikkiöön suora ja epäsuotuisilla tuulilla helpo vaikka aluksen uittamiseen tai soutamiseen.

(Kaarle Herttuaan /kuninkaan joukot astuivat Turun Linnan valtauksessa maihin Linnunpäästä "linnuntietä" vain noin puolen kilometriä kaakkoon: Rauvolanlahden rummakko on on siis ollut purjehduskelpoinen vielä 1500-1600 -lukujen taitteessa. Reitti linnaan - tai oikeastaan ensin tykinkantaman päässä sijainneelle Korppolaismäelle - on ollut selkeä ja kalliota myötäilevä nykyinen Linnunpääntie on kestänyt raskaankin kaluston.)

Ispoinen sijaitsee Uittamon ja Ilpoisten välissä rannikolla, ja nyk. Katariinassa olevaa, Rauvolanlahden uloimmassa reunassa sijaitsevaa Vaarniemeä (joka kat sitten kuuluu Ilpoisiin) on aikoinaan asuttanut keskiaikainen Peder Lillen suku. Tällä perusteella sekä strategisesti tärkeän sijaintinsa takia voisi Turun Linnunpään arvailla olevan yhtä vanhaa perua ja ehkä Piikkiön samannimistä tilaa vanhempikin.
PH

[Kivipää]

Mielenkiintoinen tosiaan tämä kytkös Ispoinen = Turun Linnunpää. Ispoisten kaupunginosassa sijaitsevan Linnunpääntien nimivalinta kertonee jotain tästä.

Ispoisten Sigfrid Matinpojan sinettikuviossa oli "perinteinen" linnunpää ja kolme tähteä. Kuvio eroaa olennaisesti Lydekenpoikien Djäkn-suvun sinettikuviosta, jota mm. Sigfridin poika Måns ja sittemmin myös piikkiöläinen Fogelhufvud-suku käyttivät.

Näin ollen jospa Sigfridin sinetti liittyikin nimenomaan Turun Linnunpäähän eli Ispoisiin.

[Pekka Hiltunen]

Mielenkiintoinen tosiaan tämä kytkös Ispoinen = Turun Linnunpää. Ispoisten kaupunginosassa sijaitsevan Linnunpääntien nimivalinta kertonee jotain tästä.

Ispoisten Sigfrid Matinpojan sinettikuviossa oli "perinteinen" linnunpää ja kolme tähteä. Kuvio eroaa olennaisesti Lydekenpoikien Djäkn-suvun sinettikuviosta, jota mm. Sigfridin poika Måns ja sittemmin myös piikkiöläinen Fogelhufvud-suku käyttivät.

Näin ollen jospa Sigfridin sinetti liittyikin nimenomaan Turun Linnunpäähän eli Ispoisiin.

Turun Uudenhautausmaan itänurkassa tukevasti istuva, punagraniittinen Ryövärinvaha taisi olla kihlakuntien rajapyykki -siitä siis alkoi Halikon kihlakunta. Tämä herättää kysymyksiä: olikohan jo entisaikoinakin taipumusta asuttaa rajapitäjiä sekundaarisista syistä - kuten tunnetusti on Kaarinan kunnan asiantila yhä tänäänkin, kun on pienempi veroayri ja halvat tontit. Halikkoon taitaa olla matkaa 50 km, kun Turun Tuomiokirkkoon ehkä vain alun kolmatta kilometriä. Piikkiö on aina ollut pelkkä rajapitäjä ja läpikulkupaikka, ja 1600-1700 l. ensimmäinen tärkeä rusthollikin Kuninkaantiellä taisi olla vasta Paimiossa, mihin liittyi tietenkin Sauvon liikenne. Vaihtoivatkohan Paraisilta tulleet hevosensa juuri Piikkiössä - tai ehkä Kaarinassa, joka oli kehittynyt varmaankin Kustaan hävityttämää Kuusiston keskiaikaista piispanlinnaa palvelemaan? Helsinki perustettiin Kustaa I:n aikana 1500-l. puolivälissä Porvoon- ja Viipurintien varrelle.

Tähdet tulivat vaakunoissa jossain vaiheessa muotiin, mutta "fogelhufvud" kertoo menneistä ajoista, ehkä 1200-1400 -luvuista, jolloin ihmisten kasvonpiirteet tuli kuvissa maskeerata uskonnollisista syistä eläinhahmoilla, jotta ei rikottaisi 2. käskyä.
PH

[Kivipää]

Tähdet tulivat vaakunoissa jossain vaiheessa muotiin, mutta "fogelhufvud" kertoo menneistä ajoista, ehkä 1200-1400 -luvuista, jolloin ihmisten kasvonpiirteet tuli kuvissa maskeerata uskonnollisista syistä eläinhahmoilla, jotta ei rikottaisi 2. käskyä.
PH

Turussa vaikutti n. sata vuotta ennen Ispoisten Sigfridiä eräs rälssimies Olof Jakobinpoika, joka Sigfridin tapaan oli myös Turun porvari ja pormestari. Sattumaa tai ei, mutta Olofin sinettikuviossa oli myös linnunpää. Pitkäkaulaisempi tosin, mutta kuitenkin. Olikohan siinäkin kyse Turun Linnunpäästä?

Olof oli Matts Olofinpojan (Villilä) isoeno. Mattsilla oli likeisiä yhteyksiä Ille-sukuun ja Stiernkors-/Holma-sukuun. Ja sitä kautta löytyy myös kytkentää Kaarina Maununtyttären seurueeseen, jossa Ispoisten Sigfridin leski oli myös mukana.

[Hela]

Palautan ketjun hetkeksi kesken jääneisiin konkreettisiin asioihin. Korjaan ensin arkistokollegani Aulis Oja-vainajan erehdyksen. Kun Ispoinen 1556-1557 tulee lähteiden valokeilaan, siellä on kaksi rälssitilaa, joiden molempien asukkaat maksoivat kymmenyksiä. Molemmissa mainitaan Olof (toisessa 1557 Olof Mattsson) vuoteen 1560, sen jälkeen toisessa on Sigfrid Mattsson skrivare, jonka talo on v:sta 1570 merkitty asumakartanoksi. Sätesgård-nimityksellä on tässä tapauksessa vain kameraalinen merkitys, sillä luotettavien tietojen mukaan Sigfrid Mattsson asui Turussa. Toisessa talossa on Sigfrid N. 1560-1572 ja sen jälkeen erinimisiä asukkaita. Talot sulautuivat yhteen asumakartanoksi ja sen lampuotitilaksi. Alkuperäiset kaksi rälssitilaa näkyvät vuoden 1556 ratsupalvelusluettelossa (hustru Brita ja Sigfrid Mattsson).

Sitten ongelmasta ”Olof Mattsson, adelsman, besitter själv”. Yritin katsoa, voisivatko alkuperäiset voudintilit vahvistaa tai kumota tämän arvoituksellisen merkintätavan. Se ei tule kymmenysluetteloista, koska tähän aikaan vielä alemmat rälssimiehet yleensä maksoivat kymmenyksiä vaan apuveroluetteloista, joilla koottiin yhdistettyjä lisäveroja matskottet, komålet ja näbbeskatten. Merkintä oli tarkoitettu osoittamaan, että rälssimies oli vapaa kyseisestä verosta. Se on Norrsundsvikin Olof Mattsonia tarkoittavana SAY:ssa 1566, 1570, 1572 ja 1581. Etelä-Suomen kihlakunnan tilitositteiden etsiminen on työlästä, olen digitoiduista toistaiseksi löytänyt vain apuveroluettelot vuosilta 1566 ja 1581, mutta en vuosien 1570 ja 1572 luetteloita. Mahdollisesti ne ovat jääneet digitoimatta.

Näissä merkinnöissä on vielä se ongelma, että SAY:ta laadittaessa henkilönnimi on pantu sulkeisiin, siis: ”Olof Mattsson”, adelsman, besitter själv”. Löytämissäni alkuperäisissä vuosien 1566 ja 1581 merkinnöissä ei ole näitä sulkeita. SAY:n laatijoiden halu korjata alkuperäistekstiä voi johtua kahdesta eri syystä. Ehkä alkuperäisen merkinnän todenmukaisuuteen ei ole oikein uskottu, kun sitä on verrattu muihin käsillä olleisiin tietoihin. Uskoisin kuitenkin, että syynä on yksinkertaisesti ollut se että voudin huolimatonta merkintätapaa on pidetty harhaanjohtavana. On ymmärretty, että siinä on yhdistetty lampuodin nimi Olof Mattsson ja nimetön rälssinomistaja, jonka verovapautta merkintä tarkoittaa.

H. I.

[Hela]

Korjaan äskeistä viestiä: "Etelä Suomen kihlakunnan" pitää tietenkin olla "Etelä-Suomen kihlakuntien".

H. I.

[A.K.Johansson]

”Piikkiö on aina ollut pelkkä rajapitäjä ja läpikulkupaikka.” - Liikenteellisesti Piikkiö onkin ihanteellinen asuinpaikka. Täältä voi lähteä helposti mihin ilmansuuntaan tahansa - Vanhalinnaan, Rääveliin tai Kastelholmaan, ja ehkä piispallakin oli ollut hyvä syy rakentaa linna strategisesti tärkeälle paikalle - Piikkiön Kuusistoon. Näillä samoilla rajamailla tiloja omistivat Skyttet, Djäknet, Puranpojat, Tavastit ja Bockit. Ja mitä tulee kestikievareihin, yksi kauneimmista löytyy edelleen Rungon kylästä.
Piikkiön Linnunpäässä asuivat 1370-luvulla Matti ja Jaakko. Olivatko kenties sukua Bo Månssonille, jolta Jacob Abrahamsson Djäkn osti Linnunpään joskus ennen vuotta 1398. Jos Ispoista on kutsuttu Linnunpääksi, ei se muuta sitä tosiseikkaa, että Piikkiössä on ollut jo varhaiskeskiajalla Linnunpää.
Keskustelua voisi laajentaa, miksi juuri sisäsaaristoalueilla on näitä pää-loppuisia paikkoja, joista monet ovat olleet rälssin omistuksessa: Hevonpää, Hirvonpää, Kaltunpää, Linnunpää. Onko mereen ulottunut ”nenä” näyttänyt eläimeltä, vai onko alueella ollut laivakuntia, joiden veneen kokkana oli eläinhahmo?
A.K. Johansson

[Hela]

Tarkennus: Merkintä, jota tarkoitin, on SAY:ssa tehtyine lisäyksineen näin:
(Olof Mattsson), adelsman, besitter själv.

H. I.

[Kivipää]

SAY:n tietoihin kirjattiin ruskealla värillä apuveroluettelotietoja. Esimerkiksi vuoden 1571 hopeavero oli tällainen tieto. Rälssilampuodit maksoivat sitä ja se merkittiin heidän nimellään ko. vuoden kohdalle. Samalla mainittiin usein myös se kenen lampuoti oli kyseessä. Laitan tähän linkit SAY:n sivuihin vuosilta 1560-79 Kemiön Brännbodasta, Engelsbystä, Kalmusnäsistä ja Norrsundvikista.

Tässä mielessä tuntuu oudolta, ettei Norrsundvikissa (Vestergård) mainita hopeaveron yhteydessä lainkaan isäntää ja hänen lampuotiaan. Toisaalta jos Olof oli isäntä, niin silloin tuo merkintä on ok. Nimittäin Kalmusnäsin rälssimies Knut Henriksson on merkitty tuossa aivan identtisesti Olof Mattsonin merkintöjen kanssa. Sulkumerkkeineen päivineen.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307608
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307610
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307433
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307545
______________
Matti Pesola

[Benedictus]

Turussa vaikutti n. sata vuotta ennen Ispoisten Sigfridiä eräs rälssimies Olof Jakobinpoika, joka Sigfridin tapaan oli myös Turun porvari ja pormestari. Sattumaa tai ei, mutta Olofin sinettikuviossa oli myös linnunpää. Pitkäkaulaisempi tosin, mutta kuitenkin. Olikohan siinäkin kyse Turun Linnunpäästä?

Olof oli Matts Olofinpojan (Villilä) isoeno. Mattsilla oli likeisiä yhteyksiä Ille-sukuun ja Stiernkors-/Holma-sukuun. Ja sitä kautta löytyy myös kytkentää Kaarina Maununtyttären seurueeseen, jossa Ispoisten Sigfridin leski oli myös mukana.

Aiheesta enempi oheisessa ketjussa.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=16138&page=13

Ille-suku tulee esiin yllättävän vahvasti.

Ispoisten vieressä on Ilpoinen. Mitä tuo nimi tarkoittaa?
Ilpo on nykyisin miehen nimi, entä Il pois, mitä pois tai poinen meinaisi, jos Il onkin Ille sanan osa. Voisiko pois olla pää sanan muuntuma, kun sanaa on kirjoittaneet suomea osaamattomat kirjurit,

Ilpois=Illenpää eli Illejen paikka.

Ispois= Isenpää ?Mikä sana voisi olla? Linnun nimi? Kurki suku, joka oli vanha suomalaissuku käytti Kurkivaakunaa, josko Ispoisen suku oli samankaltainen vanha klaani, jolla oli lintunimi käytössä, mistä on sitten tullut tuo Linnunpää nimi käyttöön.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/paikannimihaku.html?map.x=363&map.y=301&e=239608&n=6706912&scale=8000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi&tool=siirra&lang=fi
Kartano on ollut alkujaan meren äärellä, suojaisen lahden perukassa, korkean kallion juurella, minkä helposti havaitsee kartasta.

Missähän vanha alkuperäinen Ilpoisten kartanon paikka on ollut?

kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/paikannimihaku.html?e=240800&n=6707528&scale=16000&tool=siirra&width=600&height=600&lang=fi

Piikkiön Linnunpää vaikuttaa samoin olleen lahdenperukassa ja samoin sen vieressä on korkea vuori.
Olisiko niin, että tuollaisesta vuoresta on tullut tuo pää nimike?

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/paikannimihaku.html?e=256457&n=6702861&scale=16000&tool=siirra&width=600&height=600&lang=fi

Oheisen Hevonpään eli viksbergin kartanon paikka tukee samaa ajatusta.
Ovatko vuoret olleet talojen vartiopaikkoja, mistä on valvottu lähestyviä uhkia?

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/paikannimihaku.html?map.x=247&map.y=97&e=259525&n=6705711&scale=8000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi&tool=siirra&lang=fi

[Hela]

SAY:n sivu Brännboda eller Norrsunnanvik 1560-1579 osoittaa ettei tilalta, jossa Sigfrid Mattsson ja Olof Mattsson on mainittu, maksettu hopeaveroa, ilmeisesti lampuodilla ei ollut mitään veronalaista. Kymmenysverokin on alakanttiin ja parina vuonna on merkitty ”intet”.

Olen joutunut paljon käyttämään A.G. Fontellin julkaisua ”Egentliga Finlands sölfskatteregister” (1892), koska siellä oli rälssiä enemmän kuin muissa maakunnissa. Kun kirjaa ei ollut saatavissa antikvariaateissakaan, olen tehnyt siitä tarkat muistiinpanot. Ne vahvistavat SAY:n tiedot. Varsinaisessa Brännbodassa hopeaveroa maksoivat Henrik Classonin (Fleming) ja Erik Bertilssonin (Slang) lampuodit ja Brännboda-Norrsunnanvikissa vain Jöran Bardskäraren lampuoti. Jostakin syystä Kalmusnäsin Knut Henriksson ei maksanut hopeaveroa itsekään tai sitten merkintä on jäänyt pois luettelosta.

Olof Mattsson oli Norrsundsvikissa 1561-1573 ja jos hän tänä aikana kykeni maksamaan vain vähäistä kymmenysveroa eikä ollenkaan hopeaveroa ja kun häntä ei kertaakaan mainita rälssin ratsupalvelusluetteloissa, niin minun on vaikea ymmärtää, miksi hänestä pitäisi väenväkisin tehdä rälssimies.

H. I.

[Kivipää]

Varsinaisessa Brännbodassa hopeaveroa maksoivat Henrik Classonin (Fleming) ja Erik Bertilssonin (Slang) lampuodit ja Brännboda-Norrsunnanvikissa vain Jöran Bardskäraren lampuoti. Jostakin syystä Kalmusnäsin Knut Henriksson ei maksanut hopeaveroa itsekään tai sitten merkintä on jäänyt pois luettelosta.

Olof Mattsson oli Norrsundsvikissa 1561-1573 ja jos hän tänä aikana kykeni maksamaan vain vähäistä kymmenysveroa eikä ollenkaan hopeaveroa ja kun häntä ei kertaakaan mainita rälssin ratsupalvelusluetteloissa, niin minun on vaikea ymmärtää, miksi hänestä pitäisi väenväkisin tehdä rälssimies.

H. I.

Ei Olof Mattsonista olla väenväkisin tekemässä rälssimiestä, vaan ihmettely kohdistuu nyt lähinnä siihen, että mm. Brännbodan Jacob Perssonin ja Kalmusnäsin Knut Henrikssonin SAY-merkinnät ovat hyvinkin samanlaisia kuin Olofin. Brännbodan Jacobilla oli myös "intet"-maininta esim. v. 1571. Kukaan näistä kolmesta rälssitaloissa asuneista ei näytä maksaneen hopeaveroa.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307608 (Brännboda 1560-79)

Lisäksi tuon Norrsundvikin Vestergårdin kohdalla lisäkysymyksiä herättävät v. 1592 merkinnät "frelsisman besitter själv" ja "nobilis". Ketä ne mahtavat tarkoittaa?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1315307 (Norrsundvik 1580-99)

Totta kai merkintävirheitä on voinut sattua silloin tuoreeltaan tai SAY:n kopiointivaiheessa, mutta oudosti juuri Vestergårdin pienen (4 tankoa) rälssitalon omistaja (jos hän ei ole Olof Mattson) on pysynyt tuntemattomana jo vuosisatoja.

Mitä ratsupalvelukseen tulee, niin osallistuivatkohan kaikki pienrälssiin kuuluneet siihen? Vestergårdin omistus näyttää 1500-1600-lukujen taitteessa joka tapauksessa siirtyneen vankemman aatelistaustan omanneiden miesten haltuun.
____________
Matti Pesola

[Hela]

Vastaan ensiksi kysymykseen koskien merkintöjä ”frelsisman, besitter själv” ja ”nobilis”. Ne tarkoittavat tietenkin, että tila on vapaa lisäverosta isännän rälssiaseman johdosta. Hänen nimeään ei ole välttämättä tarvinnut kirjoittaa esiin.

Kun on ollut pakko torjua käsitystä Olof Mattssonin rälssiydestä, en ole tullut selvästi sanoneeksi, että Matti Pesolan ajatus voi olla hyvinkin järkevä, jos jätetään ”rälssihaaveet” syrjään ja ajatellaan että jollakin tuntemattomalla rälssittömällä Mattsilla oli kaksi poikaa. Sigfrid kohoaa kirjuriksi ja porvariksi ja lopulta rälsimieheksi saatuaan ensimmäisen avioliittonsa kautta rälssimaata ja mahdollisuuden käyttää vaimonsa vaakunaa. Toinen avioliitto tuo lisää rälssimaata ja uuden vaakunan. Olof saa elämänuran veljensä rälssilampuotina ensin Ispoisissa ja sitten Norrsundsvikissa.

Tätäkään ei voida todistaa, mutta indisioita voidaan esittää. Minusta jo alun perin kaikki viittasi siiȟen, että Sigfrid Mattsson oli syntyään rälssitön. Sama patronyymi kannattaa ottaa huomioon, vaikka nimi onkin kaikkein yleisimpiä. Painavimpana viitteenä pidän sitä että Olof esiintyy lampuotina Sigfridin kahdella tilalla, jotka sijaitsivat kaukana toisistaan (ellei sitten ole kyse kahdesta eri Olof Mattssonista, mikä taas olisi erikoinen sattuma).

H. I.

[Kivipää]

Kiitokset Henrik Impolalle perusteellisista vastauksista. On hyvä, että myös Ispoisten sukuun liittyviä asioita pohditaan ja selvitetään näillä foorumeilla.

Minun alkuperäinen kiinnostukseni tähän Olof Mattsoniin lähti siitä oletuksesta, että Sigfrid ja Olof olisivat veljeksiä. Siltä se nyt aika vahvasti näyttää. Mitä "rälssihaaveisiin" Olofin suhteen tulee, niin se ajatukseni on perustunut lähinnä SAY:n tietoihin. Nimittäin Olof Mattson ja "adelsman, besitter själv"-tekstit ovat poikkeuksetta täysin identtiset muiden Kemiön vastaavien kanssa. Pikaselailulla löysin noita vastaavia adelsman-esimerkkejä tusinan verran ja muutama rälssileskirouva-tapaus siihen päälle.

Eipä tullut ihan ensimmäisenä mieleen, että Olof Mattson olisikin ainoa poikkeus siinä (rälssimies)joukossa. Ja muutenkin noista "rälssihaaveista" sanoisin, että minulla on koko ajan ollut vahvana oletuksena, että hänen mahdollinen rälssimiesasemansa oli joka tapauksessa heikko ja olisi vääjäämättä johtanut asemien heikentymiseen ja rälssimaan menetykseen. Ja niinhän siinä kävi, että tämä Norrsundvikin tila vaihtoi omistajaa viimeistään 1590-luvulla.

Olisi mielenkiintoista tietää kenestä siinä vuoden 1592 "nobilis"-maininnassa oli kyse, sillä Ispoisten Sigfrid oli kuollut parikymmentä vuotta aiemmin, Måns Sigfridsson 1580-luvun lopulla ja Henrik Sigfridsson oli pantannut Ispoisen 1586 ja kadonnut sen jälkeen asiakirjoista.
_____________
Matti Pesola

[Kivipää]

Oscar Nikulan Turun kaupungin historiasta (s. 207) löytyi mielenkiintoinen maininta. Sen mukaan Sigfrid Matinpoika oli v. 1558 Turun muonavaraston tavarakirjurina. Turun linnan tavara- ja ruoka-aitan sekä muonavaraston toiminta organisoitiin Juhana-herttuan kaudella. Eräänä kiinnostavana piirteenä oli se, että kaupungin porvaristo osallistui muonavaraston organisaatioon.

Samalla sivulla kerrotaan Turun porvarien varustaneen 100 jalkaväkisotilasta Venäjän vastaisen sotaan. Neuvottelut käytiin syksyllä 1555 ja Pyhän Henrikin päivänä 20.1.1556 sotamiehet voitiin jo katsastaa. Varallisuudesta riippuen porvari varusti yksin yhden sotilaan tai kaksi porvaria yhdessä yhden sotilaan. Muistaakseni eräässä Mika Kallioisen kirjassa mainittiin, että porvari Sigfrid Matinpoika varusti yhden jalkaväkisotilaan eli nihdin.
_______________
Matti Pesola

[Kivipää]

Nyt kun sain käsiini Mika Kallioisen kirjan Kauppias, kaupunki, kruunu, niin katsoin siitä tarkemmin mm. tuota nihdin varustamista v. 1556. Sen mukaan porvari Sigfrid Matinpoika kuului siihen 51 porvarin joukkoon, josta kukin varusti yksin yhden sotilaan. Tämän 100 nihdin joukon varustamiseen osallistui yhteensä 150 porvaria. Tästä voinee päätellä, että Sigfrid oli porvariston varakkainta kerrostumaa.

Samaan aikaan v. 1556 (Impolan rälssikirjan mukaan) Ispoisissa sekä Brita-rouva että Sigfrid varustivat kumpikin yhden nihdin. Onko tuosta tehtävä sellainen johtopäätös, että Sigfrid varusti kaksi nihtiä, toisen Turun porvarin roolissa ja toisen Kaarinan Ispoisten rälssitilan isäntänä? Vai olikohan kyse yhdestä ja samasta Sigfridin nihdistä?

Kallioisen kirjasta ilmenee, ettei Sigfrid maksanut Turussa tonttiäyriä. Oman talon ja tontin omistajilta tonttiäyriä ei peritty, mutta esim. kirkolta peruutetuilla tonteilla asuvilta kylläkin. Kaupunkikiinteistön omistajana Sigfrid nautti myös täydestä tullivapaudesta. Tullisäännösten tultua voimaan v. 1545 porvarien oli kilpailuedun takia tarkoituksenmukaista pyrkiä täyteen tullivapauteen eli ostaa oma kaupunkikiinteistö.
_______________
Matti Pesola

[Benedictus]

Lueskellessani ketjua uudelleen, aloin pohtia olisiko Sigfrid Matssonilla mahdollisesti veli, jota ei ole osattu yhdistää tähän.

Panttaus on tietenkin eri asia kuin omistus. Ratkaisevia ovat kuitenkin sanat: "till släkten igen", jotka osoittavat että Karin Eriksdotter ei kuulunut Ispoisten perillisiin.

Ramsayn käsitystä, jonka mukaan Laukon Sigfrid oli sama henkilö kuin Ispoisten Sigfrid Mattsson, on mielestäni vaikea kumota, kun otetaan huomioon Laukon, Osalan, Oorlahden ja Ispoisten omistussuhteet. Omasta puolestani olen koettanut saada selvyyttä näihin omistussuhteisiin otaksumalla Sigfridin olleen kolmesti naimisissa. Kaikki tämä on kuitenkin vain todennäköisyyspohjaista teoriaa, joten Ispoisten sukua kannattaa edelleen tutkia.

Sigfrid-kirjurin on todellakin täytynyt olla varsin nuori 1530, mutta hän näyttää kuitenkin jo solmineen toisen avioliittonsa. Lähteissä oleva aukko 1537-1551 herättää kyllä huomiota mutta tuskin riittää kumoamaan Ramsayn teoriaa. Almquistin teoksesta (Den civila lokalförvaltningen IV) saa hyvän kuvan siitä miten vähän tiedetään voudeista ennen 1550-lukua. Kirjureista tiedetään tietenkin vielä paljon vähemmän.

Henrik Impolan mukaan Sigfrid Matsson olisi ollut jo 1530 aviossa.

Lainaus Kivipää:
Minulla on käynyt mielessä sellainenkin ajatus, että Per Matsson on saattanut olla Ispoisten Sigfridin ja Kemiön Norrsundvikin Olofin veli tai velipuoli.

Anu Johansson mainitsi jo tämän viestiketjun avauksessa, että Per Mattssonin katsottiin anastaneen Ladjakosken. Aarne Läntinen (Kuninkaan "perintöä ja omaa" (arv och eget). Kameraalihistoriallinen tutkimus Kustaa Vaasan maaomaisuudesta Suomessa vuosina 1531–1560. Studia Historica Jyväskyläensia 21. Jyväskylä 1981. s. 96.) kertoo asiasta seuraavaa:
Kaarinan Koski (Ladjakoski) mainitaan jo v:na 1378. Tuomiorovasti Maunu Särkilahti osti sen ja antoi Pyhäinmiesten prebendalle, jolle se kuului uuden ajan alussa. Sen jälkeen kirjuri Pietari Matinpoika Liesniemestä anasti sen itselleen ja antoi vaimolleen Britalle v:na 1536 huomenlahjaksi. Brita-rouva oli Sauvon Liesniemen herran Mikko Pentinpojan leski. Kuningas kiinnitti huomionsa Kosken epäselvään saantoon ja peruutti sen itselleen Juho Niilonpojan lampuotivoutikaudella Pietari Matinpojan poikapuolelta, Liesniemen Niilo Mikonpojalta, jolle sen oli kuitenkin suoritettava tilasta korvaus. Se näyttää jääneen kuitenkin saamatta. Koskesta tehtiin v:na 1571 Turun koulumestarin palkkatila, joka kuului ensin koulumestari Jaakko Pietarinpoika Suomalaiselle.

Aiemmin esiin ottamani SAY-merkinnät Per Mattssonista Ladjakoskella vuosina 1575 ja 1584 jäivät sen verran kaivelemaan, että etsin jälkimmäisen alkuperäismerkinnän. Per Mattsson tosiaankin löytyy Ladjakoskelta vuoden 1584 maakirjasta (1431:98v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1857423)) ja tarvittaessa varmaankin myös vuodelta 1575.

Joku Per Mattsson on siis huseerannut Ladjakosken lampuotina(?) sinä aikana, kun tila on ollut Finnolle läänitettynä. Olettakaamme, että tämä Per Mattsson on sama mies kuin mielenkiintomme kohteena oleva kirjuri, vaikka hänet on tähän maakirjaan kirjattu ilman titteliä. Merkintä todistaisi, että Per Mattsson oli elossa vielä 1585 ja toimi poikansa lampuotina (Jännä ajatus!). Lisäksi se todistaisi, että Brita i Liesniemi on elänyt tätäkin pidempään. Hänen kuolinaikansa selvittämisestä saattaisi olla jotain apua tämän palapelin rakentelussa. Benedictus jo löysikin hänestä elonmerkkejä vuodelta 1571 ja päätyi hänen elinkaartaan analysoidessaan siihen, että hän olisi syntynyt 1500-luvun alkuvuosina. Ikänsä puolesta Brita siis sopii Finnon äidiksi.


Alla vielä Jacob Finnån pojan Johanneksen vaimon tietoa.

Piikkiön käräjät 1635
Sovittelu Walborg Henriksdr (i Breidilä i Pemar) ja Michell Thomasson (i Storgården)välillä 15 dukaatista ja kultasormuksesta, jotka Walborgin poika Erich Mårtensson antanut edesmenneelle Jören(Johan?) Mångssonille(i kalmusnäs?)

1642 mainitaan ensimmäisellä tilalla Mårten Grelsson varmaankin Grels Mårtenssonin poika.
Toisella tiallamainitaan Mårten Grelsson ja äiti Margareta Henriksdotter.
1.tilalla mainitaan Mårten Jöransson ja vaimo Margareta ja sitten vaihtelevasti Grels tai Jöran.

2. tilan Grels Mårtenssonin vaimo Margareta Henriksdotter lienee sama Margareta Henriksdotter, joka karhusi Hämeenkyrön khr Henrikus Finnolta entisen miehensäJohannes Finnoniuksen perintöjä.
Turun raastupa 1643
Sahl:Johannis Jacobi Finnoniuksen leski Malin Henriksdr (af Proila? och Pemar sochn) pyytelee miehensä perintöjä Turun talosta, jota Henrich Finno (i Kyrö) hallinnut 37 vuotta.
Ylläoleva nimilienee Paimion Stor Breidilä?


Lainaus Johansson:

En tiedä, onko tuota Per Mattssonin huomenlahjakirjettä käsitelty jossain ennen, mutta ajattelin vielä listata kirjeessä mainitut henkilöt. Toivottavasti joku oikaisee mahdolliset virheet. Kirjeessä siis mainitaan Ivar Flemming, Thomas Jönsson (Ryting), Sten Henriksson (Finne), Torsten Salomonsson, Nils Gustafsson (Fincke?), Lasse Brok, Erik Andersson (Rääf?), Erik Håkansson (Slang), Olavus Jönsson (?), Erik Flemming Halikosta, Peder van Aken (Turun pormestari), ? Cappa ? ja "Lille Jörgen". Selkeät kytkennät Fincke-sukuun ja turkulaisiin porvareihin. Olisiko Pikku-Yrjö Britan veli?
Kirjeessä mainittu Erik Andersson tai hänen ensimmäinen vaimonsa ja Liesniemen Brita omistivat maata Kemiön Engelsbystä, samoin Knut Henrikssonin (Kalmusnäs) ensimmäinen vaimo. Onko Engelsby periytynyt Britalle Bitz-suvun kautta? Olof Drake oli ollut naimisissa Henrik Bitz vanhemman tyttären Birgitan kanssa. Engelsbyn osti Henrik Bitz (nuorempi) Klaus Bitzin leskeltä.
Jos Liesniemen Brita oli Stålarm-sukuinen, olisi ymmärrettävää, miksi Henrik Classon Hornin poika Jöran Henriksson sai Liesniemen; hänen äitinsä oli Elin Arvidsdotter Stålarm.

AJ

Tästä keskusteluketjusta katosi aika lailla viestejä bittiavaruuteen, mutta mennyt mikä mennyt. Tällä kertaa lähestyn otsikon aihetta kautta rantain. Nimittäin Michel Mattsonilta (till Storgården), Lasse Anderssonilta (i Åbo), Margareta-rouvalta (till Broddeböle) ja Nils Henrikssonilta (till Linnunpää) kerättiin vuosina 1569-73 yhteisvastuullista lisäveroa heidän lampuotitaloistaan Piikkiön Oorlahdessa, Tuomalassa ja Tuorilassa. Henrik Impola ei kirjassaan löytänyt todisteita esim. yhteisomistuksesta, vaan hän piti kyseistä toimenpidettä lähinnä veroteknisenä.

Huomasin kuitenkin, että kaikilla em. henkilöillä oli joitain kytkentöjä Ispoisten isäntään Sigfrid Mattsoniin. Linnunpään Nils oli todennäköisesti Sigfridin lähisukulainen, Michel Mattsonin leskestä tuli Sigfridin miniä, Lasse Andersson oli Turun porvari ja pormestari Sigfridin tapaan. Hänen lankonsa Simon Thomasson (till Kapellstrand) oli Juhana-herttuan linnaoikeuden jäsen v. 1556, kuten myös Broddebölen Margaretan puoliso Nils Månsson ja tietysti myös itse Ispoisten Sigfrid Mattson.

Sattumaa tai ei, mutta jonkinlaista pientä piiriä olen tuossa näkevinäni. Minulle on edelleen epäselvää millä perusteilla Juhana-herttua valitsi Turun linnaoikeuden jäsenet.
________________
Matti Pesola

Mika Kallioisen väitöskirjasta Kauppias, kaupunki, kruunu (SKS 2000) löytyy muutama maininta Sigfrid Mattsonista. Esim. liitteessä n:o 5 (Turun porvariston johtava kerrostuma 1500-luvun puolivälissä) Sigfridistä on seuraavat tiedot: 1) varusti yhden sotamiehen Venäjän sotaan v. 1556, 2) omisti talon tai maatilan, 3) tullausasema oli tullivapaa, 4) 26 laivalastia aikavälillä 1548-59, 5) raatimies ja 6) rälssimies. Muita rälssimiehiä tuon samaisen luettelon mukaan olivat Knut Kappe, Laurens Andersson, Nils Pettersson, Simon Henriksson ja Jakob Svart.
Sigfridin mainitaan olleen Turun raatimiehenä v. 1554 ja pormestarina v. 1570. Tästä pormestariudesta en muista nähneeni mainintoja missään muualla.

Matti Pesola

Liitin ylle viestejä Sigfrid Matssonin ja Per Matssonin ympäriltä, ainakin joitain henkilöitä ja tiloja vaikuttaisi olevan verkossa.

Ladjakoski:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166205

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166643
Kuka olisi 1600 Ladjakoskella mainittu Henrik Sigfridsson?
Entä leski Birgitta?

Voisiko Kirjuri Per Matsson ja Kirjuri Sigfid Matsson olla veljeksiä?

[Kivipää]

Se, että Per Mattson esiintyy maakirjassa vielä 1584 tarkoittanee sitä, että tuolle ajalle tyypilliseen tapaan maakirjatiedot olivat "jämähtäneet" paikoilleen jopa vuosikymmeniksi. Vuoden 1585 verouudistus laittoi maakirjamerkinnät taas ajan tasalle. Ikänsä puolesta Per sopisi Sigfridin veljeksi/velipuoleksi.

Tuo vuoden 1600 Henrik Sigfridsson-merkintä (Ladja)koskella tuntuu kieltämättä kiinnostavalta. Tilan lampuotina oli pitkään (mm. v. 1571 hopeaveron aikaan) Henrik Thomasson. Ilmeisesti hänestä on kyse noissa SAY:n punakynällä tehdyissä Henrik-merkinnöissä 1580-luvulle asti. Mutta 1590-luvulla kuvaan ilmestynyt Henrik voi olla sama kuin tuo sinisellä värillä v. 1600 merkitty Henrik Sigfridsson. Hän lienee ollut tuon 24-tankoisen suurtilan lampuoti. Mitähän tuo sininen merkintäväri tuossa asiayhteydessä tarkoittaa?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166643 (Koski 1600-1619)

Kieltämättä houkutus on suuri yhdistää tämä Henrik Ispoisten Henrikiksi. Ispoinen oli pantattu muille, joten mikäpä ettei kiinnostusta olisi ollut tuollaisen suuren kruununtilan (ja Turun koulumestarin) lampuodiksi. Mitä luultavimmin Ispoisten Henrikin rälssimiesasema olisi joka tapauksessa ollut mennyttä 1600-luvulle tultaessa.

Ja kun ajatusleikkiä näin pikkutunneilla vie eteenpäin, niin tuohon koulumestarin lampuotipakettiin sopisi tavallaan myös tuleva lainlukija, konrehtori ja Piikkiön kirkkoherra Sigfridus Henrici tämän Ladjakosken Henrik Sigfridssonin poikana. Näkyyhän tuossa Ladjakoskella kohta myös maisteri Joachim, jonka kytkyt ovatkin oma luku sinänsä.
_______________
Matti Pesola

[mjauhi]

Tässä tapauksessa tarkoittanet lilalla värillä merkittyä Hendrich Sigfredsonia. Lila väri SAY:ssa on varattu erikoistileille ja on:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1700043
Maskun ja Piikkiön kihlakuntien katoluettelo v. 1601

Hendrich Sigfredssonin edessä on joku merkintä(tarkoittanee lampuotia??) ja Markus skolmestaren I Åbo edessä NB.

Tutkimisiin

[Benedictus]

Ladjakoski vaikuttaa todella olleen suuren kooltaan,sillä SAY:n nopealla selauksella vain Kakskerran Myllykylän pormestari Michel Krankilla oli 20 tankoa, tosin useiden kartanoiden tiedot puuttuvat.

Michel Krank oli siis Jacob Finnon lanko.

Joachim Stutaeus taasen Jacob Finnon lesken 2. puolison vävy.

Siitä kun Jacob Finno sai Ladjakosken läänityksenä, se säilyi "perheen" hallussa Stutaeuksen kuolemaan saakka.

Jos Per Matsson ja Sigfrid Matsson olivat veljeksiä olisi heillä molemmilla ollut samanlaiset aviot, eli naivat aatelissukuiset vaimot.
Tämä varmaankin edellyttäisi, että ainakin heidän äitinsä olisi ollut myös aatelinen, sillä usein tuon ajan avioissa aatelittoman miehen takaa löytyy aatelinen äiti.

Henrik Impola arveli, että Ispoisten Sigfrid ei ollut rälssiä, mutta jos Ispoisten Brita oli äitinsä, niin tämä voisi olla aatelissukuinen, Ispoisten Linnunpää sukua.

Kuka Mats olisi ollut Turussa vaikuttaja asemassa porvarina 1500-luvun alkupuolella?

[Pekka Hellemaa]

Oscar Nikulan Turun kaupungin historiasta (s. 207) löytyi mielenkiintoinen maininta. Sen mukaan Sigfrid Matinpoika oli v. 1558 Turun muonavaraston tavarakirjurina. ...


Vuonna 1563 Sigfridillä oli jotain tekemistä myös köyhien kanssa (959:5 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1829013) ja 959:13 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1829021))

Samalla sivulla kerrotaan Turun porvarien varustaneen 100 jalkaväkisotilasta Venäjän vastaisen sotaan. Neuvottelut käytiin syksyllä 1555 ja Pyhän Henrikin päivänä 20.1.1556 sotamiehet voitiin jo katsastaa. Varallisuudesta riippuen porvari varusti yksin yhden sotilaan tai kaksi porvaria yhdessä yhden sotilaan. Muistaakseni eräässä Mika Kallioisen kirjassa mainittiin, että porvari Sigfrid Matinpoika varusti yhden jalkaväkisotilaan eli nihdin.


Sigrid Mattsonin nihdin nimi ja aseistus on myös tiedossa: Siffre Madzsons knecht Lass Jonss: mz knell: suerdh(Lähde: Arvo Viljanti (1945): Turun kaupungin maanpuolustusvelvollisuus Kustaa Vaasan Venäjän sodan aikana. THArk 9: 311.)
Lasse Jonssonin aseistuksena olivat siis keihäs ja miekka. Knavelspjut (knell:), oli parimetrinen pistokeihäs, jonka poikkipiena esti asetta uppoamasta liian syvälle.

[Kivipää]

Kiitos linkeistä Pekka ja mjauhi. Vielä kun saisi selon niiden tarkasta sisällöstä :-). Sigfrid näyttää olleen Turussa monessa mukana. Kallioisen kirjan porvariluettelosta ilmenee, että Sigfrid ilmestyi asiakirjoihin porvarina v. 1551. Hänellä oli kaupungin luottamustehtävien lisäksi rooli kruunun eli Turun linnan oikeus- ja taloustehtävissä.

Asian voisi nähdä myös siten, että Juhana ensin herttuana ja sitten kuninkaana jotenkin suosi Sigfridiä ja tämän perhettä. Sekä Sigfrid että poikansa Måns olivat Turun linnaoikeuden jäseniä. Måns oli myös (Suomen) tallimestari ja sitä ennen mahdollisesti drabanttina Juhanan hovissa.

Näiden viime päivien keskustelujen tuloksena eräs hypoteesi voisi tosiaan olla se, että Sigfridin poika Henrik olisi ollut Ispoisista luovuttuaan (panttaus) ja aatelin ratsupalvelun lopetettuaan valmis ryhtymään suuren Ladjakosken tilan lampuodiksi. Kysehän oli Turun koulumestarin palkkatilasta, joka oli suoraan hallitsijan omistuksessa.
___________________
Matti Pesola

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166643

Yllä näkyy Henrik vuoteen 1602, sitten h. Birgitta.

Ladjakoski kuului Gregorius Martini Teetille, Jacob Finnon lesken 2.puolisolle.

Leski Margareta Myllar kuoli 1605.

Jos kirjuri Per Matsson ja Ispoisten Sigfrid Matsson olisivat olleet veljiä, olisi Henrik Sigfridsson ollut Jacob Finnon serkku(jos Per Matsson isänsä).

Voisiko tuo h.Birgitta olla Henrik Sigfridssonin vaimo.

Per Matssonin vaimo oli Brita Liesniemi, ajallisesti olisi melko mahdotonta, että hän olisi tuo h.Birgitta. Olisi silloin noin 90-vuotias. Hän oli kuitenki saanut aikoinaan tilan huomenlahjaksi ja saattoi kuulua tilan kalustoon kuolemaansa saakka.

Jos Henrik Sigfridsson olisi ollut khr Sigfridus Henricin isä niin voisiko tuo sukunimi Raumannus tulla äidiltä?

Jos ajatellaan, että nimi tulisi Raumalaiselta papilta, niin eräs kiinnostava vaihtoehto ajallisesti olisi Rauman khr Martinus Olai, joka oli erinomaisen läheisessä yhteydessä kuningas Juhanaan, kuten oli Ispoisten perhekin.

Voisi ajatella, että Henrik Sigfridsson olisi naitettu lähipiirin tyttärelle.

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1592

[Kivipää]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166643

Yllä näkyy Henrik vuoteen 1602, sitten h. Birgitta.

Ladjakoski kuului Gregorius Martini Teetille, Jacob Finnon lesken 2.puolisolle.

Leski Margareta Myllar kuoli 1605.

Jos kirjuri Per Matsson ja Ispoisten Sigfrid Matsson olisivat olleet veljiä, olisi Henrik Sigfridsson ollut Jacob Finnon serkku(jos Per Matsson isänsä).

Voisiko tuo h.Birgitta olla Henrik Sigfridssonin vaimo.

Per Matssonin vaimo oli Brita Liesniemi, ajallisesti olisi melko mahdotonta, että hän olisi tuo h.Birgitta. Olisi silloin noin 90-vuotias. Hän oli kuitenki saanut aikoinaan tilan huomenlahjaksi ja saattoi kuulua tilan kalustoon kuolemaansa saakka.

Jos Henrik Sigfridsson olisi ollut khr Sigfridus Henricin isä niin voisiko tuo sukunimi Raumannus tulla äidiltä?

Jos ajatellaan, että nimi tulisi Raumalaiselta papilta, niin eräs kiinnostava vaihtoehto ajallisesti olisi Rauman khr Martinus Olai, joka oli erinomaisen läheisessä yhteydessä kuningas Juhanaan, kuten oli Ispoisten perhekin.

Voisi ajatella, että Henrik Sigfridsson olisi naitettu lähipiirin tyttärelle.

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1592

Nähdäkseni tuo Birgitta on Henrik Sigfridssonin vaimo. Kustaa Vaasa siirsi Ladjakosken omistukseensa ja sitä myöten se kuului kruunulle. Juhana teki siitä Turun koulumestarin palkkatilan, joka (lampuoti?) Henrik Sigfridssonin aikaan kuului Marcus Henrici Helsingiukselle.

Piikkiön kirkkoherra Sigfridus Henrici käytti Raumannus-nimeä vasta viimeisenä elinvuotenaan. Minulla on sellainen käsitys siitä, että se olisi tullut hänen toisen vaimonsa (sittemmin lesken) Catharina Mattsdotterin myötä. Hänet sijoittaisin Rauman kirkkoherra Matthias Sigfridin tyttäreksi ja Jonas Raumannuksen sisareksi.
_____________
Matti Pesola

[Benedictus]

I Sigfrid Raumannus, s. ?, k. ?.
Toimi Piikkiön kirkkoherrana 1628-1630 Leinbergin matrikkelin ja Piikkiön historia I mukaan hänen isänsä oli Henrik.
Lapset:
Eerik Raumannus. Tauluun 2.
Josephus Sigfridi Raumannus, s. ?. Tauluun 3.

Yllä olevat ovat kait Piikkiön khr Sigfridius Henrici Raumannuksen poikia.

Sigfridus Henricin leski käräjöi lapsipuoliltaan perintöjä, jotka nämä olivat saaneet isältään.

Miksi tuon "pahan äitipuolen" miehen lapset olisivat ottaneet käyttöönsä tämän suvun nimen?

Ei oikein sovi kuvioon.

Sigfridus Henrikin 1.vaimoa ei tunneta, tämänkin myötä voisi tulla nimi.

Sigfrid Henrikssonin äitinä vaikka vain kuvitellen Birgitta Mårtensdotter Raumannus olisi toimiva. Sopisi ajallisesti ja sosiaalisesti.

[Kivipää]

I Sigfrid Raumannus, s. ?, k. ?.
Toimi Piikkiön kirkkoherrana 1628-1630 Leinbergin matrikkelin ja Piikkiön historia I mukaan hänen isänsä oli Henrik.
Lapset:
Eerik Raumannus. Tauluun 2.
Josephus Sigfridi Raumannus, s. ?. Tauluun 3.

Yllä olevat ovat kait Piikkiön khr Sigfridius Henrici Raumannuksen poikia.

Sigfridus Henricin leski käräjöi lapsipuoliltaan perintöjä, jotka nämä olivat saaneet isältään.

Miksi tuon "pahan äitipuolen" miehen lapset olisivat ottaneet käyttöönsä tämän suvun nimen?

Ei oikein sovi kuvioon.

Sigfridus Henrikin 1.vaimoa ei tunneta, tämänkin myötä voisi tulla nimi.

Sigfrid Henrikssonin äitinä vaikka vain kuvitellen Birgitta Mårtensdotter Raumannus olisi toimiva. Sopisi ajallisesti ja sosiaalisesti.


Sigfridus Henricin lesken Catharina Mattsdotterin uusi puoliso, Turun porvari Thomas Johansson edusti oikeudessa vaimoaan, joka hovioikeudelle ja sittemmin kihlakunnanoikeudelle esitetyn kirjelmän mukaan oli kokenut suurta vääryyttä kirkkoherran jälkeisessä perinnönjaossa. Jakokirja oli päivätty 7.9.1631 ja sen olivat allekirjoittaneet lainlukijat Mats Eskilsson ja Anders Sigfridsson sekä Turun kirkkoherra Joachim Stutaeus. Asia siirrettiin (takaisin) hovioikeuteen.

Sinänsä hyviä nuo Benedictuksen esittämät vaihtoehdot. Laitan tähän linkit kahteen asiakirjatositteeseen, joista näkyy Sigfridus Henricin nimen kirjoitusmuoto vuosilta 1628 ja 1630. Raumannus näkyy tuossa jälkimmäisessä. Hän kuoli v. 1630.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1944822
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1945861
______________
Matti Pesola

[Kivipää]

Pohdiskellessani tuota Kaarinan Ladjakosken koulumestarin palkkatilan lampuotia Henrik Sigfridssonia ja hänen puolisoaan Birgittaa, niin mieleen tuli Geet-suku. Nimittäin tuolla Raumannus-keskusteluketjussa pohdittiin taannoin myös Joachim Stutaeuksen lesken Brita Henrikintyttären isän henkilöä.

Se tiedetään (Ramsay), että Brita oli Isokyrön kirkkoherra Jacobus Sigfridi Geetin tyttärentytär, jonka isä oli Henrik. Ramsayn lähteenä on ollut Halikon tuomiokirja vuodelta 1628, jossa käsitellään Britan Anna-tädiltään (äidin sisar) saamaa lahjoitusta (Maskun Keitilä). Britan ensimmäinen puoliso oli Botilan Måns Andersinpoika, jonka isän leski em. Anna-täti oli.

Entäpä jos Turun koulumestarin palkkatilan lampuodin vaimo Birgitta olikin Isonkyrön rovastin tytär? Siihen sopisi edelleen hyvin myös se vaihtoehto, että Turun kirkkoherran puoliso Brita ja Piikkiön kirkkoherra Sigfrid olisivat olleet sisaruksia ja lampuoti Henrikin ja vaimonsa Birgitan lapsia. Lasten etunimet Brita ja Sigfrid olisivat luontevasti tulleet molempien sukujen aiemmasta etunimistöstä (Brita/Birgitta/Sigfrid).

Oliko sitten Ladjakosken lampuoti Henrik sama kuin aiempi Ispoisten Henrik jää toki avoimeksi. Nykytiedon mukaan Henrik katosi asiakirjoista pantattuaan Ispoisten kartanon v. 1586. Sehän ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hän olisi edelleen vaikuttanut elävien kirjoissa, vaikka rälssimiehen ura olikin ohi. Jos ja kun isänsä oli porvari ja setänsä lampuoti, niin miksipä ei Henrik olisi voinut olla niitä molempia. Nimittäin 1590-luvulta löytyy maininta eräästä Turun porvari Henrik Sigfridssonista.
_______________
Matti Pesola

[Pekka Hiltunen]

Pohdiskellessani tuota Kaarinan Ladjakosken koulumestarin palkkatilan lampuotia Henrik Sigfridssonia ja hänen puolisoaan Birgittaa, niin mieleen tuli Geet-suku. Nimittäin tuolla Raumannus-keskusteluketjussa pohdittiin taannoin myös Joachim Stutaeuksen lesken Brita Henrikintyttären isän henkilöä.

Se tiedetään (Ramsay), että Brita oli Isokyrön kirkkoherra Jacobus Sigfridi Geetin tyttärentytär, jonka isä oli Henrik. Ramsayn lähteenä on ollut Halikon tuomiokirja vuodelta 1628, jossa käsitellään Britan Anna-tädiltään (äidin sisar) saamaa lahjoitusta (Maskun Keitilä). Britan ensimmäinen puoliso oli Botilan Måns Andersinpoika, jonka isän leski em. Anna-täti oli.

Entäpä jos Turun koulumestarin palkkatilan lampuodin vaimo Birgitta olikin Isonkyrön rovastin tytär? Siihen sopisi edelleen hyvin myös se vaihtoehto, että Turun kirkkoherran puoliso Brita ja Piikkiön kirkkoherra Sigfrid olisivat olleet sisaruksia ja lampuoti Henrikin ja vaimonsa Birgitan lapsia. Lasten etunimet Brita ja Sigfrid olisivat luontevasti tulleet molempien sukujen aiemmasta etunimistöstä (Brita/Birgitta/Sigfrid).

Oliko sitten Ladjakosken lampuoti Henrik sama kuin aiempi Ispoisten Henrik jää toki avoimeksi. Nykytiedon mukaan Henrik katosi asiakirjoista pantattuaan Ispoisten kartanon v. 1586. Sehän ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hän olisi edelleen vaikuttanut elävien kirjoissa, vaikka rälssimiehen ura olikin ohi. Jos ja kun isänsä oli porvari ja setänsä lampuoti, niin miksipä ei Henrik olisi voinut olla niitä molempia. Nimittäin 1590-luvulta löytyy maininta eräästä Turun porvari Henrik Sigfridssonista.
_______________
Matti Pesola
Eiköhän juuri näillä vaiheilla köyhtyvä rälssi siirtynyt porvarissäätyyn, jota hallitsijakin ymmärsi suosia, kun kasvava keskiluokka näytti tuovan maahan vaurautta. Pantti näyttää jääneen joka tapauksessa lunastamatta. Ehkä tarkemmat tiedot porvari Henrik Sigfridssonin oikeuksista ja toimialasta löytyvät vielä jonkin mutkan takaa lähteistä.
PH

[Kivipää]

Olen ajatellut asian niin, että Henrikin rälssimiesasema heikentyi ratkaisevasti Ispoisten panttauksen ja aatelin ratsupalveluksen lopettamisen myötä. Jos/kun isä-Sigfrid oli alunperin rälssin ulkopuolelta ja Henrikin puoliso myös, niin rälssitarkastuksesta hän tuskin olisi enää selvinnyt "puhtain paperein".

Veli Pekka Toropaisen artikkelissa "Turun porvariston keskinäiset verkostot vuosina 1549-1660" Seuran vuosikirjassa n:o 47 mainitaan porvari Henrik Sigfridsson (liite 8, s. 275). Sen mukaan Valpuri Innamaan laiva oli kuljettanut kaksi kertaa Henrikin rahtia Lyypekkiin.
_____________
Matti Pesola

[Benedictus]

Ajatus, että Henrik Sigfridssonin vaimo olisi Jacobus Geetin tytär ei ole hullumpi, sillä kyseessä olisi silloin rälssiasemansa menettänyt aatelissukuinen Henrik ja aatelisen papin tytär, joka papin tyttärenä ei ole aatelinen.

Kuitenkin Geetin tyttärentytär Brita Henriksdotter naitetaan rikkaalle aatelismiehelle.
http://runeberg.org/frfinl/0055.html

Jos Brita Henriksdotter olisi Ispoisten Henrikin tytär, olisi tällä pitänyt olla varmaankin kohtuulliset myötäjäiset, jotka olisivat mahdolliset porvari ja suurtilan lampuoti homman kautta. Ispoisten tila ei liene tuotoltaan ollut kovin hääppönen, siitä saadulla velkarahalla on ehkä maksettu velat.

Piikkiön khr Sigfridus Henrici sopii täysin tuohon ajatukseen, että isoisä olisi Jacobus Geet.

Jos vielä arvellaan, että linankirjuri Henrik Hanssonin 1. vaimo Biritta oli Henrik Sigfridssonin sisar, olisi Mårten Henriksson Stodius, langon 2. avion poika, siis melkein sukua.

Vai mennäänkö taas mielikuvituksen puolelle, teemalla, että ennen kaikki tapahtui klaanin sisällä.

Linnakirjuri Henrik Hanssonin 2. vaimo oli Elisabeth Mårtensdotter Kyrö.
Tämän äiti oli Tyrvään nimismies Olofin tytär Valborg Olofsdotter Kyrö ja veljensä Jacob Olofsson Kyrö, Turun porvari.

Isä Turun porvari Mårten Persson Kyrö. Kuka oli tämän isä? Ajallisesti isäksi sopisi kirjuri Per Matsson.

Asiaa voisi tukea ajatus, että Mårten Persson Kyrön langon Porin khr Martinus Olain 2. vaimo oli Margareta Persdotter, mahdollisesti Mårten Perssonin sisar.

Toisaalta khr Martinus Olain tytär Rakel Mårtensdotterin puoliso oli Hans Ragvalsson Ram, jonka isoisä oli kirjuri Per Matssonin huomenkirjan allekirjoittaja Torsten Ram.

Rakel Mårtensson ja Elisabeth Kyrö olivat siis serkut.

JOS suuri spekulatio!
Ispoisten Sigfrid Matsson ja kirjuri Per Matsson olisivat olleet veljiä ja Mårten Persson kirjuri Perin poika, jos olisi Henrik Hanssonin 1.vaimo Biritta Sigfridin tytär ja 2. vaimo Elisabeth Kyrö silloin serkkuja.

Lisätään sotkuun vielä yksi ulottuvuus. Kaarina Maununtyttären seurueeseen kuului myös piispa Michael Agricolan leski Brita Olofsdotter.

Onko kyseessä Porin khr Martinus Olain ja Valborg Olofsdotter Kyrön sisar?
Brita Olofsdotterin pojan tiedot ovat kiinnostavia.

Agricola, Christianus Michaelis (1550–1586)

Kristian Mikaelsson
S Turku 11.12.1550. V Turun tuomiokapitulin kanunki, filosofian maisteri (Wittenberg), myöhemmin Turun piispa (ordinarius) Michael Olai Agricola (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=41) ja Brigitta (Birgitta) Olofsdotter hänen 1. avioliitossaan.
Kävi Turun katedraalikoulua. Ylioppilas Leipzigissa 24.3.1573,


Vihittiin papiksi Turussa 1572. Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) katedraalikoulun rehtori (koulumestari) 15.7.1578 Juhana III nimittämänä sitouduttuaan noudattamaan kuninkaan uutta liturgiaa; rehtorin viran ohessa Turun tuomiokapitulin jäsen 1578–1583.

K Tallinna 19.2.1586 (haudattiin Tallinnan tuomiokirkkoon).


P 1583 (toisen tiedon mukaan jo noin 1578) Elin Pehrsdotter Fleming Rymättylän Viljaisten sukua hänen 1. avioliitossaan, K ennen vuotta 1608, PV rälssimies Pehr (Peder) Eriksson Fleming till Viljais ja hänen 1. puolisonsa Margareta Torstensdotter Ram.


Elin Pehrsdotter Flemingin P2 12.8.1588 rälssimies Hans Johansson Stålarm till Dregsby.

Cristianus Agricolan anoppi oli siis Ulvilan khr Martinus Olain tyttären Rakelin anopin Märta Torstensdotter Ramin sisar.

Tuo panee jo vahvasti epäilemään, että Brita, Valborg ja Mårten Olofin lapset olivat sisaruksia.

[Benedictus]

Kun pohtii Ispoisten Sigfridiä ja Sigfrid Kaukkoa, niin ei voi olla , että kyseessä olisi sama henkilö.
Oorlahden periytymiseen on jokin muu kanava.

Kaikkien henkilöiden aktiivisuus ajat huomioiden Sigfrid Laukko kuuluu paljon menneenpään aikaan kuin Sigfrid Matsson, vaimonsa ja poikiensa kanssa.

Voisiko olla, että Sigfrid Matssonin puoliso Valborg voisi olla Mälkkilän Karin Eriksdotterin sisar?

[Kivipää]

Minuakin on jo pitkään askarruttanut Laukon Sigfridin ja Ispoisten Sigfridin pitäminen (esim. Ramsay) samana henkilönä. Laukon Sigfrid oli aktiivinen toimija Perniössä 1520- ja 1530-luvuilla. Eli hän oli todennäköisesti syntynyt jo 1400-luvun puolella. Onkohan muuten niin, ettei Laukon Sigfridin patronyymiä ole näkynyt ko. aikakauden asiakirjoissa?

Vastaavasti Sigfrid Mattson näkyy ensimmäisen kerran Turun porvarina vuodesta 1551 ja Ispoisissa vuodesta 1556 lähtien. Aktiiviura päättyi Turun pormestariuteen v. 1570. Kuinka todennäköistä on, että yli 70-vuotias olisi tuolloin ollut Turun pormestarina?

Kysymyksiä nuo herättävät, kuten myös se, että Laukon Sigfrid hankki Piikkiön Oorlahden (tai osan siitä) itselleen v. 1530 ja se, että Ispoisten Sigfrid oli Oorlahden (tai sen osan) omistajana 1560-luvulla. Tämä omistuskuvio on todennäköisesti ollut Jully Ramsayn johtopäätöksen keskeisenä vaikuttajana. Ramsayn tekstin viitteenä on vuoden 1634 valtiopäiväasiakirja, joka tarkoittaa Fogelhufvud-suvun epäjohdonmukaista ja suorastaan sekavaa sukuselvitystä. Ramsay on aikanaan tehnyt merkittävää työtä, mutta monin paikoin päivitystarvetta olisi aika lailla.
_________________
Matti Pesola

[Benedictus]

Näkisin, että Ispoisten Sigfrid Matsson ja perheensä pitää tutkia uudelleen siltä pohjalta, että ensimmäiset tiedot ovat 1550-luvun vaihteesta. Siten myös tulee kysymys, oliko vaimoja vain yksi.

Olisi kiinnostavaa tietää, ketä on oikeasti asunut Ispoisissa ennen Sigfrid Matssonia.
Vaikuttaisi, että Ispoisten asujat ja Piikkiön Linnunpään asujat on nimen takia sotkettu yhteen eli Kaarinan Ispoisten Linnunpää olisi oma sukunsa ja Piikkiön Linnunpää omansa.
Ainakin vaakunat on rajusti erilaisia, vaikka en niistä mitään ymmärrä.

<mitähän tuo Mats Gröpin nimi tarkoittaa, en löytänyt selvyyttä siihen, onko jonkun elikon nimi?

[Kivipää]

Mitä luultavimmin Sigfridin pojat Henrik ja Måns olivat saman äidin lapsia. Sigfrid maksoi v. 1556 kirkolle aikuisen hautapaikasta. Oliko kyseessä hänen vaimonsa (em. poikien äiti) tai anoppi tai jopa oma äiti? Ramsayn mukaan samana vuonna haudattiin myös Sigfridin lapsi. Olisivatko siis sekä äiti että lapsi kuolleet tuona vuonna? Toisaalta myös eräs Ispoisten Brita-rouva katoaa asiakirjoista tuona vuonna 1556. Henrik Impolan mukaan Ispoisissa oli tuolloin kaksi rälssitilaa, Britan ja Sigfridin, jotka sitten yhdistyivät. Tämä oli uusi tieto, sillä Kaarinan historia I:ssä Ispoista pidetään vanhana yksinäistalona. V. 1551 Kaarinan käräjillä "Ispoisten Olli" sai sakkoja laiminlyötyään joitain tienpito- yms. velvoitteita. Nähdäkseni tässä oli kyseessä (Sigfridin veli?) Olof Mattson, jota Henrik Impola pitää Ispoisten lampuotina.

Sitten on Sigfridin Valborg-lesken tapaus. Ramsay mainitsee hänen asuneen leskenä Piikkiön Perttalassa v. 1594. Lähteenä on Piikkiön tuomiokirja 7.3.1645. Mihin tapaukseen tuo asiakirja mahtoi liittyä? Perttalan omistuksesta käytiin kiistaa noihin aikoihin ja lopulta se päätyi Fogelhufvudeille. SAY:n mukaan Perttala oli aatelittoman Lasse Prytzin hallussa jo ainakin 1589. Se tiedetään, että Prytzin leski (rälssinainen Valborg nimeltään) avioitui 1600-luvun puolella aatelittoman Simon Erikssonin kanssa. Simon vastasi sitten Perttalan ratsupalveluksesta.

Minulla on se käsitys, ettei 1600-luvun puolella Perttalassa vaikuttanut Valborg ollut sama henkilö kuin Sigfridin leski Valborg (joka kuului Kaarina Maununtyttären seurueeseen). Perttalan Valborg oli Rekoisten sukua, joka oli hankkinut Perttalan omistukseensa 1500-luvun puolivälin jälkeen. Tuo Ramsayn maininta Sigfridin leskestä Perttalassa v. 1594 voi toki pitää paikkansa, mutta kyse voi olla myös siitä, että kaksi Valborgia on sotkettu toisiinsa.

[Pekka Hiltunen]

Henrik Impolan mukaan Ispoisissa oli tuolloin kaksi rälssitilaa, Britan ja Sigfridin, jotka sitten yhdistyivät. Tämä oli uusi tieto, sillä Kaarinan historia I:ssä Ispoista pidetään vanhana yksinäistalona.


Hiukan ehkä asian vierestä:
Paikallishistorioissa on aineisto laaja ja yksittäisten tilojen historioissa - varsinkin kun ne ovat vaikeaselkoisia tai kokonaan selvittämättömiä - on aika tavallista, että joudutaan tyytymään eräänlaisiin likiarvoihin - jonka historiikin tilaajat sitten myhäellen hyväksyvät. Historioitsijat harvoin yltävät henkilöhistorian ja vielä vähemmän genealogian tasolle. H.I. on lähtenyt aivan toisesta viitekehyksestä. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että aineisto olisi aukoton.

Jos kuvitellaan Turun seudun asujaimistoa Suomen "varhaiskeskiajalla" eli 1300-luvulla, niin jo väkiluvusta voidaan päätellä, että yksi ja toinen oli "linnunpään" sukua, jos ja kun nimi kartanoille ja suvuillekin tulee vaakunasta. Täytyy kai siis lähteä siitä, että Kaarinan ja Piikkiön saman nimisiä kartanoita saattaa lopulta yhdistää vain "pelkkä nimi". Sittenkin minua viehättää kysymyksessä suora meritie, josta kokonaan puuttuivat nykyisen laiset ruovikot ja rummakot.

Nykyisen Uittamon uimarannan viereiseen, jyrkkään kallioon on hakattu merkintöjä, jotka sattavat olla osin jopa 1600-luvulta. Eikös jossain vaiheessa ruotsalaisilta porvareilta kielletty rantautuminen Turkuun, kaiketikin siinä merkityksessä, että paikallinen kauppa saataisiin vireytymään? Kaarina kuului Halikon tuomiokuntaan, ja näin on tarjoutunut mahdollisuus keinotteluun.
PH

[TapioV]

Hiukan ehkä asian vierestä:
Paikallishistorioissa on aineisto laaja ja yksittäisten tilojen historioissa - varsinkin kun ne ovat vaikeaselkoisia tai kokonaan selvittämättömiä - on aika tavallista, että joudutaan tyytymään eräänlaisiin likiarvoihin - jonka historiikin tilaajat sitten myhäellen hyväksyvät. Historioitsijat harvoin yltävät henkilöhistorian ja vielä vähemmän genealogian tasolle. H.I. on lähtenyt aivan toisesta viitekehyksestä. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että aineisto olisi aukoton.

Jos kuvitellaan Turun seudun asujaimistoa Suomen "varhaiskeskiajalla" eli 1300-luvulla, niin jo väkiluvusta voidaan päätellä, että yksi ja toinen oli "linnunpään" sukua, jos ja kun nimi kartanoille ja suvuillekin tulee vaakunasta. Täytyy kai siis lähteä siitä, että Kaarinan ja Piikkiön saman nimisiä kartanoita saattaa lopulta yhdistää vain "pelkkä nimi". Sittenkin minua viehättää kysymyksessä suora meritie, josta kokonaan puuttuivat nykyisen laiset ruovikot ja rummakot.

Nykyisen Uittamon uimarannan viereiseen, jyrkkään kallioon on hakattu merkintöjä, jotka sattavat olla osin jopa 1600-luvulta. Eikös jossain vaiheessa ruotsalaisilta porvareilta kielletty rantautuminen Turkuun, kaiketikin siinä merkityksessä, että paikallinen kauppa saataisiin vireytymään? Kaarina kuului Halikon tuomiokuntaan, ja näin on tarjoutunut mahdollisuus keinotteluun.
PH
Etelä-Suomen rannikolla oli paljon -pää loppuisia rälssitilojakin: Päisterpää, Kaltunpää, Linnunpää, Luuspää, Hevonpää, Hirvonpää ym. Kyllä Linnunpääkin on lähtökohtaisesti paikannimi, eikä johdettu vaakunasta.
T.V.

[Kivipää]

Ispoinen (Ispois) on vanha Kaarinan rannikkokylä, joka on antanut nimen myös kylän yksinäistalolle. Se miksi taloa on kutsuttu myös Linnunpääksi on ainakin minulle mysteeri. Kertooko se jotain yhteyksistä Piikkiön Linnunpäähän?

Aulis Ojan mukaan Kaarinan rannikkokylien asutus levisi Pitkänsalmen rannalta lännestä kohti Piikkiötä. Vanhin rannikkokylä oli ilmeisesti Uittamo, jolla oli ulkoniittyjä Haritussa, Kaarningossa, Kaistinalustassa ja Ylikylässä. Sen tytärkylä, joka aina isojakoon saakka pysyi Uittamon jakokunnassa, oli Ispoinen, jolla niinikään oli ulkoniittyjä Kaariningossa ja Kaistinalustassa.

Kaarinan vanhimmat kylät ja talot sijaitsivat Aurajokilaaksossa. Sieltä löytyi myös 1550-luvulla koko Kaarinan arvokkain kiinteistö eli Kauselan Isotalo, jonka omisti tuolloin Erik Flemingin leski Hebla (Sparre af Rossvik).

Maakirjoja, kirkon- ja rälssitilaluetteloja sekä kymmenysluetteloja tutkimalla Aulis Oja päätyi siihen, että v. 1556 Kaarinan rannikkokylissä oli yhteensä 47 taloa 26 kylässä. Hänen mukaansa puolessa eli 13 kylässä oli vain yksi talo (yksinäistalo), ml. Ispoinen.

Ojan mukaan Ispoisesta löytyy ensimmäinen maininta vuodelta 1433, jolloin Ispoisten Lauri oli Kaarinan lautamiehenä. Vuodelta 1456 löytyy tieto Ispoisten Juhasta, joka oli yhtenä Hulkkion talokaupan todistajana. Saattaa olla, etteivät nämä vielä olleet rälssimiehiä, vaan Ispoisten maanluonto on ehkä muuttunut vasta seuraavien vuosikymmenien aikana.
__________________
Matti Pesola

[Hela]

Minulla on pitkän sairauteni jälkeen ollut vaikeuksia keräämäni aineiston käytössä. Äsken osui yllättäen silmiini muistiinpano Piikkiön tuomiokirjasta 1624, otteita annetuista todistuksista syys-marraskuulta. Olen erikoisesti merkinnyt muistiin tiedot perinnönjaosta Kalmusnäsin Knut Henrikssonin jälkeen (s. 19-21). Ne koskevat osittain tämän ketjun asioita. Ispoisista kerrotaan mm., että ”Måns Sigfridsson till Ispois” (k. 1589) oli antanut rälssitilansa Sundvikin (Norrsundvik) huomenlahjaksi vaimolleen Karin Knutsdotterille ja tila oli sen jälkeen mennyt Clas Anderssonille ”useiden kirjeiden ja todistusten perusteella”. Tämä siis lisäyksenä siihen mitä vastasin Matti Pesolan kysymykseen Norrsundvikin tilan vaiheista. Olin ihmetellyt miksi Paraisten Storgårdenin Clas Andersson mainitaan Norrsundvikin tilan omistajana 1605.

Saman lähteen mukaan toimitettiin Ispoisissa 1612 kaikkien sukulaisten kesken ”perinnöntasaus” (arvjämkning). Siinä Erik Månsson valitti, että hän oli saanut vain 20 tynnyriä viljaa. Hän oli itse lukinnut 40 tynnyriä kartanon aittaan, mutta Johan Månsson ja Clas Andersson olivat väkivalloin (med våld) ottaneet ne vastoin herra Jöran ”Brynin” (tarkoitettaneen Boijea) ja kreivi Jakobin (De la Gardie) laamanninkirjeitä. Lautakunta todisti, että tämä oli totta. Molempia yllämainittuja sakotettiin 40 markalla ja Johan Månsson tuomittiin maksamaan veljelleen Erikille kaikilta niiltä vuosilta, joilta hän oli menettänyt osuutensa.

Nämä tiedot ovat rälssitutkimuksen kannalta pieniä sensaatioita, sillä tähän saakka ei ole tiedetty mitään suvun Skalm i Finland n:o 244 läheisestä yhteydestä Ispoisten sukuun. Pitänee harkita tiedonantoa Genokseen. Ylläolevien tietojen mukaan Clas Anderssonilla olisi ollut samanlaisia perintöoikeuksia Ispoisiin kuin Månsson-veljeksillä. Vaikuttaa siltä että Ramsayn tieto ainakin hänen 1. avioliitostaan Brita Svartin kanssa on väärä ja että hänen oikea vaimonsa oli se Brita, joka 1624 mainitaan Måns Sigfridssonin ja Karin Knutsdotterin toisena tyttärenä.

Po. lähteessä selostetaan myös Ispoisten ja Oorlahden palauttamista ”takaisin suvulle”. Ispoinen palautui 1611 Mälkilän Karin-rouvalta, Johan Månsson oli kantanut veron ja halusi nyt maksaa Erik Månssonille ja kirkkoherra Arvidille (lanko) heidän osuutensa. Toinen lanko Clas Andersson oli siis jo saanut osuutensa. Oorlahti palautui 1616, ilmeisesti Henrik Hanssonilta (linnankirjuri?), jonka ”säteriksi” sitä sanotaan 1615. Se oli ollut poissa suvulta vain lyhyen ajan, vielä 1602 se oli Linnunpään Nils Henrikssonilla, jolle se oli siirtynyt apelta Sigfrid Mattsonilta 1565. Palautuksen jälkeen Oorlahti jäi pysyvästi Linnunpään alaiseksi rälssitilaksi.

Uudestaan alkaneeseen spekulointiin ”Laukon Sigfridistä” ja ”Ispoisten Sigfridistä” en enää jaksa puuttua.

Henrik Impola

[Kivipää]

[quote=Hela;266835]"Minulla on pitkän sairauteni jälkeen ollut vaikeuksia keräämäni aineiston käytössä. Äsken osui yllättäen silmiini muistiinpano Piikkiön tuomiokirjasta 1624, otteita annetuista todistuksista syys-marraskuulta. Olen erikoisesti merkinnyt muistiin tiedot perinnönjaosta Kalmusnäsin Knut Henrikssonin jälkeen (s. 19-21). Ne koskevat osittain tämän ketjun asioita. Ispoisista kerrotaan mm., että ”Måns Sigfridsson till Ispois” (k. 1589) oli antanut rälssitilansa Sundvikin (Norrsundvik) huomenlahjaksi vaimolleen Karin Knutsdotterille ja tila oli sen jälkeen mennyt Clas Anderssonille ”useiden kirjeiden ja todistusten perusteella”. Tämä siis lisäyksenä siihen mitä vastasin Matti Pesolan kysymykseen Norrsundvikin tilan vaiheista. Olin ihmetellyt miksi Paraisten Storgårdenin Clas Andersson mainitaan Norrsundvikin tilan omistajana 1605."

SAY:n mukaan Norrsundvikin Vestergårdissa oli 1500-luvun lopussa Henrik Abel von Mindenin rälssilampuoti. Sen jälkeen tuli Claes Anderssonin omistuksen vuoro.

"Saman lähteen mukaan toimitettiin Ispoisissa 1612 kaikkien sukulaisten kesken ”perinnöntasaus” (arvjämkning). Siinä Erik Månsson valitti, että hän oli saanut vain 20 tynnyriä viljaa. Hän oli itse lukinnut 40 tynnyriä kartanon aittaan, mutta Johan Månsson ja Clas Andersson olivat väkivalloin (med våld) ottaneet ne vastoin herra Jöran ”Brynin” (tarkoitettaneen Boijea) ja kreivi Jakobin (De la Gardie) laamanninkirjeitä. Lautakunta todisti, että tämä oli totta. Molempia yllämainittuja sakotettiin 40 markalla ja Johan Månsson tuomittiin maksamaan veljelleen Erikille kaikilta niiltä vuosilta, joilta hän oli menettänyt osuutensa."

Tästä murtautumisesta oli keskustelua viitisen vuotta sitten Abrahamin kronikka-ketjussa. Silloin keskustelijat tulivat siihen johtopäätökseen, että Claes Andersson oli mukana (pelkästään) Ispoisten Erikin kumppanina.

"Nämä tiedot ovat rälssitutkimuksen kannalta pieniä sensaatioita, sillä tähän saakka ei ole tiedetty mitään suvun Skalm i Finland n:o 244 läheisestä yhteydestä Ispoisten sukuun. Pitänee harkita tiedonantoa Genokseen. Ylläolevien tietojen mukaan Clas Anderssonilla olisi ollut samanlaisia perintöoikeuksia Ispoisiin kuin Månsson-veljeksillä. Vaikuttaa siltä että Ramsayn tieto ainakin hänen 1. avioliitostaan Brita Svartin kanssa on väärä ja että hänen oikea vaimonsa oli se Brita, joka 1624 mainitaan Måns Sigfridssonin ja Karin Knutsdotterin toisena tyttärenä."

Mikäli Anrepiin on luottamista, niin molemmat Måns Sigfridssonin tyttäret avioituivat rälssin ulkopuolelle ja veljensä Johan Månsson sai haltuunsa sisartensa perimät rälssimaat.

"Po. lähteessä selostetaan myös Ispoisten ja Oorlahden palauttamista ”takaisin suvulle”. Ispoinen palautui 1611 Mälkilän Karin-rouvalta, Johan Månsson oli kantanut veron ja halusi nyt maksaa Erik Månssonille ja kirkkoherra Arvidille (lanko) heidän osuutensa. Toinen lanko Clas Andersson oli siis jo saanut osuutensa. Oorlahti palautui 1616, ilmeisesti Henrik Hanssonilta (linnankirjuri?), jonka ”säteriksi” sitä sanotaan 1615. Se oli ollut poissa suvulta vain lyhyen ajan, vielä 1602 se oli Linnunpään Nils Henrikssonilla, jolle se oli siirtynyt apelta Sigfrid Mattsonilta 1565. Palautuksen jälkeen Oorlahti jäi pysyvästi Linnunpään alaiseksi rälssitilaksi."

SAY:n mukaan näyttäisi siltä, että Oorlahdessa oli pitkin 1500-lukua kaksi tilaa, Ispoisten ja Linnunpään omistamia. Vuoden 1589 merkinnän mukaan Oorlahti olisi ollut sekä Nils Henrikssonin että Måns Sigfridssonin omistuksessa. Eli ei pelkästään Linnunpään hallussa. Oorlahden pantti oli arvoltaan 168 taalaria. Tuon pantin haltijana tuskin oli Henrik Hansson, koska hänen velkasaamisensa (60 taalaria) mainittiin asiakirjoissa erikseen.

"Uudestaan alkaneeseen spekulointiin ”Laukon Sigfridistä” ja ”Ispoisten Sigfridistä” en enää jaksa puuttua."

Spekulointia tai ei, mutta historian- ja sukututkimuksen kannalta olisi hyödyllistä tietää onko Laukon Sigfridin patronyymi mainittu 1500-luvun asiakirjoissa. Vuoden 1634 Fogelhufvudien "sukuselvitys" esi-isä Sigfridistä on luvalla sanoen onneton lähde. Mihinkään juupas-eipäs-kiistelyyn ei ole syytä lähteä, mutta kyllä näissä Ispoisten sukua sivuavissa teksteissä (Ramsay, SAY) on aika lailla lisäkysymyksiä herättäviä yksityiskohtia.
________________
Matti Pesola

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1305002

Ohessa näkyy Nprsundvikissa Sigfrid Skrivare 1559, joka lienee Ispoisten Sifrid.
Kuka lienee hustru Anna ennen tätä?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307545

Tässä näkyy alinna Nils xxxx underholler. ja förlänt h.Karin i ??

Onko Nilsin nimi Krumme?
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307595
tässä Kyrkobyssä Nils xxxx ja seuravassa Nils Krumme.

Nils Krumme on hyvin kiinnostava, sillä hänen perheensä on tässä.

http://www.geni.com/people/Nils-Krumme/6000000006735532495

tässä vaimonsa Margareta Thomasdotter Rytingin perhe.
http://www.geni.com/people/Margareta-Tomasdtr-Ryting/6000000007936022819

Thomas Ryting oli kirjuri Per Matssonin huomenlahjakirjan allekirjoittaja.
Vaimonsa Karin Gödiksdotter Fincken Anders Gödiksson Fincken tyttäreksi olen arvellut Per Matssonin vaimoa Brita i Liesniemeä.

Kuten olemme heittäneet ajatusta voisivat Ispoisten Sigfrid ja Per Matsson olla veljeksiä, kummatkin kirjureita.

Kummallista, että Norsundvik Krummen kautta menee taas samaan pakettiin.

http://runeberg.org/frfinl/0428.html

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=941754
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=941687

http://runeberg.org/frfinl/0427.html

Ketä olivat Karin Eriksdotterin vanhemmat?
Jos Ispoisten Sigfrid Matsson ei ole laukon Sigfrid, kuten hyvin vahvasti vaikuttaisi, ei Karin Eriksdotter voi olal hänen jälkeläisensä.

Karin Eriksdotterin äiti Margareta Persdotter Mälkkilä ei voi olal kirjuri Per Matssonin tytär, koska avio 1536 ei mahdollista ajallisesti sitä.

Erik Bertilsson sai Mälkkilän vaimoltaan Karinilta noin 1569? eli karin olisi tuolloin noin 20 v. olisi syntynyt 1550 aikoihin. Äiti Margareta Persdotter siis noin 1530 aikoihin.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1305002
Kemiön Norsundvikissä näkyy ennen Sigfrid Skrivarea Erik Ollsson.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1305002

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=878932
Mälkylässä Per Spora Margareta Persdotterin puoliso 2.

http://runeberg.org/frfinl/0433.html

Voisiko tuo Erik Olisson olla Margareta Persdotterin 1. puoliso Erik , Karinin isä?

[Kivipää]

Perniön Laukassa mainitaan (SAY) 1550-luvulla Erik Sigfridsson, joka todennäköisesti oli "Laukon Sigfridin" poika. Samalla sivulla näkyy Erik Vestoi (?), joka voisi tarkoittaa tätä samaista Erikiä.

Sattumaa tai ei, mutta Vesilahden Narvan kylässä sijaitsevat sekä Laukon kartano että Vesto(i)n maatila.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=878929 (Perniön Laukka 1540-59)

[Hela]

Genealogisen ongelman ratkaisu on 1500-luvun rälssin tutkimuksessa useimmiten sen tunnustamista, että lähteet eivät anna lopullista vastausta vaan asia jää avoimeksi. Tämä ketju alkaa muistuttaa forumin varsinaisia mammuttiketjuja, ratkaisuun ei pyritäkään, ollaan niin ihastuneita spekulointiin että sitä ei malteta lopettaa. Benedictuksen viesti on mainio esimerkki siitä, millainen rajaton kenttä 1500-luvun rälssi on ajatusleikkejä varten.

Viihdyn paremmin maanläheisemmän sukututkimuksen parissa, mutta vastaan vielä lyhyesti Matti Pesolalle.

Kuulen ensi kertaa että Anrepia voidaan käyttää tuomiokirjan todistusta vastaan. ”Sigfrid i Laukko”
lunasti Oorlahden 1530 ja Ispoisten Sigfrid Mattsson omisti sen vähän myöhemmin. Karin Eriksdotterin perintöasiat puhuvat puolestaan. Mihin siinä vielä patronyymia tarvitaan?

Henrik Hanssonin yhteys Oorlahteen on epävarma ja on parasta unohtaa. Tarkistaessani en löytänyt mitään lähdemerkintää muistiinpanoistani.

Last but not least: 40 markan sakko oli korkein mahdollinen ja vei monia perikatoon. On vaikea uskoa että Clas Andersson olisi ottanut sen riskin ”kumppanuuden” perusteella.

Henrik Impola

P.S. Vesilahden Laukon ja Perniön Laukan välinen yhteys, jos sellaista on ollut, kuuluu varhaisen keskiajan asutushistoriaan. Sillä ei ole mitään tekemistä 1500-luvun sukututkimuksen kanssa.

[Kivipää]

[quote=Hela;266901]
"Kuulen ensi kertaa että Anrepia voidaan käyttää tuomiokirjan todistusta vastaan."

Siteerasin Anrepin tietoja (linkki alla) Måns Sigfridssonin tyttärien avioista. Sen mukaan molemmat tyttäret avioituivat ei-rälssimiesten kanssa ja veli Johan Månsson otti heidän perimänsä (rälssi)maan. Claes Andersson oli rälssimies.

http://runeberg.org/anrep/1/0858.html

"P.S. Vesilahden Laukon ja Perniön Laukan välinen yhteys, jos sellaista on ollut, kuuluu varhaisen keskiajan asutushistoriaan. Sillä ei ole mitään tekemistä 1500-luvun sukututkimuksen kanssa."

1550-luvun Ispoisten suvun tutkimiseen kuuluvat nähdäkseni Perniön Laukan Erik Sigfridsson ja Erik Vestoi. Kuka tämä jälkimmäinen mahtoi olla ellei hän ollut Erik Sigfridsson? Ja kuka oli samalla sivulla mainittu Kadrin?

Uusia kysymyksiä syntyy vaikka jättäisi spekulaatiotkin vähemmälle.
_________________
Matti Pesola

[Hela]

Kyllä kysymyksiä syntyy, jos Anrepista poimitaan hänen mielikuvituksellisia tietojaan. Tässä Jully Ramsay on hyvä seula, hän on ottanut Anrepilta vain sen mitä hän piti todennäköisenä tai mahdollisena. Kun hän on jättänyt tämän kyseisen tiedon pois, menettää nykypäivän tutkija luotettavuutensa siihen vetoamalla.

H. I.

[Kivipää]

Anrep taisi käyttää lähteenään vuoden 1634 valtiopäiväasiakirjaa koskien Fogelhufvud-suvun "sukuselvitystä". Vaikka ko. asiakirjaan pitää suhtautua kriittisesti, niin olisi outoa jos Månsin tyttärien aviot olisi merkitty siihen väärin, koska v. 1634 ainakin toinen tyttäristä oli vielä elossa.

Toisaalta Ramsay vetoaa samaan asiakirjaan "Laukon Sigfridin" tapauksessa, joten jokainen päätelköön sen luotettavuutta.

[Hela]

Täytynee selvittää Clas Anderssonin (Skalm i Finland n:o 244) aatelisarvoa ja avioliittoa tarkemmin, vaikka tämä asia paremmin sopisi Genoksen palstoille. Anrep on hyvin voinut saada tietonsa Ispoisten Måns Sigfridssonin tytärten rälssittömistä avioliitoista vuoden 1634 valtiopäiväasiakirjasta. Clas Anderssonin aatelisarvo, jonka hovioikeus vahvisti 1625, kyseenalaistettiin sukulaisten toimesta, jotka havittelivat hänen tilojaan, ja vahvistettiin lopullisesti hovioikeuden uudella päätöksellä 1638, minkä jälkeen hänen poikansa Clas Classon introdusoitiin ritarihuoneeseen. Toiset Skalm-haarat introdusoitiin aiemmin, Skalm i Finland 144 1627 ja Anckarfjell 1634. Kaikki nämä haarat polveutuivat 1461 aateloidusta Lars Skalmista.

Clas Anderssonia voitiin siis, jos oli pahaa tahtoa, väittää rälssittömäksi 1634.

Kirjallisuustiedot hänen avioliitoistaan ovat sekavat. Anrep tunsi vain hänen toisen vaimonsa Karin Svartin. Ramsay huomasi, että hänen on täytynyt olla naimisissa jo aikaisemmin, ja esitti toiseksi vaimoksi, lähdettä ilmoittamatta, Brita Svartin, Helsingissä 1599 mestatun provianttimestari Simon Ambrosiussonin lesken, joka Ramsayn mukaan oli Turun porvarin Jakob Svartin tytär. Love Kurtén osoitti (Genos 1982) että provianttimestarin vaimo oli todellisuudessa helsinkiläisen suurporvarin tytär Brita Greek. Kurtén ei korjannut Ramsayn tietoa Clas Anderssonin 1. aviosta, mutta lähteiden perusteella ei ole uskottavaa että hän olisi ollut Brita Greekin lasten isäpuoli.

Tiedot Clas Anderssonista Ispoisissa ja Norrsundvikissa viittaavat jokseenkin selvästi siihen, että hänen 1, puolisonsa oli Brita Månsdotter Ispoisista.

Henrik Impola

[Pekka Hiltunen]

Etelä-Suomen rannikolla oli paljon -pää loppuisia rälssitilojakin: Päisterpää, Kaltunpää, Linnunpää, Luuspää, Hevonpää, Hirvonpää ym. Kyllä Linnunpääkin on lähtökohtaisesti paikannimi, eikä johdettu vaakunasta.
T.V.
Päisterpään, Katanpään tai miks´ei vaikka Kankaanpäänkin rinnalla Linnunpää särähtää varsinaissuomalaiseen korvaan. Linnunpääntie on ruotsiksi ilman genetiiviä - mikä tosin ei sinänsä välttämättä kerro mitään nimen alkuperästä. Kartanon alla olevaa kallionkieleketlä on louhittu ja räjäytelty jokaisella vuosisadalla ehkä jo Keskiajalta lähtien, ja voihan olla, että tämä kallio on joskus muodoltaan muistutanut mereltä katsottuna linnun päätä.
PH

[Kivipää]

Kemiön Norrsundvikin omistussuhteet ovat merkittäviä Ispoisten suvun vaiheita selvitettäessä. Suvun Vestergård oli 4 tangon ja naapuri Mellangård 8 tangon rälssitalo. Jälkimmäinen oli vanhoja Lydekenpoikien Djäkn- ja Svärd-suvun perintömaita. Jonkinlaisiin perinnönjako-osuuksiin nuo tankoluvut sopivat hyvin.

Olof Mattsoninista on ollut puhetta jo aiemmin, mutta se, että Ispoisten suvun hallussa aiemmin olleessa talossa mainitaan (SAY Kemiö Norrsundvik, 1580-99) 1500-luvun lopulla Henrik Abel von Mindenin rälssilampuoti, on kysymyksiä herättävää. Von Mindenin puoliso oli Thomas Rytingin ja Karin Fincken tytär. Samaa sisarussarjaa olivat myös Nils Krummen puoliso ja Erik Stålarmin puoliso.
Von Mindenillä oli omistuksia myös Paraisten Atussa, mistä Clas Andersson oli kotoisin. Mielenkiintoista, että he omistivat peräkkäin Norrsundvikiä.

Mielenkiintoinen tapaus oli myös se, että viljavaraston murtomiehillä Clas Anderssonilla ja Johan Månssonilla oli yhdistävänä tekijänä mm. Johanin velipuoli Thomas Michelsson (Anckarfjell), joka Clasin lailla vetosi samaan sukujuureen.

Clas Anderssonin aateluus ja avioliitot olisi tosiaan syytä selvittää. Nähdäkseni kuitenkin esim. jo vuosien 1606 ja 1618 rälssintarkastuksissa Clas Anderssonia pidettiin rälssimiehenä. Näin ollen olisi ollut enemmän kuin luultavaa, että hän olisi ollut Brita Månsdotterin edusmiehenä vuosien 1612 ja 1624 perinnönjakokuvioissa. Britaa edusti sisaren mies Arvidus Thomae, joka ei ollut rälssimies.
________________
Matti Pesola

[A.K.Johansson]

Olen arvellut, että Elin Thomasdotter Rytingin ensimmäinen puoliso oli Henrik Henriksson (till Vreta), jolla oli perintöoikeuksia myös Asteljokeen. Henrik Henriksson voisi olla Henrik Jönsson Asteljoen poika, ja hänen äitinsä on voinut olla yksi Olof Djäknen ja Birgitta Henriksdotter Svärdin tyttärentyttäristä.
Elin Thomasdotter Ryting avioitui myöhemmin Henrik Abel von Mindenin kanssa. Bertil Henrikssonin vaimolla oli perintöä Asteljoelta ja ilmeisesti myös Vretasta, joten Henrik Henrikssoin leski Elin ja Bertil ilmeisesti vaihtoivat osuuksia siten, että Bertil sai Vretaa, Elin Asteljokea. Per Eriksson (Pojoby) näyttää hallinneen yhtä tilaa Atussakin. Tila on saattanut siirtyä hänen vaimoltaan Saralta sisaren miehelle von Mindenille. SAY Pöytyä Pihlava 1556 mm. h. Malins, Nils Skalms lb; Eriks Olsson (vrt. Norrsunvik); Bertil Henriksson.
Vretan Bertil Henriksson on sama henkilö kuin Asteljoen Bertel. Bertilin äiti Alitza Ragvaldsdotter omisti Piikkiön Viukkalon Kurkkalan. Alitzan jälkeen tilalla mainitaan Bertil Henriksson till Asteljoki (SAY).
A.K.Johansson

[Kivipää]

Vretan Bertil Henriksson oli (Ispois-sukuisen) Måns Sigfridssonin vaimon setä eli Ispoisten Erikin, Kalmusnäsin Johanin sekä siskosten Annan ja Britan isoisän veli. Bertilin pojanpoika (em. Ispoisten sisarusten pikkuserkku) omisti äitinsä peruina Piikkiön Perttalan, joka meni sittemmin Fogelhufvudeille.

Sara Thomasdotter Rytingin vävy Henrik Tönnesson (Wildeman) oli Piikkiön kihlakunnantuomarina 1607-12. Hänen nimittämänsä lainlukija oli Sigfrid Henriksson, jonka sukujuurien spekulointi on liittynyt myös tähän keskusteluketjuun (Ladjakosken lampuoti Henrik Sigfridsson/Ispoisten Henrik Sigfridsson).
_____________
Matti Pesola

[Hela]

Ilmeisesti ymmärrettiin väärin, kun puhuin edellisessä viestissä Clas Anderssonin aatelisarvon selvittämisestä. Tarkoitin vain omaa selostustani tässä ketjussa, en itse asiaa. Se ratkaistiin hovioikeuden päätöksillä 1627 ja 1638, toisella kerralla presidentti Jöns Kurckin perusteellisen sukuselvityksen nojalla. Jos jotain selvitystä vielä tarvitaan, se koskee kysymystä, miksi Clas Anderssonin serkkujen, Atun Kristian ja Kristoffer Thomassonin aatelisarvoa ei tunnustettu samassa yhteydessä. Heidät oli jo Jesper Mattsson Kruusin rälssintarkastuksessa 1618 asetettu eri asemaan: kun Clas Andersson tunnustettiin rälssimieheksi Lars Skalmin rälssikirjeen (1461) perusteella, niin serkkujen vain sanottiin pitävän itseään sellaisina.

1500-luvun rälssin kohdalla lähdetilanne on sellainen, että kysymyksiin ei useinkaan löydy vastauksia. Spekulaatiolla on sen vuoksi rajattomat mahdollisuudet. Kun Nils Krummen ja Henrik Abel von Mindenin nimet esiintyvät yhden kerran Norrsundvikia koskevissa lähteissä, niin niiden avulla voidaan yrittää kumota Ispoisten suvun sukulinja, jota pääosa lähteistä tukee. Nämä nimet lienevät vain myöhäisiä jäänteitä Fincke-suvun muinaisista omistuksista Kemiössä. Melkoisella todennäköisyydellä voidaan päätellä, että Karin Knutsdotterin huomenlahjatila Norrsundvikissa tuli vanhojen perintösuhteiden nojalla von Mindenin puolison Elin Rytingin haltuun ja siirtyi sitten ”useiden kirjeiden ja todistusten” (Piikkiön tuomiokirja 1624) perusteella Clas Anderssonille. Tämä viittaa varsin selvästi siiihen, että hän oli Karin Knutsdotterin vävy.

Henrik Abel von Mindenillä ei ole mitään tekemistä sen vanhan rälssin kanssa, joka Skalm-suvulla oli Paraisten Atussa. Hänelle läänitettiin 1594 8 verotaloa Atussa, hän lunasti yhden talon perintöoikeudet ja perusti siihen säterin, joka periytyi hänen leskelleen ja sitten tämän sisarelle Sara Rytingille.

H. I.

[Kivipää]

Nähdäkseni Karin Knutsdotterin (ja Måns Sigfridssonin) jälkeinen jakokirja laadittiin v. 1612 Nils Erikssonin toimesta. Ilmeisesti sen pohjalta tehty perinnönjako oli sitten esillä oikeudessa v. 1624. Miksi Britan perintöosuutta ei lainkaan mainittu kuten esim. Annan (maata Kemiön Engelsbystä) kohdalla tehtiin? Eräs vahva selitys on se, että hän oli avioitunut ei-rälssimiehen kanssa, jolloin rälssimaan periminen ei käynyt päinsä. Norrsundvikin rälssimaa oli Karin Knutsdotterin huomenlahja, joten sen olisi tullut näkyä Karinin jälkeisessä perinnönjakokirjassa Britan osuutena, jos se oli tullut hänelle ja rälssimiespuolisolleen.

Clas Anderssonin avioliitoista sen verran, että onkohan tietoa, mihin hänen avioliittonsa ajoittuvat? Ensimmäisen puolison kuolinaika on aika merkittävä asia tässä vyyhdessä, varsinkin jos kyseessä oli Brita Månsdotter. Månsin ja Karinin lapset ovat syntyneet arviolta vuosien 1577-88 välisenä aikana. Lasten ikäjärjestyksestä ei taida olla varmuutta. Brita mainitaan yleensä viimeisenä, mutta siitä tuskin voi tehdä varmoja johtopäätöksiä ikäjärjestyksestä.
____________
Matti Pesola

[Benedictus]

Clas Anderssonin avioliitoista sen verran, että onkohan tietoa, mihin hänen avioliittonsa ajoittuvat? Ensimmäisen puolison kuolinaika on aika merkittävä asia tässä vyyhdessä, varsinkin jos kyseessä oli Brita Månsdotter. Månsin ja Karinin lapset ovat syntyneet arviolta vuosien 1577-88 välisenä aikana. Lasten ikäjärjestyksestä ei taida olla varmuutta. Brita mainitaan yleensä viimeisenä, mutta siitä tuskin voi tehdä varmoja johtopäätöksiä ikäjärjestyksestä.
____________
Matti Pesola

Yllä olevasta voidaan laskea, että Måns Sigfridsson voisi itse olla syntynyt noin 1557 aikoihin, ollen lasten syntyessä 20 vaiheilla.

Hänen äitinsä olisi silloin syntynyt noin 1537 paikkeilla.

Erik Månsson käytti tähtiristi tunnusta, samaa, joka oli Linnakirjuri Henrik Hanssonin vaimon Biritan arkulla.

Samaa, jota käytti Mälkkilän Karin Eriksdotter.

Karin till Mälkkilän lienee syntynyt noin 1550 aikoihin, jolloin ei hänen äitinsä voi olla Ispoisten Sigfrid Matssonin vaimon äiti.

Asia taasen ajallisesti tulee järjestykseen, jos ajatellaan, että tämä Erik, Karin till Mälkkilän isä oli 1. aviossa ja tästä oleva tytär oli Ispoisten Månsin ja Linnakirjurin vaimo Biritan äiti.

Oorlahti huomioiden Erikin 1. vaimo ajallisesti voisi olla juuri Sigfrid Laukon tytär, jolloin Oorlahden siirto Sigfid Matssonille ja myös linnakirjuri Henrik Hanssonille selittyy, jos tämän vaimon tytär oli ispoisten Sigfridin vaimo.

Periaatteessa Sigfrid Matssonin vaimo Valborg(Eriksdotter) voisi olla hyvinkin Måns Sigfridssonin äiti eli Ispoinen pantattiiin äidin sisaren miehelle.
Tällä selittyy myös tähti-risti tunnus.

Jossain on esitetty, että vanhan Muurla suvun tunnus olisi ollut tähti-risti.
http://runeberg.org/frfinl/0304.html
Tässä näkyy aika tuttuja nimiä.

Joachimus Matthiae Stutaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398), teologian lehtori 1605–1609, rehtori 1609–1615
Gabriel Petri Melartopaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1705), teologian lehtori 1610–1612, rehtori
1616–1630
Vaimo Gunbor Påhlsdotter, kenen tytär, onko Frillansin pojan Påvelin?

Martinus Henrici Stodius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2394), konrehtori 1628–1630, rehtori 1630

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8593
Halikko Botila, Erik Olsson

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8677
Anders Larsson i Botila
http://runeberg.org/frfinl/0055.html
Måns Andersson, jonka leski yllä olevan Joachim Stutaeuksen vaimo.

[Kivipää]

Nähdäkseni Måns Sigfridsson oli syntynyt ennen 1550. Nimittäin hän oli 1570-luvun alkupuolella jo (Suomen) tallimestari. Samaksi mieheksi sopisi myös Juhanan hovin drabantti Måns Sigfridsson, joka toimi mm. hovin hankintatehtävissä. Sellainen tehtävä sopisi hyvin porvarin (Sigfrid Mattson) pojalle. Drabantista tallimestariksi voisi olla eräs urakehityspolku.

Sigfridin leski Valborg voisi olla Månsin äiti. Minun Valborg-pointtini lähtevät siitä, ettei Perttalan Lasse Prytzin ja Simon Erikssonin Valborg-vaimo ollut Ispoisten Sigfridin Valborg. Varsinkin Månsin äiti-vaihtoehto on sen poissulkeva. Muistan jopa lukeneeni jostain myös sellaista, että Perttalan Valborg olisi synnyttänyt vielä 1600-luvun alussa.

Vaikka 1500-luvun rälssiasiat ovat helppoja spekulaatioiden kohteita, niin mielestäni Ispoisten ja Kemiön Norrsundvikin omistussuhteiden taustalla voi olla esim. aviokytkentöjen kautta linkkejä Lydekenpoikien Djäkneihin, Svärdeihin, Finckeihin, Flemingeihin, Stålarmeihin jne.
_____________
Matti Pesola

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1305002

Tässä Erik Olsson.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4527181

Erik Olsson Muurla

Voisivatko olla sama mies?

Olisiko Botilan Andrs Larssonilla ollut 1.vaimo ennen Wildemania?
Tämä olisi ollut Erik Olsson muurlan tytär, kuten sisarensa Valborg Ispoisten Sigfridin vaimo.

Eli spakulaatio: Ispoisten Henrik Sigfridssonin tytär Brita Henriksdotter nai isoäitipuolen sisaren pojan Måns Botilan

[Hela]

Vaikka 1500-luvun rälssiasiat ovat helppoja spekulaatioiden kohteita, niin mielestäni Ispoisten ja Kemiön Norrsundvikin omistussuhteiden taustalla voi olla esim. aviokytkentöjen kautta linkkejä Lydekenpoikien Djäkneihin, Svärdeihin, Finckeihin, Flemingeihin, Stålarmeihin jne. Matti Pesola

Djäknien osalta tuo ei ole spekulaatiota. Ispoisten suvun vaakunat antavat todellisuuspohjaa olettamukselle, että Sigfrid Mattssonin 1. puolisolla oli juuria Stiernkors-suvussa ja 2. puolisolla Lydekenpoikien Djäkn-suvussa.

H. I.

[Kivipää]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1305002

Tässä Erik Olsson.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4527181

Erik Olsson Muurla

Voisivatko olla sama mies?

Olisiko Botilan Andrs Larssonilla ollut 1.vaimo ennen Wildemania?
Tämä olisi ollut Erik Olsson muurlan tytär, kuten sisarensa Valborg Ispoisten Sigfridin vaimo.

Eli spakulaatio: Ispoisten Henrik Sigfridssonin tytär Brita Henriksdotter nai isoäitipuolen sisaren pojan Måns Botilan

Botilan Anders Larsson oli tiettävästi (vain) kaksi kertaa naimisissa. Ensin Brita Tönnesdotterin (Wildeman) ja sitten Anna Jacobsdotterin (Geet) kanssa. Sukupiiri pyöri ja piiriin kuuluneita suosittiin parhaan mukaan. Britan ja Andersin poika Måns avioitui Annan sisarentyttären kanssa. Månsin kuoltua leski Brita Henriksdotter meni naimisiin Joachim Stutaeuksen kanssa.

Brita Tönnesdotterin veli Henrik oli Piikkiön kihlakunnantuomari 1607-12, joka valitsi lainlukijakseen Sigfrid Henrikssonin, jota olen kaavaillut Annan sisarenpojaksi ja joka myöhemmin oli Stutaeuksen suojatti.

Brita Tönnesdotterin veli Erik oli Halikon kihlakunnantuomari 1590-91. Hän valitsi lainlukijakseen Karin-sisarensa puolison Henrik Larssonin, joka aiemmin oli erään Kemiön Brännbodan rälssitilan omistaja.
___________
Matti Pesola

[Benedictus]

http://runeberg.org/frfinl/0055.html

Mielestäni tuossa kuviossa on jokin vialla.

Sillä Botilan sanotaan olleen Muurlan hallussa ja sitten se siirtyy Anders Larssonille, miten se tapahtui ja miksi?

Kuten Pesola sanoo, sukupiiri oli tiukka ja suosi omiaan, myös maaomaisuudet pidettiin piirin sisällä.

Ramseyn jutussa on eräät seikat, jotka kiinnittää huomiota.

Siinä Anders Larsson on ollut elossa ja antanut suostumuksen, että poikansa Måns Andersson saa antaa Botilan vaimolleen Brita Henriksdotterille huomenlahjaksi.
Avioliitti on siis tapahtunut ennen Anders Larssonin 1613 tapahtunutta kuolemaa.

Måns Andersson oli tämän mukaan Botilan omistaja jo ennen isänsä kuolemaa.

Onko mahdollista, että Botila tuli Månsille äidinperintönä Anders Larssonin tuntemattomalta Muurla-sukuiselta 1. vaimolta?

Anders Larsson mainitaan 1573 ensikerran ja jo 1581 saa Botilan ja Rikalan läänityksikseen, koska hän on ulkomaalainen syntyjään tuntuisi lookiselta, että tilat ovat vaimon perua.

http://runeberg.org/frfinl/0304.html
Per Eriksson Muurla saa Botilan läänityksekseen 1573. Lapseton eli periikö sisaret vai leski Sara Thomasdotter Ryting?

Jos Brita Henriksdotter olisi Ispoisten Henrik Sigfridssonin tytär, jonka Henrikin äiti olisi Muurla-sukuinen olisi huomenlahja ollut sukumaan palautus.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9436

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9444
Botila mainitaan Anders Larssonin frun säterinä 1622-

Botila ja Rikala ovat Hans Ramin säterinä myöhemmin.
http://runeberg.org/frfinl/0344.html

Miten tilat siirtyvät Ramille?
Rikalassa näkyy Erik Rams Ryttare 1610?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9436
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9659

Mikä sitoo Botilan ja Ramin yhteen?

Huomattava, että Linnankirjuri Henrik Hanssonin vaimon Elisabeth Kyrön serkku Rakel Mårtensdotter oli Hans Ragvaldsson Ramin puoliso.

Hans Hansson Ram ja Mårten Stodius olivat pikkuserkut.

[Kivipää]

Halikon Botila näyttää olleen aiemmin kirkon eli Pyhän Henrikin prebendatila. Sen jälkeen se (ja Rikala) oli kruunun prebendatila. Siinä kävi nähdäkseni niin, että Per Erikssonin kuoltua läänitys lakkasi ja tila palautui kruunulle. Sitten aikanaan tehtiin uusi läänityspäätös Anders Larssonille.

Tuo Ram-vaihe on minulle mysteeri, sillä 1640-luvulla tila oli Johan Bäckillä, joka oli Anders Larssonin pojan (Lars) tyttären (Margareta) toinen puoliso. Tämän Margaretan äidin (Margareta Munck) toisen avioliiton (pso. Kristoffer Assersson) ympärille nivoutui muutama vuosi sitten pitkä keskustelu Somerus-sukuun liittyen. Siitä tuli mieleen se, että Johannes Somerus esitti Sigfrid Henrikssonin kiistellyn perinnönjakokirjan oikeudelle v. 1635.

[Kivipää]

Muutamia hajamietteitä Ispoisten suvun liepeiltä. Måns Sigfridssonin ja Karin Knutsdotterin jälkeen tehdyn pesänjaon toimitti v. 1612 Turun pormestari Nils Eriksson. Nilsillä oli virkamiestaustaa, sillä hän oli mm. Henrik Tönnesonin nimittämä Piikkiön lainlukija v. 1607. Nilsiä seurasi lainlukijana Henrik Sigfridsson. Nilsillä oli kytkös myös linnankirjuri Henrik Hanssoniin, sillä Nils toimi kansliatehtävissä Turun linnassa 1590-luvulla.

Nils oli tiettävästi Kaarle-herttuan luottomies, jonka poika Johannes Nicolai Wenno oli Mynämäen kirkkoherra vuodesta 1634. Johannes oli ilmeisesti Turun koulun oppilaana konrehtori Sigfrid Henrikssonin kaudella.
____________
Matti Pesola

[Benedictus]

Turun Pormestari Nils Erikssonin vävyn Johannes Wennon tytär oli Kangasalan khr Johannes Arvidi Frisiuksen 2. vaimo.
1. isä Turun pormestari Mårten Sigfridsson, joka oli Mårten Stodiuksen frände.
Johannes Frisiuksen sisaren mies oli aatelis Svarteja. Olivatko miten tuon Skalmin vaimon sukuun nähden?

Johannes Wennon vaimo oli Turun pormestari Bertill Hanssonin tytär.

Tämäkin porukka menee saman piiriin.

Tos on kummanpaljon pormestareita.

[Kivipää]

Näin on. Jonkinlainen pieni piiri tuossakin on saattanut pyöriä. Kirjoitin lainlukijan nimen väärin. Tarkoitin tietenkin lainlukija Sigfrid Henrikssonia, myöhempää konrehtoria ja Piikkiön kirkkoherraa.

[Benedictus]

Minulla on pitkän sairauteni jälkeen ollut vaikeuksia keräämäni aineiston käytössä. Äsken osui yllättäen silmiini muistiinpano Piikkiön tuomiokirjasta 1624, otteita annetuista todistuksista syys-marraskuulta. Olen erikoisesti merkinnyt muistiin tiedot perinnönjaosta Kalmusnäsin Knut Henrikssonin jälkeen (s. 19-21). Ne koskevat osittain tämän ketjun asioita. Ispoisista kerrotaan mm., että ”Måns Sigfridsson till Ispois” (k. 1589) oli antanut rälssitilansa Sundvikin (Norrsundvik) huomenlahjaksi vaimolleen Karin Knutsdotterille ja tila oli sen jälkeen mennyt Clas Anderssonille ”useiden kirjeiden ja todistusten perusteella”. Tämä siis lisäyksenä siihen mitä vastasin Matti Pesolan kysymykseen Norrsundvikin tilan vaiheista. Olin ihmetellyt miksi Paraisten Storgårdenin Clas Andersson mainitaan Norrsundvikin tilan omistajana 1605.

Saman lähteen mukaan toimitettiin Ispoisissa 1612 kaikkien sukulaisten kesken ”perinnöntasaus” (arvjämkning). Siinä Erik Månsson valitti, että hän oli saanut vain 20 tynnyriä viljaa. Hän oli itse lukinnut 40 tynnyriä kartanon aittaan, mutta Johan Månsson ja Clas Andersson olivat väkivalloin (med våld) ottaneet ne vastoin herra Jöran ”Brynin” (tarkoitettaneen Boijea) ja kreivi Jakobin (De la Gardie) laamanninkirjeitä. Lautakunta todisti, että tämä oli totta. Molempia yllämainittuja sakotettiin 40 markalla ja Johan Månsson tuomittiin maksamaan veljelleen Erikille kaikilta niiltä vuosilta, joilta hän oli menettänyt osuutensa.

Nämä tiedot ovat rälssitutkimuksen kannalta pieniä sensaatioita, sillä tähän saakka ei ole tiedetty mitään suvun Skalm i Finland n:o 244 läheisestä yhteydestä Ispoisten sukuun. Pitänee harkita tiedonantoa Genokseen. Ylläolevien tietojen mukaan Clas Anderssonilla olisi ollut samanlaisia perintöoikeuksia Ispoisiin kuin Månsson-veljeksillä. Vaikuttaa siltä että Ramsayn tieto ainakin hänen 1. avioliitostaan Brita Svartin kanssa on väärä ja että hänen oikea vaimonsa oli se Brita, joka 1624 mainitaan Måns Sigfridssonin ja Karin Knutsdotterin toisena tyttärenä.

Po. lähteessä selostetaan myös Ispoisten ja Oorlahden palauttamista ”takaisin suvulle”. Ispoinen palautui 1611 Mälkilän Karin-rouvalta, Johan Månsson oli kantanut veron ja halusi nyt maksaa Erik Månssonille ja kirkkoherra Arvidille (lanko) heidän osuutensa. Toinen lanko Clas Andersson oli siis jo saanut osuutensa. Oorlahti palautui 1616, ilmeisesti Henrik Hanssonilta (linnankirjuri?), jonka ”säteriksi” sitä sanotaan 1615.

On pitänyt jo aiemmin kiittää ja kehua Henrik Impolaa, että jaksaa vielä kaivaa tietojaan esille.
Olemme Satakunnan sukuja tutkineet saaneet Impolan arkistoista uskomattoman määrän uutta, varmaa tietoa suvuista.

Kuten yllä oleva kertoo Impolan arkistot ovat täynnä aarteita, joita hän toivottavasti jaksaa vielä kaivella meille ihmeteltäviksi.

Toivotankin Henrik Impolalle paljon terveyttä ja voimia, jotta jaksaa jakaa vielä meille työnsä hedelmiä.

Ps. Jos tuo Oorlahden Henrik Hansson oikeasti olisi linnakirjuri Henrik Hansson, se varmaankin vahvistaisi, että 1. puoliso Biritta olisi ollut Ispoisten sukua.
Onko ajallisesti mahdollista, että olisi ollut Nils Henriksson Linnunpään tytär tai tämän vaimon tytär?

[Hela]

Sydämelliset kiitokset Benedictukselle hänen ystävällisistä sanoistaan ja toivotuksistaan. Olen puolestani ihaillut hänen suurta innostustaan ja väsymätöntä tarmoaan hyvinkin erilaisten sukujen alkuperän ja keskinäisten suhteiden selvttelyssä.

Henrik Impola

[Benedictus]

Mikä liittää Ramin ja Botilan yhteen?

Osa Botilasta näkyy Ramilla jo 1610.

Toisaalta 1634, koko kylä mainitaan Hans Ramin säterinä.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9659

Hans Hansson Ramilla mainitaan vaimo 1. jonka nimeä ei tiedetä.
Vaikuttaisi, että tämä olisi Anders Larssonin tuntematon tytär.

Voisiko SAY:ssä olla virhe ja Hans Ramilla tarkoitetaan Anders Larssonin vävyä Hans Ramseytä?

[Kivipää]

Sehän selittäisi tuon Hans Ram-merkinnän Botilassa jos kysessä olisikin Anders Larssonin vävy Hans Ramsay.

[Kivipää]

Jos ja kun Botilan Måns Andersson antoi rälssimaata huomenlahjaksi Brita Henriksdotterille, niin Månsin kuoltua uusi aviolitto Joachim Stutaeuksen kanssa vaikeutti olennaisesti Britan rälssimaanomistusta. Siksi aatelismiehet Hans Ramsay ja Johan Bäck avioliiton kautta sukuun liittyneinä olivat luonnollisia maanomistajia Botilassa 1600-luvulla. Vastaavasti Britan tädiltään lahjana saama Maskun Keitilä taisi olla vanhaa flöteveromaata.
___________
Matti Pesola

[Benedictus]

Pitää huomioida, että jos Brita Henriksdotterin isä olisi ollut Henrik Sigfridsson Ispoinen, niin tämän rälssiasema oli myös hyvin hatara, jos puolisokin oli pappi Geetin tytär, Brita olisi ollut aatelinen suvultaan,mutta ei rälssiä.

Avasin tuon uuden ketjun, jossa keskeinen henkilö on Valborg Olofsdotter Kyrö.

Heitin ajatuksen, että Valborgin 2. puoliso olisi ollut Ispoisten Sigfrid.

Tämäön pojaksi laitoin kamreeri Sigfrid Sigfridssonin.

Onko kellä miten hyviä ajatusta kumoavia tai puoltavia näkemyksiä.

Oliko Kaarinan seurueessa ollut Clas Anderssonin vaimo Biritta, kenen puoliso? Ajallisesti ei oikein voisi olla Clas Andersson Skalmin vaimo?

[Kivipää]

Ispoisten Sigfridin Valborg-lesken henkilöä on syytä pähkäillä. Se, ettei hän ollut myöhempi Piikkiön Perttalan Valborg (Lasse Prytzin ja Simon Erikssonin puoliso), on nähdäkseni perusteltavissa oleva johtopäätös. Näin ollen Benedictuksen vaihtoehto voisi tulla kysymykseen.

Sigfrid Sigfridsson kuului 1500-luvun lopulla Turun linnan virkamieskuntaan Henrik Hanssonin (Mårten Stodiuksen isä, jolla saatavia Ispoisista) ja Nils Erikssonin (Ispoisten pesänjakaja) lailla. Sigfridin poika Mårten oli Turun porvari ja pormestari. Siinä suhteessa löytyy yhtäläisyyttä Ispoisten Sigfridiin, jolla Mårtenin isän tapaan oli myös kruunun hallintotoimia.

Mårten Sigfridssonilla oli läheinen side (sukulaisuus?) Mårten Stodiukseen, joka oli Ispoisten Erik Månssonin lähipiiriä. Stodius tuli v. 1628 Turun koulun konrehtoriksi Piikkiön kirkkoherraksi siirtyneen Sigfridus Henricin jälkeen.

Ei voi välttyä ajatukselta, että jonkinlainen (suku)piiri tuossakin pyöri.

[Hela]

Kamreeri Sigfrid Sigfridssonia koskevan keskustelun osalta viittaan viestiini, jonka äsken lähetin ketjuun "Porvari Valborg Olofsdotter Kyrö".

H. I.

[Benedictus]

Lainaus Outika Somerus-viestiketju:
Törmäsin taas näihin Särkilahti -kysymyksiin ja jälleen yksi oljenkorsi ...

Niilo Pederinpoika eli Kiukku-Niku peri vuonna 1496 vaimonsa Karin Ollintytär Särkilahden sisarelta Sauvon Ylistaron (Sukuforum – Somerus suvun yhteydet Stiernkors sukuun). Sauvon Ylistarossa asui 1557 Berttel (SAY Sauvo 1540 jakso 120) ja Thomas Jonsson ja edelleen 1564 Bertel Hendersson (/Hansson/ Jönsson) (SAY Sauvo 1560 jakso 120). Lisäksi Bertil oli kirjattu Sauvon Rauhalaan Jönns Jaakonpojan kanssa vuonna 1557.

Olof Kirveen ja Märta Stiernkorsin tyttären Karinin tunnetut sisarukset olivat Elin (jolta pari sai Sauvon Ylistaron), Olof ja Magnus. Kukahan oli tuo Jönns Jaakonpoika, Bertel Hendersson ja Tuomas Jonsson?

Tässä Sauvon Ylistaron SAY:
Toisella tialla Ivar Månsson Stiernkors, kiukku-Nikun pojanpoika.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1070048
Toisella tilalla Bertil Hendersson i Asteljoki ja myöh. Vreta lb. Sigfrid Matsson.
Välissä Knut i Kalmusnäs lb, Sigfrid Matsson 1567.

Outikan Bertel Hendersson on siis Asteljoen ja Vretan isäntä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=900136

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=902172
Tämä ei aukea ajatuksiin. Mitä tekee Henrik Mårtensson i Holma täällä. Mitä tarkoittaa Sigfrid Sigfridsson köpt, kuka tämä on, Kamreeri Sigfrid ?

Olen arvellut, että Elin Thomasdotter Rytingin ensimmäinen puoliso oli Henrik Henriksson (till Vreta), jolla oli perintöoikeuksia myös Asteljokeen. Henrik Henriksson voisi olla Henrik Jönsson Asteljoen poika, ja hänen äitinsä on voinut olla yksi Olof Djäknen ja Birgitta Henriksdotter Svärdin tyttärentyttäristä.
Elin Thomasdotter Ryting avioitui myöhemmin Henrik Abel von Mindenin kanssa. Bertil Henrikssonin vaimolla oli perintöä Asteljoelta ja ilmeisesti myös Vretasta, joten Henrik Henrikssoin leski Elin ja Bertil ilmeisesti vaihtoivat osuuksia siten, että Bertil sai Vretaa, Elin Asteljokea. Per Eriksson (Pojoby) näyttää hallinneen yhtä tilaa Atussakin. Tila on saattanut siirtyä hänen vaimoltaan Saralta sisaren miehelle von Mindenille. SAY Pöytyä Pihlava 1556 mm. h. Malins, Nils Skalms lb; Eriks Olsson (vrt. Norrsunvik); Bertil Henriksson.
Vretan Bertil Henriksson on sama henkilö kuin Asteljoen Bertel. Bertilin äiti Alitza Ragvaldsdotter omisti Piikkiön Viukkalon Kurkkalan. Alitzan jälkeen tilalla mainitaan Bertil Henriksson till Asteljoki (SAY).
A.K.Johansson

Lainaus Impola:
Kun Nils Krummen ja Henrik Abel von Mindenin nimet esiintyvät yhden kerran Norrsundvikia koskevissa lähteissä, niin niiden avulla voidaan yrittää kumota Ispoisten suvun sukulinja, jota pääosa lähteistä tukee. Nämä nimet lienevät vain myöhäisiä jäänteitä Fincke-suvun muinaisista omistuksista Kemiössä. Melkoisella todennäköisyydellä voidaan päätellä, että Karin Knutsdotterin huomenlahjatila Norrsundvikissa tuli vanhojen perintösuhteiden nojalla von Mindenin puolison Elin Rytingin haltuun ja siirtyi sitten ”useiden kirjeiden ja todistusten” (Piikkiön tuomiokirja 1624) perusteella Clas Anderssonille. Tämä viittaa varsin selvästi siiihen, että hän oli Karin Knutsdotterin vävy.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=878951
Asteljoki Henrik Kirjuri, Bertil Henriksson
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=941752
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=885573
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=888479

Kalmusnäs:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307433
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307432
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1315198
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1318854

Ylistaro Sauvo:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=904116
Toinen tila Hans Horn i LIESNIEMI

Toisella tilalla Hans Ragvaldsson Ram
Mitä Ram tekee täälläkin ?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=902172
Kuka on yllä näkyvä Sigfrid Henriksson?

Onko Sauvon ylistarossa näkyvä Sigfrid Matsson Ispoisten Sigfrid?

[Kivipää]

Mielenkiintoista jälleen. Tuttuja henkilöitä (tai ainakin samannimisiä) vilisee noilla SAY:n sivuilla. Mm. Henrik Mårtensson Stiernkorsien Holma-suvusta. Samaan sukuun on jossain viitattu pohdittaessa Ispoisten Sigfridin lähipiiriin liittyviä mahdollisia Stiernkors-kytkentöjä. Henrik Mårtensson näkyy omistaneen saman lampuotitilan Piikkiön Viukkalassa kuin Asteljoen Bertil Henriksson aiemmin. Vuoden 1606 kohdalla Viukkalassa näkyy Henrikin lisäksi myös maininta (kamreeri?) Sigfrid Sigfridssonista. Samanlainen merkintä kuin Benedictuksen Sauvon Ylistarosta löytämä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=697012 (Piikkiö 1560-79)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=702704 (Piikkiö 1580-99)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=703871 (Piikkiö 1600-19)

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=902172 (Sauvo 1600-19)

Näkyypä Ylistarossa myös eräs Sigfrid Henrikssonkin sopivasti vuotta, paria ennen kuin samanniminen henkilö aloitti Turun koulun konrehtorina v. 1618. Vuonna 1571 Bertil Henrikssonin lampuoti Sigfrid maksoi hopeaveroa. En usko hänen kuitenkaan olleen Ispoisten Sigfrid. Kalmusnäsin Knutin kanssa Ispoisten Sigfridillä oli sukuyhteys sikäli, että Karin Knutsdotter ja Måns Sigfridsson avioituivat keskenään ja heidän poikansa Johan Månsson peri Kalmusnäsin isoisältään.

Perniön Asteljoelta löytyvät sekä Henrik Abel von Minden että hänen jälkeensä Henrik Tönnesson (Wildeman). Kumpikin Ryting-sukuun kuuluneiden naisten puolisoita. Von Mindenin muistamme myös Kemiön Norrsundvikistä Ispoisten suvun vanhoilta mailta ja Henrik Tönnessonin Piikkiön lainlukija Sigfrid Henrikssonin valitsijana.
______________
Matti Pesola

[Benedictus]

Mikähän on tuo yhdistävä tekijä Sauvon Ylistarosa ja Piikkiön Viuhkalassa?

Bertil Henriksson i Asteljoki ja Henrik Mårtensson i Holma.

Sitten molemmilla tiloilla kamreeri Sigfrid Sigfridsson, joka ostanut tilat Henrik Mårtensson Holmalta.

Ylistaro mainitaan kamreerin tilalistassa, mutta Piikkiötä ei.

Följande lista över Sigfrid Sigfridssons jordegendomar gör inte anspråk på att vara fullständig, och tillträdesåren anges med reservation för osäkerhet i källorna:12 (http://www.genealogia.fi/genos-old/60/60_63.htm#12) Leiklax 1585, Ahteentaka 1585, Peräis 1594 och Ampuminmaa 1603 i Rimito socken, Väbbas 1589 och Haverö 1590 i Nagu, Ruohonpää 1589 och Suikkila 1600 i S:t Marie, Ketola 1603, Vangio 1606 och Ratusta 1606 i Lundo, Tyrvis 1603 och Riddarla 1605 i Tyrvis, Ylistaro i Sagu 1606. Oidentifierade är ett hemman nämnt i Kimito 159513 (http://www.genealogia.fi/genos-old/60/60_63.htm#13) och ett i S:t Karins, bevakat av hans änka 1616.14 (http://www.genealogia.fi/genos-old/60/60_63.htm#14) Han gjorde rusttjänst för Leiklax, Peräis, Ylistaro, Ketola och Riddarla. För Ruohonpää hade han till en början frihet, men betalade från 1592 två tunnor strömming i året stadgeskatt.

Kuten jo aiemmin heitin ajatuksen, että Sigfrid Sigfridsson olisi Ispoisten Sigfrid Matssonin poika viinmeisestä aviosta Valborgin kanssa, tuo, että Ylistarossa näkyy myös Sigfrid Matssonin pojan appi Knut i Kalmusnäs, tavallaan tukee ajatusta.

<kiinnostavaa, että Kaarinan Kulhon omistajana oli Ragvald Halvarsson, sitten Henrik Tönnesson, toisaalta taas Ylistarossa on poikansa Hans Ragvaldsson Ram.
Kiinnostavaa,että Kulhossa on mainittu myös Mårten Sigfridsson, joka voisi olla kamreerin poika pormestari Mårten Sigfridsson.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1167023

Kiinnostavaa, että Ladjakoskella ja Sauvon Ylistarossa mainitaan lb, joiden nimet ovat Henrik ja Sigfrid vaihdellen eri vuosina.Voisiko kyseessä olla Henrik Sigfridsson Ispoisista ja Sigfrid Sigfridsson.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166205
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=900136

[Kivipää]

Tuon Ispoisten Henrik Sigfridssonin jäljittäminen vuoden 1586 (Ispoisten panttaus) jälkeen on haastava homma. Samannimisiä miehiä löytyy sieltä sun täältä, mutta myös Turun liepeiltä Kaarinasta ja Piikkiöstä. Ladjakosken lampuodista on ollut jo puhetta, mutta Piikkiön Viukkalassa (Jussila) näkyy myös eräs Henrik Sigfridsson noin kymmenen vuoden aikana 1500- ja 1600-lukujen taitteen molemmin puolin.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=702703 (Piikkiön Viukkala 1580-99)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=703869 (Piikkiön Viukkala 1600-19)

[Benedictus]

Kuka mahtoi olla Henrik Mårtensson till Holman puoliso tai puolisot?

[Hela]

Holman Henrik Mårtenssonin tiettävästi ainoa puoliso oli Malin Bertilsdotter, jonka vanhempia ei tunneta. Antti Lehtonen vahvistaa alkuperäislähteisiin viitaten Ramsayn tiedon (Genos 4/2008, s. 169, 174).

H. I.

[Kivipää]

Kuten jo aiemmin heitin ajatuksen, että Sigfrid Sigfridsson olisi Ispoisten Sigfrid Matssonin poika viinmeisestä aviosta Valborgin kanssa, tuo, että Ylistarossa näkyy myös Sigfrid Matssonin pojan appi Knut i Kalmusnäs, tavallaan tukee ajatusta.

Sauvon Ylistaroa omistanut Asteljoen (Vretan?) Bertil Henriksson oli Kalmusnäsin Knut Henrikssonin veli. Knutin vaimon eli Ispoisten Måns Sigfridssonin anopin henkilöllisyyttä ei tunneta. Minulla on siitä vahva oletus. Nimittäin Karin Knutsdotterin ja Månsin perinnönjaossa oli mukana Kemiön Engelsbyn omistusta. Jospa olikin niin, että Kalmusnäsin Knutin puoliso oli N.N. Mårtensdotter Kemiön (Fröjd)bölen suvusta eli Holman Henrik Mårtenssonin sisar. Engelsbyn rälssimaata oli vanhastaan ollut Bölen omistuksessa (Tapio Vähäkangas, Genos 3/2005, s. 119). Vähäkankaan artikkelissa kyseiselle tyttärelle ei löydy etunimeä eikä varmaa puolison nimeäkään.
______________
Matti Pesola

[Benedictus]

Holman Henrik Mårtenssonin tiettävästi ainoa puoliso oli Malin Bertilsdotter, jonka vanhempia ei tunneta. Antti Lehtonen vahvistaa alkuperäislähteisiin viitaten Ramsayn tiedon (Genos 4/2008, s. 169, 174).

H. I.

Kiitos tuosta vahvistuksesta. Genos artikkeli selvitti paljon lisääkin asiaa.

Huomioiden Bertill Henriksson i Asteljoen ja Henrik Mårtensson till Holman ikäeron, uskaltaisi melkein väittää, että Malin Bertilsdotter oli Bertill Henrikssonin tytär. Tämä selittäisi tilojen omistajuuksien vaihdot.

Toisaalta myös ajatus, että Knut Henriksson Kalmusnäsin vaimo olisi Henrik Mårtensson Holman sisar sopisi kuvioon täysin.
Kysymys onkin: tuliko täältä tuo tähtiristi tunnus Erik Månssonille.

[Benedictus]

Linnankirjuri Henrik Hanssonin 1. vaimon Biritan alkuperää on pohdittu paljon.

Ajallisesti tuntuu mahdolliselta, että tämä olisi ollut Karin Knutsdotterin ensimmäisestä aviosta Angarfjellin kanssa.

[Kivipää]

Karin Knutsdotterin ensimmäisestä aviosta tunnetaan (Ramsay) yksi tytär, Karin Michelsdotter, joka avioitui piikkiöläisen Matts Henrikssonin (Bock af Buckila) kanssa.

Bertil Henriksdotterin tytär Brita avioitui (molempien 2. avio) v. 1586 Holman Henrikin veljen Erik Mårtenssonin kanssa. Britan tytär 1. avioliitosta, Brita Jöransdotter, avioitui Holman Henrik Mårtenssonin serkun Bengt Clemetssonin kanssa.

Holman Henrikillä ei ollut lapsia, joten perintömaat menivät sukulaisille.

Ispoisten Erik Månssonin käyttämä Stiernkors-nimi selittyisi tosiaan myös sillä, että hänen äidinäitinsä oli ns. Holma-suvun Stiernkorseja.
____________
Matti Pesola

[Benedictus]

Karin Knutsdotterin ensimmäisestä aviosta tunnetaan (Ramsay) yksi tytär, Karin Michelsdotter, joka avioitui piikkiöläisen Matts Henrikssonin (Bock af Buckila) kanssa.

Bertil Henriksdotterin tytär Brita avioitui (molempien 2. avio) v. 1586 Holman Henrikin veljen Erik Mårtenssonin kanssa. Britan tytär 1. avioliitosta, Brita Jöransdotter, avioitui Holman Henrik Mårtenssonin serkun Bengt Clemetssonin kanssa.

Holman Henrikillä ei ollut lapsia, joten perintömaat menivät sukulaisille.

Ispoisten Erik Månssonin käyttämä Stiernkors-nimi selittyisi tosiaan myös sillä, että hänen äidinäitinsä oli ns. Holma-suvun Stiernkorseja.
____________
Matti Pesola

Jos Holman Henrik Mårtenssonin sisar oli Knut Henriksson Kalmusnäsin 1.vaimo olisi heidän jälkeläisillään melkoisen vahva sukuverkko silloisessa hallinnossa.

Huomattavaa on myös, että Kaarina Maununtyttären Liuksiala oli tavallaan lähinaapuri Henrik Mårtenssonin Holmalle.

Yhsistääkö tämä myös osaa Kaarinan matkaseuralaisista?

[Benedictus]

http://www.genealogia.fi/genos-old/8/8_116.htm

Ätten Slangs tre olika vapenemblem och "finske Per Eriksson till Pojoby".

Holger Lund

Hans Ragvaldsson Ram (Örneram), Laurentius Canutus (Gudz ordz tienare i Nahgu 1591), Karsten och Erik Henriksson, den förre förekommande i Åbo 1613 och den senare skrivare på Tavastehus 1609, hava antagligen någon av dessa »Månsdöttrar» att tacka för den vackra liljan i deras sigill.


Ylä oleva Holger Lundin 1937 kirjoittama Genos artikkeli on melko kiinnoistava, sillä se liippaa läheltä ispoisten ongelmaa.


Onko siinä esitetyt päätelmät jälkeenpäin kumottu, ei ole selvillä.


Tuo Hans Ragvaldsson Ram sigill. on kiinnostava pointti, koska on tullut hyvin selville, että Ram on useilla tiloilal, joita olemme viimeksi tutkineet. Ramilla on siis jokin sukuyhteys, joka liippaa Slang-sukua. Huomattava, että Brinkalan väki kuului noihin Lilja-sisarusten jälkeläisiin.


Tässä aiemmin käsiteltiin Botilaa, jossa myös oli Erik Olofsson omistaja ja sitten pojallaan Per Eriksson till Pojobyllä läänitys, ennen Anders Larssonia.
Siellä oli myös Hans Ram omistajan, jota arvelin virheeksi, että oliskin Hans Ramsey, talon vävy.

Yllä olevan perusteella epäilen, että oli kyse kuitenkin Hans Ramista.


Heitin tuonne Ikaalisten Tiirikka viesti ketjuun ajatuksen, että Tiirikan omistaja Ditrich Persson olisi ollut Per Eriksson till Pojobyn äpärä-poika, sillä tämä käytti Stiernkors-sinettiä, eikä omistanut mitään perittyä maata.


Miten Henrik Mårtensson till Holman sukukunta sopii tuohon Lundin teoriaan, sillä heillä oli sama sinetti kuin Lundin henkilöillä.

[Benedictus]

http://runeberg.org/frfinl/0414.html

Palaan aiheeseen Karin knutsdotterin äiti.

Karinin poika käytti Tähti-risti vaakunaa.

Toisaalta Lundin artikkelissa mainitaan Tähti-risti vaakuna mahdollisena Muurla-suvun tunnuksena.

Slangeilla oli Lilja.

Maunu Juhananpojan, Viurilan kartanon omistajan, tiedetään käyttäneen liljaa vaakunassaan. Häneltä sekä vaakuna että kartano siirtyivät Slang suvulle Håkan Tidemaninpojan vaimon Valborg Flemingin kautta, joka oli mainitun Maunun tyttärentytär. Håkan Tidemaninpojan pojat Bertil ja Eerik käyttivät liljaa vaakunassaan, mutta edellisen poika Eerik Bertilinpoika, k. 1592, käytti jo toista vaakunaa nim. pyhää "Mikaelia lohikäärmettä polkevana. Paitsi häntä käyttivät tähän aikaan vain kaksi muuta henkilöä mainittua vaakunaa, nim. Pietari Eerikinpoika, Pohjan kartanon omistaja, vanhaa Muurlan sukua, sekä Erik Bertilinpojan anoppi Margareta Pietarintytär. Asiakirjoissa esiintyvät Eerik Bertilinpoika ja Pietari Eerikinpoika usein yhdessä, joka viittaa läheiseen sukulaisuuteen. JULLY RAMSAY mainitsee Margaretan ensimmäisen miehen olleen erään Eerikin, josta häneltä puuttuu lähempiä tietoja, mutta kirjoittaja otaksuu hänen olleen Pietari Eerikinpojan isän Eerik Olavinpojan Muurlan sukua, minkä suvun vaakuna on tuntematon. Margaretan toinen mies oli Pietari Spore. LUND pitää luultavana, että Eerik Bertilinpoika Slang olisi anopiltaan perinyt uuden vaakunansa, mutta koska Margaretan tytär Kaarina käytti toista vaakunaa, ristiä ja tähteä (Holman Stjernkors suvun) ei ole mahdotonta, etteikö juuri tämä ollut Muurlan suvun vanha vaakuna. Margaretan lukuisat tilukset Perniössä periytyivät Pietari Eerikinpojalle ja Eerik Bertilinpojalle, joista edellinen olisi LUNDin otaksuman mukaan hänen poikansa ja jälkimmäinen oli varmasti hänen tyttärensä mies. Johtuen tästä sukulaisuudesta, arvelee kirjoittaja, käyttivät molemmat samaa vaakunaa. Eerik Bertilinpojan pojanpoika, 30-vuotisen sodan tunnettu sankari Eerik Slang käytti suvun kolmatta vaakunaa, marsalkansauvaa.

Karin Knutsdotterin poika siis käytti tuota Tähti-risti vakunaa, kuten Holma-suvun jäsenetkin.

Lundin artikkelissa mainitaan Nauvon kirkkoherra Laurentius _Canuti, joka käytti lilja-sinettiä.

Laurentius Canuti (K viimeistään 1625)

Laurens / Larss Canuti, Lars Knutsson
Nauvon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5070) kirkkoherra 1588, mainitaan vielä 1622.
Allekirjoitti (Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa ”Laurentius Canuti Nawoisa.”) Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593 ja (”Laurentius i Nagu”, ”Laurentius Canutj”) uskollisuudenvalan kuningas Sigismundille kruunajaisvaltiopäivillä Uppsalassa 23.2.1594.
Laurentius Canuti (”Her Lars i Nagu”) määrättiin 9.12.1589 maksamaan 5 taalaria raha-apua sotaväen palkkaukseen. Hän sai parannusta palkkaetuihinsa kuningas Kustaa II Aadolfin kirjeellä 2.4.1613 ja valtatien varrella asuvana korvaukseksi lisääntyneen sotaväen aiheuttamista suurista kuluista verovapauden Nauvon Högsarissa omistamalleen tilalle seuraavana vuonna.
K Nauvo viimeistään 1625.
P N.N., eli leskenä miehensä jälkeen ainakin vielä 1626.


Kysymys onkin, onko tämä Laurentius Canuti mahdollisesti Karin Knutsdotterin veli?


Ajallisesti sopii hyvin kuvioon. Pappina ei perinyt aatelismaata.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=750158
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=750092
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=750017
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=750018


Laurentius Canuti siis hankkii ja ostaa Högsarin tiloja edeltäjältään Her Josephilta ja her Thomasin hallussa olleita.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=769731
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=769735


Vaikuttaisi, että Laurentius Canutin vaimo olisi ollut edeltäjän tytär, koska tilat siirtyvät Laurentiukselle.
Toisaalta, miksi turun khr Thomas Laurentii osti maita Högsarista?


Jos Karin Knutsdotterin kautta tuli Stiernkors vaakuna Ispoisten Erik Månssonille ja taas jos Laurentius Canuti olisi ollut Karinin veli ja käyttänyt Lilja-sinettiä, miten se selittäisi heidän sukuaan?

[Kivipää]

Karin Knutsdotterin isä Knut Henriksson ja tämän veljet Bertil ja Jakob aateloitiin v. 1559 hevosenkenkä-vaakunalla. Muista mahdollisista veljistä ei tietääkseni ole asiakirjamerkintöjä.

[Benedictus]

Jos Karin Knutsdotterin veli olisi ollut Laurentius Canuti Nauvosta ja Karinilta tullut tähti-risti pojalleen ja veljellä? Lilja-sinetti. Olisiko silloin mahdollinen äiti Henrik Mårtenssonin sisar ja siis tämän äidiltä olisi myös lilja tunnus ja tähti-risti olisi isältä.

Mistä mahtaa tulla vouti Ragvald Halvarssonille(Hans Ramin isälle) etunimi, joka outona on kumman läheinen noiden Ragvald Ragvaldssonien kanssa, olisiko tämä samaa sukua?

[Kivipää]

Tapio Vähäkankaan artikkelissa Fröjdbölen suku (Genos 3/2005, s. 112-127) kerrotaan mm. Oriveden Holman eli Luodon omistussuhteista. Kemiön Bölen isännän Mårten Jönssonin jälkeläisistä eräät käyttivät tähti ja risti-aihetta sineteissään. Mårtenin asiakirjoissa nimeämätöntä tytärtä olen kaavaillut Kalmusnäsin Knut Henrikssonin vaimoksi. Se selittäisi luontevasti Bölen hallussa olleen Kemiön Engilsbyn 8 kyynärän (ulkokylän) rälssimaan siirtymistä Knutille ja sitten tämän tyttärelle eli Ispoisten Måns Sigfridssonin puolisolle.

Holman osalta on syytä huomata, että sen omisti v. 1566 Hietamäen Mats Markusson (Kaarina Maununtyttären seurueen jäsen 1577). Vähäkangas arvioi, että Matts oli vaihtanut Holman Mårten Jönssonin perillisille Erik Sunessonin (Ille) perintöä jaettaessa. Bölen Mårtenin vaimo Brita oli Ille-sukuisen Margareta Sunesdotterin ja Villilän Matts Olofssonin tytär. Matts Olofsson omisti yhdessä Köönikkälän Jakob Perssonin (Svärd-sukua) kanssa Maskun Villillää. Jakobin tytär Valborg avioitui Ispoisten ja Kalmusnäsin sukuun kuuluvan Johan Månssonin kanssa.

Ragvald Halvarssonin taustasta en osaa sanoa, mutta kuriositeettina mainittakoon, että hän sai kuolemantuomion Turun linnaoikeudessa v. 1556. Oikeuden jäseniä olivat tuolloin mm. Ispoisten Sigfrid Mattson (jonka leski oli Kaarinan seurueessa) ja Michael Resenär, tuleva Kaarina Maununtyttären seurueen jäsen ja Liuksialan kartanovouti.
____________
Matti Pesola

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1318977

181. Morthen Persson [Melartopaeus] (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies181.jpg), Engelsbyn herra, 9.3.1613. Katso Ruuth sivu 997. (T. S.).
182. Isaous Petri [Melartopaeus ?] (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies182.jpg), Rymättylän kirkkoherra, 1613. (1769; 49.).
183. Gabriel Melartopaeus (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies183.jpg), Raision ja Räntämäen kirkkoherra, 22.6.1615. (2554; 60.).


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1315358


Melartopaeus, Petrus Pauli (K 1585)

Peder / Per Påhlsson
Kaiketi syntyisin Kemiöstä. V Kemiön kirkkoherra Paulus Melartopaeus (K 1537) ja N.N.
Kemiön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5031) kappalainen (mainitaan kirkkoherran kappalaisena) 1556, samalla kirkkoherran sijainen vuodesta 1558; Kemiön kirkkoherra 1568.
Papinviran ohessa Halikon tuomarin sijainen 1562.
Sinetöi Kemiön pitäjänmiesten uskollisuudenvakuutuksen kuningas Juhana III:lle 26.12.1568.
Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan "Hr Peder kyrkoherde Kymitto socken" omisti 4 hevosta arvoltaan 60 markkaa, 8 härkää, 17 lehmää, 31 päätä nuorta karjaa (hiehoja ja mulleja), 28 lammasta ja 10 sikaa. Metallivarallisuutta Peder-herralla oli 15 naulaa tinaa, 5 leiviskää kuparia ja 35 luotia hopeaa sekä rahaa 100 markkaa. Omaisuuden arvo rahassa oli 778 markkaa, 6 äyriä ja maksettava hopeavero 83 markkaa, 1 äyri. Hänen elatustaan käsiteltiin kirjeissä 1576 ja 1577, ja hänet (”Her Peder J Kimito Sochnn”) mainitaan papiston palkkausluettelossa 1582.
K Kemiö alkuvuodesta 1585 (ennen 12.4.).
P N.N.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307596
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1304993


Joachimus Matthiae Stutaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398), teologian lehtori 1605–1609, rehtori 1609–1615
Gabriel Petri Melartopaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1705), teologian lehtori 1610–1612, rehtori 1616–1630
Martinus Henrici Stodius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2394), konrehtori 1628–1630, rehtori 1630


http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1980



Kummallinen yhteys Engelsbyllä ja Melartopaeuksilla.


Kukahan oli Petrus Pauli Melartopaeuksen vaimo. Vaikuttaisi, että taas mennään lähelle samaa sukukuntaa.

[Kivipää]

Kemiön kirkkoherra Petrus Ragvaldi oli Kalmusnäsin Knut Henrikssonin ja Vretan Bertil Henrikssonin eno. Oliko hänellä ja seuraajallaan Petrus Paulilla (Melartopaeus) joku sukuyhteys tai aviolinkki, jää avoimeksi. Tuolla Somerus-keskustelussa ihmeteltiin Bertil Henrikssonin yhteydessä ollutta pappimainintaa. No ainakin sellainen kytky oli, että Bertil oli aiemman kirkkoherran sisarenpoika.

Joachim Stutaeuksen kytkennät konrehtori Sigfridus Henriciin ovat olleet jo aiemmin esillä, mutta mielenkiintoisena sattumuksena voidaan nähdä se, että Kemiön Petrus Paulin poika Gabriel Petri Melartopaeus oli Turun koulun rehtorina ja tuomiokapitulin jäsenenä silloin kun Sigfridus Henrici valittiin konrehtoriksi v. 1618.

Eipä ihme, että piispa Sorolaisen lähes viime töikseen konrehtorin virasta erottama Sigfrid pääsi piispan kuoleman jälkeen takaisin virkaansa kun tuomiokapitulissa olivat sellaiset "tukimiehet" kuin Stutaeus ja Melartopaeus. Mårten Stodiuskin joutui odottamaan hänelle luvattua konrehtoraattia kunnes Sigfridille järjestyi Piikkiön kirkkoherran toimi.

[Benedictus]

Mitenkähän tämä sukusuhde asettuu, jos hänen 1. vaimonsa Gunilla Påhlsdotter olisi Påvel Frillen tytär.

http://runeberg.org/frfinl/0142.html

Kiinnostavaa, että Frille Povelssonin puoliso oli Kerstin Eriksdotter Muurla, Per Eriksson till Poikon sisar.

Tämän pojan Påvel Frillenssonin tytär olisi sopiva Gabriel Melartopaeuksen vaimoksi.
Påvelin kuoltua mainitaan lasten, ei yhden tyttären ,saaneen isänsä maat itselleen.

http://runeberg.org/frfinl/0143.html

[Benedictus]

Vs: Erik Raumannus http://suku.genealogia.fi/

Laitan tähän erään jo ohimennen mainitsemani havainon, joka saattaa liittyä Sigfrid Henrikssoniin tai ei liity.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=850393

Raision Kerttulassa mainitaan 1618 h. Sigfrid ???? i Åbo, joka on hankkinut her Henrik Grååltä jotain maata?

Olisiko mahdollista, että tässä on kyse Sigfrid Henriksson Raumannuksesta.

Mikä on tuo titteli Åbo sanaa ennen?

Laitan tähän vielä Erik Raumannusketjusta kysymykseni.

Eräs ulottuvuus on, että vouti Mårten olofsson, jonka lapset käyttivät Gråå nimeä, lienee ollut jotain sukua Valborg Innamaalle.

Mårten Olofssonin äitija tämän 2 sisarta liittyvät Turun Kantajan taloon. Talon aiempi omistaja Sigfrid Kantaja ei kuitenkaan ole sama kuin Ispoisten Sigfrid Matsson.

Mårten Olofssonin tädin poika oli Mårten Sigfridsson Halikosta. Toisen tädin poika Henrik? Olofsson.

Voisiko tämä Mårten Sigfridsson olla khr Sigfrid Henrikssonin poika?

[Kivipää]

Vastaan myös tässä ketjussa. Kyseessä oli Sigfridus Jacobi Helsing, Turun tuomiokirkon taloudenhoitaja (oeconomus) Henricus Jacobi Gråån jälkeen v. 1618. Viisi vuotta myöhemmin hän siirtyi Kemiön kirkkoherraksi.

Tuo Mårten Olofsson ja hänen sukunsa on minulle vieras asia, joten Mårten Sigfridssonin isän henkilöllisyyteen en ainakaan toistaiseksi pysty kommentoimaan mitään.

[Benedictus]

Hyvä, että tuo seikka tuli selväksi eli Gråån seuraaja oli kyseessä Kerttulassa.
Kerttula on sinänsä kiinnostava paikka, sillä se kuului aiemmin Henrik Tasaiselle.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1315359
Kemiön Engelbyssä Olof Säck?tai jotain, mikä nimi olisi.

Kuka tuo mahtaa olla? tila lienee rälssiä.

[Kivipää]

Rälssin liepeillä liikkunut Ulvilan porvarin poika Olof Säck vaikutti 1500-luvun alussa. Joidenkin tietojen mukaan hän avioitui rälssimies Jöran Olofsson Svärdin tyttären kanssa. Svärd-suvulla oli maanomistuksia myös Kemiössä.

Se, että (ulkokylänmies) Olof Säck mainitaan vielä 1580-luvun alussa Engelsbyssä, kertoo erityisesti siitä miten maakirjojen tiedot olivat jämähtäneet paikoilleen jopa vuosikymmeniksi. Vuoden 1585 verouudistus korjasi tiedot ajan tasalle.

[Benedictus]

Kukahan on Kaarinan Nummen Sigfrid Matsson?
Kinnostavaa, että mainitaan myös hustru Biritta 1557, mutta myös vidua.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166048

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166116
Sigfrid Matsson ja Biritta vidua vielä 1561.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166185

Voiko olla Ispoisten Sigfrid. Birita enka viittaisi siihen?

[Kivipää]

Minusta tuossa Kaarinan Nummen tapauksessa näyttäisi käyneen niin, että 5½ tangon veromaata v. 1540 viljellyt Sigfrid Mattson oli jäänyt vuosikymmeniksi maakirjoihin, vaikka viljelijä olikin jo vaihtunut. Mårten Jönsson näkyy maksaneen hopeaveroa v. 1571 ja vuoden 1585 verouudistuksen jälkeen hänen nimensä ilmestyy myös maakirjaan.

Tuo Sigfrid Mattsonin tila näyttää jo vuoteen 1556 mennessä jakautuneen kahdeksi eri tilaksi. Biritta-rouva (-leski) ja Peder Henriksson näkyvät 1550-luvun lopun veromerkinnöissä. Biritan jälkeen tilalle ilmestyy em. Mårten Jönsson. Tässä tapauksessa on oletettavaa, että tämä Nummen Biritta oli Nummen (ei Ispoisten) Sigfrid Mattsonin leski.
_____________
Matti Pesola

[Benedictus]

Kemiön kirkkoherra Petrus Ragvaldi oli Kalmusnäsin Knut Henrikssonin ja Vretan Bertil Henrikssonin eno. Oliko hänellä ja seuraajallaan Petrus Paulilla (Melartopaeus) joku sukuyhteys tai aviolinkki, jää avoimeksi. Tuolla Somerus-keskustelussa ihmeteltiin Bertil Henrikssonin yhteydessä ollutta pappimainintaa. No ainakin sellainen kytky oli, että Bertil oli aiemman kirkkoherran sisarenpoika.

Joachim Stutaeuksen kytkennät konrehtori Sigfridus Henriciin ovat olleet jo aiemmin esillä, mutta mielenkiintoisena sattumuksena voidaan nähdä se, että Kemiön Petrus Paulin poika Gabriel Petri Melartopaeus oli Turun koulun rehtorina ja tuomiokapitulin jäsenenä silloin kun Sigfridus Henrici valittiin konrehtoriksi v. 1618.

Eipä ihme, että piispa Sorolaisen lähes viime töikseen konrehtorin virasta erottama Sigfrid pääsi piispan kuoleman jälkeen takaisin virkaansa kun tuomiokapitulissa olivat sellaiset "tukimiehet" kuin Stutaeus ja Melartopaeus. Mårten Stodiuskin joutui odottamaan hänelle luvattua konrehtoraattia kunnes Sigfridille järjestyi Piikkiön kirkkoherran toimi.

Petrus Ragvaldi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1980) 1554 † noin 1567
Petrus Pauli Melartopaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1712) 1568 † 1585

Koska ennen oli tapana, että seuraaja oli vävy tai lesken 2. puoliso, niin voisi arvella, että Petrus Melartoapeuksen vaimo olisi ollut edeltäjän tytär, siis Vretan Bertil Henriksonin ja Knut Henriksson Kalmusnäsin serkku.

Karin Knutsdotter ja Gabriel Melartopaeus olisivat olleet silloin pikkuserkkuja.

Vanhojen tietojen muistaminen on ongelmallista, mutta jossain vaiheessa pidettiin linnakirjurin Henrik Hanssonin, siis Mårten Stodiuksen, äitinä Malin Henriksdotteria, joka taisi siis olla noiden Henrikinlasten sisar.
Tällöin myös Gabriel Melartopaeus ja Mårten Stodiuksen isä olisivat olleet pikkuserkut.

[Kivipää]

Ragvald Halvarssonin taustasta en osaa sanoa, mutta kuriositeettina mainittakoon, että hän sai kuolemantuomion Turun linnaoikeudessa v. 1556. Oikeuden jäseniä olivat tuolloin mm. Ispoisten Sigfrid Mattson (jonka leski oli Kaarinan seurueessa) ja Michael Resenär, tuleva Kaarina Maununtyttären seurueen jäsen ja Liuksialan kartanovouti.
____________
Matti Pesola

Lainaan omaa aiempaa tekstiäni tässä yhteydessä sen takia, koska linnankirjuri Henrik Hanssonin isäksi mainittu (Olav Rundt, Genos 62, 1991) Sääksmäen vouti Hans Olofsson tuomittiin kuolemaan Turun linnaoikeudessa v. 1556 (vrt. yllä Ragvald Halvarsson). Lopulta hänet armahdettiin. Samaisessa Rundtin artikkelissa hänen vaimonaan mainitaan Malin Henriksdotter eli mm. Kalmusnäsin Knutin ja Vretan Bertilin sisar.

Jos Kaarina Maununtyttären seurueen jäsen Henrik Hansson oli Hans Olofssonin poika, niin Henrikin kanssa samassa seurueessa oli isä-Hansin tuominneen tuomioistuimen jäsen ja toisen jäsenen leski.

[Benedictus]

Tuon Linnankirjuri Henrik Hanssonin isäksi laitetun Hans Olofssonin isyys taidettiin kumota Abrahamin kronikan puolella aiemmin, en muista miten meni, mutta ketjut ovat niin isoja, että vaikea löytää enää.

Äiti juttu taisi jäädä avoimeksi.

Laitoin tuonne Satakunta osioon ajatelman, jossa selvitin Hämeenkyrön Laitilan sukua.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=268955#post268955

Siinä on eräs ratkaisumalli, Joachim Stutaeukselle ym. eli sidon yhteen Gregorius Stutin, Laitilat, Geetin ja mahdollisen vävynsä Henricus Canutin.
- on siis teoria, mutta selittäisi paljon.
-pitää muistaa, että Joachim Stutaeus oli Hämeenkyrö/Ikaalisten Vatsiaisten Hannun talon perillinen. Miksi ei ole selvinnyt.

Laitilan vävyksi olen esittänyt vouti Carl Påhlssonia, joka käytti tähti-sinettiä.
Toisaalta Hämeenkyrön khr oli Mårten Friis, jonka poika käytti myös Tähti sinettiä.
Tämän seuraaja kirkkoherrana oli Joachim Stutaeuksen isoisä Gregorius Stut.
Lisäksi Turun StorDirikkalan talossa mainitaan khr Micaelin leski, joka lienee Michael Gregorii Stutaeuksen leski, vähän myöhemmin siellä on Kyrön khr vanha leski, joka voisi olla Geetin leski.
Tästä talosta Hämeenkyrön khr Henrik Finno vaatii vaimonsa Valborg Henriksdotterin osuutta.

Ongelmoin, että jos Henricus Canuti oli Botilan Brita Henriksdotterin, Valborg Henriksdotterin(Finno), Margareta Henriksdotterin(Paturi) ja Sigfridus Henricin isä, missä olisi asunut Turussa ja mitä omistanut. Luulisi noin pitkäaikaisen ja värikkään henkilön jäljiltä jääneen käräjätietoja.

Jos Henricus Canutin isä oli Canutus Johannis Raumensis ,Raumannus nimi selittyisi.

Alla on ote rässimiesten sineteistä, joissa on tähti. Siinä on aika monta meidän tutkimaamme mukana.
Miten heillä ja sukulaisillaan tähdet periytyvät, mukana myös tähti-sydämet.

1. Jörenn Ollssonn (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies1.jpg), kirjuri Liuksialan kartanolla 30.4.1568, ehkä sama kuin: Jören Olsson N:o 17. Kuului kenties Säck-sukuun. (2187; 7)
-http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1315359
Kemiön Engelbyssä Olof Säck?tai jotain, mikä nimi olisi.
Vaimo Jöran Olofsson Svärdin tytär

2. Petrus Laurentii (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies2.jpg), Taipaleen kirkkoherra, 1600. Luultavasti sama kuin N:o 33 (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies33.jpg) a ja siinä tapauksessa sukunimeltään Härkäpää.(5785; 48 v.)
3. Roland Hansson (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies3.jpg), kammarikirjuri, 1600. (5785; 67)
-Linnakirjuri Henrik Hanssonin veli

4. Oluff Monson (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies4.jpg), lainlukia Savossa, 13.10.1602. Katso No. 13 ja 14. (6690; 45.)
5. Staffan Staffanson (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies5.jpg), Herman Bjurin palvelia, 1600. (3489; 46.)
6. Matthz Andhesson (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies6.jpg), , Domargården'in herra 8.10.1579. (3385; 141.)
[B]7. Larss Pedherssonn (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies7.jpg), Viipurin kartanon knihtien päällikkö, 20.9.1604. (5834; 108.)
8. Simon Andersson (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies8.jpg), [Säck], nimismies Lempäälän Hauralassa 5.4.1618. (2534; 24.)
9. Jören Sigfredzssonn (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies9.jpg), talonpoika Mynämäellä, 8.11.1587. (1446; 78 v.)
10. Carll Pålsson (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies10.jpg), knihtipäällikkö, 25,5.1607. (174; 153.)
-Ilmeisesti Hämeenkyrön Laitilan vävy. Vaimo Kirstin Johansdr. Lars Hansson Osaran leski.

11. Mårten Erichson (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies11.jpg) Holma, orivesi, 18.5.1617. Hänen vaimonsa oli Anna Pietarintytär, Paraisten kirkkoherran tytär, joka hänen kuoltuansa meni naimisiin Pietari Juhonpojan, Dikarbölen herran kanssa. Hänen setänsä oli Henrik Martinpoika. (T. H. 106; 181 v.)
12. Hans Mårtensson Friis (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies12.jpg), Mårtensson, Hans, lainlukia Ali-Satakunnassa, 1.9.1591. (2405; 31 v.)
-Hämeenkyrön khr Mårten Friisin poika.

13. Oluff Monsonn (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies13.jpg),lainlukia Savossa, 7.9.1605. Katso No. 4 ja 14. (6703; 105v.)
14. Oluf Monsson (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies14.jpg), lainlukia Savossa, 1607. Katso No. 4 ja 13. (6703; 163.)
15. Hanss Andersson (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies15.jpg), vouti, 13.6.1618; ala-vouti Savonlinnassa 1626. (6779; 113.)
16. Her Per (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies16.jpg), Taipaleen kirkkoherra, 1588. (5603; 53 v.)
17. Jören Olsson, (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies17.jpg) 30.11.1577, ehkä sama kuin: Jören Ollssonn N:o 1. Kuului kenties Säck-sukuun. (1315; 16.)



http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/rsinettike.htm

[Benedictus]

Jos piikkiön khr Sigfridus Henricin isä oli Henricus Canuti niin siihen liittyykin sinänsä kiinnostava lisäpiirre, jota en aiemmin huomannut.

Tuomiorovasti Henricus Canutin leski oli Anna Matsdotter.

Tämä avioitui Henricus Canutin jälkeen pormestari Michel Eriksson Krankin kanssa.

Lainaus Pekka Hellemaa:
Tässä viestiketjussa on jonkin verran pohdiskeltu Turun Kranckien sukulaisuussuhteita. Kopsaan keskustelun mausteeksi Turkuun perehtyneen tutkijan käsityksen asiasta Mikko Kranckin ja hänen jälkeläistensä osalta (J. W. Ruuth: Åbo stads historia under medeltiden och 1500-talet. Borgerskap och näringarna. Tredje häftet. Helsingfors 1916.):


Mickel Kranck. Nämnd 1552–1600. Bormästare 1581–1600. Åbo stads främste man på sin tid och ofta berörd i texten framdeles. Död 1600. Kallar 1582 sal. Hans Skotte "sin svåger". Gift, 1:o med Elisabet (n:s 1581), (trol. den hustru, som omkom vid Åbo brand 1593), 2:o med Anna Mattsdotter, änka efter domprosten Henricus Canuti (d. 1595).
1. Henrik Krank. Ryttare. Egde Brusila m. m. i Saaris socken (Tavastland).
2. Markus Krank. Borgare i Åbo 1592.
3. Barbara Krank. Gift med kamreraren Sigfrid Sigfridsson (1591–1604).
-Tässä on virhe, sillä Barbara Michelsdotter niminen mainitaan kamreeri Sigfrid Sigfridssonin anoppina.
4. Agneta Krank. Gift (1588) med åbohandlanden Jonatas Weck (d. 1598).
5. En dotter. Gift med åboborgaren Henrik Isaksson (1626).
6. En dotter. Gift med åbohandlanden Jokim Libstorp (1626).
(?) Bland Mickel Kranks arfvingar, måhända ock gifta med hans döttrar, nämnas i handlingarna: kansliskrifvaren Lasse Trulsson (kallar Mickel Krank "käre far" och Mickel Carpelan "vår frände" [1597]) och Hans "Schippere" i Åbo (1608).

Valborg Henriksdotter Myllar, k.n.1596, pso I Skotte Hannu, mestattiin 1563, pso II Turun linnan vouti Lasse Mickelsson, k. luultavasti 1571 , pso III kuningas Juhanan sihteerin Per Rasmusson Brun.

Valborg Myllarin lankoja olivat rikskansliet Hans Eriksson Kranck ja Turun pormestari Michel Eriksson Kranck.

Kuka oli tuo Valborgin 2. puoliso Lars Michelsson?

kiinnostavaa on, että Anna Matsdotterin toinen puoliso oli Jacobus Petri Finnon lanko.

[Pekka Hellemaa]

Kuka oli tuo Valborgin 2. puoliso Lars Michelsson?

Lasse Mikonpojan isästä tiedämme vain etunimen Mikko, joka on pääteltävissä Lassen patronyymin perusteella. Sen sijaan äidistä tiedämme enemmän. Hän oli Gertrud Lassentytär Balk, vehmaalaista Balk-sukua, joka leskeksi jäätyään avioitui uudelleen Länsi-Göötanmaan Löseen (jota en kartalta löytänyt).

[Kivipää]

Tämän viestiketjun alkupäässä oli keskustelua Turun Linnunpäästä, mikä on tarkoittanut Ispoisten kartanoa. Se miksi Ispoisten kartanolla oli sama käyttönimi kuin keskiaikaisella Piikkiön Linnunpään rälssitilalla, on edelleen selvittämättä. Joitain sukulaisuussuhteita tilojen haltijaperheiden välillä on varmaan ollut, mutta selittäisikö se Ispoisten Linnunpää-nimen?

Epäilen vahvasti, että esim. Ispoisten suvun (virheellinen) kytkeminen Fogelhufvud-suvun alkujuuriin 1630-luvun sukuselvityksessä olisi ollut Turun Linnunpää-nimen taustalla. Mutta kukapa tietää...
_______________
Matti Pesola

[Kivipää]

Nyt kun sain käsiini Mika Kallioisen kirjan Kauppias, kaupunki, kruunu, niin katsoin siitä tarkemmin mm. tuota nihdin varustamista v. 1556. Sen mukaan porvari Sigfrid Matinpoika kuului siihen 51 porvarin joukkoon, josta kukin varusti yksin yhden sotilaan. Tämän 100 nihdin joukon varustamiseen osallistui yhteensä 150 porvaria. Tästä voinee päätellä, että Sigfrid oli porvariston varakkainta kerrostumaa.

Samaan aikaan v. 1556 (Impolan rälssikirjan mukaan) Ispoisissa sekä Brita-rouva että Sigfrid varustivat kumpikin yhden nihdin. Onko tuosta tehtävä sellainen johtopäätös, että Sigfrid varusti kaksi nihtiä, toisen Turun porvarin roolissa ja toisen Kaarinan Ispoisten rälssitilan isäntänä? Vai olikohan kyse yhdestä ja samasta Sigfridin nihdistä?
_______________
Matti Pesola

Viime syksynä esitin tuollaisen kysymyksen nihdin varustamisesta. Eli oliko niin, että Turun porvarina Sigfrid Mattson varusti yhden nihdin ja Ispoisten rälssimiehenä sama Sigfrid Mattson varusti toisen nihdin?

[Kivipää]

Palaan tässä vielä Kemiön Norrsundvikin (Vestergård) omistussuhteisiin SAY:n merkintöjen perusteella. Henrik Impolan kanta on se, että "adelsman, besitter själv"-merkintä ei tarkoita Olof Mattsonia, vaan että tämä olisi ollut lampuoti. Minusta nämä SAY:n merkinnät (adelsman jne.) ovat linjassa muiden rälssitalojen kanssa. Laitan tähän linkit, jotta muutkin voisivat tehdä arvionsa talosta ja sen asukkaista.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1305002 (1540-59, Vestergård keskellä)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307545 (1560-79, Vestergård kolmas ylhäältä)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1315307 (1580-99, Vestergård alin)

____________
Matti Pesola

[Kivipää]

Ispoisten Sigfrid Mattsonin eri maanomistukset herättävät pohdintoja.

1. Perniön Laukko (Laukka). 1520-luvulla mainitaan Laukon Sigfrid, joka Henrik Impolan kirjan (s. 350) mukaan omisti (1.) vaimonsa peruina 8 tankoa rälssimaata Laukossa. Myös Henrik Henriksson (Dufva-sukua) omisti Laukossa rälssimaata, mikä oli hänen äidinperintöään (Estrid Bengtsdotter). 1550-luvulla Laukossa näkyvät (SAY) sekä Henrik Henriksson että Erik Sigfridsson. 1580-luvulla kaikki Laukon rälssimaat siirtyivät Erik Sigfridssonin tyttären Karinin ja vävyn Erik Bertilssonin (Slang) haltuun.

2. Perniön Osala. V. 1525 Laukon Sigfrid tuomittiin (Erik Fleming) menettämään Perniön Osalan, jonka hänen vaimonsa täti (Perniön) Ekekullan Karin vaihtoi v. 1480 Hauhon Porsoon (Porvoon) Vekkosken Estrid Bengsdotterin kanssa. Estrid oli em. Laukon Henrik Henrikssonin äiti. Karinin perilliset kiistelivät 1550-60-luvuilla Osalan omistuksesta Henrikin perillisten kanssa.

Kysymyksiä: Näkyykö Laukon ja Osalan Sigfridin patronyymi missään ko. rälssimaita koskevassa asiakirjassa? Olikohan Sigfridin vaimo sukua myös Vekkosken Estrid Bengtsdotterin (Hammar) kanssa? Kun Sigfridin omistus Laukossa oli 8 tankoa, niin kuinka paljon Henrikillä mahtoi olla? Selittäisikö tankoluvut jotain aiempaa perinnönjakoa?

3. Piikkiön Oorlahti. V. 1530 Laukon Sigfrid ottaa Oorlahden haltuunsa Naantalin luostarilta vedoten vanhoihin perintöoikeuksiin (2. vaimonsa?). Jatkossa Oorlahtea omistivat sekä Sigfridin sukuhaara että Linnunpään omistajat.

Kysymys: Jos ja kun Sigfrid oli jo uudessa aviossa v. 1530 ja Piikkiöön suuntautunut, niin kuinka todennäköisesti hän vielä sen jälkeen toimi Perniössä katselmusmiehenä (Ramsayn mukaan v. 1537)?

4. Kaarinan Ispoinen. Sigfrid Mattson varustaa nihdin v. 1556. Hän on myös Turun porvari, kaupunginkirjuri, kämneri, raatimies ja pormestari. Ispoista hoitaa rälssilampuoti. Vuoteen 1556 Ispoisissa näkyy Brita-rouva. Samana vuonna Sigfrid maksaa kirkolle aikuisen hautapaikasta.

Kysymyksiä: Kuka oli Ispoisten Brita? Oliko hän Sigfridin anoppi eli Sigfridin Ispois-omistus oli vaimonsa perua Oorlahden tapaan? Tämä on Henrik Impolan näkemys. Toisaalta jos Ispoisissa oli kaksi rälssitilaa, niin Britalla ja Sigfridillä ei välttämättä ollut sukukytkentää. Kaarinan historia I:ssä Ispoinen mainitaan yksinäistalona.

5. Kemiön Norrsundvik. Sigfrid Mattson näkyy siellä 1550-60-lukujen taitteessa. Sen jälkeen tilalla näkyy Olof Mattson ("adelsman, besitter själv"), joka näkyy myös Ispoisissa 1550-luvulla. Sigfridin pojan Månsin mainitaan antaneen Norrsundvikin huomenlahjaksi vaimolleen.

Kysymyksiä: Miten Norrsundvik tuli Sigfrid Mattsonin omistukseen? Liittyikö sekin vaimon perintöön?
____________________
Matti Pesola

[Kivipää]

Veli Pekka Toropaisen laatimassa Turun kaupungin vuoden 1571 hopeaveroluettelossa (Genos 4/2005, s. 177) mainitaan Luostarikorttelissa asunut Siffre Madzsson (Sigfrid Mattson). Sen mukaan hänellä oli kauppatavaroita 100 markan edestä, mikä ei ollut kovin paljon, mutta vastaavasti hopeaa oli 125 luotia. Nopeasti vilkaisten se oli suurin määrä koko kaupungissa. Sellainen sopi Ispoisten kartanonomistajalle ja Turun pormestarille/porvarille. Saman luettelon mukaan (s. 179) Sigfrid Mattsonin talossa asui myös laivamiehen leski Ailissa. Olikohan tuossa kyse aiemmasta Ispoisten laivamiehestä?

[Kivipää]

Kun katsoo aateliston ja rälssin aseman kehitystä Vaasa-ajan Ruotsissa, niin ei ole ihme miten ns. Ispoisten suvun siinä prosessissa kävi. Ennen Vaasojen hallitsijakausia monet porvarit saivat hallitsijalta tai valtaneuvostolta rälssivapauden, kuten mm. Wolter Bulck Piikkiön Linnunpäähän v. 1442. Aikaa myöten kehitys johti siihen, että aatelisto lähinnä halveksi porvaristoa ja kaupunkiporvarin oli turha odottaa aateliskirjettä.

Sigfrid Mattson nousi 1550-luvulla Turun kaupungin kämneriksi, kirjuriksi ja raatimieheksi. Hän oli samaan aikaan myös Juhana-herttuan linnaoikeuden jäsen ja Turun linnan muonavaraston hoitaja. Hänen sukutaustastaan ei ole tietoa, mutta ainakin vuodesta 1556 lähtien hän oli Kaarinan Ispoisten rälssimies. Liekö sitten avioliiton kautta siihen asemaan päässyt. Mitään aatelointikirjettä Sigfrid ei tiettävästi koskaan saanut. Syynä siihen saattoi olla se, että hän ei ollut "vapaasukuinen" ja hän oli leimallisesti Turun porvari ja asui kaupungissa edeten jopa pormestariksi. Rälssilampuoti hoiti Ispoista, joka varusti nihdin tai ratsumiehen.

Sigfridin Måns-poika seurasi siinä mielessä isänsä jälkiä, että myös hän oli Turun linnaoikeuden jäsen (1584). Hän oli (Suomen) tallimestari ja melko varmaan sitä ennen drabanttina Juhanan hovissa. Hänen vaakunansa tunnetaan, vaikka 1580-luvun rälssitarkastuksessa juuri sellaisen mainittiin puuttuneen. Månsin ei tiedetä saaneen aateliskirjettä, mutta hän avioitui rälssimiehen aatelistaustaisen lesken kanssa, mikä hieman helpotti aikanaan hänen poikiensa rälssimiesasemaa.

Sigfridin Henrik-poika seurasi myös isänsä jälkiä. Ensin Ispoisten omistajana ja sitten mahdollisesti Turun porvarina, sillä 1590-luvulla erään porvari Henrik Sigfridssonin kauppatavaroita kuljetettiin Saksan-laivalla. Rälssimiehen ura päättyi v. 1586 kun hän panttasi Ispoisen. Henrik ei saanut koskaan aateliskirjettä ja ilmeisesti myöskään avioliitto ei vahvistanut hänen rälssiasemaansa toisin kuin oli ollut isänsä ja veljensä laita. Näin ollen Henrikin lapset (jos heitä oli) eivät enää olleet rälssiasemassa.

Ajanjakso vuoden 1569 aatelisprivilegioista ritarihuoneen perustamiseen 1626 merkitsi aateliston roolin ja vaikutusvallan merkittävää kasvua. Vielä 1500-luvun puolivälissä monet rälssisuvut olivat hyvin talonpoikaisia, mutta viimeistään 1600-luvun alkupuolella tehdyillä linjauksilla synnytettiin selkeää "hajurakoa" aateliston hyväksi. Rälssitarkastuksissa tai hovioikeuden syynissä pudotettiin pois sellaisia henkilöitä ja sukuja, jotka eivät voineet osoittaa aateliskirjettään tai aatelisia sukujuuriaan.

Månsin Erik-poika sisaruksineen lunasti Ispoisen 1611 ja omisti sen aina 1650-luvulle saakka. Ritarihuoneeseen häntä ei koskaan introdusoitu. Sitä ennen hän ja veljensä Johan (Kalmusnäs) saivat useasti selvitellä aatelisia sukujuuriaan. Siinä heitä edesauttoi se, että he olivat Kalmusnäsin Knut Henrikssonin tyttärenpoikia. Sjundby-sukuinen Knut veljineen oli aateloitu 1560-luvulla. Tarinan symbolisena päätepisteenä voi pitää sitä, että Ispoisten suvun jälkeen Ispoisten kartanon omistajaksi tuli aatelinen mahtimies, vapaaherra Lorentz Creutz.

[Kivipää]

Tässä hieman pohdintaa Ispoisten rälssitilan omistussuhteista 1600-luvun alussa. Henrik Sigfridsson panttasi v. 1586 Ispoisen Melkkilän Erik Bertilssonille, joka kuoli v. 1592. Sen jälkeen pantinhaltijana jatkoi ilmeisesti hänen leskensä Karin Eriksdotter, joka nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan oli Henrikin velipuolen tytär. Henrikin veljenpoika Erik Månsson lunasti Ispoisen v. 1611 Karinilta "till släkten igen" (Impola, 287).

Tuossa edellä mainittu asioiden kulku näyttää menneen aivan linjassa, mutta pohdintaa herättää se, että 1600-luvun ensimmäisellä kymmenluvulla Ispoinen mainitaan Anders Boijen säterinä (Impola, s. 35). Anders oli em. Melkkilän Karinin vävy, joten Ispois-kytkentä selittyy sillä. Mutta jos/kun Boije sai Ispoisen haltuunsa avioliittonsa kautta, niin miten oli mahdollista, että anoppi olisi ollut sen jälkeen tilan luovuttajana? Miksi ei Anders Boije? Anders Boije kuoli v. 1618 ja Melkkilän Karin v. 1622, joten kumpikin oli vielä elossa Ispoisten lunastuksen aikaan.
___________________
Matti Pesola

[mjauhi]

Tämä Anders Nilsson Boije till Tykö k.1618 oli kahdesti aviossa.

1.oo Hebla Eriksdr; vanh. Erik Håkansson (Slang) ja Margareta Gödikesdr. Fincke

2.oo Anna Eriksdr.(Slang) ja Carin Eriksdr. till Melkilä(Stjärnkors ?). Carinin vanhemmat Erik N.N. ja Margareta Persdr. Carin Eriksdr till Melkilä kantoi " i vapnet en stjärna och på hjälmen ett kors."

Brita(Birgitta) Gödikesdr. Fincke lahjoitti Poikon sisarensa Margaretan tyttärelle Heblalle, joka oli kuten mainittu Anders Boijen 1. vaimo. Finckeillä oli maatiloja mantereellä. Kuuluikohan Ispoinen niihin?

Anders Boijen ja Hebla Eriksdr.(Slangin) tytär Hebla k. 1658 omisti Viljaisen ja Poikon Rymättylässä sekä Tykön.

Håkan Tidemansson. Levde 1505 och möjligen 1519, därest han är identisk med en likanämnd fogde i Borgå län. Gift med Valborg Fleming i hennes 2:a gifte (gift 1:o med borgaren i Åbo Lasse Finne, som levde 1480), död före 1555, dotter av väpnaren Henrik Claesson (Fleming) och hans 2:a fru Elseby Månsdotter, av adliga Viurilasläkten. Hennes arvgods voro Viurila i Halikko socken, Voltis i Pemars socken, Pyhäranta i Vemo socken och Böle i Uskela socken, varjämte hon lämnade till sina söner Kårlaks i Pargas' socken, Kurkisalo i Sagu socken, Majala i Halikko socken och Perkiö i Lokalaks' socken.
Barn:
Bertil Håkansson. Fogde. Död före 1555. Se Tab. 2
Erik Håkansson. Slottsfogde. Död 1579. Se Tab. 5
Brita Håkansdotter, levde 1580. Död på Muurla gård. Gift med frälsemannen Olof Hansson till Muurla, som levde 1571, i hans 2:a gifte.

Erik Håkansson (son av Håkan Tidemansson, Tab. 1), till Viurila i Halikko socken. Var sin död rändes Erik Flemings befallningsman på Svidja gård i Sjundeå socken 1536 och ännu 1541. Fick 1550-07-09 av konung Gustaf hela Sagu socken i förläning med undantag av Runa gård. Befallningsman på Stockholms slott 1551 till 1556, då han råkade i onåd och avsattes1 s. å. 10/4 4 samt förlorade även Sagu socken. I hertig Johans tjänst 1560. Fick s. å. 23/11 i förläning S:t Johannis prebende i Åbo1. Slottsfogde på Reval 1561-10-11–15691. Ledamot av en beskickning till Ryssland 1566-10-22. Häradshövding i Halikko härad 1569–1577. Krigskommissarie i Finland 1571-08-06. I slottsloven på Viborg 1572-08-06. Svenskt sändebud till fredshandeln med Ryssland 1573-10-09. Ånyo slottsloven på Viborg 1578-04-08. Nämnes senast 1579-02-24 5 omtalas 1580 som död. Gift vid jultiden 1541 på Svidja med Margareta Fincke, död före mannen, dotter av ståthållaren på Tavastehus Gödik Nilsson Fincke, av finsk uradel, och Margareta Slatte.
Barn:
Hebla Eriksdotter. Gift med ryttmästaren Anders Boije (af Gennäs), i hans 1:a gifte, död 1618.
Carin Eriksdotter, begraven 1602 i Åbo domkyrka. Gift 1:o med ryttmästaren Johan Böckler, av livländsk adel, död 1581 eller 1582. Gift 2:o med skattmästaren i Finland Hartvig Henriksson, till Voltis och Årlaks, av finsk uradel, avrättad 1599 i Åbo på hertig Carls befallning.

Fincke

2. Margareta. — Blev troligen kort före jul 1541 gift med Erik Håkansson (Slang) till Viurila i Halikko sn i Egentliga Finland, vilken nämnes 1535—1579. Margareta var död 4.5 1580, då arvskiftet efter syskonen Jöran och Brita ägde rum.
? Nils. Nämnes av en 1800-talsförfattare men torde hava tillhört en senare generation.
2. Brita. Var tidigare gift med Bertil Jönsson (Bertil Jönssons släkt) till Reku i Kimito sn i Egentliga Finland, vilken blev fogde i Hattula hd 1530, var häradshövding i Lappvesi hd i Karelen 1538 — 1545 och nämnes ännu 1556. Han hade tidigare varit gift med en dotter till Olof Petersson (Wildeman). Arvskiftet efter hustru Brita, som avled barnlös, ägde rum 1580. Hennes sätesgård uppges därvid ha varit »Poicko», vilket identifierats med Poiko i Rimito sn i Egentliga Finland, och därav har slutits, att hon efter Bertil Jönssons död blivit omgift med Mårten Simonsson, vilken omnämnes 1556—1564 och vid sistnämnda tidpunkt skrives till Poiko, vilket han givit sin hustru såsom morgongåva.

Nämä Fincket, Slangit, Finnet ja Boijet muodostavat mielenkiintoisen avioryppään Turun seudulla, sillä Håkan Tidemanssonin vaimon Valborg Henriksdotterin Flemingin 1. puoliso oli Lasse (Henrikson) Finne , jota epäilen Henrik Finnen ottopojaksi. Henrik Finnen puoliso oli Ingrid Stensson Poiko(Renhuvud)

Jöns Grinden möi vaimonsa Malin Knutsdr. Kappen luvalla Lasse Finnen kiinteistön Turussa.

Liitän mukaan Poikosta Ja Viljaisista kerätyt SAY:n tiedot

Tutkimisiin

[Kivipää]

Ispoinen oli pantattu v. 1586 Melkkilän Erik Bertilssonille (Slang). Erikin vaimo Carin Eriksdotter oli oletettavasti Ispoisten aiemman isännän Sigfrid Mattsonin pojantytär. Anders Boijen kiinnitys Ispoisiin tuli hänen 2. avioliittonsa myötä.

Minua askarruttaa se, että miksi pantti lunastettiin v. 1611 Carin Eriksdotterilta eikä Anders Boijelta, jos/kun hän oli Ispoisten säterin haltija. Se, että lunastuksen yhteydessä käytettiin ilmaisua "till släkten igen" viittaisi paremmin siihen, että Ispoinen olisi lunastettu Boijelta. Olihan Carin sentään lunastajan (Erik Månsson) sukua eli serkkupuoli.

[mjauhi]

Suonet anteeksi KIvipää, sillä juuri tähän riviin pääsi näppäinpiru iskemään!

2.oo Anna Eriksdr.(Slang) ja Carin Eriksdr. till Melkilä(Stjärnkors ?). Carinin vanhemmat Erik N.N. ja Margareta Persdr. Carin Eriksdr till Melkilä kantoi " i vapnet en stjärna och på hjälmen ett kors.

Pitäisi olla: 2.oo Anna Eriksdr.(Slang). vanh: Erik Bertilsson(Slang) ja Carin Eriksdr. till Melkilä(Stjärnkors ?). Carinin vanhemmat Erik N.N. ja Margareta Persdr. Carin Eriksdr till Melkilä kantoi " i vapnet en stjärna och på hjälmen ett kors.
Perinnönjako 21.6.1622

[Kivipää]

Mielenkiintoinen huomio tuo tiettyjen sukujen rypäs. Mirkka Lappalaisen Creutz-sukua käsittelevässä kirjassa mainitaan noiden lisäksi vielä mm. Wildeman-suku, joka oli varsin merkittävässä asemassa tuonne 1610-luvun lopulle saakka. Silloin kuolivat muutaman vuoden sisällä sekä Boije- että Wildeman-suvun vaikutusvaltaiset miehet. Samoille vuosille osui myös aikansa vaikuttajayksilön Anders Larssonin (Botila) kuolema.

[Kivipää]

Ispoisten Sigfrid Mattsonista on tullut sen verran lisätietoa, että hän oli 1549-1550 Turussa linnankirjurina (Walta). Tämä lienee varhaisin ajankohta kun Ispoisten Sigfridin patronyymi näkyy asiakirjoissa. Tässä tapauksessa voudintileissä. Turun porvarina hänen tiedetään olleen vuodesta 1551 lähtien. Hänet tunnettiin Sigfrid Kirjurina ja linnankirjurin toimen jälkeen Sigfrid oli Turun kaupunginkirjurina 1552-53. Kämnerin ja raatimiehen roolien jälkeen kunnallismiehen ura huipentui Turun pormestariuteen v. 1570. Oscar Nikulan Turun historiateoksen tietojen mukaan Sigfrid Mattson ehti toimia myös Turun linnan muonavaraston hoitajana v. 1558.

[Kivipää]

Aloin uudelleen pohtimaan Kemiön Norrsundvikin Vestergårdin (4 tankoa) rälssitalon omistuskuvioita 1500-luvulla. SAY:n tietojen valossa Ispoisten Sigfrid Mattson (Kirjuri) ilmestyy luetteloihin v. 1559 ja Olof Mattson v. 1561. Sigfrid mainitaan vain vuosina 1559-60, mutta Olofista on merkintöjä aina vuoteen 1581 (silloin nimellä). Vuoden 1582 kohdalla on maininta rälssilampuodista, mutta isäntää ei nimetä, kuten esim. naapuritalossa (Mellangård), jota 1580-luvulta isännöi Lemun kirkkoherra Olof.

Vuoden 1592 kohdalla Vestergårdissa mainitaan "frelsisman, besitter self" ja "nobilis". Rälssimiehen nimeä ei kuitenkaan mainita. Ispoisten Sigfrid oli kuollut parikymmentä vuotta aiemmin ja hänen poikansa Måns, joka Rundtin tietojen mukaan antoi Norrsundvikin huomenlahjaksi vaimolleen, kuoli 1580-luvun lopulla. Huomenlahjan ajankohta on ollut aikavälillä 1575-77. SAY:n tiedoista sitä ei voi päätellä, sillä esim. vuoden 1576 kohdalla on punainen väkänen Olof Mattsonia, "adelsman, besitter self", tarkoittaen.

Vuosisadan lopulla (1599) Vestergårdin tiedoissa mainitaan edesmenneen Henrik von Mindenin rälssilampuoti. Ehkäpä hän oli luettelossa näkyvä Simon Larsson. Joku Simon näkyy jo vuosien 1580-82 tiedoissa. Juuri vuoden 1582 kohdalla on Simonin väkäsen yläpuolella maininta rälssilampuodista.

Pohdinnan arvoinen on myös se, kuka oli Vestergårdissa vuosina 1553-56 mainittu Erik Olsson ja kuka vaimo Anna, josta löytyy merkinnät vuosilta 1555-58. Nämä siis ennen Ispoisten veljesten ilmestymistä Vestergårdin tietoihin.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1305002 (Norrsundvik 1540-59)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307545 (Norrsundvik 1560-79)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1315307 (Norrsundvik 1580-99)
_________________
Matti Pesola

[Kivipää]

Tuolla toisessa keskusteluketjussa (Jacobus Geet jne.) kirjoitin Ispoisten suvun verkostoista. Aiheesta on hyvä jatkaa tämän otsikon alla. Nimittäin Karunan Henrik Simonsson tuli Piikkiön kihlakunnantuomariksi v. 1564. Lähes ensi töikseen hän nimitti sijaisekseen Ispoisten Sigfrid Mattsonin. Kumpikin oli kruunun luottomies ja ilmeisesti rälssimiesluokkaan sen ulkopuolelta nousseita. Kytkennät jatkuivat myös seuraavissa sukupolvissa.

Henrik Simonssonin vävy Johan Boose oli äitinsä puolelta Wildeman-sukua. Näin hän oli Arvid, Erik ja Henrik Tönnessonien (H. oli Piikkiön kihlakunnantuomari 1607-12) serkku. Veljesten sisar Brita oli Botilan Anders Larssonin ensimmäinen puoliso. Toinen puoliso Anna oli Jacobus Geetin tytär. Autisten ja Geitilän perijätär Elin Torstensdotter oli myös Johan Boosen serkku.

Boosen tytär Elin kytkeytyi Ispoisten sukuun siten, että hänen puolisonsa Claes Eriksson Slang oli Sigfrid Mattsonin pojantyttärentytär. V. 1586 Henrik Sigfridsson oli pantannut Ispoisen Claesin isälle Erik Bertilssonille. Claesin sisaren Annan puoliso Anders Boije piti Ispoista säterinään 1600-luvun alussa.

[Kivipää]

Henrik Sigfridsson panttasi Ispoisen Perniön Melkkilän Erik Bertilssonille v. 1586. Kuinka ollakaan juuri silloin oli käynnistymässä Axel Leijonhufvudin johdolla suuri rälssitarkastus, jossa käytiin tarkasti läpi kaikki maatilat ja niiden maanluonnot. Samalla tarkastettiin se pystyikö rälssimies osoittamaan aateluutensa (oikeus kilpeen ja kypärään) vai oliko kyseessä avioliiton kautta tullut "nautintaoikeus" rälssimaahan, mihin liittyi myös ratsun ja ratsumiehen varustaminen talon puolesta sota-aikana (esim. tuolloin oli meneillään 25-vuotinen sota eli Pitkä viha).

Vuoden 1586-88 rälssitarkastuksessa Leijonhufvudin ensisijainen fokus näyttää olleen kilvissä ja kypärissä eli lähinnä rälssimiesten vanhempien rälssiaseman selvittämisessä. Koska Pitkä viha oli vielä meneillään, niin ratsupalveluksesta vastaavien (mutta kilpeä ja kypärää vailla olevien) rälssimiesten asemaan ei vielä kajottu. Mutta jos tällaisella rälssimiehellä oli vaikeuksia varustamisessa, niin edessä oli putoaminen rälssin ulkopuolelle. Tällöin monet myivät tilansa aateluutensa paremmin osoittaneille "säätyveljille".

Kun tuota Leijonhufvudin rälssitarkastuksen ajankohtaa ja sisältöä miettii, niin tulee mieleen ajatus siitä, että Ispoisten Henrikillä saattoi olla vaikeuksia ratsun varustamisessa. Ja jos hänen isänsä Sigfrid Matsson oli tullut rälssin ulkopuolelta, niin suvun kilpeä ja kypärää ei Henrikillä myöskään ollut osoittaa. Henrikin veljen Måns Sigfridssonin tapauksessa (Piikkiön Storgården) näin juuri näyttää olleen. Ja jos lisäksi Henrikin vaimo ei ollut rälssimiehen tytär, niin Leijonhufvudin rälssitarkastuksesta läpi ei olisi ollut meneminen.

Tämä on spekulaatiota, mutta Ispoisten panttauksen ajoitus voisi viitata moiseen.

[Kivipää]

Ispoisten Sigfrid Mattsonin urakehitys on mielenkiintoista seurattavaa. 1520-luvulla hän oli Perniössä (Laukon Sigfrid ilman patronyymia) Laukan 8 tangon rälssitalon ja Osalan rälssitalon omistajana. Näistä Osala tuomittiin v. 1525 Laukan toisen rälssitalon omistajalle Henrik Henrikssonille (Dufva). Laukka ja Osala olivat ilmeisesti Sigfridin 1. vaimon peruja. 1550-luvulla Perniön Laukassa näkyy (SAY) Erik Sigfridsson, joka ilmeisesti oli Laukon Sigfridin poika.

1530 Laukon Sigfrid otti asemies Lasse Bertilssonin ja Linnunpään Trudan "perillisenä" haltuunsa Naantalin luostarilta Piikkiön Oorlahden rälssitalon. Ilmeisesti Oorlahti oli tuossa vaiheessa vielä yhtenäisenä, vaikka se myöhemmin 1500-luvulla olikin jaettuna Ispoisen ja Linnunpään kesken. Henrik Impola arvioi, että tämä Oorlahti-operaatio johtui Sigfridin toisen vaimon juurista Lydekenpoikien Djäkn-sukuun. Piikkiöön suuntautumisestaan huolimatta Laukon Sigfrid mainitaan vielä v. 1537 Perniön katselmusmiehenä.

Seuraava vaihe liittyy vahvasti Turkuun, sillä eräs Sigfrid Mattson (patronyymi näkyy ensimmäisen kerran) valitaan linnankirjuriksi v. 1549. Linnanvoutina oli Olof Trottesson, kuningas Kustaa Vaasan serkku. Tämän pestin myötä Sigfrid kiinnittyi vahvasti Turkuun, sillä hän siirtyi v. 1551 porvariksi. Aluksi hän oli kämnerinä ja kaupunginkirjurina, sitten raatimiehenä ja lopuksi (v. 1570) pormestarina.

Jonkinlainen kruunun luottomies Sigfrid oli edelleen, koska v. 1556 hän oli Juhana-herttuan linnaoikeuden jäsen ja v. 1558 linnan muonavaraston hoitaja. Tuon linnaoikeuden jäseninä v. 1556 olivat myös mm. Sigfridin seuraaja linnankirjurina eli Simon Nilsson, Turun pitkäaikainen pormestari. Linnaoikeudessa vaikutti tuolloin myös rälssimies Simon Thomasson, Olof Trotessonin seuraaja linnanvoutina.

Sigfridin siirtymistä Turun porvariksi saattoi avittaa pormestari Henrik Gröp. Hän oli Turun aiemman pormestarin Erik Hermansson Flemingin vävy ja merkittävä ulkomaankauppaa käynyt porvari. Samaan aikaan Sigfridin kanssa porvariuransa aloitti Henrikin poika Erik Gröp, joka oli Sigfridin esimiehen linnanvouti Olof Trottessonin vävy. Mainittakoon, että pormestari Henrik Gröp oli myös linnaoikeuden jäsen v. 1556.

Henrik Gröpin vävy Bertil Eriksson oli Juhana-herttuan kansliakirjuri ja sihteeri. Hänestä tuli myöhemmin Turun linnan päällikkö, mikä luultavasti edisti Sigfrid Mattsonin Måns-pojan pääsyä linnaoikeuden jäseneksi 1580-luvulla. Bertilin pojasta polveutui aatelinen Ljuster-suku.

[Kivipää]

Hieman lisää Ispoisten Sigfrid Mattsonin verkostoista. Nimittäin Piikkiön kihlakunnantuomari Henrik Simonssonin (jonka tuomarinsijainen Sigfrid oli) vaimo Kerstin oli Per Hermansson Flemingin tytär. Per oli Turun pormestari Erik Flemingin veli, joten pormestari Henrik Gröpin puoliso oli Henrik Simonssonin Kerstin-rouvan serkku.

Erik ja Per Flemingin sisar Margareta ("Louhisaaren Margit") oli naimisissa linnanvouti Didrik Hanssonin sekä laamanni, valtaneuvos Henrik Stenssonin kanssa. Henrik oli Rymättylän Poikon isäntä ja Margit omisti maata mm. Kaarinan Ilpoisissa ja Kakkaraisissa, aivan Ispoisten tilusten naapurustossa.

Turun pormestari ja linnankirjuri (Sigfridin jälkeen) Simon Nilsson oli naimisissa Poikon Henrik Stenssonin sisarentyttären kanssa. Henrik Stenssonin toinen sisarentytär oli ensin naimisissa porvari Knut Kappen ja sitten Per Eriksson Flemingin eli Turun pormestarin pojan kanssa. Myös Per oli alussa mainitun Karunan Henrik Simonssonin Kerstin-puolison serkku.

V. 1530 Sigfrid otti Naantalin luostarilta perintöoikeuksiin (omiin tai puolison) vedoten Piikkiön Oorlahden. 1488 samainen Oorlahti oli tuomittu Hans Magnusson Flemingiltä Naantalin luostarille. Tämä Hans oli em. Erik, Per ja Margareta Flemingin setä.

Kuten huomataan, niin Ispoisten Sigfrid Mattson eleli ilmeisen vaikutusvaltaisen sukupiirin tuntumassa kruunun ja Turun kaupungin luottohenkilönä. Jos hän ei ollut rälssitaustainen, niin viimeistään avioliitot nostivat hänet em. piirien liepeille.

[Kivipää]

Oheisessa blogissa on mielenkiintoista tietoa Ispoisten kartanon päärakennuksen sijaintiin liittyen. Nykyinen kartanorakennus on rakennettu v. 1784, mutta aiempi on sijainnut puolisen kilometriä nykyisestä etelään Katariinanlaaksossa. Alueella on pari 1500-luvun historiallista kohdetta. Laakea Kuningattarenkivi, jolla Juhana-herttuan puoliso Katarina Jagellonica seurueineen tapasi käydä piknikillä. Saattaa olla, että lähellä sijainneen Ispoisten isäntä Sigfrid Mattson ja/tai puolisonsa oli mukana näillä eväsretkillä. Olihan Sigfrid 1550-luvun lopulla mm. Juhanan linnaoikeuden jäsen ja Turun linnan muonavaraston hoitaja.

Lähitienoolla Rauvolanlahden rannalla on Ruskeakallio, johon Juhanan veli Kaarle-herttua joukkoineen nousi maihin syyskuussa 1597. Tuossa ja pari vuotta myöhemmin Ispoisissa tapahtuneessa maihinnousussa Ispoisten kartanon maat taisivat kärsiä aika lailla. 5000-6000 sotilasta kun kulki Ispoisten maiden läpi, niin jälki taisi olla sen mukaista. Varsinkin kun pantattu kartano oli edesmenneen Erik Bertilsson Slangin vävyn Anders Boijen hoidossa. Boije oli tunnettu sigismundilainen.


http://kulperi.blogspot.com/2016/01/ispoisten-kartanon-vanha-asuintontti.html

__________________
Matti Pesola

[Benedictus]

Jos en nyt väärin muista käytettiin Ispoisista myös nimitystä Linnunpää, sitä taidettiin pohtia enemmänkin, mistä moinen nimi tulisi.


Tämä kartanon uusi sijainti voisi selittää tuota nimitystä.


Kysessää lienee sijainnista johtuva nimike. Kartanohan on sijainnut hyvinkin pitkällä niemen nokassa. Tuossa kartassa se on jo melko kaukana merestä, mutta 1500-luvulla meri oli vielä paljon lähempänä kartanoa, koska maan nousema on noin 50 cm sadassa vuodessa.

Meri oli 250 vuotta aiemmin yli metriä korkeammalla. Vaikuttaisi, että kartano oli oikeastaan merenrannassa.
Tuo sijainti varmaankin sopi myös omistajalle, koska tavaran tuonti maihin ja kartanon varastoihin oli helppoa.


Arvelisin, että Linnunpää nimi on samaa perua kuin Hirvensalon toisella puolen oleva Maanpää nimi ja ehkä myös muuallakin tavattavat pää loppuiset nimet eli niemien kärkialueet.
Voisi kuvitella, että Ispoisten niemen päässä olleet saaret ovat olleet hyvin linturikkaita ja siten antaneet tuon nimen.

Eli voisi tulkita, ettei tuolla nimellä ole mahdollisesti mitään yhteyttä Linnunpää sukuun. Ellei suku ole saanut nimeään tuosta Ispoisten niemestä.


Osaisikohan joku taitava piirtää kartan Ispoisten alueesta 1500-luvun vedenkorkeuden mukaan, se voisi kertoa todella paljon kartanon olemuksesta.

[Pekka Hiltunen]

Jos en nyt väärin muista käytettiin Ispoisista myös nimitystä Linnunpää, sitä taidettiin pohtia enemmänkin, mistä moinen nimi tulisi.


Tämä kartanon uusi sijainti voisi selittää tuota nimitystä.


Kysessää lienee sijainnista johtuva nimike. Kartanohan on sijainnut hyvinkin pitkällä niemen nokassa. Tuossa kartassa se on jo melko kaukana merestä, mutta 1500-luvulla meri oli vielä paljon lähempänä kartanoa, koska maan nousema on noin 50 cm sadassa vuodessa.

Meri oli 250 vuotta aiemmin yli metriä korkeammalla. Vaikuttaisi, että kartano oli oikeastaan merenrannassa.
Tuo sijainti varmaankin sopi myös omistajalle, koska tavaran tuonti maihin ja kartanon varastoihin oli helppoa.


Arvelisin, että Linnunpää nimi on samaa perua kuin Hirvensalon toisella puolen oleva Maanpää nimi ja ehkä myös muuallakin tavattavat pää loppuiset nimet eli niemien kärkialueet.
Voisi kuvitella, että Ispoisten niemen päässä olleet saaret ovat olleet hyvin linturikkaita ja siten antaneet tuon nimen.

Eli voisi tulkita, ettei tuolla nimellä ole mahdollisesti mitään yhteyttä Linnunpää sukuun. Ellei suku ole saanut nimeään tuosta Ispoisten niemestä.


Osaisikohan joku taitava piirtää kartan Ispoisten alueesta 1500-luvun vedenkorkeuden mukaan, se voisi kertoa todella paljon kartanon olemuksesta.
Lemun Lille-Wildeman -suvunkin omistama Vaarniemi on siis ollut aivan veden äärellä, samoin Rauvolan tila. Näitten ja Kakkaraisten välissä on virrannut Jaaninoja, joka on kerännyt vetensä Kaarinan Nummenkylän vaiheilta ja Piispanristiltä, ja mainitun kallion liepeiltä Ispoisista sekä sitten laskenut Ilpoisten ja Haritun välistä toisaalta Pitkäsalmeen ja toisaalta Kuralan Kylämäen sivuitse Aurajuokeen. Kaarinan pitäjä ulottui Kakskertaan, Linnaa vastapäätä sijaitsevaan Korppolaismäkeen ja Martinmäen Sotalaisiin saakka vielä 1600-luvulla. Joku taitava "maanmittari" voisi ehkä löytää SAY:n Kaarinan sivujen lisäksi muitakin karttoja ja ehkä topografiaakin...
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=41401137
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=508478
Pitkäsalmesta on kaiketi ollut avovettä ja purjehdusreitti salmea pitkin aina Kuusistoon ja Linnunpäähän saakka. Linnunpää on maankohoaman myötä voinut siirtyä lähemmäs "sivilisaatiota".
PH

[Kivipää]

Vaarniemi sijaitsee Ispoisten kartanosta etelään Rauvolanlahden toisella puolella. Vaarniemi oli pitkään arkkidiakonin prebendatila, jonka kuningas luovutti v. 1592 kamarijunkkari Lars Olofssonille. Vuosikymmenen lopussa Lasse livahti Puolaan ja jäi sille tielleen. Hänen vaimonsa uusi puoliso oli Henrik Tönnesson (Wildeman), josta tuli näin Vaarniemen isäntä. Henrik oli vuosina 1607-12 Piikkiön (ja Kaarinan) kihlakunnantuomarina. Tämän lainlukijana oli Sigfrid Henriksson.

Lähistöllä sijaitsi myös Kakkarainen (nyk. Koivula), joka Louhisaaren Margitin (Fleming) omistuksen jälkeen siirtyi Karunan Henrik Simonssonille tämän Fleming-sukuisen vaimon kautta. Samoihin aikoihin kihlakunnantuomari Henrik Simonsson valitsi Ispoisten Sigfrid Mattsonin Piikkiön (ja Kaarinan) lainlukijaksi.

Kakkaraisen omistus siirtyi sittemmin Henrikin vävylle Johan Booselle, joka oli Vaarniemen Henrik Tönnessonin serkku. Boosen jälkeen Kakkarainen siirtyi hänen vävylleen Claes Erikssonille (Slang). Lähistön Ispoinen oli vuodesta 1586 pantattuna Claesin vanhemmille. Claesin äiti oli Ispoisten Sigfrid Mattsonin pojantytär. Ispoisten isännän otteita käytti 1600-luvun alussa Anders Boije, joka oli Claesin lanko (sisaren puoliso).

Vaarniemen Henrikin sisar Brita Tönnesdotter oli Anders Larssonin (Botila) ensimmäinen vaimo. Andersin toinen puoliso oli Isonkyrön rovastin Jacobus Sigfridi Geetin tytär Anna. Annan sisarentytär Brita Henriksdotter oli aviossa Andersin (ja Brita Tönnesdotterin) pojan kanssa. Sittemmin tämä Brita Henriksdotter oli Turun kirkkoherra Joachim Stutaeuksen puoliso ja leski.

[Benedictus]

https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/


Ohessa kansalaisen karttapaikan kautta voi katsoa nykyistä Ispoisten niemeä.
Siihen jos mittajärjestelmällä viivaa noin 3 metriä merenkorkeutta eli 600 vuoden vedenkorkeuden , siis 1400-luvun tilanteen, niin saa aika hyvän kuvan Ispoisten sijainnista meren ja maan suhteen.


Kartano oli 600 vuotta sitten kahden klallioalueen välissä melkein meren rannalla ja kiinnostavaa kyllä meri oli kummallakin puolella, ei vain pitkänsalmen sivulla.
Ei liene vaikea pohtia miksi Sigfrid Matssonin suku hankki Ispoisen itselleen.
Se on ollut erinomainen satamapaikka, kahden sataman ansiosta myös ainutlaaatuinen.
Pitkänsalmen puolen satamaan on voinut purjehtia isokin laiva suoraan laituriin mereltä ilman pelkoa kareista. Rauvolanlahden puolella taasen on ollut erinomaisen suojainen satama myrskyjäkin ajatellen, myös loivaa rinnettä mereen laivojen kunnostukseen ja säilytykseen talviaikana.
Tuolloin Lahti lienee ollut vielä riittävän syvä juuri Ispoisten puolelta.


Jos Jacellonika jo kävi piknikillä kuninkaan kivellä, se myös tarkoittaisi, että Ispoisista meni hyvä kulkukelpoinen tie suoraan Linnaan. koska voidaan olla varmoja, ettei ruhtinatar kävellyt Ispoisiin.
Tämän tien olemassaolo myös kertoo Ispoisten merkityksestä.



Tuleekin mieleen, että onko Ispoinen ollut tavallan Turun ulkosatama?
Aurajoki lienee tuolloin ollut melko lietteinen ja vaikea purjehtia
Ispoisista pääsi Paraisten ja Kuusiston suuntaan, mutta myös länteen Kulhon ohi Satavan ja Hirvensalon välistä suoraan Airistolle Haarlan salmea pitkin. Samoin länteen pääsi Satavan ja Kakskerran välistä salmea, joka nykyisin on kasvanut umpeen.


Maankohoaminen on jännä juttu. Juhana Herttuan aikaan Friskalan aateliskartanosta Hirvensalosta pääsi parhaiten Herttuan juhliin veneellä pitkin kakskerran tietä, minkä kohdalla silloin taisi olla 2 metriä vettä.


Ispoisten Sigfridin sukua selvitellessä mielestäni voi hyvinkin ajatella, että suku oli harrastanut ulkomaankauppaa useampia polvia eli olivat siten keränneet poikkeuksellista varallisuutta, erityisesti juuri kartanon sijainnin tarjoaman satamien ansiosta.
Heitänkin ajatusta arkgeolokeille. Olisiko syytä tutkia Ispoisten rantaalueita keskiajalta uudelleajalle olevalta maankohoamis väliltä. erityisesti Rauvolan lahden puolelta. Tuo nykyisin kostea notkoalue lienee 500 vuotta sitten oilut kuiva ja aurinkoinen tuulensuojainen satamakartano.

[Pekka Hiltunen]

Vaarniemi sijaitsee Ispoisten kartanosta etelään Rauvolanlahden toisella puolella. Vaarniemi oli pitkään arkkidiakonin prebendatila, jonka kuningas luovutti v. 1592 kamarijunkkari Lars Olofssonille. Vuosikymmenen lopussa Lasse livahti Puolaan ja jäi sille tielleen. Hänen vaimonsa uusi puoliso oli Henrik Tönnesson (Wildeman), josta tuli näin Vaarniemen isäntä. Henrik oli vuosina 1607-12 Piikkiön (ja Kaarinan) kihlakunnantuomarina. Tämän lainlukijana oli Sigfrid Henriksson.

Lähistöllä sijaitsi myös Kakkarainen (nyk. Koivula), joka Louhisaaren Margitin (Fleming) omistuksen jälkeen siirtyi Karunan Henrik Simonssonille tämän Fleming-sukuisen vaimon kautta. Samoihin aikoihin kihlakunnantuomari Henrik Simonsson valitsi Ispoisten Sigfrid Mattsonin Piikkiön (ja Kaarinan) lainlukijaksi.

Kakkaraisen omistus siirtyi sittemmin Henrikin vävylle Johan Booselle, joka oli Vaarniemen Henrik Tönnessonin serkku. Boosen jälkeen Kakkarainen siirtyi hänen vävylleen Claes Erikssonille (Slang). Lähistön Ispoinen oli vuodesta 1586 pantattuna Claesin vanhemmille. Claesin äiti oli Ispoisten Sigfrid Mattsonin pojantytär. Ispoisten isännän otteita käytti 1600-luvun alussa Anders Boije, joka oli Claesin lanko (sisaren puoliso).

Vaarniemen Henrikin sisar Brita Tönnesdotter oli Anders Larssonin (Botila) ensimmäinen vaimo. Andersin toinen puoliso oli Isonkyrön rovastin Jacobus Sigfridi Geetin tytär Anna. Annan sisarentytär Brita Henriksdotter oli aviossa Andersin (ja Brita Tönnesdotterin) pojan kanssa. Sittemmin tämä Brita Henriksdotter oli Turun kirkkoherra Joachim Stutaeuksen puoliso ja leski.
No niin: nyt minullekin valkeni Kakkaraisen historia: Ilpoisissa tai niillä korkeilla kallioilla Eteläkaaren yllä kun on Kakkaraistentie - siis "väärällä puolella" Jaaninojaa ja rummakkoa ennen Koivulan nummea ja kalliota...
PH

[Kivipää]

https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/

"Jos Jacellonika jo kävi piknikillä kuninkaan kivellä, se myös tarkoittaisi, että Ispoisista meni hyvä kulkukelpoinen tie suoraan Linnaan. koska voidaan olla varmoja, ettei ruhtinatar kävellyt Ispoisiin.
Tämän tien olemassaolo myös kertoo Ispoisten merkityksestä."

Uskon, että Jagellonica seurueineen tuli vesiteitse Ispoisten kartanon laiturille mennessään Katariinanlaaksoon piknikille. Nimittäin vanha maantie Ispoisten ja Turun keskustan välillä kulki Ilpoisten ohi, Kakkaraisen ja Saarenpisun (nyk. Peltola) liepeiltä Uudenmaantielle (suunnilleen vanhan hautausmaan kohdalla).

[Benedictus]

Hmm..

Ajatus vesitse kulkemisesta tuntuu kovin helpolta.


Käytännössä runtinatar ei olisi tavalliseen soutupaattiin astunut ja laivan laittaminen pikkumatkaa varten tuntuu hankalalta.
Jacelonikan seurue ei liene ollut mikään pikku piknikki porukka vaan olisi vaatinut kokonaisen armadan.


Tuo tie tietysti on oikea vastaus, en huomioinut, että siltoja Aurajoen yli ei tainnut olla kuin nykyisen kirjaston kohdalla suurtorilla.


Ruhtinattarelle tietysti sopi mennä koko seurueensa kanssa läpi Turun ja Uudenmaantietä Ispoisiin.
Mitä ajan takaa, on ajatus, että Ispoisten Isännät ja emännät lienevät olleet Turun johtavia kauppaporvareita useamman sukupolven.

Ispoisten omistajien sukuja lienee luontevinta etsiä Turun johtavien porvarien joukosta jo keskiajalta lähtien.

[Kivipää]

Juuri tuon kulkemisen helppouden takia oletan, että Jagellonican seurue kulki vesiteitse tuon noin parin kilometrin matkan silloisessa Moikoistensalmessa. Turun linnassa oli herttuan käytössä useita laivoja, joista varmaan joku liikeni piknikillekin. Käytännössä kyse oli lyhyestä ajanjaksosta eli alkukesästä 1563.

Maantiematka olisi ollut varsin epämukava ja pitkäkin merimatkaan verrattuna. Uudenmaantien jälkeen kulku vanhaa Pisuntietä kohti Ispoista oli kuoppaista ja pölyistä. Vesitse kulkeminen sopi Juhanan hovin tapoihin, sillä mm. Ruissaloon kuljettiin niin.

[Pekka Hiltunen]

Tuo nykyisin kostea notkoalue lienee 500 vuotta sitten oilut kuiva ja aurinkoinen tuulensuojainen satamakartano.
Eiköhän maankohoaminen merkitse sitä, että Rauvolanlahden järviruo´on peitossa oleva muta on ollut veden vallassa niin, että Kakkaraistenkin emäntä on heti porstuvastaan ulos astuttuaan voinut pulahtaa aamupesuilleen omilla kotipihoillaan sen sijaan että olisi pitänyt kävellä puolen kilometriä kaislikkoon ja polvenkorkuiseen rummakkoon sammakoitten sekaan. Se tarinoitten laakea kivi siinä Katariinanlaakson luontopolulla taitaa olla 5-10 metriä nyk. merenpinnan yläpuolella, joten laineitten liplatusta kuunnellen on siinä kenties eväitä grillattu ja ehkä jotain viinin tapaistakin hörpätty - mutta venetsialaisista lasipikareista kumminkin.

Kaarle IX:n maihinnousupaikka on kirjattu muistomerkkiin, joka sijaitsee Rauvolanlahtea reunustavalla kallionkielekkeellä nyk. Villa Solinin vieressä (Ruskiakallio), mikä merkitsee sitä, että vielä noin v. 1600 on kuninkaanmiehillä ollut kölinsä alla vettä metritolkulla, kun ovat hyppineet reelinkiensä yli kiville kaikkine kanuunoineen ja juosseet sitten lavetteja kiskoen kallioita pitkin Puistomäen kautta, nyk. Eteläkaaren koillispuolen vartiokallion itäpuolta sivuten luoteeseen ja Korppolaismäen laelle, jolloin ovat sieltä saaneet suoran sihdin alapuolellaan ja joen pohjoispuolella sijainneeseen Turun Linnaan, minne mäeltä on ollut kuulalle kantamaa niin, että on täytynyt varoa, ettei mene ammus yli ja ruuti hukkaan. Vallihauta oli jäänyt maankohoamisen takia kuiville ja esilinna saatu rakennetuksi, joten pihalla ja portilla seisoskelleet saivat kuulia polvilleen ja jotkut säärtensä sijalle puujalan kuten tarinan Stodius.
PH

[TapioV]

Juuri tuon kulkemisen helppouden takia oletan, että Jagellonican seurue kulki vesiteitse tuon noin parin kilometrin matkan silloisessa Moikoistensalmessa. Turun linnassa oli herttuan käytössä useita laivoja, joista varmaan joku liikeni piknikillekin. Käytännössä kyse oli lyhyestä ajanjaksosta eli alkukesästä 1563.

Maantiematka olisi ollut varsin epämukava ja pitkäkin merimatkaan verrattuna. Uudenmaantien jälkeen kulku vanhaa Pisuntietä kohti Ispoista oli kuoppaista ja pölyistä. Vesitse kulkeminen sopi Juhanan hovin tapoihin, sillä mm. Ruissaloon kuljettiin niin.


Luulenpa, että herttuatar kulki Kuninkankivelle ratsastaen naisten satulassa Turun kaupungin ja sillan kautta huovien saattamana ja astui hevosen selästä kuninkaankivelle ja nousi sieltä taas satulaan. Vesiteitä kulkeminen olisi ollut paljon hankalampaa. Ratsastamiseen ei tarvittu kovinkaan selviä teitä.

T.V.

[Kivipää]

Tässä nimenomaisessa tapauksessa vesitse liikkuminen olisi ollut vaivattomin tapa kulkea hoviseurueen ja ruokatarvikkeiden kanssa. Vesireitti Turun linnasta Katariinanlaakson kupeeseen on vain noin parin - kolmen kilometrin mittainen ja maankohoaminen huomioiden rantakin oli selvästi nykyistä lähempänä piknikpaikkana pidettyä Katariinankiveä.

Joka tapauksessa Ispoisten kartano sijaitsi hyvin lähellä, noin parin sadan metrin päässä sekä Katariinankivestä että Kaarlen maihinnousupaikasta Ruskiakalliosta. Juhanan ja Katariinan aikana Ispoisten kartanon haltijat olivat hyvissä väleissä herttuan kanssa. Toisin oli Kaarlen aikana, jolloin maihinnousujoukot tulivat parin vuoden välein rantaan juuri Ispoisten kartanon maille. Vuoden 1597 maihinnousuun liittyy myös seuraava runonpätkä Kaarle-herttuasta: "Astui sijt Maalle Manderelle, Istuden Isposten Mäelle, Hengeänsä wetämähän, Jalcoiansa lewättämän."

Ohessa ote nykyisestä kartasta, johon Katariinankivi on merkitty.

https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?share=customMarker&n=6706460.690847797&e=239835.67875723186&title=Katariinankivi&desc=&zoom=11&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D %5D

[Pekka Hiltunen]

Tässä nimenomaisessa tapauksessa vesitse liikkuminen olisi ollut vaivattomin tapa kulkea hoviseurueen ja ruokatarvikkeiden kanssa. Vesireitti Turun linnasta Katariinanlaakson kupeeseen on vain noin parin - kolmen kilometrin mittainen ja maankohoaminen huomioiden rantakin oli selvästi nykyistä lähempänä piknikpaikkana pidettyä Katariinankiveä.

Joka tapauksessa Ispoisten kartano sijaitsi hyvin lähellä, noin parin sadan metrin päässä sekä Katariinankivestä että Kaarlen maihinnousupaikasta Ruskiakalliosta. Juhanan ja Katariinan aikana Ispoisten kartanon haltijat olivat hyvissä väleissä herttuan kanssa. Toisin oli Kaarlen aikana, jolloin maihinnousujoukot tulivat parin vuoden välein rantaan juuri Ispoisten kartanon maille. Vuoden 1597 maihinnousuun liittyy myös seuraava runonpätkä Kaarle-herttuasta: "Astui sijt Maalle Manderelle, Istuden Isposten Mäelle, Hengeänsä wetämähän, Jalcoiansa lewättämän."

Ohessa ote nykyisestä kartasta, johon Katariinankivi on merkitty.

https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?share=customMarker&n=6706460.690847797&e=239835.67875723186&title=Katariinankivi&desc=&zoom=11&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D %5D
Jälkipolvien kyhäämässä runoelmassa ei vältämättä ole ollut kyse maihinnoususta. Jos on mennessä ollut tuuli myötäinen, on paluumatkalla jouduttu krysaamaan kapeikoissa tuntikausiakin. Katarina Jagellonica on voinut astunua maalle satulastaankin - kamaripalvelijoittensa avustamana. Suuren seurueen kuljettaminen linnasta tarinassa mainitulle, pöytämäiselle kivelle olisi vesitse ollut mahdollista noin 100 henkilöä vetävällä ja ehkä 6-8:lla kahden kiskottavalla airoparilla varustetulla "kirkkoveneellä", mutta yksimastoisella purjelaivalla tai ehkä fokalla ja latinalaispurjeella varustetulla "virsikirjallakin" olisi kuningatar parhaassakin tapauksessa saanut ainakin nilkkoihinsa kylmää kyytiä maihin noustaessa.
On ilmeistä, että nyk. Linnunpääntien päässä sijainnut aatelis- tai herraskartano on ollut merkittävä etappi viimeistään 1600-luvulla esim. kaupungin kauppapurjehtijoille Aurajoen ollessa täynnään sekä saapuvia että lähtöön tarvittavia laitamyötäisiä eli illan maatuulta odottavia ja paluumatkaansa valmistautuneita koggeja. Joki on tietenkin soutuveneen ohella sesonkikausina voitu jalkaisin ylittää näitä laivojakin astuinalustoina käyttämällä, mutta ainoa, Aninkaisiin johtava silta on ollut Tuomiokirkon vieressä - mistä kertoo nykyisen sillan alla oleva koski eli kiviröykkiö virran ja jäitten romahduttamien siltojen jäljiltä. Ratsastaminen lämminverisellä oli osa hoviväen arkielämää niin, että ehkä Ruissaloonkin on päästy köydellä kiskottavalla lautalla sulien vesien aikana samoin kuin Hirvensaloon ja Papinsaareen, ja Pitkäsalmessa on maista käsin kiskomalla ehkä voitu liikutella suurempiakin aluksia, mutta tuskin sentään huviretkellä.
Kartan Kuninkaankivestä taitaa kulttuurikerrosten alta olla huippu edelleen näkyvissä, mutta "toppiin" on 1500-luvulla kai vain kuningas päässyt soudettuna Ruskiakalliolta, mistä sotaväki on saattanut joutunua kahlaamaan rautapaitojaan merivedessä liottaen.
PH

[Kivipää]

Kun Kaarle laivoineen lähestyi Turun linnaa Hirvensalon ja Ruissalon välissä, niin linnasta ammuttu tykinlaukaus osui herttuan laivan mastoon. Niinpä laivaosasto kääntyi ja kiersi Hirvensalon saaren. Ennen maihinnousua osasto pysähtyi vielä Papinsaareen, josta ilmeisesti lähetettiin kuriiri viemään herttuan antautumiskehotusta linnan johdolle. Käskynhaltija Arvid Stålarmin ratsumiehet tiesivät näin ollen tilanteen ja tulivat Ispoisten maille, mutta Ruskiakallion maasto ei ratsumiehiä suosinut, vaan maihinnousujoukot saivat sillanpääaseman.

Runossa asia kuvataan seuraavasti: "Suomehen sijt saatuansa, Papin Luotohon panduansa, Ruskian Calliohon ruwettuansa, Linnan alla tulduansa."

[Pekka Hiltunen]

Kun Kaarle laivoineen lähestyi Turun linnaa Hirvensalon ja Ruissalon välissä, niin linnasta ammuttu tykinlaukaus osui herttuan laivan mastoon. Niinpä laivaosasto kääntyi ja kiersi Hirvensalon saaren. Ennen maihinnousua osasto pysähtyi vielä Papinsaareen, josta ilmeisesti lähetettiin kuriiri viemään herttuan antautumiskehotusta linnan johdolle. Käskynhaltija Arvid Stålarmin ratsumiehet tiesivät näin ollen tilanteen ja tulivat Ispoisten maille, mutta Ruskiakallion maasto ei ratsumiehiä suosinut, vaan maihinnousujoukot saivat sillanpääaseman.

Runossa asia kuvataan seuraavasti: "Suomehen sijt saatuansa, Papin Luotohon panduansa, Ruskian Calliohon ruwettuansa, Linnan alla tulduansa."
Tässä voi yhtä hyvin olla kyseessä taktinen manööveri: kuninkaan tiedoissa oli se, että päälinna oli vanhentunut ja esilinna rakennettu asumista varten, jolloin päälinna toimi vain "sotakoneena". Olisi ollut perin kömpelöä yrittää koko kalustolla ja miehistöllä ajaa paatit mäkeen linnan kupeeseen kanuunoita vastaan. Runossa kai todetaan, että linnan vaiheillakin seilattiin ja saatiin osumakin mastoon, mutta myös se, että Ruskiakalliolla oli jo pääväki valmiina rientämään linnan yläpuolelle joen vastarannalle. Aurajoen tasosta ei ollut odotettavissa erityistä uhkaa, kun olisi laivasta käsin jouduttu ampumaan kaaressa lentäviä kuulia metrin paksuisia muureja raapimaan. Antautumiskehotuksen toimittaminen viittaa siihen, että hyökkäys oli hyvin valmisteltu.
PH

[Kivipää]

Arvid Stålarm lähetti Turun linnasta ratsuväkiosaston Ispoisiin maihinnousua estämään, mutta louhikkoinen maasto Ruskiakallion tienoilla haittasi heidän toimiaan. Näin Kaarlen 12 lippukuntaa jalkaväkeä ja 500 ratsumiestä pääsi nousemaan maihin Stålarmin joukkojen vetäytyessä. Kaarle halusi kuitenkin vielä välttää verilöylyä, joten osapuolet sopivat neuvotteluista Kupittaalla 9. syyskuuta 1597. Syystä tai toisesta siellä kuitenkin syntyi taistelu, josta Stålarmin joukot lähtivät pakosalle ja herttua joukkoineen marssi kaupunkiin. Sen jälkeen alkoi linnan piiritys.

Olen joskus miettinyt sitä miksi maihinnousu tapahtui Ispoisten kartanon alueelle eikä esimerkiksi kamarijunkkari Lasse Olofssonin Vaarniemeen tai Per Mårtensson Friisin Uittamolle. Nämä kun olivat sigismundilaisia Klaus Flemingin tukijoita. Toisaalta Ispoisten silloinen isäntä Anders Boije oli myös vankka sigismundilainen ja oli tapahtuma-aikaan perheineen Turun linnassa.

[Benedictus]

Arvelisin, että vastasit itse tuohon paikan valinnan syyhyn.


Isojoukko jalkaväkeä ja 500 ratsumiestä vaatii melkoisen alueen järjestäytymiseen.
Ispoisissa lienee ollut isot laiturit luultavasti kummallakin puolen niemeä.
Lisäksi rauvolanlahden puolen ranta on loiva ja laskee mereen tasaisesti, lienee silloin ollut laidunniittyä ja viljelysmaata eli tasaista aluetta sekä miehistölle että tarvikkeille.
Yksistään 500 hevosta tai paljon useampi varahevosineen on valtava määrä eläimiä, joille piti saada laidunta ja jaloittelua laivamatkan jälkeen.


Tuskin maihinnousupaikkaan vaikutti mitään maanomistajan asema tai suhde.
Tuo maihinnousupaikka kertoo, että ispoinen oli niin toimiva paikka, että sinne pystyi tulemaan kokonainen armeija.

Kuten Hiltunen esitti, aurajoki oli varmaankin hankalan täynnä veneitä ja melkovaikea purjehtia sisään ja ulos.
Tavaran tuonti Ispoisten rantaan lienee ollut paljon helpompaa ja sieltä Uuudenmaantietä sai tavaran helposti kaupunkiin.
Linnanalue ei tainnut olla tuolloin kovin hyvä satama, koska se oli vesijättömaata, joka vasta paljon myöhemmin täytettiin.


----------------
Kaarinan pitäjän historia I:ssä mainitaan, että ainakin jo uuden ajan alussa Ispoinen oli rälssiluontoinen. Kirjan mukaan sitä omistivat joku vaimo Birgitta 1556, turkulainen porvari ja kaupunginkirjuri Sipi Matinpoika 1556-71 ja tämän poika Piikkiön Linnunpään herra Henrik Sipinpoika 1571-86. Kukahan tuo Birgitta on mahtanut olla? Jos/kun vaimo mainitaan (rälssi)talon omistajana v. 1556, niin hänen on täytynyt olla leski. Jos Sipi (Sigfrid) oli syntynyt selkeästi 1400-luvun puolella, niin tämä Birgitta sopii aika huonosti hänen äidikseen. Toki sekin on mahdollista ja sopisi tähän omistuskuvioon.

Toisaalta Birgitta voisi olla Sipin veljen leski tai Sipin anoppi. Sipi on mitä ilmeisimmin ollut enemmän kuin kerran naimisissa. SAY:n mukaan Ispoisissa vaikutti 1550-luvun lopulla joku Olof Mattson, mutta hän voi olla lampuoti tai ratsumies.

Kaarinan pitäjän historia II:n mukaan Ispoinen meni amiraali Erik Slangin jälkeen perintönä Raaseporin ja Savon kihlakunnantuomari Anders Boijelle ja sitten Fogelhufvud-sukuiselle Erik Maununpojalle. Tuo siirtyminen Erikille tapahtui v. 1611 jälkeen, mutta ilmeisesti tuo mainittu Anders Boije oli Slangin vävy ja sitä kautta hän tuli Ispoisten omistajaksi. Hänen Göran-veljensä oli Etelä-Suomen laamanni 1602-17.


Mika Kallioisen väitöskirjasta Kauppias, kaupunki, kruunu (SKS 2000) löytyy muutama maininta Sigfrid Mattsonista. Esim. liitteessä n:o 5 (Turun porvariston johtava kerrostuma 1500-luvun puolivälissä) Sigfridistä on seuraavat tiedot: 1) varusti yhden sotamiehen Venäjän sotaan v. 1556, 2) omisti talon tai maatilan, 3) tullausasema oli tullivapaa, 4) 26 laivalastia aikavälillä 1548-59, 5) raatimies ja 6) rälssimies. Muita rälssimiehiä tuon samaisen luettelon mukaan olivat Knut Kappe, Laurens Andersson, Nils Pettersson, Simon Henriksson ja Jakob Svart.
Sigfridin mainitaan olleen Turun raatimiehenä v. 1554 ja pormestarina v. 1570. Tästä pormestariudesta en muista nähneeni mainintoja missään muualla.


Nimittäin Michel Mattsonilta (till Storgården), Lasse Anderssonilta (i Åbo), Margareta-rouvalta (till Broddeböle) ja Nils Henrikssonilta (till Linnunpää) kerättiin vuosina 1569-73 yhteisvastuullista lisäveroa heidän lampuotitaloistaan Piikkiön Oorlahdessa, Tuomalassa ja Tuorilassa. Henrik Impola ei kirjassaan löytänyt todisteita esim. yhteisomistuksesta, vaan hän piti kyseistä toimenpidettä lähinnä veroteknisenä.

Huomasin kuitenkin, että kaikilla em. henkilöillä oli joitain kytkentöjä Ispoisten isäntään Sigfrid Mattsoniin. Linnunpään Nils oli todennäköisesti Sigfridin lähisukulainen, Michel Mattsonin leskestä tuli Sigfridin miniä, Lasse Andersson oli Turun porvari ja pormestari Sigfridin tapaan. Hänen lankonsa Simon Thomasson (till Kapellstrand) oli Juhana-herttuan linnaoikeuden jäsen v. 1556, kuten myös Broddebölen Margaretan puoliso Nils Månsson ja tietysti myös itse Ispoisten Sigfrid Mattson.


Lainaus Impola:
Panttaus on tietenkin eri asia kuin omistus. Ratkaisevia ovat kuitenkin sanat: "till släkten igen", jotka osoittavat että Karin Eriksdotter ei kuulunut Ispoisten perillisiin.

Ramsayn käsitystä, jonka mukaan Laukon Sigfrid oli sama henkilö kuin Ispoisten Sigfrid Mattsson, on mielestäni vaikea kumota, kun otetaan huomioon Laukon, Osalan, Oorlahden ja Ispoisten omistussuhteet. Omasta puolestani olen koettanut saada selvyyttä näihin omistussuhteisiin otaksumalla Sigfridin olleen kolmesti naimisissa. Kaikki tämä on kuitenkin vain todennäköisyyspohjaista teoriaa, joten Ispoisten sukua kannattaa edelleen tutkia.

Sigfrid-kirjurin on todellakin täytynyt olla varsin nuori 1530, mutta hän näyttää kuitenkin jo solmineen toisen avioliittonsa. Lähteissä oleva aukko 1537-1551 herättää kyllä huomiota mutta tuskin riittää kumoamaan Ramsayn teoriaa. Almquistin teoksesta (Den civila lokalförvaltningen IV) saa hyvän kuvan siitä miten vähän tiedetään voudeista ennen 1550-lukua. Kirjureista tiedetään tietenkin vielä paljon vähemmän.


Mitenkä ispoisten omistukset menisivät, jos ajatellaan, ettei Sigfrid Laukko ole sama kuin Ispoisten Sigfrid?

[Kivipää]

Ei Kaarle maihinnousupaikkaa maanomistajan henkilöllisyyden mukaan varmaankaan valinnut, varsinkin kun kaikki Pitkänsalmen eli Moikoistensalmen rantatalojen isännät olivat järjestään sigismundilaisia. Toisaalta jos ajatellaan Ruskiakalliota maihinnousupaikkana, niin Vaarniemenkallion ja Uittamon Syvä(n)kallion liepeillä olisi myös voinut olla sopivia maihinnousupaikkoja.

Kaarinan historian mukaan Ispoinen oli yksinäistalo, mutta Henrik Impolan selvitysten mukaan 1550-luvulla Ispoisissa olisi ollut kaksi sotilaan varustanutta rälssitaloa, Brita-rouvan ja Sigfrid Mattsonin. SAY:ssa (Kaarina 1540-59) näkyy vuodesta 1556 vain yksi talo, jossa sen mukaan vaikutti 1550-luvun lopulla eräs Olof Mattson. Tämä Olof oli ilmeisesti sama kuin Kaarinan historiassa 1500-luvun puolivälin paikkeilla käräjäasioissa mainittu Ispoisten Olli. Ilmeisesti sama Ispoisten kaksikko, Olof ja Sigfrid, mainitaan myös Kemiön Norrsundvikin Vestergårdissa.

Asiakirjatiedoista ei ilmene, milloin Sigfrid ja Olof ovat Ispoisiin tulleet. Samoihin aikoihin kun Ispoisten Olli mainitaan, niin Sigfrid palveli Turun linnanvoudin eli kuninkaan serkun Olof Trottessonin valitsemana linnankirjurina. Ilmeisesti tämän jälkeen Sigfrid siirtyi Turun porvariksi. Kirjurin tehtävät kulkivat mukana jatkossakin hänen toimiessaan Turun kaupunginkirjurina ja Turun linnan muonavaraston tavarakirjurina. Eipä ihme, että hänet tunnettiin myös Sigfrid Skrifvarena.

Onhan sekin vaihtoehto mahdollinen, että Sigfrid olisi linnankirjurina saanut Ispoisen toisen rälssitalon läänityksenä ja toinen (Brita-rouvan) olisi ollut hänen anoppinsa leskenomaisuutta.